Tänään laitoin Otolle viestiä bussista kotimatkalla, että voiko hän tulla ottamaan musta asukuvat ennen kuin tulen kotiin, kun halusin ehdottomasti kuvata mun uudet kengät. Kello oli kuusi, molemmat aivan rättipoikki mutta päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi, kun mun äiti oli vielä tämän illan meillä, ja saatiin ottaa asukuvat kahdestaan rauhassa. Asu ei kyllä ollut mikään ihmeellinen, niin perus työpäivän rento asu kuin vaan voi olla, mutta ne kengät. Ja sitten ajattelin, että miksi en esittelisi nimenomaan asua jota en ole aamulla miettinyt sekuntiakaan enempää, kiskaissut vaan jotain kaapista päälle kun mulle tuli jäätävä kiire pressilounaalle innostuttuani vähän liian pitkäksi aikaa tekemään töitä kotoa käsin. Ihan tavallinen asu, asu jollaisessa mulla on mukava olla ja joka on kaikkein eniten minä.

Takki Sheinside* / Neule Lindex / Farkut Gina Tricot / Pipo Asos /Huivi New Yorker* / Laukku Coach / Kuulokkeet Urban Ears / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Kuvissa näkyy naama, väsynyt naama jonka meikkiä ei ole korjattu kertaakaan aamuyhdeksän jälkeen.  Yleensä meikkaan lähestulkoon aina juuri ennen asukuvien ottoa, tai ainakin korjaan meikin, enkä esittele huulten juonteisiin kerrostuneita huulipunia tai esiin kuoriutuneita slmäpusseja.Tänään valitsin toisin, ensin pakon edessä kuvien ottamista helpottaakseni, lopulta kuitenkin tyytyväisenä valinnastani. Ei se aina ole niin justiinsa.

Kuvissa näkyy väsynyt ja haukotteleva Otto, jota ei varmaan työpäivän jälkeen kiinnostaisi asukuvia hirveästi edes ottaa, mutta joka silti tulee kiltisti ne ottamaan kun pyydän. Otto, joka väsyneenäkin jaksaa nauraa mun pölöille jutuille kesken kuvien, ja joka pyytämättä tekee kaikkensa että saisin kivoja kuvia. Asukuvienottamisprosessi nykyisellään on vuosien harjoittelun tulos, enkä olisi ikinä neljä vuotta sitten kuvitellut että tänä päivänä Otto menee keskellä maaliskuun takatalvea automaattisesti mahalleen maahan makaamaan että saisi hyvän kuvakulman Air Force oneihin.

Mutta niin se vaan meni. Siinä Ottoa ylhäältä 167cm pituudella maanrajaan tuijotellessani mä keksin tämän idean. Osittain arvostuksesta miestäni kohtaan, onhan se nyt ihan hiton hienoa että mun rinnalla astelee tuollainen komistus, joka kaiken muun hyvän lisäksi vielä jaksaa ottaa noita kuvia, tehdä typeriä asioita niiden takia, odottaa että otan kuvan hänen ruoka-annoksestaan ennen kuin hän syö sen, ja menee vaikka sinne maahan makaamaan. Ihan vaan mun takia.

Osittain keksin tämän siksi, että halusin näyttää, miten epäglamouria se asukuvien ottaminen yleesä on, ainakin meillä. Asukuvien ottaminen on kuin mikä tahansa muu arkinen hetki hampaiden pesusta kananmunan keittämiseen. Välillä siinä tulee kylmä, välillä se ei onnistu mitenkään kun hiukset tunkevat suuhun, silmään ja taivaalle tuulen voimasta ja välillä hyvää ilmettä tai asentoa ei vaan löydy millään. Kuvaajalle se on kaikkein vähiten glamouria ja usein mukana ovat vielä lapset, jotka eivät äidin kuvaamisesta niin perusta, ja joiden takia yritetään aina olla mahdollisimman nopeita. Se johtaa usein jälkeenpäin otsa rypyssä kuvakansioiden tutkimiseen, kun niistä ei meinaa löytyä mitään järkevää pikaisen kuvaus-sähläyssession vuoksi.

Silti mä tykkään asukuvauksesta ihan hirveästi, etenkin kesällä kun on kylmyyden verran vähemmän vaikeuttavia tekijöitä. Haluan jatkossakin kehittyä asukuvauksessa ja asujen keksimisessä paremmaksi. Haluan oppia ne taatusti toimivat ilmeet ja asennot, joita käyttäessä tulee vain onnistuneita kuvia. Haluan löytää upeita kuvausympäristöjä ja kokeilla erilaisia tyylejä. Parasta on ehdottomasti käydä jälkeenpäin läpi vaikka koko vuoden asut kerralla ja katsoa miten tyyli on muuttunut ja kehittynyt. Jos ei muuta, niin ainakin voi sitten nauraa kymmenen vuoden päästä yhdessä teini-ikäisten tytärten kanssa sille miten dilleltä äiti on näyttänyt kun he ovat olleet pieniä, ja kuinka he eivät ikinä voisi käyttää pillifarkkuja, air force oneja tai isokokoisia aurinkolaseja. Ja jos he itse jatkavat perinnettä, voidaan sitten lastenlasten kanssa hihitellä heidän äitiensä tyyleille, ja sille kuinka ihan satavarmasti ne samat pillifarkut ja muut ovat jossain vaiheessa eksyneet myös heidän päälleen.

Kiitos Otto, kun jaksat aina kuvailla mua! Ja kiitos teille maailman parhaat lukijat, ilman teitä ei olisi asukuviakaan katseltavaksi myöhemmin!

Niin ja ne kengät. No ne on ihan täydelliset, ihan loistavat jalassa, kauniit ja niin mun! Sopivan kokoisetkin vielä. Mietin ensin uskallanko tilata mun normaalia kokoa, kun Zalandon sivuilla sanottiin että mitoitus on suhteellisen napakka. Riskillä tilasin normaalin kokoni kun isompia ei ollut jäljellä, ja nappiin meni. Ei purista eikä hölsky vaan istuu hyvin. Ehkä lemppareimmat kengät moneen vuoteen.  Ja onnistuin pitämään puhtaana ne ainakin ekan päivän, vaikka joku auto läiskyttikin rapakosta vedet mun päälle kun ajoi ohi niin vauhdilla. Onneksi kastui vain housut, kengille ei mennyt pisaraakaan. Mun ja mun air force onejen suhde on alkanut lupaavasti. 😉

Ihanaa iltaa kaikille<3

Eiliset Aussiepirskeet olivat hauskat ja oli ihana viettää hetki aikaa Oton kanssa kahdestaan, vaikka me lähdettiinkin juhlista jo kahdeksan jälkeen ja tultiin Burger Kingin kautta kotiin. Ja tietenkin oli mahtavaa myös tavata tuttuja. Mulle koko Aussie Academy oli hieno ja opettava kokemus, ja olen tosi iloinen että sain olla siinä mukana. Nyt kun olen saanut hienon hattunikin valmistumisen merkiksi, on aika siirtää opit käytäntöön ja alkaa tekemään uusia videoita tänne blogin puolelle!

Tytöt olivat juuri ehtineet mennä nukkumaan kun astuttiin kotiovesta sisään, mutta onneksi tänään olen saanut olla heidän kanssaan ihan koko päivän. Aamulla värjäsin mun äidiltä hiukset että hän oli sitten vuorostaan juhlakunnossa tänään kun lähti laivalle. Värjäysoperaation jälkeen me pakattiin lasten kanssa äkkiä kimpsut ja kampsut ja lähdettiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan, ja käymään Marsaanan toimistolla pyörähtämässä. Siellä me hengailtiin hyvä tovi ja tytöt valitsivat itselleen ihanat Samsoniten vedettävät matkalaukut, joita he kutsuvat ”Vetäviksi laukuiksi”. AIka vetäviä laukkuja kyllä munkin mielestä! Myös ruokakauppojen perässä vedettävät korit ovat ”vetäviä koreja”.

Mä tsekkailin ihania vaatteita ja join rauhassa kupillisen kahvia kuumana, pitkästä aikaa. Musta tuntuu että nykyään mulla aina ehtii jäähtyä puolet kahvista ennen kuin ehdin juomaan sitä, kun teen niin paljon kaikkea kokoajan että kahvikin aina unohtuu jonnekin pöydän nurkalle parin hörpyn jälkeen. Ei näin, ihana kuuma kupillinen kahvia on yksi aamujen suurimpia nautintoja ja siitä täytyy pitää kiinni. Mutta jotenkin meidän uusi arki on temmannut mut mukaansa ihan totaalisesti, ja tuntuu että energiaa on paljon enemmän kuin pitkään aikaan, niin paljon että unohdan sen kahvinkin kun olen jo tekemässä jotain muuta. Mä yritän parhaani mukaan elää hetkessä ja olla läsnä, mutta aamukahvia olen kyllä viimeaikoina laiminlyönyt pahemman kerran, ja siihen täytyy tulla muutos, hah!

Neule Indiska* / Toppi Bik Bok / Housut Tally Wejl / Kengät H&M / Laukku Coach / Matkalaukut Samsonite* / *saatu blogin kautta

Vielä kuukausi sitten musta tuntui että viikko on hurjan täynnä tekemistä, jos jokapäivälle oli menoa. Kaipasin rauhallisia kotipäiviä menojen vastapainoksi, ja tykkään niistä toki vieläkin, mutta samaan aikaan tavallinen päiväkoti-toimisto-päiväkoti-ruokakauppa-koti -päivä ei tunnu yhtään sen rankemmalta kuin se ihan perus kotona oleskelu. Se on kivaa, se on nyt meidän arkea, niiden kotipäivien rinnalla. Me ollaan saatu päivärutiinien seuraksi viikottaiset rutiinit. On tiettyjä asioita jotka toistuvat samalla kaavalla nykyään joka viikko, ja omalla tavallaan se on helpottavaa.

Vaikka tekemistä on enemmän kuin ennen, on helpompi ennakoida asioita ja suunnitella viikon kulkua. Mulle se suunnittelu ja rutiinien luominen on helpottanut hirveästi, ja vaikka edelleen on paljon tapahtumia ja blogimenoja joita ei voi ennakoida kuin muutaman päivän etukäteen, on nekin jotenkin helpompi ajatella, kun ei edes oleta että voisi vaan öllöttää useamman päivän putkeen. Silti on todella hienoa, että meillä on kuitenkin edes välillä mahdollisuus myös niihin päiviin kun ei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään erikoista, riittää kun ulkoilee ja laittaa ruokaa.

Mä olen jotenkin vaan niin innoissani kokoajan, ja mulla on hirveän kova halu oppia uutta. Se on ihana fiilis, ja mä toivon että se kestää pitkään. Kulunut kuukausi on ollut suuresta muutoksesta, sairastetuista flunssasta ja vatsataudista ja kaikesta muusta huolimatta yksi mun elämän parhaita. Eikä vähiten siksi, että vaikka elämä muuttuu, ne tärkeimmät on siinä muutoksessa täysillä mukana, ne kaksi ihanaa pientä neitiä jotka tuhisevat tyytyväisinä omissa sängyissään, ja tuo yksi aviomies joka tukee, neuvoo ja rakastaa mua joka päivä. Näissä tunnelmissa on hyvä aloittaa viikonloppu!

Aivan ihanaa myöhäistä perjantai-iltaa kaikille <3

Palasin tänään töiden ääreen viikonlopun ja eilisten kuvausten jälkeen, ja oli kyllä jälleen kerran huippu työpäivä huipussa seurassa! Käytiin lounaalla Sandrossa, jossa en koskaan ennen ollut käynyt vaikka pitkään on pitänyt, ja tykkäsin kovasti salaattibuffetista. Aivan pakko käydä siellä useamminkin lounaalla, vaikka yritänkin syödä useammin omia eväitä kuin ulkona, haha. Mutta kai sitä joskus saa hemmotella itseään kesken työpäivän tuollaisilla herkuilla. Eikä Sandro kyllä keskustan hintatasoon verraten ole todellakaan kallis, siinä missä perus keskustakuppiloissa salaatti kahdella täytteellä maksaa 9-10 euroa ja siihen päälle saa ostaa kahvit ja muut, Sandrossa salaattibuffet ihan mielettömällä valikoimalla (ainakin 8 eri salaattia + leivät ja levitteet) oli 9,90 ja hintaan sisältyy jälkkärikahvi.

Iltapäivästä piipahdin vielä tsekkaamassa Tommy Hilfigerin uutuuskoruja ja -kelloja, ja lainaamassa itselleni ihanan laukun torstain Aussiejuhliin joita odotan innolla! Mä vilautan huomenna vähän mun asua etukäteen, mutta nyt esittelen mun tän hetken ihan superlempparin työasun. Simppeliä mutta tyylikästä, klassinen vaaleansininen kauluspaita, mustat housut ja skarpit korkkarit. Tätä asua voisin käyttää vaikka joka päivä, ja kieltämättä aika usein se on viimeaikoina mulla ollutkin päällä.

Takki Sheinside* / Paita H&M / Housut Zara / Kello Guess* / Kengät Zara /*saatu blogin kautta

Näissä kuvissa on muuten vielä vanha tukka, uusi on vähän vaaleampi niinkuin instasta varmaan osa huomasikin! Mulla on vielä vähän totuttelua tähän vaaleampaan lookiin, mutta tykkään kyllä. Niinkuin syksyllä sanoinkin niin kesäksi on kiva vähän vaalentaa, mutta platinablondiin en ole palaamassa ainakaan näillä näkymin, luonnollisempi sävy on helpompi ylläpitää ja sopii mulle paremmin.

Tulin illalla kotiin ja laitettiin ruokaa kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen rakenneltiin tyttöjen kanssa Duploilla, luettiin Zeldan kanssa Cosmoa (Zelda osoitteli ”kato äiti kenkä. Äitin kenkä. Hieno waukku! Waaaau inana tukka!) ja pelattiin Tiaran kanssa vähän iPadilla. Tytöillä oli mennyt kivasti tarhassa, ja Zeldakin jäi aamulla tyytyväisenä askartelemaan omaa rairuohokippoa kun mä lähdin töihin. Eilisen lumimyrskyn jälkeen tämänpäiväinen aurinkoinen sää oli aivan ihanaa vaihtelua, ja kävelinkin tänään auringossa monta matkaa jotka olisin voinut mennä julkisilla. Kieltämättä mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen pieni pyöräkuume, olisi niin ihana pyöräillä osa työmatkasta, ja pyörällä olisi muutenkin helppo liikkua keskustassa, kun työpäivän aikana saattaa tulla monta reissua muutaman kilsan säteellä. Se säästäisi aikaa, ja pyöräily on muutenkin niin kivaa.

Se mua vaan mietityttää että miten sitten veisin lapset aamulla päiväkotiin, kun pitäisi kuitenkin sille matkalle olla rattaat. Toki sellainen perävaunu pyörään olisi yksi vaihtoehto, mutta toisaalta en sitten haluaisi raahailla peräkärryä mukanani koko päivää, ja sitten taas jos Otto esimerkiksi hakee lapset, niin hänelläkin pitäisi olla pyörä jotta saa lapset vietyä päiväkotiin jätetyllä peräkärryllä kotiin. Vähän ehkä menisi hankalaksi. Mutta ehdottomasti asia jota pitää miettiä, pyöräily on liian kivaa että antaisi pienten järjestelykysymysten estää sitä!

Huomenna on edessä ihan perus keskiviikko ennen loppuviikon menoja ja meininkejä. Mukavaa iltaa kaikille, ja toivottavasti huomennakin paistaisi aurinko! <3

Ostin viime viikolla itselleni uuden kevättakin, ohutkankaisen vaalean trenssitakin, sellaisen josta olen haaveillut koko kevään. Täytyy sanoa että suurin syy siihen että ihastuin tälläiseen trenssiin on maikkarilla pyörivä Hinnalla millä hyvänsä -sarja, ja siinä Armi Toivasen mun mielestä erittäin hyvin onnistunut stailaus. Mä tykkään Armin esittämän Saran takista aivan sikana, ja nyt olen niin iloinen että multakin löytyy sellainen melkein samanlainen. Oman takkini mä ostin H&M:ltä, vaikka samantyylisiä oli myös kaikissa muissa ketjuliikkeissä vähän eri pituisina ja vähän erilaisin yksityiskohdin varusteltuna. Eniten ihastuin siksi tähän H&M:n versioon, että tässä ei yksityiskohtia juuri ole, piilonapit edessä ja kaikki muutenkin mahdollisimman pelkistettyä, jättää tilaa asusteille ja asun muille elementeille vaikka näyttävä takki onkin.

Multa löytyy lyhyempiä nahkatakkeja ja pari vähän pidempää kevättakkia eri sävyissä, sekä vanha musta kaksirivinapitettu trenssi. Se on kuitenkin niin superpitkä, että en vaan ole koskaan osannut käyttää. Tämä uusikin trenssi tuntuu pitkältä, mutta ei kuitenkaan liian, musta trenssi kun menee puoleen sääreen asti. Tämä on juuri sen pituinen kuin pitääkin. Sopii kivasti työpäiviin siistimpien asujen kanssa, ja vaikka juhliin, aiemmin mulla ei ole ollut muita kuin nahkatakkeja puettavaksi esimerkiksi gaalapuvun päälle, aika huvittavaa.

Toimistopukeutuminen on ollut mulle täysin uusi juttu näiden kolmen ja puolen kotivuoden jälkeen. Toki multa on löytynyt jo aiemmin siistimpiä asuja blogitapahtumia ja pr-tilaisuuksia varten, mutta sellainen toimiva ja klassinen perusvalikoima toimistovaatteita multa on puuttunut ja puuttuu osittain edelleen. Viime viikolla ostin takin lisäksi itselleni muutaman uuden toimistosopivan vaaatteen, kuten vaaleansinisen kauluspaidan, valkoisen perusneuleen ja vaaleanharmaameleeratun peplum-helmaisen paidan 3/4 hihoilla.

Takki H&M / Paita BikBok / Kaulakoru Marc by Marc Jacobs / Housut Zara / Aurinkolasit Lindex / Korkkarit H&M / Laukku Michael Michael Kors

Edelleen multa puuttuu laukku, jonka on oltava iiiisoooo koska sinne pitää mahtua läppäri, padi ja päivän varusteet meikeistä lounaaseen. Laukun pitää olla sen kokoinen että saa helposti lentokoneen käsimatkatavaroihin mukaan, mutta ei kuitenkaan liian iso eikä liian pieni. Ei ole niin helposti tehty kuin sanottu, mä googlettelin viikonloppuna mun lempparilaukkujen mittoja vaikka kuinka kauan ja mikään mun suosikki ei mahduta sisäänsä mun 14-tuumaista läppäriä. Ja ei, en missään nimessä halua erillistä läppärilaukkua koska mä vihaan sitä jos on enemmän kuin yksi kassi, vaikka ne ei edes painaisi paljon niin silti se on jotenkin tosi raivostuttavaa. Ideoita isoista ihanista laukuista, anyone? Lisäksi tarvitsen kengät, niin tennarit kuin korkkaritkin.

Vatsatauti vei voimat kyllä aivan totaalisesti. Eilen pidin etäpäivää kotona, ja onneksi se tauti taisi toivottavasti mennä jo ohitse, vaikka sunnuntai-iltana hetkeksi pahenikin.  Täytyy nyt vaan toivoa että toinen puoli perheestä ei sairastuisi ollenkaan vaan tämä olisi tällä selvä. Kyllä mä osasin odottaa sairastelua päiväkodin aloituksen yhteyteen, eikä tämä tullut yllätyksenä. Nyt täytyy vaan ajatella positiivisesti että sitten kun se pahin eli vatsatauti on vieraillut meillä jo, niin kaikki muu menee kyllä, haha!

Oikein mukavaa tiistaipäivää kaikille<3

Kun lapset saavat valita itse vaatteet, päälle voi tietenkin eksyä ihan mitä tahansa. Yleensä meidän lapset valitsevat munkin silmiin ihan kivoja asuja, mutta tietenkin lasten maku on ihan erilainen kuin aikuisten. Mun makuun piirroshahmot vaatteissa ovat inhokki numero yksi, toki niitäkin on erilaisia, eivätkä kaikki ole munkaan mielestä mauttomia. Mutta vaikka mä en itse niistä niin kovasti pidä, en tietenkään lähde niitä lapsilta kieltämään. Lapsille piirroshahmot ovat tärkeitä, prinsessa Sofia on isomman ihailun kohde ja Minni Hiiri pienemmän suurin lemppari. Nykyään tuntuu että kauppojen valikoimat piirroshahmovalikoimat ovat parantuneet, löytyy enemmän kivoja ja hyvällä maulla toteutettuja piirroshahmojuttuja kuin vaikkapa vielä neljä vuotta sitten kun ensimmäisiä vauvanvaatteita aloin ostamaan.

Niin kauan kuin mä saan päättää niin pääpaino lasten vaatekaapissa tulee olemaan jossain muualla kuin piirroshahmovaatteissa, mutta täytyy sanoa että onhan nuo Sofia ja Minni ihan söpöt, etenkin kun ei tunge niitä hahmoja asun jokaiseen vaatekappaleeseen vaan keskittyy niihin vaikka juuri paidassa tai leggingseissä.

Käytiin eilen viettämässä lasten kanssa kunnon ostospäivää ja nyt on välikausivaatevalikoima vihdoin kasassa kevääksi. Pipoja ja huiveja tulee ehkä vielä ostettua, mutta takit, housut, haalarit, kengät ja sadevaatteet on nyt päivitetty. Mä esittelen ulkovaatteita enemmän tässä viikonlopun aikana, ollaan nimittäin pian lähdössä sinne kauan odotetulle pyöräretkelle. Tässä postauksessa halusin vain esitellä meidän tyttöjen itse valitsemat asut tältä aamulta, päällä eilisiä uutuuksia ja yksi vanha tuttu, pörröinen tonttulakki!

Tiaran asu / Paita H&M / Jegginssit H&M / Arskat Lindex / Sukat H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Tonttulakki Tiger / paita H&M / Housut Zara / Sukat Lindex

Mä löysin jo pari viikkoa sitten Lindexiltä nuo ihanat pupubaltsut, Little Marc Jacobs -tyylillä, mutta Tipa ei ollut silloin mukana niin en uskaltanut ostaa, koska baltsuissa koko on eri kuin kaikissa muissa kengissä joissa pitää olla kasvunvaraa. Toisella kertaa oltiin itiksessä ja Tiara oli mukana, mutta kengät olivat loppu Lindexiltä. Harmitti kauheasti että kengät menivät sivu suun! Mutta eilen ihme tapahtui ja bongasin kenkiä meidän lähimmältä Lindexiltä ja löydettiin vielä sopiva kokokin Tipalle. Mä olen kenkien suhteen tarkka että niissä on aina taipuisat pohjat ja tarpeeksi tilaa varpaille hengata ja kasvaa, mitä näissä ei tietenkään ole, koska muuten ne eivät pysyisi jalassa. Siksi näitä kenkiä pidetään vain harvoissa ja valituissa tilaisuuksissa.

Mitäs diggaatte nuoremman ajankohtaisesta tonttulakkityylistä? Iskevätkö piirroshahmot teihin? Mikä hahmo on teidän lasten suosikki?

Me aletaan lähtemään ulos nauttimaan upeasta säästä! Aivan ihanaa, aurinkoista lauantaita kaikille!