Ei menny isänpäivä ihan niinku elokuvissa

13.11.2011

Tosiaan, anteeksi tästä pienoisesta blogihiljaisuudesta! Perjantaina en sitten ehtinytkään tekemään postausta kun päätettiin alottaa meidän lauantainen leffamaratoni vähän etuajassa. Eilen oli tarkotus tulla postailemaan mut kuinka ollakkaan meidän neiti aurinkoinen heräsi eilen aamulla semmosena äkäpussina että en oo ennen nähny! Ja äkäpussisuus jatkuu yhä edelleen, syynä on ilmeisesti nuhainen pikku nenä. Vaikka nuha on kyllä alkanu vasta tän päivän puolella ja kitinä eilen, mut tuskin se nuha ainakaan oloa tekee mukavammaksi. Eilen nukkui kyllä parit hyvät päikkärit mut tosiaan päivällä ja eihän mulla sillon käyny mielessäkään tulla postailemaan ku olin sen homman ajatellu illalle.
                        Käytiin iltakävelyllä ja neitikin oli sit hereillä ollu jo pitkään ajateltiin et nyt hyvin uni maittaa kävelyn, kylvyn ja iltamaidon jälkeen (kello oli siis 21.00).. No mitä vielä! Nukahdin itse ensimmäisen kerran 04.30 kun pikkuneiti vihdoin alkoi yöunille. Neiti ei siis nukkunu iltaysin ja aamu puol viiden välillä ku korkeintaan pari sellasta viiden minuutin pätkää. Aamuyöllä sitten tapahtui jo ”huomattava parannus” ja saatiin neidin kanssa nukuttua molemmat kolme tunnin mittaista pätkää jonka jälkeen neitiä ei sitten nukuttanut enää ollenkaan. Luovutin sitten ton nukkumisasian kanssa suosiolla ja tultiin pikkusen kanssa aamumaidon jälkeen keittiöön väsäämään isille aamupalaa.
                       Pikkuinen on kitissy koko päivän lähes kaiken hereilläoloajan tänään paitsi silloin kun on  maitopullo suussa. Päikkäreitä on nukkunut yhdet kunnolliset, saas nähdä miten sitten käy tän yön kanssa. Ollaan koitettu helpottaa pikkunuhanenän oloa höyryä hengittelemällä silleen et oon ollu pikkusen kanssa kylppärissä ja suihku on valunu tulikuumalla nii tulee höyryä ja se on kyllä auttanu siihen nuhaan aina hetkeksi mut silti pienellä on hankala olla. Hengittää kyllä ihan hyvin suun kautta ja hengiteltiin tota höyryä aina ennen syöttöä nii sai sitten syötyäkin onneksi kun nenä toimi aina sen aikaa. Kuumetta ei oo onneksi ollu mut ei toi nuha oo kyllä yhtään kiva, huomenna mennään kyllä lääkäriin jos ei toi ala helpottaa.
                     Ei oo kyllä yhtään kiva kattoa ku toisella on niin paha olla eikä yhtään tiiä miten vois vielä oloa helpottaa. Kylppärin höyryssä neiti kyllä viihtyy suht tyytyväisenä mut kun ei sinnekään voi koko päiväksi jäädä. Ja ei sillä kumminkaan mitenkään valu sitä räkää, on vaan tukkonen nenä nii se ”pikkuniistäjä” tai mikä onkaan ei oikeen hirveesti oo auttanu vaikka sitä ollaan myös kokeiltu pari kertaa. Jos teillä on jotain vinkkejä miten saadaan meidän itkuinen pieni nuhanenu muutettua takasin terveeksi päivänpaisteeksi jolla on hyvä olla niin kertokaa ihmeessä!

Otsikolla meinasin sitä että kun niin olin monta viikkoa odottanu Oton ensimmäistä isänpäivää ja suunnitellu tasan millasen aamiaisen teen ja mitä leivon ja kuinka Otolla on täysin herätyksistä vapaa yö ja saa nukkua pitkään sekä olla tekemättä mitään koko päivän. Ei oo kyllä menny ihan niin ku suunnittelin mutta toivottavasti tolla kullalla on ollu ees etäisesti mukava isänpäivä. Tässä on vähän kuvaa lahjasta ja tosta pika-aamiaisesta jonka sain värkättyä vasemmalla kädellä samalla viihdyttäen pikkuneitiä:

Jättikuppi kahvia kera maidon ja miljoonan sokeripalan sekä iso annos munakokkelia ja paketillinen pekonia herran toiveiden mukaisesti 😀

Ja tässä on isänpäivälahjan toinen puoli
Ja tässä toinen. Totta se on, toi on Maailman parhaan isin muki!

 Otto ilmotti heti uuden duunipaikan saatuaan et se tarvii sinne oman kahvimukin ja siitä asti oon tienny mitä ostan isänpäivälahjaksi murulle. Smartphotolta tilasin ton mukin, itse päätin ulkoasun ja tekstit ja kuvien ja tekstien paikat. Valitsin tonne sisäpuolelle punasen värin ku Otto tykkää punasesta ja se sopi noihin pikkuneidin vaatteiden väreihin! Tossa harmaassa osassa on sellasia ihania vaaleita sydämiä joissain kohti ja muutenki tykkäsin ku toi oli kivan yksinkertanen ja tyylikäs mun mielestä. Mitäs pidätte? 🙂

Megaväsynyt nukkuva isi ja pikkuneiti pirteänä kuin peipponen (toi pirteys oli tyyntä ennen myrskyä tai jotain :D)

Ihana isi♥

Perjantaina hain kans sen Ellos-paketin vihdoin ja tämmösiä juttuja siellä siis oli:

Tästä paidasta en oo viel ihan varma mut se on varma et se vaatii ehdottomasti tehokkaan silityksen ennen ku ees harkitsen sen päälle laittamista! 😀 Must tuntuu et toi on tosi kiva ku laittaa tummat farkut ja korkkarit ja sit viel joku kiva ruskee vyö niin eiköhän se oo siinä!

Tää ei oo kyl ihan noin sinappisen värinen mitä kuvassa näyttää, tykkään! Lempikuvio ja toi menee kaiken kanssa, kätevä tyylikäs perusneule.

Ja tässä on mun uus lemppari! Toi on ihan täydellinen DinSkon kiilakorkoisten konjakinväristen nilkkureiden kanssa ja oli kyl ihan nappiostos.

Kaikki hehkutti perjantaina että ”11.11.11” joten päätettiin mekin sitten tehdä jotain tärkeää hauskaa sen päivän kunniaksi. Mä leivoin taikataikinaa ja ikuistettiin sit meidän kaikkien kolmen kädenjäljet ja pikkuneidin jalanjäljet taikinaan. Niistä tuli ihan hyvät ottaen huomioon et mä oon tehny taikataikinaa viimeksi ala-asteella! Ne kaipaa viel valkosen maalin pintaan niin sit ne on valmiita seinälle laitettavaksi!

Vähän pitää viel hioa ja sit tosiaan valkosta maalia niin avot! Tossa mustassa kohdassa lukee neidin nimi nii piti viel vähäksi aikaa piilottaa ;D Tossa mun kädenjäljen päällä on neidin ”vasemman käden jälki” joka ei onnistunu kyl hirveen hyvin kun niitä sormia oli niin vaikee saada suoraksi 😀 Mut onneksi ees toinen käsi onnistui hyvin 🙂

Tässä on jalanjäljet ja sama homma, vähän maalia pintaan ja seinälle! Ihanat pikkuruiset jalat♥

Taikinaa jäi vähän yli ja väsäsin sit muutaman ripustettavan sydämen jotka aattelin maalata punaseksi. Tolla yhdellä sydämellä on näköjään ollu vähän ryppyjä rakkaudessa mut eikai se haittaa! 😀

Tässä vielä pari kuvaa neidistä perjantailta:

Aina pikkurilli pystyssä♥

Ollaan vaihdettu nyt kokoa 50 oleva valkoinen haalaripussi nyt tohon ruskeaan 62-kokoiseen haalariin joka on lämpimämpi ja isomman kokonen, niin ne pienet kasvaa äkkiä! Toi on hihoista viel ihan liian pitkä mut lahkeet on jo sopivat! Neidillä on kyl aika pitkät jalat, meiän gasellisääri♥

Tällanen oli meidän isin ensimmäinen isänpäivä, mitäköhän ens vuonna tapahtuu? 😀 Miten on teillä sujunu isänpäivänvietto, toivottavasti paremmin kuin meillä! Palailen niin pian kun mahdollista, nyt en uskalla luvata mitään koska kyllä kaikki varmasti älyy et jos mulla on valittavana pikkuneiti jolla on huono olo tai blogin kirjottaminen nii kumman valitsen! Mut toivotaan nyt et pienelläkin vointi menis parempaan suuntaan. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja isänpäiväonnittelut vielä jos täällä on ykskään isi lukemassa, moimoi♥


9kk♥

10.11.2011

Käytiin tänään pitkästä aikaa Vapianossa syömässä murun kanssa kun meillä tuli eilen 9kk seurustelua täyteen. Tai itseasiassa oltiin muutenki päätetty mennä syömään ja sit vaan tajuttiin tänään et eilen oli kuukausipäivä, ei me 6kk jälkeen olla enää juhlittu niitä säännöllisesti. Mut oli kyl taas ihan mielettömän hyvää ruokaa ja mentiin just sopivasti sillee et siin vaihees ku me mentiin ei ollu yhtään jonoo ja siin vaihees ku saatiin meidän ruuat nii oli ihan hirveen pitkät jonot. Pikkuneiti nukkui koko reissun ajan vaunuissa tyytyväisenä eikä heränny vaikka me puettiin ja riisuttiin sitä ja vaikka ravintolassa oli välillä kovastikin meteliä kun jonottavia ihmisiä kerty meidän pöydän viereen. Taitaa olla samanlainen nukkuja kun äitinsä, vaikka pommi saa räjähtää ja mä en huomaa unissani mitään. Ainoo ääni minkä rekisteröin nukkuessani on se jos pikkunen ähisee tai itkee, en oo heränny edes herätyskellon soittoon varmaan yli vuoteen ellen oo vieny sitä jonnekki toiselle puolelle asuntoa et on pakko nousta sammuttamaan se. 
                     Se Ellos -paketti ei muuten tullutkaan tänään vaikka sen ois pitäny olla tänään jo haettavissa. No mut ainakin mulla on hyvä syy sit huomenna lähteä pikkuneidin kanssa vaunulenkille päivällä ja kävellä hakemaan pakettia jos se vaikka huomenna tulis. Toivottavasti huomennakin ois yhtä ihana ilma kun tänään ja eilen, tekee huomattavasti enemmän mieli mennä ulos kun aurinko paistaa niin ihanasti. Eikä toi kylmempi ilmakaan haittaa, piristää kivasti kun on kirpakoita talvipäiviä. Vaikka tuolla ei vielä niin talviselta näytäkään kun ei oo lunta nii kyl siel on jo sellanen talvifiilis, tuoksuu just semmoselta talviselta. Ei mee kyllä varmaan enää kauaa ennen kun lumi tulee vaikka ne kuinka lupailikin lämmintä talvea. Räpsittiin vähän kuvia keskustassa vaikka tietty oli kerenny tulla jo pimeä kun sinne asti päästiin, mut onpahan jotain kuvia ainakin:

Oton annos, ”CREMA DI POLLO kanafilettä, kermakastiketta, sipulia, paprikamaustetta”

Mun annos, ”RUCOLA RAVIOLI raviolia rucola-ricottajuusto-täytteellä,
sipulia, kirsikkatomaattia, pinjansiemeniä”

Keksittiin  muuten pikkuneidin kanssa tänään hauska leikki. Nimittäin leikittiin piilosta; mä laitoin aina kädet naamalle ja sanoin et ”piilossa” ja sit otin pois ja sanoin ”pöö!” Ei me kyllä todellakaan olla ainoita jotka tän leikin on ”keksiny” mut tulipahan kokeiltua ja pikkunen oli ihan innossaan. Se jopa hymyili mulle mitä se ei oo vielä kauheen montaa kertaa tehny sen ekan hymyn jälkeen. Ollaan myös jatkettu norsun heilutus -harjoituksia leikkimatolla ja hyvin sujuu edelleen. Tänään neiti kääntyi selältä kyljelleen mutta jämähti sit siihen että masulleen ei vielä menty. On kyllä ihanaa leikkiä päivisin pienen kanssa ja kattoo kun  se oppii uusia asioita ja koittaa itsekin opettaa sille kaikkea.
                        Oon kyllä niin ylpeä ja ilonen että pikkunen kehittyy näinkin nopeasti vaikka neuvolassa ihan ekoilla kerroilla sanottiinkin että kun on syntyny kuukauden etuajassa nii kehityskin saattaa olla vähän hitaampaa näin alussa mut en mä ainakaan mitään hidastusta oo huomannu, hyvinhän se oppii uusia taitoja! Pikkunen on ”oppinu” myös sellasen jutun et se on alkanu kuolaamaan tosi paljon, tai no ei nyt tosi paljon mutta kuolaamaan joka tapauksessa. Mä luulin jotenkin et kuolaaminen tulis vasta sitten ku hampaiden puhkeeminen alkaa olla lähellä mut ei se sit taidakaan olla niin. Mistähän mä oon tollasenki käsityksen saanu? No mutta eipä se pieni kuola pahaa tee kun ei tee puklutkaan, vaikka meillä pulautellaankin todella harvoin mistä oon myös yllättyny. Mä jotenkin oletin et vauva pulauttaa joka kerta jonkun verran kun se syö ja muutenkin siinä syöntien välissäkin usein mut ei meillä pulautella ees jokapäivä. Tässä vähän kuvia meidän pikku kuolaneidistä isin kanssa:
”Jee isi tuli kotiin!”

”Toi kameran ääni on kyl aika jännä!!!”

”Kattokaa mun bambisilmiä ku tuijotan kameraa!”

”Toi mun isi on aika velmu!”
Jep, sellasta kaikkea tänään! Menee kyllä paljon nopeemmin aika nyt ku Otto on töissä ja on joku rytmi meilläki, huomenna alkaa jo viikonloppu, tosi kummallista. Hyvä vaan niin tulee nopeemmin se isänpäivä et saan antaa sen lahjan! En ois kyllä vielä viime vuonna tähän aikaan uskonu et ihan tosissani odotan sunnuntaipäivää (ellei ollu kyse kesälomasta tai jostain matkoille lähdöstä). Mut nykyään sunnuntai on ihan yhtä kiva päivä kun kaikki muutkin, oikeestaan varmaan viikon kivoin päivä.
Millasia isänpäiväsuunnitelmia teillä on? Ja millasia lahjoja aiotte antaa?

Hyvää yötä kaikille♥♥ Ja pal
ailen huomenna! 🙂


Onneksi on jo keskiviikko!

09.11.2011

Mä inhoon lahjojen antamista koska rakastan sitä liikaa! Ai miten? No mä oon ollu ihan tuskissani siitä lähtien ku päätin mitä annan Otolle isänpäivälahjaksi ja siitä on jo viikkoja, nyt ku se paketti polttelee tuol piilossa ja aikaa ois viel muutama päivä nii tää on ihan hirveetä. Mä en mitenkää jaksais enää odottaa et saan antaa sen lahjan ja muutenki mun tekis kokoajan mieli paljastaa Otolle mikä se lahja on. Ja tää tunne on mul aina ku annan jollekki lahjan, oli se iso tai pieni juttu ja kyseessä kuka tahansa ihminen mut tietty nyt viel enemmän ku on Oton eka isänpäivä. Mitenköhän selviän joululahjojen salassapidosta tänä vuonna. En tajua et miksi ne lahjat täyttää ainaki 50% mun ajatuksista aina kun odotan niiden antamista, eihän se nyt niin iso juttu oo todellakaan mutta minkäs teet, vielä pitää jaksaa sunnuntaihin asti. Ainiin ja jouluun.
                           Tästä tulee nyt ”Iinaton” postaus koska mulla on iskeny ihan järjetön ulkonäkökriisi. Mä katoin noita kuvia mitä Otto otti musta tänään ja ykskään niistä ei ollu julkasukelponen. Mua ällöttää tällä hetkellä mun kehon ja naaman jokanen millimetri ja en oikeesti ees tiiä mistä se johtuu, toivottavasti menee pian ohi tää fiilis. Itseinhon innoittamana mä tänään zumbasin tunnin verran ja totesin että oon ihan rapakunnossa. Tuli niin hiki ettei mitään järkee. Mun on ihan pakko hankkia se kuntosalikortti, en oo varmaan koskaan ollu näin huonossa kunnossa kun nyt.
                          Mutta on tässä itseinhossa jotain hyvääkin, mulla on sellanen uudistumisfiilis ja oon miettiny koko päivän mitä kaikkee haluaisin tulevaisuudessa tehdä, miltä näyttää ja mitä harrastaa. Keksinkin kaikkea mahdollista ja toivon että kaikki mun ajatukset ei jäis vaan toivomisen tasolle vaan jos vaikka kerrankin saisin jotain aikaseksi, alotettua säännöllisen harrastuksen, muutettua ruokailutottumukset ja ties mitä kaikkea. Mä mietin noita kuntosalijuttuja vaan et kannattaiskohan mun valita Elixia, Motivus vai SATS? Tai noi on ainakin mun mielestä kolme kivoimman tuntusta ja monipuolisinta palveluntarjoajaa. Onko teillä kokemusta noista tai osaisitteko suositella jotain muuta viel kivempaa?

Sitten vähän vauva-asiaa, meidän pikkuinen 7 viikkoa eilen täyttänyt neiti oppi tänään et lelukaaren norsusta kuuluu kiva ääni kun siihen huitoo! Mitä mun pienelle seiniä tuijottavalle rääpäleelle on tapahtunu?! Tänään myös varmistui se et se ei oo vahinko jos neiti kääntyy masulta selälleen vaan se ihan oikeesti osaa, koska laitoin sen masulleen monta kertaa leikkimatolle ja joka kerta käänty itse selälleen. Tietty noinpäinhän se on paljon helpompaa mut saas nähdä koska sitten kääntyy selältä masulleen. Tässä vähän vauvakuvia ja lopussa viel video neidin huitomisesta ft. ylpeä äiti!

”Mun norsu♥”

”Miksei tosta kuulu ääntä?!?!”

”Hieno katto?” :—-D eiku oikeesti nyt en tiiä mitä ihmettä toi miettii! 😀

Höpsö ihana vauva♥

Ihana ilonen pieni♥

Meillä on pienoinen käsien kokoero 😀

Mua itteeki naurattaa miten innostuneelt kuulostan tos videos 😀 Mut onhan se oikeesti maailman hienointa kun oma lapsi oppii uusia asioita, vai mitä äidit!

Tosta Linkitä blogisi -postauksesta vielä sen verran et muistutan nyt uudemman kerran kun joiltakin oli unohtunu et jos tosiaan haluatte että käyn lukemassa teidän blogia niin kirjoittakaa siihen kommenttiin muutakin kun se pelkkä linkki blogiin. Toinen juttu mikä mua huvittaa on se että mä laitoin siihen loppuun viel et sillä ei ole mulle mitään väliä et kauanko mun blogia on lukenu, musta on vaan hauska tietää mut silti jotkut kokee tarpeelliseksi brassailla lukeneensa mun blogia jo ennen mun raskautta. Blogihan tosiaan on perustettu sillon kun mulla oli menossa rv17 ja ensimmäinen postauskin käsitteli mun raskautta mut muuten ihan hyvä! 😀

Mä vastailen niihin eilisen postauksen kommentteihin mitä pikimmiten, jos vastauksia ei kuulu viel tänään nii syy on siinä et Otto haluaa omalle koneellensa ku multa tosiaan poksahti omasta koneesta akun latausjohto nii en pysty käyttään sitä ennen ku uus on hankittu. Mut viimeistään huomenna aamulla sit vastailen niihin! Hauskaa keskiviikko-iltaa teille tai paremminkin hyvää yötä♥ Ainii ja jos viititte niistä kuntosaleista kertoa kokemuksia jos sellasia löytyy! Kiitos ja moi♥♥


Kaupungilla!

01.11.2011

Lähdin tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ilman vauvaa kaupungille kahville ja muutenvaan pyörimään Nonan kanssa. Oli kyllä niin outoa lähtee ilman niitä vaunuja jonnekki ku oon tässä tottunu siihen et oon aina niiden kans liikenteessä. Mä onneksi tiesin ettei pikkuneidillä oo mitään hätää isin kanssa kotona mut silti tuli kyl mietittyy vähän joka välissä et mitenköhän ne pärjää täällä ja mitä ne tekee ja onko neiti syöny tarpeeksi and the list goes on.. Mut yritin kumminkin olla soittelematta kokoajan ja kyllä mä pystyin nauttimaankin siitä muutaman tunnin omasta ajasta. Oli tosi hauskaa!
                    Hyvin  olivat kuulemma pärjänneet Otto ja pikkumuru ja neiti oli esitelly mun poissaollessa isille monta kertaa uutta taitoaan jonka tänään oppi, nimittäin hymyilyä! Kerkesin onneksi itsekin aamulla todistaa pikkuneidin ekan hymyn ja täytyy sanoo et oli ehkä sulosinta mitä ikinä oon nähny. Se oli vaan niin hauskaa kun isi sano ilosella äänellä ”MOI!” että oli pakko hymyillä. Ihana muru♥ Pikkuinen teki tänään aamulla toisenkin söpön jutun; Neiti makoili tossa meidän kakkossängyllä ja menin hetkeksi olkkariin hakeen rättiä tai jotain niin sillä aikaa pikkuinen oli ottanu itse tutin pois suusta ja piti sitä tiukassa otteessa kädessään. Ihmeissään tuijotteli tuttia kun se oli niin jännä!

”Oumaigaad!!! Se on tutti!!!”

Ihana Nona♥

 Tulin kaupungilta joskus kuuden jälkeen kotiin ja sen jälkeen hengailin pikkuneidin kanssa kunnes neiti meni nukkumaan. Kylvetettiin pikkuneiti ja vietiin se nukkumaan iltamaidon jälkeen ja hyvin nukahti omaan sänkyyn. Ollaan alusta asti tehty niin et viedään neiti aina sänkyyn iltamaidon jälkeen vaikka oiskin viel silmät auki ja hereillä ja niin se on oppinu sinne nukahtamaan joka ilta. Ehkä kaks? kertaa tän kuuden viikon aikana on käyny nii et pikkuneidil on menny hermo ku ei ookkaan tullu uni ja sit se on tullu viel vähäks aikaa isin ja äidin kaa kattoon telkkarii, mut viimeksi noin on käyny sillon kun neiti oli ehkä 3viikkoinen.  Tässä on vielä vähän kuvia pikkuisesta iltapäikkäreillä ja kylvyn jälkeen:

Meiän ihana pikkupulla♥

Sellainen juttu tuli mieleen mistä multa on nyt useaan otteeseen kyselty, nimittäin meidän kihlasormukset. Missä ne on? No ne on vielä kultasepänliikkeessä, ostamatta. Ja kyllä, meillä on aikomus ostaa sormukset, mitä pikimmiten koska kyllä me halutaan sormukset sormeen. Mutta kuten varmaan ainakin osa teistä muistaa niin pikkuneiti syntyi kaks päivää kihlauksen jälkeen ja sen jälkeen toi sormusasia ei oo vaan ollu mitenkään päällimmäisenä mielessä. Viime viikolla meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katselemaan sormuksia samalla kun piti mennä shoppailemaankin mutta tultiin sitten kipeeksi eikä päästy mihinkään.
                   Mä en myöskään halua tehdä mitään hätäsiä päätöksiä kauppareissulla et ”no otetaan nyt vaan noi”. Se sormus on mun sormessa mun loppuelämän ja mä haluun rauhassa päättää millasen otan joten saattaa kulua jonkun verran aikaa et löydetään sellaset sormukset jotka halutaan. Ja mun mielestä ainakaan ei oo tärkeintä se että on sormus sormessa jotta voi näyttää kaikille et ”mä oon kihloissa”, tärkeintä on se että me ollaan tehty toisillemme lupaus avioliitosta ja me itse tiedetään meidän kihlauksen merkitys. Mutta niin, pointti oli se että kyllä mun sormeen jossain vaiheessa lähiaikoina ilmestyy se sormus ja varmasti esittelen sen sitten täälläkin kunhan oon löytäny haluamani. Mut siihen asti ainakin mulle riittää se tieto että mä oon kihloissa, ihan ilman mitään käsin kosketeltavia todisteitakin. Tai no on mulla käsin kosketeltava todistekin, maailman ihanin kihlattu tässä sängyllä mun vieressä mut ei siitä sen enempää ;D.

Mun on pakko nyt taas kerran kiittää teitä ihania lukijoita ihan mielettömän ihanista ja kannustavista kommenteista joita oon teiltä saanut eiliseen postaukseen. En kyllä ikinä lakkaa ihmettelemästä miten paljon hyväsydämisiä ja mukavia ihmisiä löytyy ja kuinka te aina jaksatte ilahduttaa mua. Kiitos ihan hirveästi teille kaikille♥
                         Tai no melkein kaikille, nimittäin loppukevennykseksi haluan poimia tuolta kommenttien joukosta sen ”ehdottoman helmen”, kommentin jonka kirjoittaja on tosiaan päässy syvälle mun sisimpään ja löytäny sen postauksen po
hjimmaisen merkityksen ja olennaisimman asian:

Kiitos, Jenna, että jaoit tämän varmasti kaikkia kiinnostavan mielipiteen kanssamme, nyt oot saavuttanut jotain suurta ja voit olla itsestäsi ylpeä! Tässä kiteytyy kaikki mitä asiallinen palaute mulle tarkottaa.

Noh mutta joo toivottavasti saitte yhtä makoisat naurut kuin mäkin :D. Huomenna luvassa arvontaurakka, kommentteja on tullu ihan mielettömän paljon! Nyt on kello yli 00.00 eli ei kantsi enää kommentoida arvontaan koska se on päättynyt. Huomenna paljastan tietysti myös palkinnonkin voittajan lisäksi. Nyt alan vastailemaan eilisiin kommentteihin ja sen jälkeen tää isompikin neiti vois kipitellä nukkumaan. Huomisiin, ootte parhaita♥


Voi surkujen surku!

26.10.2011

Tää on just nii mun tuurii et oon venaillu kauan et pääsen shoppailemaan nii enköhän tullu sit eilen illal kipeeksi ja tää päivä on kulunu lähinnä sohvalla peiton alla. Otto on myös kipeenä, täytyy vaan toivoa ettei tartu pikkuneidille tää meidän flunssa. Kauheeta koittaa välttää pikkusen pussailua kokonaan ku tottunu pussaamaan sitä joka välissä. Ois kyl ihan hirveetä jos muru tulis kipeeksi kun on vielä niin pienikin.
                            Aiheeseen sopivasti liittyen meidän postiluukusta kolahti eilen Tampereen yliopiston Rokotetutkimuskeskuksen kirje ja esite. Siinä kerrottiin tollaseen rokotetutkimusohjelmaan osallistumisesta jossa annetut rokotteet ois parempia (?) ja yhtä turvallisia kun nykyisin kansallisessa rokotusohjelmassa olevat rokotteet. Tutkimukseen osallistuminen ois maksutonta ja lähin tutkimusklinikkakin ois tossa ihan meidän lähellä Itäkeskuksessa. Tohon ohjelmaan sisältyis myös b-hepatiitti -ja vesirokkorokotteet jotka on jo muualla Euroopassa käytössä kansallisesti mutta ei vielä Suomessa.
                              Kaikki kuulostaa tosi hyvältä ja turvalliselta tossa esitteessä ja ton tutkimuskeskuksen nettisivuilla mutta en oo ihan varma tästä koska mulla ei oo kauheesti mitään kokemusta rokotuksiin liittyen ja Ottokaan ei oo kyl sen enempää asiantuntija kun mäkään. Siksi aattelinkin kysyä et Miten te ootte menetelly lastenne rokotuksien kanssa? Ootteko ottanu vaan noi perus mitä kaikille annetaan vai onko jollain kokemusta tosta tutkimusohjelmasta?

Mulle on tullu ihan kamala matkakuume ja tänään oonkin sohvalla Finrexin-mukin kanssa hengaillessani kuluttanu päivää selailemalla Aurinkomatkojen lomakuvastoa ja kattelemalla eri matkanjärjestäjien vaihtoehtoja. Tekis ihan kauheesti mieli varata ens kesälle matka jonnekki lämpimään. Ja kyllä pikkuneitikin ois kesällä jo vähän isompi ettei ihan pikkupikkuvauvaa tarvis lentokoneeseen viedä. Jonnekki rantalomalle semmoseen lapsiystävälliseen ja turvalliseen kohteeseen turistirysään vaik Mallorcalle tai Kreetalle. Kreikassa oon jo käynytkin mut Mallorca vois olla jees. Turkkiin en halua koska siellä ainaki mun mielestä oli ihan liian kuuma kun käytiin. Mentiin Rodokselta laivalla tunnin kestävä matka Marmarikseen ja Rodoksella oli ihanan lämmin (30 astetta) ja Turkissa tuskastuttavan kuuma (42 astetta). Mun mielestä kaupunkiloman aika on vasta sitten kun pikkunen on vähän isompi ja saa enemmän irti nähtävyyksistä ja kaupungin tunnelmasta.

 Eilen kerettiin piipahtaa kaupassa ja kirpparilla ennen kun mun nenä alko vuotaa ja kuume nousemaan ja tämmösiä löytöjä tein pikkuneidille:

Zaran neuletakki

H&M neuletakki

Name It:in ihana liila vakosamettimekko ja H&M:n pipo jonka halusin tilata mut koot oli loppu, mut nyt onneks saatiin seki! (ihana toi kameran linssisuojus, anteeksi en jaksanu rajat kuvii ku oon kipee :D)

ZipZapin velouryökkäri

H&M:n Nalle Puh -yökkäri ja Lindexin punainen raitayökkäri

Lindexin pirteän vihree body ja Kappahlin velour haaremihousut
Ikean Soittorasia

Toi soittorasia on pikkuneidin uus suosikki, kuuntelee ihan innoissaan sitä kun laittaa biisin soimaan. Se on hassua ku tossa on semmonen rauhallisen unettava biisi niin tota se kuuntelee tarkkaavaisesti silmät suurina mut leikkimaton ylipirteään valoilla säestettyyn renkutukseen se nukahtaa alle minuutissa vaik ois ollu ihan pirteä aiemmin. Tässä viel kuvia pikkuneidistä jotka otin ennen kun neiti meni nukkumaan:

Nyt mä lähden kyl pikkuhiljaa tästä itsekin unten maille jos vaikka se auttais tähän oloon. Mut hei ihanat jos jaksatte kertoa niistä rokotuksista jos teillä on parempaa tietoa niin kertokaa ihmeessä ja sit kans jos teil on jotai hyvii matkakohdevinkkejä minne voi matkustaa melkein vuoden ikäisen (huh tuntuupa kaukaselta viel 😀 1v ikä!) vauvelin kanssa niin kertokaapa niistäkin!
Hyvää yötä kaikille♥