Nyt on luvassa vihdoin niitä Lontoovinkkejä! Koska haluan että tästä postauksesta saavat muutkin kun Lontoonmatkaajat jotain irti, päätin verrata Lontoota ja rakasta kotikaupunkiani Helsinkiä toimivuuden kannalta, samalla tärkeistä Lontoojutuista vinkkaillen. Tämä on samaan aikaan myös leikkimielinen kilpailu Lontoon ja Helsingin välillä, kumpi voittaa viidentoista kohdan vertailun?

1. KAHVILAT

Helsinki: Kalliita, suppea tuotevalikoima. Kahvi on usein todella kallista, etenkin keskustan kuppiloissa ja ketjuissa. Siedettävä salaatti kahdella täytteellä maksaa vähintään 10 euroa, siihen vielä kahvit päälle.

Lontoo: Pret A Mangerista sai viidellä punnalla ihan mielettömän hyvän ja täyttävän salaatin sekä normaalikokoisen hyvän kahvin. Salaattien, leipien ja muiden nopeasti syötävien herkkujen valikoima on tuore ja kattava, ja hinnat ovat kohtuullisia, 3-5 puntaa.

Helsinki 0 – 1 Lontoo

2. SIISTEYS

Helsinki: Roskiksia joka puolella, etenkin keskustassa mielestäni todella siistiä. Roskiksia tyhjennetään usein.

Lontoo: Roskiksia ei melkeinpä missään, tai jos on, ne ovat niin täynnä että ympäröivä  osa kadusta pursuaa läpinäkyviä haisevia pusseja myös. Näitä siis sekä luksusalueilla että tavallisilla alueilla.

Helsinki 1 – 1 Lontoo

3. KUNNOSSAPITO

Helsinki: Aina jos kaduilla tehdään jotain tietöitä tai muita, jokapuolella on selkeät kulkuesteet ja varoituskyltit. Tiet ovat yleisestiottaen hyvässä kunnossa ja niistä huolehditaan.

Lontoo: Katulaatat saattavat törröttää maasta, ja en voi edes kuvitella montako ihmistä niihin päivittäin kompastuu. Me nähtiin yksi uhkaava tilanne kolmen päivän reissulla, ja itsekin meinasin usein kompastua. Kannattaa siis katsoa jalkoihinsa kun kävelee.

Helsinki 2 – 1 Lontoo

4. JULKINEN LIIKENNE

Helsinki: Julkinen liikenne on edullista, helppoa ja toimivaa. Samalla lipulla saa matkustaa tunnin ajan Helsingin sisällä, ja seutulipulla vielä pidempään, niin monella liikennevälineellä kuin tarvitsee. Metro ei ole kovin kattava, mutta ratikat ja bussit paikkaavat, ja kulkevat suhteellisen usein. Seutulipun hinta aikuiselta 5 euroa, Helsingin sisäinen lippu kalleimmillaan (kuskilta ostettuna) 3 euroa.

Lontoo: Julkinen liikenne on kyllä erittäin helppoa ja toimivaa. Tubet kulkevat todella usein, ja bussit kuljettavat jokapaikkaan. Metroverkko on todella kattava ja metrolinjojen välillä on helppo vaihdella, opasteet ovat selkeät. Liikenne on kuitenkin todella, todella kallista. Meillä yhteensä neljä metromatkaa kahdelta henkilöltä maksoi 50 puntaa. Näistä matkoista kaksi matkaa tapahtuivat keskusta-alueen sisällä, ja kaksi matkoista oli siis metroreissu Wembleyhin 3Zonelle ja takaisin. Kannattaa siis suosia kävelemistä, sillä ihan parin kilsan kävelymatkan taittaminen metrolla maksaa n. 6 puntaa yhdeltä henkilöltä. Lontoolle puoli pistettä toimivuudesta kuitenkin.

Helsinki 3 – 1,5 Lontoo

5. KAUPUNKIPYÖRÄT:

Helsinki: Muistan lapsuudestani näitä Helsinkipyöriä, ja ne taisivat olla edullisiakin. Jos niitä vielä on saatavilla, niin ei ainakaan niin kattavasti kuin Lontoossa.

Lontoo: Kahden punnan vuorokausihinnalla vuokrattavia pyöriä on saatavilla melkein jokaisen kadun kulmasta, ja niillä on todella kätevä liikkua ihan minne tahansa. Ne voi myös palauttaa mihin tahansa pyöräpisteeseen.

Helsinki 3 – 2,5 Lontoo

6. KESKUSPUISTO:

Helsinki: Syrjässä oleva ja hankalamaastoinen puisto on ihan kiva jos käy yksin lenkillä ja ajaa paikalle autolla. Saattaa jopa bongata heppoja. Vieressä kiva liikennepuisto joka tosin saattaa ilman eri ilmoitusta ollakin yhtäkkiä suljettu yksityistilaisuuden vuoksi.

Lontoo: Upea, mieletön Hyde Park keskustassa on jokaisen ulottuvilla. Siellä on lampi, kauniita rakennuksia ja todella hyvä kävelymaasto. Ihan uskomattoman kaunis paikka, jossa voisin hyvin kuvitella viettäväni viikonloppuja lasten kanssa. Hyde Parkista löytyy myös Prinsessa Dianan muistoksi rakennettu upea leikkikenttä lapsille. Siellä on merirosvolaiva ja palmuja ja vaikka mitä jännittävää, vähän toista kuin perinteiset puiset liukumäet ja rengaskeinut.

Helsinki 3 – 3,5 Lontoo

7. LIIKENNE:

Helsinki: Oikeanpuoleinen liikenne ja melko tarkasti liikennesääntöjä noudattavat kansalaiset, niin kevyen liikenteen kuin moottoriliikenteenkin edustajat. Toki parantamisen varaa on meilläkin, mutta yleisesti ottaen Suomen liikenne  on aika hallittua ja turvallista, joitakin törttöilijöitä lukuunottamatta.

Lontoo: Kaikki, siis ihan kaikki, kulkevat punaisia päin, kokoajan. Teitä ylitetään vähän mistä sattuu, ja vasemmanpuoleinen liikenne vaatii totuttelua vaikka vain jalankulkijana olisikin. Jotkut liikennevalot näyttävät montako sekuntia vihreää valoa on jäljellä, se on aika kätevää.

Helsinki 4 – 3,5 Lontoo

8.  LEHDET:

Helsinki: Kuka enää ostaa paperilehtiä, kun niiden hinnat pyörivät melkein kymmenessä eurossa per irtonumero? Jäätävän hintaisia, siksipä niiden levikki jatkuvasti laskeekin kun digimedia vie ilmaisena kalliilta printiltä osuutta.

Lontoo: Grazian, Glamourin ja Cosmopolitanin sai ostettua viidellä punnalla. Ne maksoivat siis kaikki kolme yhteensä viisi puntaa, ja ainoastaan yksi niistä oli tarjouksessa. Kannattaa siis hamstrata lehtiä Lontoosta, jos niistä kovasti tykkää!

Helsinki 4 – 4,5 Lontoo

10. VALUUTTA

Helsinki: Helsingissä maksetaan kotoisasti euroilla, ja kaikki toimii. Vaikka joillekin euro tuntuu kalliilta, on se tuttuna valuuttana itselle ainakin se mihin kaikkea vertaan.

Lontoo: Punnat, voi pirulaiset. Kokoajan saa olla miettimässä, paljonko tämä ja tämä on euroissa. 50 puntaa kuulostaa edullisemmalta kuin 69 euroa, vaikka tismalleen sama summa on kyseeessä. Toki tämä pätee myös kaikkiin maihin joissa joutuu miettimään eri valuuttojen välillä, mutta euro ja punta ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan että se helposti sekoittaa ajatuksia.

HUOM! Joissakin kaupoissa on mahdollista Lontoossakin maksupäätteellä valita maksaako punnissa vai euroissa. Kannattaa aina maksaa punnissa, sillä euroissa maksaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkkinä junaliput: kun automaatti ilmoittaa hinnaksi 39 puntaa, se tarkoittaa  että tililtä lähtee n. 54 euroa. Jos maksat euroissa, automaatin ilmoittama summa onkin 61 euroa.

Helsinki 5 – 4,5 Lontoo

11. KULKUYHTEYDET LENTOKENTÄLTÄ

Helsinki: Uusi hieno kehärata on valmistunut, ja lisäksi on tietenkin perinteinen lentokenttäbussi ja taksit ja kimppataksit. Halvimmillaan lentokentältä keskustaan pääsee viidellä eurolla, eli seutulipun hinnalla. Matka kestää n. 30 minuuttia.

Lontoo: Meidän lennot saapuivat ja lähtivät Gatwickin lentokentältä. Gatwickista nopein junayhteys Victorian asemalle kestää tasan 30 minuuttia, ja yhdensuuntainen lippu maksaa 19,90 puntaa eli n. 27 euroa. Lentokentältä kulkee myös muita junia, sekä bussiyhteyksiä jotka ovat edullisempia, mutta matkat kestävät reilusti pidempään. Bussimatka yhteen suuntaan vie n. 1h10min, mutta lippu saattaa olla halvimmillaan vain n. 6 puntaa.

Helsinki 6 – 4,5 Lontoo

12. KETJURAVINTOLAT

Helsinki: Mäkki, Burger King ja Hese. Rosso ja Fransmanni, Chico’s ja Amarillo. Ketjut ovat aika yksipuolisia, kaikki tarjoavat hamppareita tai texmexiä. Usein ruoka on mautonta ja tylsää. Itämaiset ketjut puuttuvat Sushia lukuunottamatta täysin Suomesta.

Lontoo: Wagamama, Wahaca, Nando’s ja Gourmet Burger Kitchen. Tässä vain ihan muutaman ketjun mainitakseni. Wagamama on Donbureineen aivan mieletön, ja sitä suosittelen kaikille. Ketjun ravintoloita löytyy melkein joka puolelta. Myös Gourmet Burger Kitchen oli todella hyvä ravintola ja suosittelen ehdottomasti heidän bataattiranskalaisiaan.

Helsinki 6 – 5,5 Lontoo

13. JUOMAT

Helsinki: Mäkistä ja muista ketjuista saa pääosin ruskeaa, keltaista ja kirkasta limua. Usein myös maitoa, omenamehua ja appelsiinimehua on saatavilla.

Lontoo: Burger Kingin limukone sisältää kymmenittäin eri limuvaihtoehtoja, tämä on pakko kokea ainakin kerran. Itse join hapankirsikka-omenafantaa joka oli ihan törkeän hyvää, maistui vähän sellaiselle Cloudy Apple -mehulle johon on laitettu hiilihappoja sekaan.

Helsinki 6 – 6,5 Lontoo

14. RUOKAKAUPAT

Helsinki: Aika peruskauppoja, perusvalikoimineen. On myös kivoja lähiruokaputiikkeja ja tottakai myös Stockmannin herkku, mutta jos haluaa perus edullista ja hyvällä sijainnilla, niin jännittävyydestä saa kyllä luopua. Etenkin Take Away -vaihtoehdoissa olisi toivomisen varaa, ja ne ovat usein myös kalliita.

Lontoo: J0kaisessa ruokakaupassa on Meal Deal, eli salaatti tai leipä + hedelmäkippo tai sipsit + mikä tahansa juoma: 3,99 tai 4,50 puntaa. Salaateissa ja leivissä todella kattava valikoima, kaikki on tuoretta ja hyvää. Myös juomia on paljon erilaisia, mä tykkäsin erityisesti erilaisista jääteistä. Hedelmäkuppi oli ihana jälkkäri aina salaatin jälkeen. Suosittelen erityisesti M&S Simply Foodia.

Helsinki 6 – 7,5 Lontoo

15. TYYLI

Helsinki: Täällä ei paljoa tarvitse tyylillä koreilla jos ei itse halua. Ne kaupat joissa ulkomuodolla on väliä on laskettavissa yhden käden sormilla, ja löytyvät kaikki Esplanadin puiston laidalta. Melkeinpä mihin tahansa voi mennä vaikka sandaaleissa ja sukissa, 30 kilon matkalaukun kanssa kävellen.

Lontoo: Turistien suosikkikohde Harrods on kielletty kaikilta joilla on matkalaukku mukanaan. Matkalaukun saa viedä erilliseen, maksulliseen säilytykseen, mutta käsimatkatavaroihin menevän pienen vedettävän laukun kanssa ei tavaratalossa saa kulkea.

Helsinki 6 – 8,5 Lontoo

Kilpailutilanne päättyi aika todella tasapuolisesti, vai mitä mieltä olette? Vaikka numerot näyttävätkin Lontoon eduksi, Helsinki voittaa niissä tärkeimmissä, turvallisuudessa, siisteydessä ja julkisessa liikenteessä. Helsingin ravintolavalikoima on vuosien saatossa kehittynyt, ja hyviä lounaita saa edullisesti monesta paikasta. Täältä kuitenkin puuttuu sellaisia erilaisia ja uskaltavia ketjuja, joita Lontoosta taas löytyy.

Mä tykkäsin kovasti Lontoosta, mutta siihen kannattaa varautua että liikkumiseen menee rahaa, paitsi jos pysyy keskusta-alueella ja kävelee joka paikkaan. Silloinkin tosin lentokentältä kaupunkiin ja takaisin liikkumiseen kannattaa varata joko paljon rahaa, tai paljon aikaa. Me valittiin tällä kertaaa kalliimpi matkustusmuoto, koska aikaa oli niin vähän. Pidemmällä reissulla olisi voinut hyvin valita myös sen hitaamman bussin. Lentokentällä kannattaa varata myös passintarkastukseen aikaa, sillä jonot saattavat olla pitkiä ja Lentokentällä myös kävely saapumisportilta passintarkastukseen kesti melkein vartin ja oli oikeasti aika pitkä matka.

Mitä mieltä muut Lontoon kävijät olette? Osuiko listaukseni oikeaan?

Me saatiin Oton blogin kautta kutsu mennä katsomaan Tatu & Patu supersankareina -näytelmää Espooseen, teatteri Hevosenkenkään. Me ollaan Oton kanssa ihan mielettömiä Tatu & Patu -faneja, sillä niitä kirjoja lapsille lukiessa pokka ei pidä ikinä kun jutut ovat niin kekseliäitä ja hauskoja. Näytelmä oli siis koko perheelle soveltuva, ja kestoltaan n. 50 minuuttia. Mua vähän jännitti että miten meidän nuorempi neiti jaksaa paikoillaan näytelmän  loppuun asti, mutta näytelmä oli niin mukaansatempaava että ei ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin hän istui kuin tatti koko esityksen ajan.

Siitä on vuosia kun olen käynyt viimeksi teatterissa, ja en edes muistanut enää miten intensiivinen ja hauska kokemus se on. Ja lasten kanssa oli ihan parasta mennä katsomaan näytelmää, niin kivaa kun he ovat jo sen verran isoja että ovat kiinnostuneita ja jaksavat keskittyä ja nauttivat esityksistä. Mä rakastin pienenä käydä teatterissa, ja kyllä se on vieläkin kivaa. Haluan tuoda siitä yhteisen perinteen meidänkin tyttöjen lapsuuteen, niinkuin se oli mulla, koska kulttuuria ei voi koskaan kokea liikaa ja teatteriesitykset ovat parhaimmillaan ihan loistavaa viihdettä.

Näytelmä alkoi vasta puoli seitsemän aikaan illalla, ja meillä oli esityksen jälkeen vielä ajomatka kotiin Espoosta, mutta onneksi tytöt olivat nukkuneet päiväkodissa päikkärit niin he jaksoivat vielä valvoa kotiin asti ennenkuin menivät nukkumaan. Ymmärrän kyllä myöhäisen ajankohdan vaikka kyseessä onkin lasten näytelmä, arkipäivinä kun monet ovat töissä myöhäiseen iltapäivään asti niin moni ei pääsisi myöskään esitykseen paikalle jos se olisi vaikka viideltä tai puoli kuudelta.

Näytelmä oli ihan mahtavan hauska, me Oton kanssa nauraa rätkätettiin koko näytelmän ajan. Jos ette ole vielä tutustuneet Tatuun ja Patuun niin kannattaa ihmeessä lukea, kirjat ovat hauskoja myös ruotsiksi, Sixten & Blixten. Esityksen jälkeen bloggaajille oli vielä mukava kahvitilaisuus ja saatiin kuulla vähän lisää Hevosenkengän toiminnasta. Teatteri täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta, ja ihana vanha puutalo oikein huokui teatterin historiaa. Esillä oli vanhojen näytelmien nukkeja ja julisteita. Mä tykkäsin kotoisasta ja rennosta tunnelmasta, tämä oli juuri sopiva ensimmäinen näytelmä lapsille kun ei menty heti mihinkään isoon jättiteatteriin. Siellä on muuten näytelmiä myös ruotsin kielellä, jos kiinnostaa!

Huomenna me vietetäänkin tyttöjen kanssa kotipäivää, kun mun täti ja serkku ovat vielä meillä, niin keretään viettää edes yksi aamupäivä heidän kanssaan ennenkuin he lähtevät takaisin Ouluun. Tytöt ovat nauttineet hurjasti kun he ovat olleet meillä, tänäänkin mun serkku teki heille hienot kampaukset päiväkotiin ja molemmat olivat ihan tohkeissaan. Ihanaa kun on sukulaisia kylässä.

Oletteko te käyneet teatterissa lasten kanssa?

Hyvää yötä <3

Olen mukana Indiedaysin ja Ilovirran yhteistyökampanjassa, jonka myötä pääsin tutustumaan tarkemmin Suomen kilteimpään sähköyhtiöön. Sähkö on vähän sellainen juttu jota ei arjessa juurikaan tule mietittyä, mutta kun tarkemmin ajattelee niin onhan se nyt yksi tärkeimpiä arjen helpottajia. Ilman sähköä elämä olisi aika hankalaa.

Ilovirta on lokakuun alussa toimintansa aloittanut sähköyhtiö, jonka ideana on se että jokaisen sähkölaskusi yhteydessä voit lahjoittaa lyhentämättömänä 1, 3 tai 5 euroa valitsemaasi hyväntekeväisyyskohteeseen. Summa kuulostaa pieneltä, mutta miettikääpä jos jokainen suomalainen sähkölaskun maksaja käyttäisi edes sen euron, miten suureksi se summa kasvaisi. Maksamasi summa menee automaattisesti Ilovirralta sinun valitsemaasi kohteeseen, joten hyvän tekeminen on tehty ihan naurettavan helpoksi.

Ilovirralla sähkö on edullista, vaikka Suomessa sähköntarjoajien hintaerot ovat muutenkin aika pieniä. Sähkönhinnat ilmoitetaan sentti/kilowattitunteina  mikä ainakin mulle on vähän vaikea ymmärtää äkkiseltään, mutta kampanjan yhteydessä kuulin että oli sähköyhtiö mikä hyvänsä, hintaerot eri firmojen välillä ovat maksimissaan kymmenen euroa vuodessa. Ei paha ollenkaan siis. Sen lisäksi että Ilovirralla voi samalla lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen helposti ja vaivattomasti, kaikki Ilovirran tarjoama sähkö on myös 100% uusiutuvaa energiaa, mikä on todella hieno juttu. Kun ei sähköä ilmankaan ainaakaan mun ammatissa voi olla, niin on mukavaa että tietää voivansa käyttää sähköä hyvällä omallatunnolla, kun energia on ympäristöystävällistä.

Sähkösopimuksen tekemisen luvataan olevan helppoa, riittää kun tietää millaisessa talossa asuu, kuinka monta asukasta on ja kuinka monta huonetta asunnossa on. Sähkösopimuksen tekeminen onnistuu kätevästi netissä, TÄÄLLÄ, eikä tarvitse soitella puheluita tai pysähtyä ostoskeskuksen sähkönmyyntikojulle kiireessä. Varsinkin jos muutto on ajankohtainen niin silloin kaikki säästetty aika ja vaiva on kotiinpäin.

Ilovirta puhuu selkosuomea, eikä asiakkaan tarvitse olla sähkön asiantuntija tai tietää edes sulakekokoa. Onnistuisi siis hyvin multakin sähkösopimuksen teko kun riittäisi että tiedän meidän asuvan 2012 valmistuneessa kerrostalokolmiossa, ja että asukkaita on neljä.

Ilovirran kautta on mahdollista valita viidestä eri hyväntekeväisyysjärjestöstä itselleen tärkeä lahjoituskohde. Mun valintana on Suomen Punainen risti, joka tekee aina ajankohtaista työtä. Ilovirran kautta kerätyillä rahoilla SPR tukee kotimaista vanhustyötä, sekä katastrofirahastoa. Koen sekä vanhustyön, että katastrofirahaston äärettömän tärkeinä kohteina. Vanhusten parissa haluan vielä tehdä itsekin vapaaehtoistyötä, ja olen sitä pitkään miettinyt. Tämänhetkisessä elämäntilanteessa lahjoittaminen on mulle helppo tapa auttaa, kun aikaa ei kahden työn ja lasten jälkeen jää paljoa käytettäväksi. Myös Unicef on lähellä sydäntä, sillä YK:n lastenjärjestö auttaa heikommassa asemassa olevia lapsia ympäri maailman, ja etenkin äitiyden myötä lasten asiat herättävät huolta.

Mihin tahansa viidestä kohteesta lahjoittaakin niin apu menee varmasti juuri oikeaan paikkaan. Unicefin ja SPR:n lisäksi Ilovirran kautta on mahdollista tukea myös Suomen luonnonsuojeluliittoa, Mannerheimin lastensuojeluliittoa tai Roosa Nauha -säätiötä. Jos alkoi kuulostaa siltä, että tämä on teidän juttu niin TÄSTÄ pääsette helposti Ilovirran sivuille lukemaan aiheesta lisää, ja tekemään vaikka sähkösopimuksen. Ilovirta löytyy myös FB:stä, Twitteristä ja Instagramista.

Kampanjan ansiosta teillä on nyt myös mahdollisuus tehdä helposti hyvää. Postaus sisältää kilpailun, jonka voittajan valitsemaan kohteeseen lähtee 50 euroa lahjoituksena. Kerro siis kolme sinulle tärkeintä sähkölaitetta, joita ilman et voisi olla, ja muista kertoa mihin viidestä hyväntekeväisyyskohteesta toivoisit juuri sinun lahjoituksesi menevän. Muistakaa jättää myös sähköpostiosoite. Kilpailuun on aikaa osallistua 21.10.2015 klo 21.00 asti. Ilovirta julkaisee lahjoitukset sivuillaan.

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?

 

Noniin ja matkakertomus jatkuu! Viimeinen päivä Lontoossa me aloitettiin ihan rennosti. Nukuttiin ja hengailtiin hotellihuoneessa, mietittiin mitä halutaan tehdä. Sitten lähdettiin kävelemään kohti Knightsbridgeä, ja mentiin Pret A Mangerissa syödyn aamiaisen jälkeen kiertämään koko Harrod’s jossa ei oltu vielä käyty yhdessä, vaikka ohi oltiinkin kävelty.

Harrod’s oli kyllä ihan uskomaton kokemus. Siellä on ihan kaikkea, ja vielä vähän enemmän. Mitään me ei sieltä juotavaa lukuunottamatta ostettu, mutta se oli ihana vaan kävellä läpi. Upeat vaatteet, ja teknologiaosasto joka arvatenkin oli Oton mieleen, olivat meidän suosikkeja. Harrod’silla on myös jo avattu ihana joulumaailma, mutta sieltäkään mä en ostanut mitään. Sanokaa vaan pihiksi, mutta mun mielestä 10 puntaa on liikaa yhdestä pienestä kuusenkoristepallosta.

Me pyörittiin vielä vähän aikaa muissa kaupoissa, ja käveltiin Harrod’silta takaisin Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset, sillä meillä alkoi jo tulla kiire sinne Fall Out Boyn keikalle. Käytiin nopeasti hakemassa iltapalatarvikkeet Sainsbury’sista hotellille, koska keikka kesti aika myöhään ja haluttiin että meillä on jotain syötävää siellä kun tullaan takaisin. Kauppareissun jälkeisellä kävelyllä hotellille kävi sitten tämä aiemmin mainitsemani onnettomuus jossa oltiin silminnäkijöinä, ja sen takia me ei sitten ehdittykään mennä kunnolla syömään ennen keikkaa vaan haukattiin melkein seisaaltaan vaan Burger Kingistä hampparit naamaan. Oli sekin kyllä ihan hyvää, vaikka ruokahalu oli kateissa kun säikähdin niin kovasti.

Matka Wembleyn The SSE Arenalle taittui kätevästi metrolla Jubilee-linjalla, ja areenalle oli helppo kävellä kun seurasi vain kaikkia ruutupaitaisia ja/tai Fall Out Boy- hupparisia teinejä. Päästiin nopeasti sisälle, ja meillä oli hyvät paikat siellä. En saanut ostaessani enää seisomapaikkoja kun tajusin liput niin myöhään, mutta saatiin istumapaikat takaa ihan keskeltä, suoraan vastapäätä lavaa. Keikalle sai tuoda oman vesipullon, mutta siitä otettiin ovella korkki pois. Kameraa en saanut tuoda, koska siinä on vaihdettavat objektiivit eli se luetaan ammattilaiskameraksi. Otettiin sitten puhelimella muutama kuva ja video.

Ensimmäiseksi esiintyivät Matt & Kim, ihan huippuhauska duo joilla oli sellaista hyvän fiiliksen häröily- ja bilemusiikkia. Tämän jälkeen esiintyi Professor Green, jota odotinkin kovasti. Emeli Sandén ja Professor Greenin Read all about it oli joskus ihan mun lemppari, ja oli mieletöntä kuulla se livenä.

Oikeastaan oli kiva juurikin istua Oton kanssa, kolmen päivän kävely jätti jälkensä jalkoihin ja monen tunnin seisominen hikisessä ihmisjoukossa ei ehkä olisi ollut se kaikkein mukavin vaihtoehto. Istumapaikoilla oli fiilistä myös, jengi seisoi ja tanssi ja lauloi messissä jokaisella penkkirivillä koko areenalla. Fall Out Boy oli mieletön! Ensimmäisten 45 minuutin jälkeen tuli parin minuutin tauko, ja yhtäkkiä he olivatkin ihan lähellä meitä, seisoma-alueen takaosassa, ja vetivät kaksi biisiä akustisesti siinä. Sen jälkeen keikka jatkui vielä toiset 45 minuuttia lavalla. He soittivat kaikki biisit joita toivoinkin,  ja oli ihana kuulla sekä vanhaa että uutta, kun olen kuitenkin bändiä kuunnellut jo lähemmäs 10 vuotta.

Keikan jälkeen me ehdittiin juuri sopivasti metroon, joka tuli ihan täpötäyteen. Ajeltiin sillä Bond Streetille ja siitä vielä toisella, Central-linjalla, sitten Queenswayn asemalle joka oli ihan meidän hotellin lähellä. Meidän hotelli oli Central Park Hotel joka sijaitsi siis Bayswaterissa. Varattiin hotelli Ebookersin kautta, ja sivuilla oli kuvia siisteistä ja kivoista huoneista. Hotelli oli tosi siisti ja kiva muuten, mutta meidän huone ei ollut yhtään sitä mitä kuvissa luvattiin sen tason huoneesta. Siellä oli vain sänky ja pöytä, joiden välissä oli puoli metriä tilaa. Lisäksi ihan pieni telkkari. Huone oli katutasossa, ja ikkunoista ei nähnyt ulos ollenkaan kun edessä oli mun korkuinen pensasaita.

Lisäksi he mainostivat ebookersissa täysin ilmaista wi-fiä, joka osoittautuikin ilmaiseksi vain aulassa. Ilmainen wi-fi huoneessa oli suurin syy miksi päädyttiin juuri tähän hotelliin jäljellä olleista vaihtoehdoista, joten kieltämättä vähän harmittaa. Eli omasta wi-fistä olisi pitänyt maksaa 12 puntaa per laite per vuorokausi, mikä on aika jäätävä summa. Kolmelta päivältä ja kahdelta laitteelta 72 puntaa, ja tähän laskin vain puhelimet. Oman mobiilinetin käyttö roaming-hinnoillakin tulisi reippaasti halvemmaksi.

En siis suosittele hotellia, vaikka se ihan siisti olikin. Uskon että samaan hintaan voi saada myös paremman hotellihuoneen. Tosin kyse saattoi olla myös siitä, että hotelli oli tupaten täyteen buukattu ja meidät tungettiin sitten jonnekin jämähuoneeseen, kun ne kunnon huoneet olivat kaikki myös täynnä. Onneksi me ei kuitenkaan oltu hotellissa kuin nukkumassa, joten pienet tilat eivät sillä tavalla ahdistaneet. Ainoa harmittava juttu oli se wi-fi, koska aina kun halusi katsoa google mapsista reittejä tai vaikka laittaa kuvan instagramiin, piti mennä sinne aulaan. Siksi instagram & snapchat eivät päivittyneetkään ihan niin ahkeraan kuin toivoin.

Hotellihuone ei näytellyt isoa roolia meidän reissulla, joten siksi tuntuukin hassulta edes tällä tavalla ”valittaa” siitä. Tuli kuitenkin mieleen, että kannattaa olla tarkkana noissa, ja aina edes Tripadvisorista käyttäjäkokemusten lukeminenkaan ei valmista siihen mitä saattaakin olla vastassa. No joo, ei siitä sen enempää.

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka yhdynkin siihen Oton ”Jotain kummallista Lontoossa on” -fiilikseen. Hassua kyllä, en huomannut sitä edellisellä reissulla. Silloin tosin en ollut mistään vastuussa itse, koulun reissu kun oli, ja tiesin etukäteen että yövymme youth hosteleissa joissa ei aina edes ollut joka huoneessa omaa vessaa. Huomenna luvassa ekojen Lontoon ostosten esittelyä, sekä sitä ihan tavallista arkea mitä ollaan täällä vietetty paluun jälkeen! Kyllä Lontoojuttuja on edelleen tulossa, mutta pitää huomenna katsoa vähän nykyhetkeenkin eikä antaa blogin elää vain Lontoon aikoja.

Ihanaa torstai-iltaa teille huipputyypeille <3