En voi käsittää et tää on jo kolmas viikonloppu pikkusen kaa, miten aika voi mennä näin nopeesti?! Neitihän on jo kohta kolme viikkoa vanha! Tuntuu niinku pikkunen ois aina ollu tääl meidän kanssa, jotenki kaikki tuntuu niin hyvältä ja luonnolliselta. Tällä viikolla ku ollaan jo saatu liikkuakin kodin ulkopuolelle on kaikki alkanu tuntuu vielä tuhat kertaa paremmalta, vihdoin se sisällä istuminen on loppunu ja saa taas nauttia elämästä. Pikkusen syntymän myötä tuntuu et vihdoin mullaki on joku tarkotus tässä elämässä, enkä vaan junnaa paikallaan vailla päämäärää. Mulla on just tässä ja nyt pikkuneidin ja Oton kanssa kaikki niin hyvin kun voi vaan olla enkä ikimaailmassa ois uskaltanu ees toivoa et elämä vois olla näin ihanaa. Rakastan mun muruja ♥

Tänään tehtiin Oton ja pikkusen kanssa kävelylenkki Kelalle ja kauppaan kun piti käydä viemässä isyyspäivärahapaperit. Luulin kanssa et mun pitää hakee lapsilisää erikseen mut se Kelan asiakaspalvelija kertokin et neidille on myönnetty jo lapsilisä tän kuun alusta alkaen. Oli positiivinen yllätys et kerranki joku byrokratiashaisse hoituu itsestään ilman kauheeta vääntöö! 😀 Tässä tän päivän asua (onneksi kerettiin ulos ennen tota kauheeta myrskyä, oisin muuten jäätyny :D):

Huomatkaa super iso yökkäri kun kaikki pienemmät on narulla kuivumassa 😀

Uudenvuoden aattona 2010 olin mun kaverin järjestämissä megabileissä Helsingin Suutarilassa ja sinne tuli vaan pari tyyppiä joita en tuntenu alunperin. Yksi heistä oli Otto. Me vilkuiltiin toisiamme koko illan ja mulla oli sellanen pieni kisa mun kaverin kaa et kumpi iskee Oton ja niin siinä sit kävi et Otto autto mua ampumaan raketteja ja nukuttiin sitten vierekkäin se yö. Seuraavana aamuna sit heitettiin läppää ja hengattiin iltaan asti yhdessä. Vaihdettiin sit numeroitakin ja myöhään illalla ku pääsin kotiin mulle tuli maailman ihanin tekstari.
                     Koko tammikuun alku oli vähän hankala ku mä sairastuin keuhkokuumeeseen ja lähdin mun äidin luokse Ouluun sairastamaan nii me ei nähty kunnolla, mut joka päivä puhuttiin tuntikausia mesessä ku sairastin äidillä ja Otto jakso piristää mua ja pitää mulle seuraa. Kun tulin Oulusta takas niin alettiin sit näkemään lähes päivittäin ja käytiin syömässä ravintolassa ja oltiin toistemme luona yötä. Kateltiin leffoja aamuun asti ja naurettiin tyhmille jutuille.  09.02.2011 laitettiin sit virallisesti facebookkiin et seurustellaan.
                     Viikko sen jälkeen kun oltiin alotettu ”virallinen seurustelu”, 17.02.2011 mä tein positiivisen raskaustestin ja olin onneni kukkuloilla. Oltiin yhdessä ostettu testi kun olin jo epäilly et oisin raskaana ja puhuttu asioista jo etukäteen ja sovittu et jos olen raskaana niin pidetään vauva. Se oli maailman suurin helpotus ku tiesin ettei Otto oo menossa minnekkään, et tää on meidän yhteinen tulevaisuus ja meidän yhteinen vauva. Niistä kahdesta punasesta viivasta on alkanu mun elämän onnellisin aika.
                      Hiihtolomalla mentiin Oton kanssa yhdessä Ouluun mun äidin luokse ja Otto tutustui mun äitiin ja sukulaisiin. Mun äiti oli heti ihan rakastunu Ottoon ja miksei olis, Otto on maailman ihanin ♥ Äiti tiesi jo siinä vaiheessa et meille tulee vauva ja sit kun äiti näki millanen Otto on niin se ei enää stressannu yhtään että miten me tullaan pärjäämään. Kun tulin takas Oulusta Helsinkiin pari päivää Oton jälkeen, mulle tuli aivan kauhea vatsatauti. Menin sit Oton luokse ja Otto hoiti mua maailman parhaiten. Sen päivän jälkeen en ookkaan nukkunu yhtään yötä missään muualla ku mun murun vieressä. Aluks mun piti olla Oton asunnolla vaan siihen asti et paranen mut jotenkin se meni sit siihen et kävin vaan aina parin viikon välein piipahtamassa kotona hakemassa lisää vaatteita.
                     Huhtikuun lopussa sit muutettiin virallisesti yhteen tänne meidän unelmakämppään ja en vois olla onnellisempi. Tossa pojassa on kaikki mitä mä oon aina halunnu ja toivonu ja miljoona kertaa enemmän. Nykyään meidän suhde on tällast rauhallista arkielämää ja mä en tiiä kauan sen ns. kuherruskuukauden pitäis kestää mut must tuntuu et meil on se meneillään vielki koska mikään ei oo muuttunu yhtään tylsemmäks siitä ku alettiin seurustelemaan. Nyt vaan yhdessä valmistaudutaan siihen että meidän pikkuneiti tulee maailmaan, kirjotellaan vauvakirjaa ja sisustetaan vauvanurkkausta. Käydään yhdessä neuvolassa ja perhevalmennuksessa ja ollaan onnellisia. Lokakuussa meidän elämä sit rikastuu yhdellä uudella ihanalla ihmisellä. Onhan tää kaikki tapahtunu hullun nopeesti mut mitä sitten? Jos meidän suhde toimii ja kaikki on hyvin niin sillä ei mun mielestä oo mitään väliä kauanko ollaan tunnettu, me ollaan kumminkin niin samalla aaltopituudella siinä et mitä halutaan elämältä.

Tässä oon just tullu Oulusta takas mun keuhkokuumeen jälkeen ja nähtiin ekaa kertaa moneen viikkoon. Kiva ilme mul XD

Maaliskuun alkua

Ekalla viikolla uudessa yhteisessä kodissa

Oulussa kaks viikkoa sitten ♥

 Semmonen tarina ja tää tarina vaan jatkuu, part 2 tulee sit kymmenen vuoden päästä eiku 😀 Mut mä rakastan mun kultaa ja meen nyt herättään sen ja antamaan sille sen kuukausipäivälahjan (kauhee sanahirviö :D). Mut toivottavasti tää oli sellanen ku toivoitte ja kommentoikaa ihmeessä mitä tykkäsitte. Hauskaa päivää kaikille ♥♥