Niitä hetkiä

06.02.2015

Mä tein kesällä postauksen, johon olin koonnut kesän ajalta kuvia, jotka syystä tai toisesta eivät koskaan olleet päässeet  muihin postauksiin asti, vaikka ihania olivatkin. Tänään on vuorossa meidän talven hetkiä, niitä ihania hetkiä jotka ovat jääneet kansioiden pimentoon, vaikka ne olivat täynnä rakkautta, iloa ja onnea, ihania tunteita. Tänään tuntuu sopivalta hetkeltä esitellä juuri näitä kuvia, ja antaa niiden puhua puolestaan. Meidän vuosi on saanut aika ihanan alun!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Naurua, leikkiä ja hassuja juttuja. Iloista kiljuntaa, nukkevauvanhoitoa, huikeita legotorneja ja pohdiskelevia katseita, joista näkee kuinka pienten päässä raksuttaa hulluna. Väsyneitä, mutta onnellisia hetkiä, ja hetkiä jolloin energiaa olisi vaikka muille jakaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pieniä varpaita, ”voidaanko leikkiä vielä vähän aikaa ennen kuin mennään nukkumaan” -kysymyksiä, karusellikyytiä ja ihania aamuherätyksiä märkien pusujen kera<3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Höpöjä ilmeitä, sotkua, pulkkailua ja talvesta nauttimista. Eihän tuolle nyt voinut suuttua kun se niin hartaudella piirsi peiliin ja ilmoitti ylpeänä että ”kaui peiji!”. Ihana aloitus vuodelle lupaa hyvää, toivottavasti mä saan jakaa teille mahdollisimman paljon näitä ihania hetkiä jatkossakin!

Ja äiti, mä tiedän että luet tämän kumminkin. Me just puhuttiin puhelimessa, siksi mulla venähti tämän julkaisu, hahaa. Sä olet rakas, ja toivottavasti nämä kuvat piristää sua <3

Ihanaa viikonloppua kaikille, mä palaan huomenna!


11 Responses to “Niitä hetkiä”

  1. Sara sanoo:

    Voitko kertoa vaikka jossain postauksessa joskus, että mistä tytöt on saanut nimensä? Ois tosi kiinnostavaa kuulla:) ellei ole jo, en ole ainakaan löytänyt mistään.:)

  2. Kaisa sanoo:

    Todella hieno tuo 8. kuva:)

  3. Anna sanoo:

    Ihana postaus!

    Mielestäni aina pitää antaa hyvää palautetta, kun siihen on aihetta. Ja kun sun blogia lukee, niin siihen on aihetta 🙂 Todella harvoin tulee kerrottua jollekin tuntemattomalle henkilölle hyviä asioita; itse en tosin niitä huonojakaan juurikaan kerro. Olen kuitenkin töissä itse asiakaspalvelutoimistotyössä, jossa saa sitä lokaa niskaansa niin kuin varmasti myös blogityössä. Siksi tiedän myös, että pienikin piristävä kommentti voi saada hymyn huulille, vaikka se lokakaan ei miltään välttämättä tunnu enää.

    Toivottavasi tämä kommentti saa kuitenkin hyvän mielen aikaan! Kiitos blogistasi, hienosta tekstitaidosta, inspiroivasta ilmaisutavasta ja rohkeasta itsensä likoon laittamisesta,

    toivoo melkein valmis ja tavallaan liian vähän kokenut journalisti, toivottavasti tuleva organisaatioviestinnän ammattilainen, intohimoinen blogien seuraaja, tämän blogin ”fani” ja tavallinen naisihminen Tampereelta; kaikkea hyvää teidän perheelle 🙂

  4. Saara sanoo:

    Tajusin juuri että on aika ihanaa kirjoittaa päivittäin blogiin, tietysti meille kaikille lukijoille, mutta myös omalle äidillesi, joka asuu niin kaukana, ettei voi olla sillä lailla läsnä teidän jokapäiväisessä elämässä, muuta kuin puhelimitse. Joten nyt hän saa nähdä päivät myös kuvina ja tekstinä 🙂
    Ootte niin ihailtavan rakastava perhe, että tuon haluan itsekin joskus saada 🙂 Mukavaa viikonloppua teille <3

  5. Tiia sanoo:

    Ihania kuvia! Zelda on kyllä kasvanu ihan huimasti, näyttää jo ihan isolta tytöltä. Hiuksetkin on kasvanu ihan huomaamatta, ei oo enää vauvahaituvia.

    Onnea päikkypaikasta! Teidän tytöt vaikuttaa ainakin sun kirjotusten perusteella niin sosiaalisilta neitosilta, että varmasti pärjäävän. Pääsettekö sisarusryhmään vai meneekö tytöt eri ryhmiin?
    Tiia

  6. anna sanoo:

    oi, onpa korkea legotorni. Meilläkin mies joskus rakentaa noita tytön kanssa. Mä en oikeastaan, kun oon niin lyhyt. Mutta voishan käyttää jakkaraa apuna 🙂

  7. Vivian sanoo:

    Aivan ihana postaus ja mitkä kuvat! <3 Meillä just eilen poika piirsi liidulla seinään, kun ei saanut otettua paperia tulostimen luota. Ei voi olla tosiaan vihainen nuille pienille, vaikka välillä tussit ja liidut ulottuu muuallekin kuin minne pitäisi. 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.