Mä oon koittanut nyt pitää kameran tiukasti kaulassa aina niinä päivän valoisina hetkinä kun on mahdollisuus ottaa kuvia, ja yllättäen kuvia on kertynytkin tältä viikolta aikamoisen pläjäyksen verran. Koska mulla on usein paljon tekstiä, mä ajattelin tällä kertaa antaa kuville pääosan, joskus näinkin päin. Alkuviikko meillä siis kului sairastellen, mutta loppuviikosta ollaan nautittu niin ulkoilusta kuin hyvästä seurastakin.

Tiaran Mini Rodinin pandahaalari pääsi tositoimiin hiekassa ja mudassa ja selvitytyi erinomaisesti, kotiin tullessa haalari oli ihan puhdas nimittäin. Hanskat olisi saaneet Tiaralla olla paremmat, mutta ei tajuttu kirjastoreissulle ottaa kunnon hanskoja kun piipahdettin puistossa ihan ex tempore. Mutta ensi reissulle sitten, eipä se haitannut että lapaset menivät vähän likaisiksi, kaksivuotiaita ei pahemmin lika tunnu muutenkaan häiritsevän!

Zelda-neiti heräsi iloisena päiväuniltaan rattaista, kuten aina, ja vietiin tytsy keinumaan pitkästä aikaa. Olihan se keinuminen ihan hurjan jännittävää pienen puolivuotiaan mielestä! Zelda tuijotteli sinisillä silmillään kohti taivasta ja mölisi tyytyväisenä♥

Mä annoin Tiaralle hurjat vauhdit ja neiti kiljui innoissaan, Zelda sai vähän maltillisemmat vauhdit mutta keinun kyydissä tuuli sen verran että iso kyynel vierähti murusen poskelle. Raukka näyttää niin surulliselta allaolevassa kuvassa vaikka on juuri nauttinut elämänsä vauhdikkaimmasta ja iloisimmasta keinuhetkestä!

Eilen meillä oli kylässä Tiaran kummitäti Nona ja meidän naapurin Oona kun vihdoin oltiin sen verran terveitä että joku uskaltautui tulemaan meille. Oli ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, täällä kotona flunssan kourissa meinasi jo tulla lievästi sanottuna tylsää. Onneksi flunssa on kaikilla muilla jo helpottanut paitsi mulla, musta tuntuu että poskionteloissa ei ole kaikki nyt ihan kuosissaan. Mutta yritän hautoa niitä lämpimällä ja niistää (naminami) paljon niin josko se tästä helpottaisi.

Kun pyydän Tiaraa hymyilemään kauniisti kameralle, saan maailman aidoimman ja iloisimman ihanan irvistyksen♥

Eilen jaoinkin jo blogin FB-sivuilla kuvan Zeldasta seisomassa Tiaran pöytää vasten. Zelda ei kuitenkaan siis nouse vielä yksin seisomaan vaan tarvitsee apua, mutta tomerana tyttönä pysyttelee kyllä seisoma-asennossa vaikka viisikin minuuttia jos sille päälle sattuu. Zelda myös pitää vain toisella kädellä kiinni, niinkuin allaolevassa kuvassakin näkyy niin neiti tavoittelee Tiaran kynää toisella kädellään ja rennosti nojailee pöytää vasten. Zelda on niin ponteva ja jäntevä, pyrkinyt seisomaan nelikuukautisesta asti ja nykyään ei muuta tekisikään enää. Mä veikkaan että Zeldalle riittää ryömimiseksi tuo peruuttelu ja kieriminen ja hän siirtyy suoraan joko konttaamaan tai seisomaan. Jännä nähdä osunko oikeaan!

Huh, sellainen kuvapläjäys! Huomenna Oona tulee meille uudelleen ja meillä on luvassa vuoden ensimmäiset torttu- ja piparitalkoot, aivan ihanaa. Joulusoittolista Spotifyssa odottelee korkkaamista, marmeladit on valmiina kaapissa ja en malta odottaa että se ihana piparin ja torttutaikinan tuoksu leviää meidän kämppään. Tervetuloa Joulu! Taisinpas vahingossa kaivaa tänään jouluvalojakin esiin, ja jouluverhot, jouluastiapyyhkeet, joulupussilakanat ja jouluiset peltipurkit leivonnaisia varten. Olen aika varma että tämän viikonlopun aikana joulu valtaa meidän kodin oikein kunnolla, ja se jouluvaltaus jatkuukin sitten loppiaiseen asti kokoajan pahentuen. Jes!

Mä voisin nyt käpertyä tuonne Oton kainaloon katselemaan Breaking Badia, mutta haluan toivottaa ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥
PS: Käykää ihanat vielä äänestämässä mun blogia Indiedays Inspiration Awardseissa inspiroivimmaksi Lifestyle -blogiksi jos ette vielä ole käyneet, sillä äänestysaikaa on enää tämä viikonloppu! Mä olen kyllä erittäin kovassa seurassa tuossa kilpailussa, mutta toivottavasti muutama ääni vielä liikenisi mullekin niin ei tarvitsisi ainakaan rökäletappiota ottaa, haha! Ja edelleen muistuttelen että äänestäneiden kesken arvotaan lippuja tuonne Inspiration Awards -gaalaan!