Ekaa kertaa rinteessä koko perheen kesken

08.03.2020

Meidän perhe vietti tämän viikonlopun Himoksella Oton perheen kanssa. Saatiin koko 9-henkinen porukka Oton isältä joululahjaksi tämä mökkireissu viime jouluna ja oli ihanaa päästä vihdoinkin porukalla reissuun. Oltiin tällä samalla porukalla myös Mallorcalla viime syksynä ja meillä oli siellä niin siistiä. Odotettiin tätä reissua joulusta asti ihan älyttömästi, koska meillä on aina niin hauskaa yhdessä.

Meidän mökki oli aika lähellä rinteitä ja Himoksella oli ihanan paljon lunta. Mentiin heti perjantai-iltana lasten kanssa ulkoilemaan lumeen. Vedettiin lapsia pulkassa ja pyörittiin hangessa. Lauantaina sitten suunnattiin ihan kunnolla laskettelemaan. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, niin Otto on meidän perheestä ainoa, jolla on kunnolla kokemusta laskettelusta. Hän kilpaili koko lapsuutensa ja teini-ikänsä alppihiihdossa ja vietti tyyliin kaiken vapaa-ajan treeneissä. Nyt kuitenkin Otolla oli takana pitkä tauko, hän oli käynyt rinteessä viimeksi 2010 jouluna juuri ennen kuin tapasi mut. Ja itsehän olin laskenut viimeksi 14-vuotiaana (ekan ja vikan kerran), lumilaudalla, en ollenkaan menestyksekkäästi.

Meidän esikoinen on käynyt koulun laskettelureissulla jo kahtena vuonna peräkkäin, joten hän osasi jo oikein hyvin lasketella ihan itse, mutta meidän keskimmäinen ja kuopus olivat nyt ihan ekaa kertaa rinteessä. Meillä ei kellään ollut mitään laskettelukamppeita, joten vuokrattiin kaikille koko laskettelusetit. 3-vuotias sai kokeilla tunnin ilmaiseksi, mikä oli mun mielestä tosi hyvä systeemi. Sitten jos laskeminen sujui (ja meillä sujui), setin käyttöä sai jatkaa koko päivän ja maksaa sitten palauttaessa vasta. Tosi hyvä juttu just näille pienille, jotka saattavat viihtyä rinteessä 3 minuuttia, tunnin tai koko päivän, ikinä ei tiedä. Meidän 3-vuotias viihtyi yllättäen meidän kanssa s e i t s e m ä n tuntia. En olisi kyllä ikinä arvannut etukäteen! Ihan älytön sissi!

Vuokrattiin siis koko perheelle laskettelukamppeet koko päiväksi ja 3-vuotiaalle opetusvaljaat sekä ostettiin myös hissiliput koko päiväksi. 3-vuotias laski ilmaiseksi (eli maksettiin vain varusteista vuokra) ja meidän keskimmäiselle ostettiin lippu Himoksen Lumilaan, eli lasten alueelle. Himoksella alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi kaikkiin muihin rinteisiin hissilipullisen aikuisen seurassa, paitsi lasten omalle alueelle. Siksi siis ostettiin sinnekin lippu. Tässä sen kyllä huomaa, että ollaan jo iso perhe, kun koko porukan laskukamoihin, hissilippuihin ja ruokiin saa uppoamaan monta sataa, vaikka kaikista ei vielä mene edes täyttä hintaa. Mutta oli kyllä täysin sen arvoista, me nimittäin nautittiin kaikki aivan älyttömän paljon.

Esikoinen veti hisseillä ja rinteessä kuin vanha tekijä alusta asti ja oli hauskaa nähdä se, koska en tosiaan ole ikinä ollut koulun reissuilla mukana, niin en ollut koskaan aiemmin nähnyt, että hän osaa. Hän pujottelikin niin hienosti! Meidän 6-vuotias laski kerran isänsä ja kerran setänsä avustuksella ja sen jälkeen loppupäivän ihan kokonaan itse. Hän tajusi homman jujun heti, eikä jännittänyt yhtään (toisin kuin minä). 3-vuotias laski opetusvaljaissa vähän isommasta lasten rinteestä varmaan 15 kertaa isänsä ja setänsä kanssa vuorotellen. Hän laski myös ihan kokonaan itse kaikkein pienimmästä ja loivimmasta harjoitusrinteestä, tosin Otto oli alhaalla ottamassa kiinni. Me oltiin tosi yllättyneitä siitä, että hän niin tykästyi heti lasketteluun ja hänellä meni hirmu hyvin. Käytiin välillä huilaamassa ja syömässä ja heti kun hän oli syönyt, hän halusi takaisin rinteeseen ja ei olisi malttanut millään lähteä edes pois.

Mä itse olin tosiaan ekaa kertaa 14 vuoteen rinteessä ja yllätyin myös siitä, miten kovasti nautin suksilla laskemisesta. Lumilautailu oli ihan liian haastavaa mulle silloin kun sitä kokeilin 14-vuotiaana ja näin jälkiviisastellen olisi todellakin jo silloin kannattanut ennemmin kokeilla suksilla. Halusin kuitenkin olla cool ja lautailla ja onnistuin tappamaan laskuinnon itseltäni heti alkuunsa yrittämällä aivan liian haastavaa asiaa.

En ole siis koskaan myöskään hiihtänyt esim. murtsikkaa, paitsi ihan pienenä lapsena, koska olen vaan ollut niin jääräpäinen, että en muka halua enkä osaa. Naurettavaa. Toisaalta, enpä ole moneen vuoteen edes miettinyt laskettelua, se ei ole vaan käynyt mulla edes mielessäkään. Nyt ei ollut kuitenkaan yhtään jääräpäinen fiilis, vaan sellainen, että todellakin annan itselleni mahdollisuuden kokeilla ja oppia uutta ja haluan osata kun muukin perhe osaa. Tällä kertaa olin päättänyt kokeilla ihan kunnolla ja mä hiffasin yllättävän nopeasti suksilla, miten homma toimii.  Se on kuitenkin myönnettävä, että nautin ainoastaan niistä lasten rinteistä. Niissä uskalsin ottaa jopa vauhtia ja menin itsevarmasti ja rennosti.

Kun Otto vei mut isoon mäkeen, mulla meinasi oikeasti tulla joku paniikkikohtaus. Siellä kaaduin ekaa kertaa koko reissulla ja mä vaan tärisin ja tuntui että oksennan kun mua ahdisti niin paljon se rinteen jyrkkyys! Ja siis siinä mäessä oli myös jäätä, mikä oli pelottavaa, koska en saanut samanlaista pitoa kuin olin aiemmin saanut pienemmässä mäessä, jossa ei ollut jäätä. Onneksi Otto on niin konkari, niin hän tsemppasi mua ja auttoi ylös ja pääsin lopulta alas sieltä, vaikka puolivälissä rinnettä tuntui, että kuolen ja oksennan ja itken. En kehtaa myöntää mutta myönnänpä silti, että kun pääsin alas, niin kyllä tuli helpotuksen kyyneleet.

Se oli vaan niin uutta ja pelottavaa, enkä ehkä ollut vielä valmis isoon rinteeseen, mutta halusin mennä, koska Otto halusi mennä mun kanssa sinne. Olen myös tosi herkkis! Mutta hei, mä menin sinne ja mä tulin alas! Ja siitä huolimatta, että se oli pelottavaa, mulla ei ole sellaista oloa, että en haluaisi enää koskaan laskea. Päin vastoin! Mulla on sellainen olo, että haluan laskea paljon lisää ja oppia uutta, että joskus menen sinne isoon rinteeseen kuin vanha tekijä, eikä mua pelota yhtään. Mutta ensin voisin harjoitella vielä vähän lisää niissä lasten rinteissä.

Musta oli niin hauskaa, miten meidän lapset kannusti mua kun menin ekaa kertaa rinteeseen ja tsemppasivat mua, että kyllä sä äiti pystyt siihen! Sitten kun laskin heidän perässä alas ja olin vähän heidän jälkeen perillä, niin he niin kehuivat, että hienosti äiti uskalsit laskea ja olit tosi nopeakin vielä!

Laskupäivän jälkeen saunottiin kunnolla ja tehtiin illalla raclettea. Se oli ihan tajuttoman hyvää. Lasten mentyä nukkumaan pelattiin korttia ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Oli kyllä niin kivaa.

Ai vitsit, tämä viikonloppu oli kyllä juuri sitä, mitä tähän hetkeen kaivattiin. Koko viikonloppuna en ajatellut sekuntiakaan töitä, en kertaakaan mitään, mitä pitäisi tehdä. Nautin vaan ihan hulluna. Olen niin kiitollinen, että meillä on niin ihania ihmisiä elämässä, joiden kanssa saadaan kokea tällaisia ihania asioita.

Tähän loppuun haluan vielä toivottaa ihanaa naisten päivää kaikille <3