Siinä vaiheessa kun minä, ruuanlaiton truelover olen kolme kertaa peräkkäin onnistunut unohtamaan jonkin valmistamani ruan olennaisen ainesosan ostamisen, voi varmaankin päätellä että häästressi on huipussaan. Eilen unohtui tomaattikastiketta varten ostaa tomaattimurska, tänään makaronilaatikosta makaronit, tiistain ruuan unohtunutta ainesosaa en edes muista enää koska mulla ei ole hajuakaan mitä me syötiin silloin. Miten voinkin olla näin urpo? Tämä ei ole yhtään mun tapaista, mulla on norsun muisti, mä oon se joka muistaa lapsuudenkaverin ovikoodin vuodelta 1997 ja kaikki vanhat kotiosoitteet missä olen asunut elämäni aikana.

Onneksi nuo ruokaunohdukset nyt eivät maailmaa kaada ja muuten olen pyrkinyt nyt tekemään mahdollisimman paljon listoja etten vain unohda mitään tärkeää. Tänään on taas monta asiaa tullut hoidettua, mistä johtuen ensi viikon kalenteri on niin täyteen buukattu kuin mahdollista. Huomenna mä kuitenkin pääsen rentoutumaan koko päiväksi ja aivan uusiin maisemiin, mutta siitä kerron lisää vasta myöhemmin. Antakaa se mulle anteeksi, mä en yleensä harrasta näitä ”siitä lisää myöhemmin” -kiusoittelujuttuja, mutta nyt haluan pitää vielä hetken tämän ihan omana tietona koska olen niin äärettömän iloinen ja innostunut että pelkään että jos sanon sen ääneen niin se ei toteudu!

Tiara täytti tällä viikolla jo kaksi vuotta ja neljä kuukautta, hurjaa että aika vaan vilistää eteenpäin eikä itse huomaakaan kun ei tajua pysähtyä ajattelemaan. Tipasta on kasvanut niin ihanan osaava ja reipas tyttö, joka elää todellista prinsessavaihetta tällä hetkellä. Mielipiteitä on alkanut löytymään siitä mitä aamulla saa pukea hänen päälleen ja yleensä päälle täytyy saada mekko, kaulaan koru ja tukkaan joku härpäke. Sitten Tiara kävelee käsilaukku kädessä kotona, kopistelee mun korkkareilla ja raahaa kauppaankin punaisen glitter-laukkunsa yhdistettynä Mini Rodinin pandahaalariin, jonka ympäri laukun hihna juuri ja juuri riittää niin että perusmittainen olkalaukku roikkuu vyötärön korkeudella.

Tänään ulkoiltiin aamulla rapsakassa pakkassäässä tyttöjen kanssa vaikka ei me kauhean kauan viitsitty olla kun tuntui että posket jäätyy. Neidit keinuivat vuorotellen vauvakeinussa ja Tiara antoi siskolleen ylpeänä vauhtia, mikä sai Zeldan kikattamaan ja kiljumaan riemusta. Viime aikoina Tiara on ottanut yhä enemmän isosiskon roolia omakseen ja huolehtinut Zeldasta innoissaan. Monena päivänä Tipa on saanut syöttää Zeldalle hedelmäsoseen välipalaksi  ja osannut tosi hienosti syöttää koko purkillisen, eikä ole edes pahemmin sotkenut! Ensin vähän epäröin kun Tipa ilmoitti haluavansa syöttää, mutta ajattelin että eikai pieni sotku haittaa jos hän niin kovasti haluaa kokeilla ja yllätyinkin iloisesti kun ruokailu sujui hyvin.

Mutta nyt mun on pakko suunnata nukkumaan koska kello soi aamulla 4.30 ja mua hirvittää jo valmiiksi että miten ihmeessä pääsen ylös! Hyvää yötä ihanat, päivittelen huomenna ainakin Instagramia ahkeraan (@iinalaura) eli jos haluatte tietää mitä huomenna tapahtuu niin kurkkikaa sinne!