Pienten kommelluksien jälkeen viimein on aika pyöräyttää käyntiin blogini historian toinen joulukalenteri! Ihanaa joulukuun alkua kaikille, joko siellä ollaan yhtä joulufiiliksissä kuin täällä? Joulukalenteri tulee pitämään sisällään jouluisia kuvia, vinkkejä, ruokia, muistoja, listauksia, yllätyksiä ja myös muutamia ihania arvontoja, joissa voi voittaa joululahjoja itselleen tai muille. Sen pidemmittä puheitta, tänään vuorossa meidän lastenhuoneen joulu.

Lapset saivat itse valita kaikki huoneensa koristeet, ja ei ollenkaan tullut yllätyksenä että ne ovat aika värikkäitä ja hempeitä, cupcakeja ja muita söpöjä kiiltäviä asioita. Koristelimme kuusen yhdessä Tiaran kanssa sillä aikaa kun Zelda heitteli koristepalloja joka suuntaan, onneksi yksikään ei särkynyt! Joulukuusi on ostettu jo vuosia sitten silloisesta Tiimarista, ja se on kyllä pysynyt tosi hyvänä, vaikkakin yksi jalka on siitä hukassa. Sen olen korjannut menestyksekkäästi valkoisella paksulla pahvista leikatulla korvikejalalla, kun en ole raaskinut luopua tästä kuusesta jonka ostimme Tiaran ensimmäisenä jouluna.

Taannoisella Tukholman reissulla tytöt saivat valita Åhlensilta mieleisensä joulukoristeet, ja täytyy sanoa ettö valinnat menivät kyllä aivan nappiin! Molemmat koristeet ilmentävät valitsijaansa täydellisesti. Arvaatteko kumpi on kumman? Robotti on Tiaran, pinkkiä, glitteriä, näyttävä koriste. Auto on Zeldan; pieni, pippurinen ja söpö!

Meidän lastenhuoneessa joulu sulautuu sinne kaiken muun sekaan, ja niin sen kuuluu mennäkin. Lastenhuoneen joulu on sellainen joulu, johon lapset saavat koskea ja osallistua joka päivä. Mummu toi tytöille viimeksi väriä vaihtavan lumiukkovalaisemen, ja lisäksi tyttöjen huoneessa asuu jouluun asti mun vanha tonttutyttö, joka katsoo että lelut kerätään siististi joka ilta!

Miten te koristelette lastenhuoneen jouluksi? Saavatko lapset valita koristeet itse ja tykkäävätkö osallistua koristeluun? Onko teille jäänyt lapsuudesta rakkaita koristeita, jotka ovat käytössä vieläkin?

Joulun aika on mulle nyt virallisesti alkanut, kun eilen vietettiin joulukauden avajaisia Helsingin keskustassa! Toki olen jo vähän koristellut aiemminkin, leiponut torttuja ja pipareita ja nautiskellut joulufiiliksestä, malttamaton kun olen, mutta nyt sen näkee jo jokapuolella kävellessäkin, että pian on joulu, tasan kuukauden päästä. Mulle joulukadun avajaiset ovat ihana perinne, josta nautin lapsuudessa ajoittain, ja josta olen pitänyt kiinni joka vuosi siitä asti kun Tiara on ollut vuoden vanha.

Lasten innostus oli käsinkosketeltavaa, kun suunnattiin ennen varsinaista kulkuetta Stockalle joulupukkia moikkaamaan. Tontut jututtivat jo jonossa meidän tyttöjä, ja varsinainen pukki oli meidän palleroille vielä aika jännittävä. Tiara ei meinannut saada sanaa suustaan, mutta sai sitten pienellä äänellä kuiskattua että ne sellaiset Littlest Petshopit olisivat tosi kivoja joululahjoja. Pukki lupasi laittaa toiveen muistiin. Nuorempi ei meinannut haluta edes pukin kanssa samaan kuvaan kun oli niin jännittävää, mutta onneksi sai pitää äitiä kädestä kiinni.

Varsinainen joulukadun avaus on aina vähän sekava, kun tuhannet ihmiset pakkautuvat yhden kadun varteen. Vaikka kuinka menet siihen ajoissa seisomaan, ihan tien reunaan, että lapset saavat hyvän paikan josta kulkueen näkevät, löytyy aina niitä aikuisia ihmisiä joiden mielestä heidän näköalansa on se kaikkein tärkein, ja polvenkorkuisilla ei ole mitään tarvetta nähdä toivomaansa joulupukkia.

Mun mielestä se on vähän surullista, että aikuiset kehtaavat tunkea viime tipassa tai kulkueen jo alettua suoraan lasten eteen, ja vielä tuhahtaa loukkaantuneena kun nätisti pyytää siirtymään hieman sivummalle että lapsetkin näkisivät jotain. Itse olin kyykyssä lasten tasolla, että en ollut kenenkään tiellä, ja tosiaan oltiin seisty siinä jo puoli tuntia ennenkuin kulkue alkoi, että saataisiin hyvä spotti.

Kävin nappaamassa muutaman kuvan ennen kulkueen alkua, ja vartin kestäneen, hitaasti edenneen kulkueen aikana otin kolme nopeaa kuvaa seisten, mutta muuten pysyttelin pois tieltä kokoajan, vaikka sillä ei ehkä väliä ollutkaan kun niin moni muu seisoi lasten edessä kuitenkin. Onneksi meidän lapset eivät harmistuneet tästä ja näkivät pukinkin edes vilaukselta. Tuntuu ikävältä valittaa mistään jouluun edes etäisesti jouluun liittyvästä, mutta se on vaan niin noloa että aikuiset ihmiset voivat olla niin omaan napaan tuijottelevia ja ajattelemattomia. Missä on heidän joulumielensä?

No, tärkeintä on että lapset saivat kuitenkin kivan kokemuksen eivätkä kiinnittäneet tähän liiaksi huomiota. Toivottavasti muillekin lapsille jäi tapahtumasta mukava muisto kaikesta huolimatta. Vielä on kuukausi edessä pukin malttamatonta odottelua, ja joulupukista onkin puhuttu lakkaamatta eilisen jälkeen!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Olitteko katsomassa joulukadun avajaisia Helsingissä tai jossain muualla?