Instagramin ja blogin fb-sivujen seuraajat ainakin tietävät, ehkäpä joku muukin, että perjantaina sain kokea uskomattoman hämmentävän hetken. Kauan odotetussa Aussie blog awards -gaalassa, en kuullut nimeäni toistettavan mikrofoniin tai kaivellut valmiiksi kirjoitettua kiitospuhetta taskustani, en suinkaan. Seisoin väkijoukossa valmiina taputtamaan seuraavalle voittajalle, Reader’s choice -kategorian kakkoselle, kun yhtäkkiä joka puolelta mun ympäriltä alkoi kuulua ”Iina, se oot sä!” ”Ne sano sun blogin nimen!!” ”No mene nyt sinne lavalle!!”.

En muista oikeastaan mitään tuosta tilanteesta, muutakuin että yritin olla kaatumatta ja kävelin ihmeissäni lavalle vastaanottamaan kukkia. Maria Veitola kysyi multa jotain, muistan vastanneeni jotain käsittämätöntä mongerrusta, mutta onneksi kukaan ei varmaan kuullut mitä sanoin kun meteli oli niin kova. Hämmentyneenä, kukka kädessäni kävelin sitten Puutalobabyn Kristan viereen odottamaan kategorian voittajan palkitsemista. Odotetusti ja todellakin oikeutetusti ihana Annika O. voitti palkinnon, ja sen jälkeen mä kävelin entistä enemmän hämmentyneenä takaisin ystävieni ja Oton luokse.

Mä en osannut odottaa minkäänlaista menestystä Aussie-gaalassa, pelkkä ehdolle pääsy oli jo niin huikea juttu että pompin suunnilleen tasajalkaa. Kilpailijat olivat superkovia nimiä, sellaisia joita itse katson todella ylöspäin, ja joiden kanssa ehdolle pääsy oli yksi vajaan kolmen vuoden blogiurani hienoimpia saavutuksia. Olin ehkä kakkonen, mutta voitolta se tuntuu, ja ennenkaikkea tämä tuntuu myös voitolta äitiblogi-genrelle, sillä lukijoiden suosikkien topkolmosesta kaksi oli äitiblogeja, ihan huikeaa!

Ylläolevat kuvat lainattu Trendiltä, Phocahispidalta & Heidiltä.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia vielä kerran siitä että aiheutitte mulle melkein sydänkohtauksen, jännäpissat ja infernaalisen punastuksen, sekä rutkasti hyvää mieltä ja itseluottamusta viime perjantaina. Kiitos♥

Aussie Blog Awardsit järjestettiin Kalasatamassa Kellohallissa. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, puheensorinaa ja iloista mieltä. Me ei juhlittu kovin myöhään, sillä halusin olla iskussa vielä lauantainkin tapahtumissa, mutta hauskaa meillä oli ja ennenkaikkea oli kiva tavata kaikkia ystäviä niin läheltä kuin kauempaakin. Moni mahtava blogin lukija tuli myös moikkaamaan ja onnittelemaan, ja musta oli ihana tavata teitä!

Kuvattiin Oton kanssa perjantain asua vielä tänään, sillä perjantaina satoi kaatamalla vettä juuri silloin kun oltiin matkalla juhlapaikalle, ja mä tietenkin unohdin siis myös kameran kotiin. Mun perjantain mekon jujuna oli selkäpuoli, ja se ei hirveästi noissa ylläolevissa kuvissa tule esille, joten siksi halusin kuvata asun vielä uudelleen.

Mekko Warehouse / Laukku Michael Kors / Kaulakoru Glitter (saatu) Kengät Zara Mun kynsistä on tullut jonkinverran kyselyitä, eli mun kynnet tekee nykyään ystäväni Jemmi joka on superlahjakas ja luova ja ihana ja paras tekemään kynsiä ever. Me ei ehditty viime viikolla huoltaa kaikkia kynsiä, kun olin niin kamalan kiireinen kokoajan ettei löytynyt muutaman tunnin rakosta mistään, mutta saatiin sentään vähän mekon värejä kun huollettiin etusormet ja keskisormet, ja ne onneksi sopivat myös muiden kynsien väreihin. Mä en tykkää muutenkaan siitä jos on kaikki sormet samalla värillä, eli tämä järjestely sopi mulle oikein hyvin!

Mitäs tykkäsitte asusta? Oliko ihan tylsä vai kiva? Mua jäi harmittamaan se myöskin Warehousin mallistoa oleva pinkki haalari, jota moni ihasteli gaala-asupostauksessa, kun siitä ei ollut enää kokoja jäljellä. Löysin sitten kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen tämän mekon ja ihastuin selän näyttävyyteen, mutta yksinkertaisena pidettyyn malliin.

Jaa-a, tuntuu että tällä hetkellä postaukset ovat aikamoista sillisalaattia vaikka aiheessa kuinka yrittäisi pysytellä, on niin paljon höpöteltävää! Facebookissa on muuten söpö kuva meidän neiti yksiveestä, kirjoittelen huomenna sitten Zeldan 1v-kuulumisia lisää, nyt on aika katsoa Game of Thrones Oton kanssa vihdoinkin, ja sitten nukkumaan. Hyvää yötä ihanat!♥

Gaalakuvia odotellessa ajattelin jakaa vähän eilisen päivän tunnelmia Indiedaysin Inspiration Daysta. Inspiration Day järjestettiin Katajanokalla ihanassa Ravintola Sipulin talvipuutarhassa. Liekö ajateltu paikkavalinnassa bloggaajia, kun tila suorastaan säkenöi luentosalia lukuunottamatta valossa, lasiseinien ja katon ansiosta, ja kuvia oli helppo ottaa. Me aloitettiin Kaislan ja Korinnan ja Oonan kanssa päivä brittiläisen huippuvalokuvaaja Damian McGillicuddyn luennolla, ja naurettiin hänen jutuilleen ihan kippurassa.

Damian  oli niin hauska tyyppi että sen pitäisi tehdä stand upia, tuli ihan Louis C.K. mieleen, loistavaa huumoria. Luennolla kerrottiin juuri valon käytöstä valokuvauksessa ja vinkit olivat kyllä kullanarvoisia, joskin sellaisia että niitä ei ole mahdollista toteuttaa ilman lisävarusteiden hankintaa. Nyt siis mieleni halajaa kuvausvaloja ja lisäsalamaa, mutta onneksi kesä on tulossa ja niillä ei ole nyt niin kiire.

Luennon jälkeen tutustuttiin eri yhteistyökumppaneiden pisteisiin, kävin mm. Lorealin hiusväriopastuksessa ja sain mukaani kaksi eri väriä, toinen ihan supervaalea niinkuin mulla nytkin on, ja toinen sellainen luonnollisempi tummanvaalea joka mulla oli viime kesänä. Nyt vaan pitäisi päättää mitä mä kutreilleni teen! Moni teistä kesällä kehui mun tukanväriä, ja kieltämättä kaipaan sitä itsekin ajoittain. Blondin ylläpito vaan tuntuu niin helpolta, sillä luonnollisen vaalea tukka pitää saada niin tismalleen oikean sävyiseksi jotta se ei näytä tunkkaiselta. Pitää varmaan pyöriä Pinterestin inspiroivassa maailmassa ja etsiä tukkavinkkejä, saa myös sanoa jos tulee ideoita mieleen!

Tutkittiin myös Bestsellerin ihastuttavia vaatteita, maisteltiin Cloettan herkkusuklaita ja siemailtiin Fresitaa. Päivä oli mielenkiintoinen ja vastaan tuli paljon tuttuja ja uusia kasvoja. Moikkasin mm. Minä ja Måndelssonin ihanaa AC:ta ensimmäistä kertaa vaikka jo pidempään ollaan juteltu Facebookissa, ja toinen uusi tuttavuus oli Mammapäiväkirjan Mi. Tykkään kovasti näistä isommista blogitapahtumista, koska on niin kiva päästä juttelemaan ihan oikeasti vain netistä tuttujen kasvojen kanssa.

Damian  McGillicuddy otti meistä kuvat kuvausseinällä ja kiroili mun Canonia Olympuksen edustajana, mutta sai ihan kivan kuvan meistä otettua vaikka ei kamerastani tykännytkään, haha! Mä kyllä tykkään sekä Canonistani, että testissä olevasta Nikonista, mutta ainahan sitä on totuttelua kun vaihtaa kameramerkkiä, joten ymmärrän kyllä hänen tuskansa. Me lähdettiin tapahtumasta ihan loppuvaiheilla, kun oli jo kiire kotiin valmistautumaan iltaa varten. Päivällä sää ei oikein suosinut, ja tuulikin oli ihan jäätävän kylmä. Mun melkein säkkäräksi kiharretut hiuksetkin olivat suoristuneet ennenkuin pääsin aamulla metroasemalle asti, mutta jäi niihin sentään vähän laineita onneksi, etten ollut ihan räjähtänyt.

Eilinen oli kyllä ihan huippupäivä, näitä saisi olla useamminkin! Etenkin jos tällaiset päivät osuisivat vähän vähemmän kiireisille viikonlopuille ;). En harrasta yleensä hymiöitä tekstin seassa mutta ajattelin nyt tehdä poikkeuksen kun tuo ihan selkeästi vaati sitä. Jonkin verran gaalakuvia olen jo saanut, mutta kuumeisesti odottelen josko jonnekin ilmestyisi gaaloista kuvaajien ottamat kuvat. Itse fiksuna tyttönä unohdin perjantaina kameran keittiön pöydälle, minkä huomasin vasta Korinnan ja Roopen hotellilla, hyvä minä. Eilen illalla taas oli niin hektinen meininki että ei hirveästi muistettu ottaa kuvia.

Mutta pidetään peukkuja, on mulla jonkinverran niitä kuitenkin että saan mä vähän kirjoitettua jos ei kuvia tulekaan enempää! Mä alan nyt selaamaan Zeldan vauvakuvia samalla kun yritän tyhjentää paukkuvaa inboxia (mitähän tästäkin tulee). Huomenna on mun vauvan 1v-synttärit ja on niin haikea fiilis että voi itku sentään. Mutta oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen meidän ihanasta rakkaasta tytöstä, joka kasvaa ja oppii uutta. Onneksi vauvaikävää helpottaa se että varmaan puolet mun lähipiiristä on joko juuri synnyttänyt tällä viikolla tai synnyttää ihan pian ja pääsen ihastelemaan pieniä vauvoja, ihanaa!! Mahtavaa alkavaa viikkoa kaikille♥♥

Kirjoitin bloggaamisesta viimeksi syyskuussa, ja silloin postaus oli suosittu ja keräsi teiltä paljon kiitosta. Oton kirjoittama postaus siitä, millaista on olla bloggarin aviomies suorastaan räjäytti pankin etenkin kommenttien suhteen, mutta yhä vain tämä aihe jaksaa kiinnostaa, herättää kysymyksiä ja keskustelua, niin hyvässä kuin pahassakin. Otto keskittyi enemmän postauksessaan siihen työn määrään, jonka blogin eteen teen,  mutta mä ajattelin valottaa vähän enemmän nyt omasta näkökulmastani sitä bloggaamisen suurinta tabua, blogimainontaa.

Blogimainonta on nykyään arkipäivää, yhtä yleistä kuin lehtimainonta. Siinä missä lehtimainonnan saama negatiivinen huomio jää yleensä ajoittaisiin ”lehdessänne oli liikaa mainoksia” -nurinoihin, blogimainonta on tabu, suuri ärsytyksen aihe, josta bloggaajia haukutaan, moititaan ja kadehditaankin. Blogimainonnan tarkoitus on sama, kuin lehtimainonnankin – välittää lukijoille informaatiota, kokemuksia ja kuvia uusista tuotteista. Toteutustapa, ja sitä kautta lukijoiden suhtautuminen mainontaan on kuitenkin täysin erilaista.

Siinä missä lehden kosmetiikkatestauksissa kasvottomat henkilöt testaavat tuotteita (arvatenkin ilmaiseksi) ja kirjoittavat kokemuksistaan, blogimainonnassa testaajalla on kasvot, nimi ja tunteet. Yhtäkkiä tuotteen saaminen ilmaiseksi onkin väärin, ja bloggaaja ei varmasti kerro kokemuksistaan rehellisesti, koska sai tuotteen ilmaiseksi. Koska kasvotonta henkilöä, yhtäkuin lehteä, on ihmisten hankala kadehtia, ei sellaista ilmiötä olekaan kuin Trendi -lehden ”Nainen 35v” -testaajan kadehtiminen. Bloggaajien kadehtiminen tuntuu sensijaan olevan yleisempää kuin Conversejen käyttö.

Vaikka mulla alkaa olla kokemusta blogimainonnasta jo aika paljon, olen silti moniin konkareihin verrattuna täysin lapsenkengissä vielä. Silti en ikinä kritisioisi ketään bloggaajaa, joka rehellisesti ja avoimesti kertoo yhteistöistään blogissaan, niinkuin kuuluu. Usein bloggaajia haukutaan siitä että esimerkiksi asukuvan alla lukee jonkin tuotteen olevan ”saatu”. Sen kertominen että tuote on saatu, koetaan nolona ja itseriittoisena leuhkimisena ”katsokaa mitä kaikkea saan ilmaiseksi”. Fakta on kuitenkin se, että meidän täytyy bloggaajille asetettujen sääntöjen mukaan kertoa jos jokin tuote on saatu, muuten syyllistymme piilomainontaan.

Sellaista postausta, joissa saatuja tuotteita näkyy asussa tai vaikka naulakossa hengailemassa, en koe varsinaisiksi mainospostauksiksi, sillä saadut vaatteet ovat mulle aivan tavallisia, itse valittuja käyttövaatteita joita käytän niinkuin kaikkia muitakin vaatteita. Mun blogin kuulumispostauksiin asukuvat ovat aina kuuluneet, ja tulevat kuulumaan jatkossakin. Minun mielestäni se, että joissakin kuvissa näkyy saatuja tuotteita kuulumisten kerronnan lomassa, ei muuta postausta mainokseksi, mutta joidenkin viimeaikaisten kommenttien perusteella osa lukijoista on sitä mieltä.

Mun täytyy kertoa aina kun tuote on saatu, mutta se miten tuote on saatu, ei tule yleensä esille. Osan vaatteista saan esimerkiksi jatkuvalta yhteistyökumppaniltani Sheinsidelta. Valitsen itse muutaman vaatteen heidän nettisivuiltaan, jotka he sitten lähettävät minulle sitä vastaan että kuvaan ne päälläni ja esittelen kuvat blogissani. Mitään kirjoitus- tao kehumispakkoa tms. mulla ei vaatteista ole, ja olenkin aina rehellisesti kertonut kun tuotteet ovat olleet liian isoja/ei sellaisia kuin piti tai muuta vastaavaa.

Osa vaatteista tai asusteista on peräisin bloggaajille järjestetyistä ystävämyynneistä tai vanhan sesongin pois jaoista, osa pr-tilaisuuksissa jaettavista goodiebageista. Niistäkin mun täytyy mainita, vaikka en ole edes keskustellut kenenkään kanssa yhteistyöstä tai kukaan ei ole tietoinen että saatan esitellä vaatteita blogissani. Mainita pitää, koska olen kuitenkin saanut ne ilmaiseksi. En halua ottaa riskejä blogimainonnan suhteen, tai olla epärehellinen. Siksi kerron aina läpinäkyvästi, kuin kerrottavaa on, senkin uhalla että leimaudun ilmaisen tavaran perässä juoksevaksi harakaksi, jota oikea bloggaaminen ei enää kiinnosta.

Teen yhteistyötä vain sellaisten tahojen kanssa, jotka noudattavat blogimainonnan ohjeistusta ja arvostavat sekä bloggaajaa, että lukijaa. Tärkeintä yhteistöissä on kuitenkin edellämainittujen seikkojen lisäksi se, että tuote miellyttää minua ja voin seistä sen takana. En esittele blogissani sellaisia tuotteita, joita en itse voisi kuvitella ostavani. Se on totta, että osaa tuotteista en välttämättä tulisi ostaneeksi ilman että niitä saatettaisiin mun tietoisuuteen mun blogini kautta. Tämä ihan puhtaasti siitä syystä, että en itse ehdi seuraamaan kovinkaan paljoa esimerkiksi lehtiä tai tuotearvosteluja, ja näinollen pitäytyisin varmasti vanhoissa, tutuissa ja turvallisissa tuotteissa, enkä uskaltaisi kokeilla uutta. Siksi olenkin iloinen siitä, että mulla blogin kautta on mahdollisuus tutustua ensimmäisten joukossa moniin huippukivoihin tuotteisiin!

Yhteistyöjuttujen toteutustapoja on monia myös blogimainonnassa. On sisältöyhteistöitä, ne ovat niitä postauksia joissa saan jonkin tuotteen ja kerron siitä teille. On postauksia, joita multa ei pyydetä, mutta jotka itse haluan tehdä mulle annetusta tai lähetetystä tuotteesta, koska koen sen niin hyväksi, että haluan kertoa siitä myös muille. Lisäksi on vielä arvontoja, lukijoiden suosikkeja. Arvontapostaukset ovat ainoita, joiden kaupallisuudesta kukaan ei yleensä keksi mitään negatiivista. Usein myös kommenteissa sama ip-osoite käy arvontapostaukseen kommentoimassa nimellä ja sähköpostiosoitteella, kuinka blogini on ihana, ja sisältöyhteistyössä valittaa nimettömänä pelkäksi mainostukseksi muuttuneesta blogistani.

Mä itse tiedän, ja suurin osa lukijoistakin tietää että mun blogi on paljon muutakin kuin yhteistöitä ja ilmaislahjoja. Viime aikoina koen etenkin löytäneeni sisäisen kirjoittajani uudelleen, ja olen kirjoittanut useampia pidempiä, pohdiskelevampia postauksia pinnallisempien hömppäpostausten rinnalle, ja niin aion tehdä myös jatkossa. Bloggaaminen on aika armotonta, sillä lukijoihin täytyy tehdä vaikutus nopeasti. Aika on kultaakin kalliimpaa, ja lukijat tuomitsevat hyvin pian jopa lempparibloggaajiaan, jos lyhyen ajan sisällä tulee liian monta postausta jotka ovat mainosta, tai eivät kolahda itselle. Se on täysin ymmärrettävää, itsekin kiireisenä äitinä tiedän, että aikaa ei juuri ole hukattavaksi. Huonon lehtiartikkelin tai tylsän tosi tv -ohjelman kanssa vietetty viisiminuuttinen ärsyttää, kun sen olisi voinut käyttää niin paljon fiksumminkin.

Pyrin kuitenkin aina toteuttamaan itseni näköisesti kaiken, mitä kirjoitan, ja perimmäisenä ajatuksena mulla on viihdyttää, välittää tietoa ja tuoda hyvää mieltä, oli kyseessä sitten yhteistyöpostaus tai Tiaran kuulumiset. Aina kaikki ei kolahda, eikä tarvitsekaan. Itseä kiinnostamattomat jutut voi huoletta skipata, sen sijaan että käy narisemassa kommenttiboksissa mainonnan turhuudesta. Tuotelanseeraukset, yhteistyöt ja blogijuhlatkin menevät sykleissä, toisinaan niitä sattuu useampia samalle viikolle, toisinaan on hiljaisempaa. Se että joskus tulee useampia yhteistöitä lyhyen ajan sisällä ei tarkoita sitä että blogi olisi muuttunut kaupallisuuden ruumiillistumaksi.

Mielestäni se on hienoa, että Suomessa on asetettu selkeät säännöt myös blogimainontaan. On reilua lukijoille, että mainonta on merkitty selkeästi. Esimerkiksi Ruotsissa, missä bloggaaminen on jo pitkään ollut miljoona kertaa suurempi bisnes kuin Suomessa, ei mainonnasta tunnu olevan juuri mitään sääntöjä. Useinkaan ei ruotsalaisia blogeja lukiessa tiedä mitkä vaatteet ovat ilmaisia, mitkä linkit mainoslinkkejä tai mikä kehu aitoa, mikä maksettua. Ruotsalaisia lukijoita tämä ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, ehkä se on se ruotsalaisten iloinen ja toiset huomioonottava asenne, mikä siihen vaikuttaa. Suomessa ihmiset tuntuvat niin herkästi ajattelevan, että se mitä joku muu saa on itseltä pois.

Mutta maassa maan tavalla, koska suomalaisille lukijoille mainonnan selkeys ja pelisäännöt ovat tärkeitä, on hyvä että ne on olemassa. Toivottavasti tämä postaus selvensi minun ajatuksiani ja toimintatapojani blogimainonnan suhteen! Jos heräsi jotain kysymyksiä, niin kysykää pois vain, aihe on mielenkiintoinen ja juttelen siitä mielelläni.

Perjantaina ihana Kidekollegani Korinna huristeli Turusta tänne, nappasi mut mukaan kyytiin ja sitten ajettiin Kirkkonummelle upeaan Långvikin kartanoon. Mä en ollut aiemmin koskaan käynyt Långvikissa, mutta kuullut olin kyllä. Paikka oli henkeäsalpaavan upea! Mä kerron lisää Långvikista myöhemmin keväällä, tässä postauksessa keskityn meidän huikeisiin Kidenaisiin ja ihaniin synttärijuhliin.

Oli tosi kiva nähdä osaa pitkän tauon jälkeen, ja osaa vasta aivan ensimmäistä kertaa. Meidän porukka on harvoista näkemisistä huolimatta tosi hitsautunut yhteen aktiivisen FB-keskustelun ansiosta, mutta oli kiva nähdä ihan kunnolla eikä aina vain näpytellä puhelimella vastauksia. Hurjia bileitä ei ollut odotettavissa, kun puolet porukasta oli viimeisillään raskaana, mutta seura oli loistavaa, ruoka herkullista ja miljöö ihana, en mä olisi bileitä kaivannutkaan.

Aluksi kokoonnuttiin ihanassa Ritari-sviitissä koko porukalla kuohuvaa, macaronseja, tuoreita hedelmiä ja konvehteja maistellen, minkä jälkeen siirryttiin aulaan ottamaan kuvia ja maistelemaan herkullisia drinkkejä. Voin kertoa että kamerat räpsyivät kun paikalla oli joukko innokkaita bloggaajia, mutta se oli juuri siksi niin hauskaa. Kaikki asettelivat drinkkejä oikeaan asentoon ja haroivat tukkaa kuosiin että kuvat onnistuivat, yleensä saa aina olla se joka yksin ilmoittaa kuvaavansa annoksen ennen syömistä, hahah! Syötiin kahdeksan ruokalajin illallinen pitkän kaavan mukaan, ja höpötettiin sydämemme kyllyydestä.

Mä jouduin valitettavasti lähtemään kotiin jo perjantai-iltana, kun meidän lauantain lastenhoitojärjestely peruuntui ja mun piti tulla kotiin lasten kanssa että Ottokin pääsi töihin. Olisin mielelläni testannut vielä varmasti superherkullista aamiaista ja ylellistä kylpylää, mutta onneksi jo perjantain ihana ilta antoi kunnon energiaboostin ja vahvisti entisestäänkin sitä oloa, että olen löytänyt oman paikkani blogimaailmassa. Mulle on ilo ja kunnia saada olla näin ihanassa seurassa täällä Kideissä!

Långvik jäi kuitenkin lyhyen visiitin perusteella siinä määrin kutkuttamaan, että tekisi mieli varata sinne lähitulevaisuudessa vaikka yhden yön romanttinen reissu Oton kanssa. Mutta näistä suunnitelmista tosiaan lisää myöhemmin. Tässä vielä bloginkin puolelle muuten linkki radio Novan haastikseen, joka tänään julkaistiin Novan nettisivuilla. Haastattelussa kerron vähän omia fiiliksiäni bloggaamisesta!

Ihanaa iltaa kaikille♥

Kerroinkin jo viime postauksessa, että tällä viikolla saan viimein kertoa jotain mitä olen halunnut jo pitkään kuuluttaa joka tuutista!! Sain tuossa muutama viikko sitten sähköpostia, jonka luettuani mun leuka tippui lattiaan. Mut oli valittu ehdolle vuoden 2014 Aussie Blog awardseihin, peräti kahteen kategoriaan. Aussie blog awardsit on jotain sellaista mistä olen haaveillut, mitä olen katsonut ylöspäin ja ajatellut että sinne minäkin tähtään vielä joskus. En kuitenkaan arvannut että se ”joskus” voisi (jos koskaan) tulla näin pian! En voisi olla onnellisempi, ylpeämpi ja iloisempi pääsystäni ehdokkaaksi, aivan mielettömän kovatasoiseen seuraan, missä pelkkä ehdokkuuskin on niin suuri kunnia etten löydä edes sanoja kuvailemaan sitä.

Voittajat julkistetaan Aussie Blog Awards -gaalassa 11.4.2014 ja voin kertoa että järjetön asukriisi on jo iskenyt, mulla ei nimittäin ole aavistustakaan mitä laitan päälle. Tähän kiireisen maaliskuun keskelle on siis ehdottomasti mahdutettava yksi intensiivinen shoppailureissu, sekä paljon nettikauppojen inspistutkintaa.

  Kuten sanottua, olen ehdolla kahdessa kategoriassa, Aussome Lifessa, jonka voittajan valitsee  tuomaristo, sekä Reader’s Choicessa, jonka voittajan valitsevat lukijat. Jos koet että ansaitsisin juuri sinun äänesi, äänestämään pääset TÄSTÄ linkistä. Äänestys jatkuu aina 8.4. asti ja kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan 600:n euron arvoinen Silja Linen Deluxe risteilylahjakortti Helsinki-Tukholma-Helsinki -risteilylle, sekä 50:n euron arvoinen Aussien hiustenhemmottelupaketti. Kiitos jokaiselle äänestäneelle jo näin etukäteen, ja kiitos myös siitä että olen ehdolla. Vaikka esiraati valitsikin ehdokkaat, on se täysin teidän lukijoiden ansiotanne, että minut on löydetty ja minun blogini voitu valita. Te ootte parhaita!♥♥