Lähdin tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ilman vauvaa kaupungille kahville ja muutenvaan pyörimään Nonan kanssa. Oli kyllä niin outoa lähtee ilman niitä vaunuja jonnekki ku oon tässä tottunu siihen et oon aina niiden kans liikenteessä. Mä onneksi tiesin ettei pikkuneidillä oo mitään hätää isin kanssa kotona mut silti tuli kyl mietittyy vähän joka välissä et mitenköhän ne pärjää täällä ja mitä ne tekee ja onko neiti syöny tarpeeksi and the list goes on.. Mut yritin kumminkin olla soittelematta kokoajan ja kyllä mä pystyin nauttimaankin siitä muutaman tunnin omasta ajasta. Oli tosi hauskaa!
Hyvin olivat kuulemma pärjänneet Otto ja pikkumuru ja neiti oli esitelly mun poissaollessa isille monta kertaa uutta taitoaan jonka tänään oppi, nimittäin hymyilyä! Kerkesin onneksi itsekin aamulla todistaa pikkuneidin ekan hymyn ja täytyy sanoo et oli ehkä sulosinta mitä ikinä oon nähny. Se oli vaan niin hauskaa kun isi sano ilosella äänellä ”MOI!” että oli pakko hymyillä. Ihana muru♥ Pikkuinen teki tänään aamulla toisenkin söpön jutun; Neiti makoili tossa meidän kakkossängyllä ja menin hetkeksi olkkariin hakeen rättiä tai jotain niin sillä aikaa pikkuinen oli ottanu itse tutin pois suusta ja piti sitä tiukassa otteessa kädessään. Ihmeissään tuijotteli tuttia kun se oli niin jännä!
 |
| ”Oumaigaad!!! Se on tutti!!!” |
 |
| Ihana Nona♥ |
Tulin kaupungilta joskus kuuden jälkeen kotiin ja sen jälkeen hengailin pikkuneidin kanssa kunnes neiti meni nukkumaan. Kylvetettiin pikkuneiti ja vietiin se nukkumaan iltamaidon jälkeen ja hyvin nukahti omaan sänkyyn. Ollaan alusta asti tehty niin et viedään neiti aina sänkyyn iltamaidon jälkeen vaikka oiskin viel silmät auki ja hereillä ja niin se on oppinu sinne nukahtamaan joka ilta. Ehkä kaks? kertaa tän kuuden viikon aikana on käyny nii et pikkuneidil on menny hermo ku ei ookkaan tullu uni ja sit se on tullu viel vähäks aikaa isin ja äidin kaa kattoon telkkarii, mut viimeksi noin on käyny sillon kun neiti oli ehkä 3viikkoinen. Tässä on vielä vähän kuvia pikkuisesta iltapäikkäreillä ja kylvyn jälkeen:
 |
| Meiän ihana pikkupulla♥ |
Sellainen juttu tuli mieleen mistä multa on nyt useaan otteeseen kyselty, nimittäin meidän kihlasormukset. Missä ne on? No ne on vielä kultasepänliikkeessä, ostamatta. Ja kyllä, meillä on aikomus ostaa sormukset, mitä pikimmiten koska kyllä me halutaan sormukset sormeen. Mutta kuten varmaan ainakin osa teistä muistaa niin pikkuneiti syntyi kaks päivää kihlauksen jälkeen ja sen jälkeen toi sormusasia ei oo vaan ollu mitenkään päällimmäisenä mielessä. Viime viikolla meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katselemaan sormuksia samalla kun piti mennä shoppailemaankin mutta tultiin sitten kipeeksi eikä päästy mihinkään.
Mä en myöskään halua tehdä mitään hätäsiä päätöksiä kauppareissulla et ”no otetaan nyt vaan noi”. Se sormus on mun sormessa mun loppuelämän ja mä haluun rauhassa päättää millasen otan joten saattaa kulua jonkun verran aikaa et löydetään sellaset sormukset jotka halutaan. Ja mun mielestä ainakaan ei oo tärkeintä se että on sormus sormessa jotta voi näyttää kaikille et ”mä oon kihloissa”, tärkeintä on se että me ollaan tehty toisillemme lupaus avioliitosta ja me itse tiedetään meidän kihlauksen merkitys. Mutta niin, pointti oli se että kyllä mun sormeen jossain vaiheessa lähiaikoina ilmestyy se sormus ja varmasti esittelen sen sitten täälläkin kunhan oon löytäny haluamani. Mut siihen asti ainakin mulle riittää se tieto että mä oon kihloissa, ihan ilman mitään käsin kosketeltavia todisteitakin. Tai no on mulla käsin kosketeltava todistekin, maailman ihanin kihlattu tässä sängyllä mun vieressä mut ei siitä sen enempää ;D.
Mun on pakko nyt taas kerran kiittää teitä ihania lukijoita ihan mielettömän ihanista ja kannustavista kommenteista joita oon teiltä saanut eiliseen postaukseen. En kyllä ikinä lakkaa ihmettelemästä miten paljon hyväsydämisiä ja mukavia ihmisiä löytyy ja kuinka te aina jaksatte ilahduttaa mua. Kiitos ihan hirveästi teille kaikille♥
Tai no melkein kaikille, nimittäin loppukevennykseksi haluan poimia tuolta kommenttien joukosta sen ”ehdottoman helmen”, kommentin jonka kirjoittaja on tosiaan päässy syvälle mun sisimpään ja löytäny sen postauksen po
hjimmaisen merkityksen ja olennaisimman asian:
Kiitos, Jenna, että jaoit tämän varmasti kaikkia kiinnostavan mielipiteen kanssamme, nyt oot saavuttanut jotain suurta ja voit olla itsestäsi ylpeä! Tässä kiteytyy kaikki mitä asiallinen palaute mulle tarkottaa.
Noh mutta joo toivottavasti saitte yhtä makoisat naurut kuin mäkin :D. Huomenna luvassa arvontaurakka, kommentteja on tullu ihan mielettömän paljon! Nyt on kello yli 00.00 eli ei kantsi enää kommentoida arvontaan koska se on päättynyt. Huomenna paljastan tietysti myös palkinnonkin voittajan lisäksi. Nyt alan vastailemaan eilisiin kommentteihin ja sen jälkeen tää isompikin neiti vois kipitellä nukkumaan. Huomisiin, ootte parhaita♥
