Meidän taapero täyttää alle kuukauden kuluttua kaksi vuotta, mä en kestä! Olen kauhuissani ajankulusta, mutta innoissani siitä, miten ihana tyyppi hänestä on kasvanut. Innoissani olen myös siitä, miten omatoiminen ja taitava hän jo on, ja miten monet asiat hän on osaa jo kertoa ja kysyä ja pyytää. Helpottaa elämää ja kommunikointia, kun tietää mitä toinen haluaa tai mikä mieltä painaa. Mä edelleen mietin vauvavuotta (kaikkia niitä) haikeudella, se oli vaan niin ainutlaatuisen ihanaa aikaa. Mutta samalla olen vaan niin fiiliksissä tästä hetkestä, tästä tilanteesta, joka meillä on juuri nyt:
Kolme mieletöntä persoonaa, jotka rakastavat toisiaan ehdoitta ja näyttävät sen. Kolme upeaa tyyppiä, jotka osaavat ja tietävät jo niin paljon. Ja ne on meidän!
Vaikka kuopus on taidoiltaan vielä kaukana koululaisesta, on ikäero tasoittunut huomattavasti siitä, mitä se oli vaikkapa vastasyntyneen ja viisivuotiaan välillä vajaat kaksi vuotta sitten. Silloin tuntui hyvin kaukaiselta, että esikoinen ja kuopus joskus leikkisivät vielä yhdessä jotain leikkiä, jossa on jopa juoni ja idea. Ja nyt se on jo totisinta totta ihan joka päivä. He leikkivät pitkiäkin aikoja yhdessä, joskus jompikumpi isoista tytöistä leikkii kahdestaan taaperon kanssa, usein kaikki kolme leikkivät yhdessä. Mä en tiedä olenko ikinä kuullut meidän lasten suusta, että ”äiti, mulla ei oo mitään tekemistä”, koska he rakastavat uppoutua leikkeihinsä ja aloittavat ne jo heti aamulla aikaisin. On suuri onni, että heillä on toisensa.
Toivon niin, että he tulevat olemaan isompanakin yhtä läheisiä kuin juuri nyt. Toivon, että he kannustavat toisiaan yhtä hienosti kuin nyt ja hurraavat toistensa onnistumisille samalla tavalla kuin nyt. Toivon myös, että he lohduttavat ja halaavat toisiaan aina samalla tavalla kuin nyt. On ihanaa, että he auttavat ja huomioivat toisiaan, ja isommat ovat näyttäneet loistavaa esimerkkiä pienimmälle, sillä hänkin tarjoutuu auttamaan aina enemmän kuin mielellään.
Muuten, mä en kestä sitäkään, että meidän taaperolle saa jo ponnarin, tai vaikka saparot!!! Tai siis saisi, jos hän antaisi laittaa. Yhden kerran olen saanut ponnarin laitettua (ks. kuva todisteena), mutta se kerta taisi jäädä ainoaksi. Hän ei nimittäin tykkää ponnareista tai pinneistä ollenkaan, ja juosta kipittää hillitöntä vauhtia karkuun jos edes lähestyn ponnarin kanssa. Mutta ehtiihän sitä laittaa tukkaa myöhemminkin ihan niin paljon kuin sielu sietää, ei meillä ole mikään kiire.
Tämä postaus kumpusi siitä, että meillä oli tänään niin kiva päivä. Oltiin suurin osa päivä Kauniaisissa Oton perheen luona. Ulkoiltiin ja käytiin pizzalla, ja lapset leikkivät majaleikkiä ja pelasivat. Illalla kun tultiin kotiin, lapset leikkivät vielä duploilla ja rakensivat ihan mahtavan ison leikin, jota he kaikki leikkivät yhdessä. Siinä heitä katsellessa ja heidän höpötyksiä kuunnellessa sellainen valtavan suuri onnen ja kiitollisuuden tunne läikähti taas sydämessä. On meillä vaan mahtavat minityypit!
Välillä on hyvä pysähtyä hetkeksi vaan miettimään sitä, miten uskomattoman suurella onnella meitä on siunattu kun ollaan heidät saatu. <3
Aivan ihanat tytöt. Meidän kuopus täyttää 2-vuotta toukokuun lopussa ja imetys saatiin just päätökseen.
Esikoinen täyttää 4-vuotta helmikuun lopussa ja ei ole enää kun 2v eskariin apua!
Voi ihanat <3 Aika menee niin nopeasti!
Ihana postaus! Tuolla yläkerrassa nukkuu meidän prinsessa, ja sydän meinaa pakahtua siitä onnesta, mitkä meitä on kohdannut, kun olemme hänet saaneet elämäämme! ❤
Olen niin onnellinen! ❤
Voi kiitos, aivan ihana kommentti josta tuli hyvä mieli<3 Ihanaa, että tunnet noin suurta onnea teidän ihanasta pienestä!
Teillä on niin upeat tyttäret, ihanaa kun he ovat niin läheisiä. Olette myös vanhempina todella hienoja esimerkkejä tyttärillenne ahkerasta työnteosta, aitoudesta ja perheen sisäisestä rakkaudesta. Heistä on varmasti iso tuki toisilleen myös nuorina ja aikuisina!
Kiitos maailman parhaasta blogista, tykkään kaikista eniten aina sun tavasta kirjoittaa ja rytmittää postauksia. Mukavaa viikonlopun jatkoa teidän perheelle!
Voi kiitos kauniista sanoista ja ihanasta kommentista, en voi sanoin kuvailla, miten paljon tämä piristi! <3 Ihana kuulla että tykkäät, ja toivottavasti tykkäät jatkossakin. Kun mun joululoman perään iski heti se migreeniputki, en ole pystynyt panostamaan blogiin niin paljon kuin yleensä haluan, ja siksi tämä kommentti tuntui erityisen sydäntä lämmittävältä, sain siitä hurjasti voimaa. Iso kiitos kun kommentoit ja ihanaa uutta viikkoa <3
On kyllä todellakin hullua että pikkuinen on jo kohta 2! Justhan hän putkahti maailmaan! Näin se aika vaan menee!
No sanos muuta, ihan hullua! 😀
Ihanaa Iina! Kiitos näistä arjen kuulumisista! Sun tälläset postaukset saa ihan eri merkityksen nyt, kun odottaa itse esikoisia. Meille on pitkien hoitojen myötä vihdoin tulossa kaksoset ja en edelleen meinaa uskoa tätä todeksi. Kaikki pelottelee ihan hirveällä arjella, kun syötät, syötät kaksi, kun vaihdat vaippaa, vaihdat kaksi jne, kun harmittaa samaan aikaan, tulee pahempi raivari jos yhtä aikaa koittaa lohduttaa. Se on totta, kaikkea saa tehdä kaksin verroin, mutta onko se niin kamalaa. Tai että onko yhden syöttäminen ja kasvattaminen niin rankkaa, että kahden kanssa samaan aikaan on jo ihan hirveää.
Haluan ainakin viel uskoa ja luottaa siihen että kaikesta selvitään ja arkikin voi olla ihanaa. Myös kahden kanssa pärjää ja vauva-arki voi toki olla rankkaa, mutta siitä saa myös nauttia. Arvostan ihan hirveesti näitä sun onnellisuushehkutuksia. Uskallat olla onnellinen, näyttää sen ja vaikka kolmen kanssa on varmasti kiirettä, teet arjesta sellaisen, että tytöt voi lapsuuttaan muistella rakkaudella. Meidän arki on lasten lapsuus. Ymmärrän, että aina ei varmasti kaikki ole hattaraa, kerrot niitäkin, mutta koen tällähetkellä voimauttavina nämä, kiitos ❤️
Voi kiitos sinulle aivan ihanasta kommentista, ja mielettömän suuret onnittelut raskaudesta ja tulevista ihanista kaksosista <3 Mulla ei itsellä tietysti kaksosista ole kokemusta, mutta lähipiiristä löytyy kyllä myös kaksosten vanhempia, jotka vielä kaksosten jälkeenkin ovat halunneet lisää lapsia ja menestyneet elämässä älyttömän hienosti, joten en ainakaan itse olisi paniikissa kaksosia odottavana. Se voi aivan varmasti olla vähintään yhtä ihanaa kuin yhden lapsen saaminen, tai sitten tuplaihanaa, koska tuplasti ihania vauvoja <3 Mä uskon, että asenteella on tosi iso merkitys, ja sun asenne kuulostaa just siltä, että vaikka teillä välillä olisi rankempia päiviä tai öitä tai vaikka viikkojakin, se onni löytyisi sieltä kaiken keskeltä ihan varmasti. Mä lupaan jatkaa blogissa samalla tyylillä kuin aina, ja toivon kaikkea ihanaa teidän raskausaikaan <3 Oon niin onnellinen teidän puolesta, vaikka en edes tunne! Ja tuli tosi hyvä mieli sun sanoista, kiitos vielä hurjasti!
Meilläkin samanikäiset tytöt ja välillä kuvailemaasi ihanaa leikkiä ja onnenhetkiä, mutta välillä myös aivan jäätävää tappelua. Onko teillä koskaan sisarusten välisiä tappeluja ja miten niihin pitäisi suhtautua?
Voi on! On todellakin myös tappelua 😀 Yleensä me pyydetään isompia ratkaisemaan ristiriitatilanteita keskenään, mutta jos se ei onnistu, niin sitten molemmat saavat kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta aikuiselle, ja sitten yhdessä mietitään, että mitä on oikein tapahtunut, kenelle on tehty väärin ja miten tilanne voidaan korjata.
Moi
Moi!
Kiitos mukavasta blogistasi ja aktiivisesta ig tilistäsi.
Viime aikoina on tuntunut siltä ettei sinulta oiken löydy ideoita/mielenkiintoa/aikaa panostaa blogin sisältöön. Blogi junnaa paikoillaan. Se on tietysti myös aivan ymmärrettävää lapsiperheessä.
Mulla olisi kuitenkin muutama postaustoive
– arkiaamurutiinit kun lapset lähtevät kouluun ja hoitoon
-sun normaali työpäivä
-työn ja lapsiarjen yhdistäminen
-ja kuten kaikki tietävät ei arki ole aina ruusuilla tanssimista niin olis kiva kuulla miten teidän perheessä ratkotaan ristiriitatilanteita ja miten te vanhemmat riitelette lasten läsnä ollessa
-talven top 10 aktiviteetit
-lasten lempileikit ja lelut
-tulevaisuuden suunnitelmia
-viikon ruokabudjetti
-miten isommat lapset suhtautuvat usein tapahtuvaan valokuvaamiseen ja videoimiseen tai siihen että heidän kuvia on runsaasti nähtävillä sosiaalisessa mediassa ja mikä on heidän ymmärrys ja mielikuva siitä mitä some on. Nykypäivänä kun somemaailma avautuu lapsille jo aika varhain ja somesta on tullut iso osa arkea
-perheen säännöt puhelimen käytöstä, tv:n katselusta yms. ja päteekö samat säännöt myös vanhempia esim. puhelimet pois vaikkapa klo 16-17 ja silloin keskitytään vain yhdessäoloon tms.
-talohaaveet. Itsekin täydellisen kodin etsiminen käynnissä. Mitä toivotte uudessa talossa olevan? Millainen se on pohjaratkaisultaan? Millainen piha? Kaikki villeimmätkin haavet olisi kiva kuulla. Vaikka varmastikaan kaikkia toiveita ja haaveita ei pystykään yhdistämään jos valmiin talon ostaa.
Hyvää alkanutta ja toivottavasti myös idearikasta uutta vuotta!!
Heippa! Mä oon ihan samaa mieltä, että viime aikoina blogi on junnannut paikoillaan. Se on johtunut siitä, että mulla oli ensin joululoma (jolloin postasin huomattavasti tavallista harvemmin) ja sen jälkeen mulle iski kahden viikon migreeniputki, jolloin mä en kahteen viikkoon istunut koneella kertaakaan ilman päänsärkyä. En siis toisin sanoen päässyt toteuttamaan kaikkea sitä, mitä olin jo alkuvuoteen suunnitellut, ja olen postannut paljon vähemmän kuin yleensä. Nyt kun migreenit on alkaneet pikkuhiljaa helpottaa, mäkin pystyn vihdoin alkaa toteuttamaan niitä kaikkia ideoita ja projekteja, joita tälle vuodelle on ollut. Eli ei tässä onneksi ole kyse siitä, että tavallinen arki olisi liian kuormittavaa mun työlle, vaan ainoastaan siitä, että olin niin kipeä, että en pystynyt siihen, mitä tavallisesti itseltäni vaadin. Kiitos paljon mahtavista postausideoista, niitä lähtee ehdottomasti toteutukseen! 🙂 Toivottavasti saan olla ilman migreeniä, ja toivottavasti se näkyy positiivisesti blogin sisällössä! Ihanaa kevättä sinne ja kiitos vielä kommentista :)!
Meidän kuopus on lähes samanikäinen kuin Nova, ihan vain muutaman päivän vanhempi. Olen jo pitkään miettinyt, että Novassa ja meidän tytössä on paljon samaa ja pari päivää sitten tämä meidän melkein 2-vuotias katsoi instastoryn pätkää Novasta ja hän luuli itse olevansa videolla. He kyllä voisivat mennä kaksosista! Tuo ponnarijuttu ehkä kruunasi kaiken, ihan kuin meillä! 😁😂
Haha eikä! 😀 Ihana kuulla, että löytyy muitakin ponnarin inhoajia! 😀 Ja hauskaa, että heissä on paljon samaa! Kiitos kun kommentoit <3
Hei! Itselläni kotona himpun yli vuoden taapero ja seuraava vauva tulossa kesällä. Saisko sellasta postaustoivetta esittää, että miten esikoisen ja kuopuksen taaperoaika ovat eronneet toisistaan? Miksei vauva-aikakin.. Etenkin siis ajalta, kun Tiara on ollut vielä ainoa lapsi. Miten olet kokenut isompien sisarusten läsnäolon vaikuttaneen Novan kehitykseen ja käyttäytymiseen, vai onko sillä ollut merkitystä, onko luonne ainoa a ja o?
Heippa ja paljon onnea tulevasta pienestä <3 Tää on tosi kiva postaustoive! Voisin hyvin toteuttaa tämän. Mutta voin jo tässä sanoa, että koen sisaruksilla olleen paljonkin merkitystä, mutta toisaalta myös luonne on tietty iso tekijä! 😀 Laitan tämän ehdottomasti postausideoihin ylös, ja voisin tehdä mahd. pian!
Mä vähän salaa haaveilen toisesta lapsesta ja just näitä sun tekstejä lukiessa ajatukset toisesta lapsesta muuttuu siitä pelosta positiivisempaan suuntaan. En nyt varsinaisesti pelkää toisen lapsen yrittämistä, mutta mietin että mitenköhän sitä pärjäisi kahden kanssa. Meidän taapero täyttää 2 vuotta maaliskuussa ja sen jälkeen voisi olla aika pohdiskella tätä asiaa vielä tarkemmin. Olisi kyllä ihana, että omallakin lapsella olisi sisarus tukena ja mukana lapsuudessa.
Miksi aina puhut, ettet kestä jotain, vaikka pitäähän sun kestää väistämätön. Vai onko se vain hassu sanonta?
Se on sanonta 😀 hyvin yleinen sanonta. Kun joku on tosi ihanaa tai tosi nostalgista tai tosi haikeaa tai tosi ihan mitä vaan, mä sanon ”mä en kestä”. Mutta enpä kyllä tiedä ketään kuka ei oikeasti kestäisi vaikka sitä, että lapsi täyttää vuosia tai sitä että hän on tosi söpö 😀 sinänsä hassu sanonta, mutta siihen on niin tottunut, että tulee käytettyä.
Heippa Iina!
Ihana postaus jälleen. 🙂 Oon mun siskon kanssa tosi läheinen, ihan parhaita ystäviä nykyään varsinkin, ja on jotenkin ihana nähdä tämänkin postauksen välityksellä, että teidän tytöille on luvassa samanlaista tukea ja turvaa toisistaan pitkälle aikuisuuteen asti. <3
Ja hei, yllä mainittu postaustoive arkiaamuista kiinnostaisi myös minua! 🙂
Kiitos ihanasta postauksesta! Meidän kuopus on 1v 10kk ikäinen ja päällä on ihan jäätäva tahtoikä sekä raivonpuuskat. Olis kiva kuulla teidän lasten raivokohtauksista vaikka et ehkä tykkää kirjoittaa näistä 🙂 Meidän esikoinen on 6v eskarilainen ja ihana poika onkin. Hänellä myös väsyneenä saattaa tulla kiukkua niinkuin meillä kaikilla. Ehkä et halua kirjoittaa isompien lasten persoonallisuuksista liian syvällisesti mikä on ymmärrettävää mutta siitäkin olisi kiva kuulla.
Tykkään kovasti kun kirjoitat niin positiiviseen sävyyn perhe elämästä, koen tämän itsekin aivan ihanana aikana ja nautin lasten kanssa olemisesta kovasti. Elän elämäni parasta aikaa juuri nyt.
Samalla kun nautin täysillä äitinä olosta niin haluan myös joskus tehdä asioita ilman lapsia. Osaan nauttia täysillä siitä omasta ajastani myös ja lataan akut täyteen ja olen taas parempi ihminen näille meidän ihanille pojille. Tuleeko sulle IKINÄ sellaista oloa että haluaisit vaan hetken olla ilman lapsia? 🙂