Moikka! Vointi ei vieläkään ole täällä juuri kohentunut näiden päivien aikana, mulla on kuumetta tälläkin hetkellä. Voin vain kiittää onnea siitä että kukaan muu ei ole kipeänä mun lisäksi, ja äiti on ollut meillä, kun hän tuli Helsinkiin alunperin moikkaamaan kaveria (ja tietenkin meitä) pariksi päiväksi. Ensi viikolla meillä alkaa päivähoitoon tutustuminen joten syytä olisi saada itseni kuntoon tässä viikonlopun aikana, koska sitä ei voi kertakaikkiaan jättää välistä eikä siirtää.

Olen joutunut perumaan tältä viikolta kaikki tapaamiset, ja Tampereen bloggaajareissun jolle mun piti huomenna lähteä yhdessä ihanien ja upeiden bloggaajakollegoiden kanssa. Harmittaa ihan hirveästi, koska tuota reissua olin odottanut ja suunnitellut jo pitkän aikaa. Nyt on kuitenkin pakko laittaa terveys edelle ja koettaa parantua lepäämällä. Onneksi äiti on tosiaan ollut täällä, niin lapset ovat päässeet ulos joka päivä ja mä olen saanut nukkua ja kyhjöttää sohvan nurkassa. Harmittaa silti että meidän viimeinen ihan oikea kotiviikko ennen päivähoitoon tutustumista ja sen virallista alkua kului sitten näin, sairastellen.

En ole kertaakaan Tiaran odotusajan jälkeen ollut näin kipeänä, ja kieltämättä ottaa koville vaan olla tekemättä mitään, vaikka mitään ei jaksaisikaan tehdä. Tälläinen paikallaan makoilu tuntuu sikatylsältä kun on tottunut touhuamaan vähän kaikkea vähän kokoajan. Mutta ihan selkeästi tälläinen lepo on nyt tarpeen, koska tämä tauti ei vieläkään ole ohitse. Ihanat lapset on mua kuitenkin piristäneet joka päivä, lukeneet satuja, piirtäneet hienoja kuvia, peitelleet mut peittojen ja lelujen alle ja kokanneet omassa leikkikeittiössään kanakeittoa. ”Minua niin harmittaa sinun puolesta että sinulla on kova yskä, sinä olet minun rakas äiti” sai kyyneleet silmiin, empaattinen pieni kolmevuotias on ihana kun huolehtii äidistä.

Mulla on ollut ihan liikaa aikaa ajatella ja pää pursuaa ideoita, mutta en lähde niitä nyt kuitenkaan vielä kipeänä toteuttamaan, että postauksista saa vähän muutakin irti kuin kuumehourailua. Mutta lupaan palata sorvin ääreen täydellä teholla heti kun vointi kohenee. Kiitos teille kaikille ihanille ymmärryksestä. Aina kun on meinannut iskeä masennus siitä miten huonosti olen tällä viikolla voinut tehdä blogia (tai mitään muutakaan), on joku teistä käynyt toivottamassa pikaisia paranemisia ja käskenyt olemaan miettimättä blogia. Kiitos, että olette niin ihania ja kannustavia <3

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti teistä ei kukaan ole kipeänä!<3

PS: Ai mistä tietää että oon kipeä? Meillä on kotona ollut nyt reilun viikon ajan kolme suklaapatukkaa, suklaalevy ja vaikka mitä karkkeja, enkä ole koskenut yhteenkään niistä, koska ei tee yhtään mieli. Tää taitaa nyt olla joku vähän hc:mpi flunssa kun ei tee mieli edes suklaata.