Lasten kohokohta meidän Ruotsin reissulla oli ehdottomasti Junibacken. Satujen pohjalle rakennettu lasten ihmemaa oli aikuisellekin mukava kokemus, ja ihanaa oli se että kaikki oli hyvin suunniteltua, eikä tarvinnut pelätä että lapset menevät hukkaan vaikka ihmisiä oli hurjan paljon. Hyvin suunnitellulla tarkoitan Junibackenin toteutusta. Tilat olivat pienehköjä, mutta eivät ahtaita, ja jokaisessa eri ”maailmassa” oli todella monta erilaista ja kiinnostavaa aktiviteettia tai paikkaa lapsille.

Ensimmäiseksi oli vuorossa Sagotårget, eli tori jossa oli erilaisia rakennuksia jotka ovat tuttuja satukirjoista. Oli Viirun ja Pesosen taloa, mahtava apinaliukumäki, pieni hiekkaranta, kahviloita ja jopa pienlentokone. Kaikki tismalleen lapsille sopivassa koossa, ja myös ihan pienille, niinkuin meidän Zeldalle, riitti paljon sopivaa ihmeteltävää. Kaikkeen sai koskea ja jokaisessa kohdassa oli liikuteltavia juttuja, liukumäkiä tai kiipeiltävää, palikoita joilla rakennella ja kaikkea muuta mielenkiintoista.

Sagotårgetin jälkeen vuorossa oli Sagotåget, eli satujuna, joka näin aikuisen näkökulmasta oli se kaikkein mielettömin kokemus. Siellä ei saanut kuvata, joten allaolevat kuvat ovat Satutorilta otettuja. Satujunaan sai rannekkeita ostettaessa jonotusajan, ja oman jonotusajan koittaessa pääsi sitten minuutin-kahden jonottamisella suoraan junan kyytiin. Erittäin hyvin organisoitua tämäkin, sillä jonotus on viimeinen asia mitä pienten lasten kanssa haluaa tehdä. Satujuna saattaa olla pelottava pienelle joissain kohti, koska siellä on Eemelin puuvajan ja muiden hauskojen juttujen lisäksi joissain kohdissa myös pimeää ja esimerkiksi astetta jännittävämpi Katla-lohikäärme. Meidän lapset eivät pelänneet onneksi, mutta joku saattaisi pelästyä.

Oli ihana nähdä omasta lapsuudesta tuttujen kirjojen satumaailmat eloon heränneinä. Satujunan kyytiin mahduttiin kerralla koko perhe istumaan, ja se oli mukava kokemus. Juna-ajelu kesti ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähemmän, mutta tuntui kymmeneltä minuutilta. Juna etenee rauhassa, eli mitään vuoristoratakyytiä ei tarvitse pelätä.

Junan kyydistä hypättiinkin sitten suoraan Peppi Pitkätossun maailmaan, ja Villa Villekullaan. Kaksikerroksinen Pepin talo oli aivan ihana, ja sielläkin oli paljon asioita mitä tehdä ja kokeilla, ja tietenkin myös liukumäki. Talon ulkopuolella odotti tietenkin myös Lilla Gubben, eli ei-niin-pieni hevonen jonka selkään tytöt kiipesivät isinsä avustuksella aivan innoissaan.

Viimeinen maailma oli Junibackenin uusin tulokas, eli Muumien maailma, joka oli aivan ihana. Siellä oli tosi satumainen tunnelma, hämyinen valaistus ja kaikki tutut muumijutut esillä. Muumitalon lisäksi löytyi metsää, ongintalampea ja uimamökkiä, ja iso puun rungon sisään rakennettu liukumäki josta Tiarakin laski innoissaan kiljuen. Muumimaailmaan pääsi oikotietä myös  Junibackenin oman kirjakaupan läpi, ja me käytiin siellä jo ennen satujunaan menoa, koska meillä oli hieman ylimääräistä aikaa omaa jonotusaikaamme odotellessa.

Kirjakaupassa löytyi ihan huikea valikoima lastenkirjallisuutta niin ruotsiksi kuin muillakin kielillä, sekä kaikenlaista oheistilpehööriä eri satuhahmoihin liittyen. Meidän lapset saivat molemmat valita itselleen ihan minkä kirjan halusivat, ja ostivat ne itse kruunuilla, mikä iloisista hymyistä päätellen oli reissun toinen kohokohta. Se on hauskaa miten lapsille on niin iso ja tärkeä juttu jos he saavat ihan itse asioida kassalla.

Junibackenista löytyy myös kahvila-ravintola ihanalla terassilla varustettuna, siistit ja tilavat vessat sekä ihana piha jossa on hassuja onkia ja kaikkea muuta ihmeteltävää lapsille. Pihalta löytyy myös vaunuparkki, koska sisälle ei vaunuja saa viedä. Junibackenista voi ostaa lukon vaunuille 49 kruunun hintaan, eli ei ollenkaan paha. Meidän lapset valitsivat pinkin söpön lukon ja vaunut odottelivat meitä kiltisti muutaman tunnin pihalla. Sisältä löytyy myös säilytyskaappeja ja naulakoita muille tavaroille, ja ne saa lukittua viiden kruunun pantilla.

Junibackeniin pääsee niin bussilla (nro. 67), kävellen kuin tunnelbanallakin. Me mentiin menomatkalla tunnelbanalla ja jäätin Karlaplanilla, Junibackeniin menee sama t-bana joka menee myös Värta-satamaan ja sieltä keskustaan, eli laivalta sinne on helppo tulla suoraan. Karlaplanilta on n. 10 minuutin kävelymatka perille. Me käveltiin takaisin tullessa Junibackenista Östermalmille parin kilsan matka rantakatua pitkin ja nautittiin upeasta säästä.

Junibackenin välittömässä läheisyydessä sijaitsee paljon muitakin nähtävyyksiä, kuten Nordiska Museet, Wasa Museet ja Djurgården. Aika lähellä on myös Gröna Lund -huvipuisto, joka oli mun lapsuuden suosikkipaikka. Hurjasti nähtävää ja tehtävää, pelkästään tuolla alueella saisi Tukholmassa kulumaan jo useamman päivän. Ylläolevat kuvat on otettu kävelymatkalla Karlaplanilta Junibackeniin.

Liput junibackeniin maksavat aikuiselta 159 kruunua ja lapselta 139 kruunua, eli ei mikään hirveän kallis paikka. Mun mielestä siellä oli hintaan nähden juuri sopivasti nähtävää ja tehtävää lapsille, ja mennään varmasti sinne vielä toistekin kun lapset kasvavat ja ymmärtävät noista saduista vieläkin enemmän. Kuvissa näkyy oikeasti ihan murto-osa kaikesta mitä paikalla on tarjota, koska en mä nyt tietenkään koko reissua viettänyt kamera kaulassa!

Lapsille jäi reissusta hyvä mieli, ja he ovat puhuneet Junibackenista vielä tänäänkin vaikka käynnistä on jo useampi päivä. Kävelymatkalla Junibackenista Östermalmille nuorempikin sanoi että ”Oli niiin kivaa Junibackenissa, voidaanko mennä sinne uudestaan?”. Voidaan mennä, ehdottomasti!

Oletteko te käyneet Junibackenissa? Mitä tykkäsitte?