Mulla ei ole vuosiin ollut täällä kotona sellaista omaa paikkaa, omaa tilaa joka olisi vain mun oma, sängyn vasenta puolta lukuunottamatta. Se on tuntunut välillä harmittavalta, lapsilla on lastenhuone, Otolla miesnurkkaus ja mulla – noh tietenkin koko koti, niinkuin kaikilla muillakin, mutta ei mitään täysin omaa. Syynä ei ole ollut se, että en olisi sellaista halunnut tai saanut, meillä oli vaan niin paljon kaikkea turhaa, tai aikoinaan tarpeellista, tavaraa, että sellaiselle nurkkaukselle ei ollut tilaa. Nyt vihdoin on. Kiitos rankalla kädellä karsimisen, mullakin on vihdoin ihan oma nurkkaus kotona.

Se näyttää ihan tavalliselta lasiselta pöydältä, jossa on meikkejä ja muutama koru hujan hajan. Siinä on ihan tavallinen tori.fi:sstä ostettu itsemaalattu ikivanha pinnatuoli, ja matolle on tippunut puuterin murusia. Mutta se on mun, mun ikioma paikka johon kenelläkään muulla ei ole sananvaltaa, eikä liiemmin asiaakaan. En koe että mulla olisi mitään kauheaa tarvetta hallita tai kieltää toisia koskemasta tavaroihin, mutta tuntuu hyvältä että kotona on yksi sellainen paikka joka on täysin mun hallinnassa ja vain mua varten.

Se on sellainen rauhoittumisen paikka, johon mä istuin vain silloin kun voin tehdä sen rauhassa. En halua pilata itseltäni sitä nautintoa, en halua tehdä siitä paikasta kiireistä, enkä sotkuista. Jos mulla on kiire, meikkaan edelleen seisoen keittiössä samalla kun annan lapsille jugurttia ja ruisleipää. Mutta joskus mulla on aikaa olla hetki oman itseni kanssa, vetää täydellisen hallitusti kaartuvat rajaukset silmiin ja punata huulet kaikessa rauhassa. Silloin mä istun tuon pöydän ääreen, laitan hiljaiselle hyvää musiikkia soimaan ja hengailen itseni kanssa. Se tuntuu kuulkaas aivan mahtavalta!

Loput makkarista on vielä todellakin kesken, joten vilautan vain tätä mun rauhan tyyssijaani nyt. Matto on Annon, ja ostettu siis Kodin1:stä, musta se on ihanan skarppi mutta kuitenkin rauhallinen. Vaaleat verhot Ikeasta, kuten myös pöytä. Pöydän ylle on tarkoitus hommata sellaisia kapeita seinähyllyjä, joihin laitan kuvia ja/tai koriste-esineitä esille, mutta muuten mä tykkään tästä aika lailla näin. Siinä on kaikki mitä mä tarvitsen mun rauhallisiin hetkiin.

Mä olen onnellinen ja kiitollinen että mulla on vihdoin tällainen oma paikka, monen vuoden jälkeen en pidä sitä itsestäänselvyytenä. Ja vaikka se onkin vain mun, en pistä pahitteeksi jos saan yhdet pienet puhtaat ja pehmoiset 2-vuotiaan varpaat kaveriksi, onhan nekin nyt aika söpöt ja rauhan kaveriksi mahtuu myös aimo annos naurua.

Hyvää yötä ihanat, ja kiitos paljon super ihanista kommenteista joita olette laittaneet! Ihanaa että tykkäätte uudesta ulkoasusta 🙂