Tänään oli Tiara kuvaa päivän -päivä. Hän kuvasi aamupäivästä melkein nukkumaanmenoon asti, ja sai kuvata aina kun halusi. Mä annoin kuvata ihan tuolla mun omalla Olympus O-M-D E-M10:llä, koska tajusin että ne meidän vanhemmat Canonin järkkärit joita ensin olin ajatellut lasten käyttöön sopiviksi, ovat niin painavia että eihän siitä olisi tullut yhtään mitään. Kertaakaan ei käynyt kameralle mitään, neiti kohteli sitä kuin kukkaa kämmenellä ja aina yhden tilanteen kuvattuaan laittoi sen hyllyn päälle odottelemaan, ja haki sen sitten kun taas tarvitsi. Hän oppi tänään myös tarkentamaan kameralla  ihan itse, mikä oli aika kiva juttu! Kaikki allaolevat kuvat ovat siis meidän Tiaran tänään ottamia, iik!

Aukon kokoa tai valotusaikaa hän ei tietenkään osaa säätää vielä, ja siksi osassa kuvista ei ihan ole asetukset kohdillaan, ei sillä että mäkään osaisin vielä kovin hyvin, mutta aika hienoja nämä mun silmään ovat. Eniten hän taisi päivällä kuvata Zeldaa, Zeldasta oli monta ihanaa kuvaa. Hän myös kiersi lastenhuonetta ympäri ja kuvasi lempparijuttuja.

Tämän Oton kuvan nähtyäni päätin että Tiara saa tästä lähtien hoitaa Oton kuvaamiset ihan kokonaan. Mulle tuo herra vaan aina irvistelee ja haukottelee, mutta Tiara saa näin ihania hymyjä, joka kerta!

Ihan paras juttu oli tietenkin se kun mummu ja Armas tulivat, ja tytöt saivat tulla heitä vastaan. Tiara räpsäisi heti kuvan iloisesta mummusta, ja Armaksestakin hän onnistui saamaan kuvan. Koira oikein poseerasi hänelle vaikka yleensä se riekkuu ympäriinsä eikä pysy sekuntiakaan paikoillaan.

Kymmenen päivän kuluttua neljä vuotta täyttävän neidin silmin päivä näyttää aika mukavalta. Legoja, vähän siskoa, vähän Armasta ja mummua ja isiä. Äiti laittaa ruokaa ja tekee jotain, sylittelee pikkusiskoa. Ainut mikä mua häiritsee on se että Tiara ei itse ole näissä kuvissa, haha. Mutta eipä se kuvaaja voi omissa kuvissaan olla, ellei sitten ota selfieitä, mikä ei mun objektiivilla onnistu.

Hän oli niin ylpeä valokuvausprojektistaan että mua melkein itketti, ja niin ihanasti keskittyi siihen kuvien ottamiseen. Me käytiin kaikki kuvat yhdessä läpi, ja hän sai itse sanoa mitkä hän halusi tähän postaukseen. Tästä tuli hieno, niin hieno että eiköhän oteta uusiksi taas joku kerta? Mun lempikuva on ehdottomasti tuo missä Zeldalla on hassu ilme, se on niin Zelda, vaan isosisko voi saada ikuistettua noin täydellisen hetken.