Mä halusin tehdä tänään jotain erilaista. Jotain, mikä poikkeaa kaikilla tavoin blogini normaalista postausannista. Siksi käytin pitkän tovin käyden läpi kevään ja kesän kuvasaldoa, etsien kuvia, joita en jostain syystä ole päättänyt julkaista, vaikka olen tykännyt niistä. Ihania, pieniä arjen ja juhlan hippusia. Kauniita hetkiä, jotka ehdottomasti ansaitsevat oman huomionsa, mutta eivät sitä ole tavallisten postausten joukosta saaneet. Nyt kun niitä katsoo, tuntuu tyhmältä etteivät ne ole aiemmin olleet esillä! Mun blogi on yleensä täynnä tekstiä, tänään kuitenkin kuvat saavat puhua puolestaan.



Joskus kuvilla on vaan niin paljon helpompi kertoa, mitä mielessä liikkuu. Tänään on ollut ehkä vähän maanantai, tiistaista huolimatta. Aamusta asti moni pieni asia on mennyt päin mäntyä, alkaen siitä että juoksin henkihieverissä kerhopaikalle, seisoin siellä hetken lasten kanssa ja säikähdin että oltiin liian myöhään paikalla, ja kaikki ovat jo lähteneet. Kunnes tajusin että oltiin paikalla puoli tuntia liian aikaisin, hyvä minä! Mulla on silti päivästä hyvä fiilis, mitäs pikkujutuista kun moni mulle tärkeä asia on mennyt kuitenkin ihan nappiin.
Kerhossa oli tänään ihan eri meininki, mä juttelin varmaan kaikkien vanhempien kanssa ja Zelda kiersi tyypin luota toiselle esittelemässä maasta löytämäänsä pudonnutta lehteä, kun odoteltiin kerholaisia. Ehkä se olikin vaan siitä kiinni, että tunsin oloni toisten äitien joukossa epävarmaksi ja jotenkin alastomaksi, kun olin yksin ilman Zeldaa viimeksi odottamassa. Lapset vapauttavat tunnelman hupsuilla jutuillaan, ja itsekin on paljon rennompi. Kävin juoksemassa ihanan lenkin vesisateessa heti lasten mentyä nukkumaan, ja päivän kruunasi vielä Oton teksti, joka meni ainakin mulla tunteisiin ja pahasti! Näin sorruin taas höpöttämään, vaikka tänään piti painottaa kuvia, toivottavasti ei haittaa! Hyvää yötä ihanat, palaan huomenna! <3

Vitsi, mitä kuvia! Näistä kyllä jotenkin huokui niiiiin ihana fiilis:) Piti selata oikein monta kertaa uudestaan, kun tuli ihan hymy huulille. Oon ehkä liian herkkis, mutta on se vaan aika kehumisen arvoinen juttu, jos kuviin saa noin paljon iloa, rakkautta ja aitoutta.
Voi kiitos ihan hurjan paljon<3 Kiva kuulla että tykkäsit, teen tälläisiä mielelläni useamminkin, kun tuntuu että aina jää pyörimään kansioihin kivoja kuvia jotka eivät vaan aina sovi postaukseen juuri sillä hetkellä kun ne on napattu 😀
Ihania kuvia! 🙂
Voi kiitos paljon<3
Kauniita, paljon kertovia kuvia 🙂 mun on pitänyt kommentoida tästä asiasta pitkään, mutta koska en oikein osaa pukea ajatuksia sanoiksi, olen jättänyt kommentoimatta, jotta en kuulostaisi sinua loukkaavalta. Mua nimittäin usein pistää silmään teksteissäsi nuo ”toivottavasti ei haittaa” ”olen pahoillani” ynnä muut. Ei sillä ettetkö saisi pyydellä anteeksi omassa blogissasi, mutta enemmänkin on kyse siitä että tarvitseeko sun? Jos joku ei tykkää asupostauksista, videoista, vain kuvista, vain tekstistä tai vaikkapa pienestä kirjoitustauosta, onko sulla kuitenkaan mitään anteeksipyydeltävää, kun jaat blogissasi
asioita ja ajatuksia, joista sinä pidät.. jos joku ei jostain tykkää, sen pystyy aina skippaamaan. Et voi kuitenkaan kaikkia ihmisiä miellyttää samaan aikaan. Mutta siis, pointtini oli lähinnä se, että toivottavasti nuo pahoittelut on enemmänkin vain tapa, toivottavasti et oikeasti aina harmittele sitä, että et pysty kaikkia ilahduttamaan aina
Kiitos hurjan paljon<3 http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/2014/08/06/syyllinen/ olen kirjoittanut aiheesta postauksenkin 😀 Tunnistan ehdottomasti tuon tavan/piirteen itsessäni, mutta siitä on tosi vaikea päästä eroon!
Ihania kuvia! 🙂
Voi kiitos paljon<3
<3 Ei osaa muuta sanoa…
Aww kiitos<3
<3! (ei mulla muuta:) )
<3 kiitos
Kauniita kuvia 🙂
Tästä on varmaan kyselty (toivottavasti ei liiakseen asti), mutta miten päädyitte lastenne nimiin? 🙂 Jos sulla on jo postaus tjms. nii linkkaa vaikka sinne, ei tarvi toistella..
Terveisin uusi lukija
Kiitos paljon<3 Tästä löytyy Tiaran nimen tarina http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/2011/12/04/ristiaisten-kuvasaldoa-ja-tarina-nimen-takaa/
Ja tästä Zeldan nimen tarina http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/2013/06/18/tarina-nimen-takaa/
Oikein paljon tervetuloa mukaan, ihanaa että olet löytänyt tiesi tänne!<3
Upeita kuvia! Melkein tuli tippa linssiin parin kuvan kohdalla, kun ovat niin puhuttelevia. 🙂
Vooi kiitos ihan hurjan paljon<3 Ihana että tykkäsit!
Ihania hetkiä ♥
Voi kiitos <3 🙂
Moi Iina! Tämä ei nyt liity mitenkään postaukseen. Useampi bloggaaja on viime aikoina rajannut kokonaisten postausten näkymistä bloglovinissa siten, että halutessaan lukea postauksen loppuun, täytyy siirtyä blogin sivuille. Olenkin miettinyt, että näkyykö sinulle, ketkä kaikki lukevat postauksesi bloglovinin kautta, käymättä ollenkaan blogisi sivulla?
Itse harvoin jaksan klikata postauksen auki, jos se on valmiiksi luettavana appsissa, mutta nyt omaatuntoa on alkanut vaivaamaan. En haluaisi lukea ”ilmaiseksi” postauksiasi (tai kenenkään muun bloggaajan), sillä toivon, että bloggaaja hyötyy näkemästään vaivasta. En tiedä, eikä minulle kuulu, miten omat ansiosi blogista kertyy, mutta tuntuisi kurjalta, jos palkkio määräytyisi kävijämäärän mukaan. Olettaen siis, ettet näkisi todellista kävijämäärääsi!
Toivottavasti ymmärsit, mitä tällä sekavalla sepustuksella hain takaa 🙂 ps! Ihania kuvia <3
Moikka! Kiva kun tulit kommentoimaan asiasta! Mulla on asetus niin että postauksen ei pitäisi aueta (ainakaan tietokoneella bloglovinin ikkunassa kokonaan), mutta en tiennyt että puhelin appsilla se aukeaa edelleen kokonaisena! En nyt äkkiseltään löytänyt miten saisin sen muutettua, mutta täytyy selvittää asiaa! Musta on todella hienoa, että olet noin ihanan oikeudenmukainen tyyppi, jonka mielestä jokainen ansaitsee tekemästään työstä palkkion. <3 🙂 Kiitos ihan hurjan paljon sulle ja ihanaa syksyä<3
Ihania hetkiä! Tuli niin hyvä fiilis näistä 🙂
Voi kiitos ihan hurjasti<3
Aivan ihania kuvia! 🙂
Kiitos paljon<3 🙂
Oivoi kun osaisin itsekin ottaa tällaisia kauniita, elämää oikeasti vangitsevia kuvia! Upeita. Lemppareitani tuo sinun nauru-kuva ja missä olette Zeldan kanssa ulkona, mutta kaikki kuvat olivat kyllä jotenkin niin luontevia ja eläviä että wau (:
Voi kiitos ihan hirmuisesti<3 Hassuinta tässä on se että nämä ovat melkein vahinkokuvia kaikki, sellaisia joita en ole tarkoittanutkaan jaettavaksi kuvanottohetkellä 😀 pitäisi vissiin useammin luottaa vahinkolaukauksiin hehheh 😀
Ihania<3 Tämmöiset tilannekuvat on kyllä parhaita muistoja.
Ihania kuvia kertakaikkiaan! Tuli oikein kyyneleet silmiin tuosta kuvasta, jossa miehesi pitää nukkuvaa Zeldaa sylissä, oma kuopus taitaa olla juuri samassa iässä nyt.