Tänään käytiin yksityisellä ultrassa kurkkaamassa vauvaa. Hän vilkutti meille niin suloisesti ja hän istui puolet ultrasta jalat risti-istunnassa, napanuora jalkojen välissä. Varmaankin harjoitteli tulevaisuuden joogaliikkeitä. Saatiin hienosti otettua mittoja ja hän oli kasvanut taas tismalleen viikkojensa mukaan. Ihanan lunki tyyppi siellä. Sydämensykkeet kuulostivat hyvältä ja kaikki näytti oikein hienosti kehittyneeltä. Ultran loppupuolella hän vaihtoi asentoa ja paljasti oletetun sukupuolensa kätilölle.
Meillä oli mukana kaksi konfettitykkiä jotka oltiin ostettu etukäteen, sekä teippiä ja tussi. Niihin laitettiin teipinpala siihen kohtaan, joka paljastaa sukupuolen ja kätilö merkkasi X-kirjaimella sen, jonka sisältö oli oikean värinen. Näin me ei itsekään tiedetty vielä päivällä, mikä lupaus saatiin. Haluttiin yllättyä yhdessä lasten kanssa, se tuntui kivalta ajatukselta.
Odoteltiin kotona tulisilla hiilillä, että lapset tulevat koulusta ja dagiksesta kotiin ja sitten vihdoin oli aika paljastaa konfetin väri! Meitä kaikkia jännitti tosi paljon etukäteen. Haastattelin lapsia vielä ennen paljastusta, kaksi veikkasi tyttöä ja yksi poikaa. Itsekin veikkasin tyttöä etukäteen, koska olin melko varma, että me jatketaan samalla linjalla kuin tähänkin asti.
Ja tyttölupaushan me saatiin! Se tuntui niin hyvältä ja ihanalta. Otto saa pitää vitsikkään suuren rakastajan tittelinsä (meille on sanottu n. miljoona kertaa tämä kuuluisa ”suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä” -mantra. Ekaksi kerrottiin kaikille läheisille tietenkin ja saatiin hurjasti onnitteluita, sekä hurjasti ei-ollenkaan-yllättyneitä reaktioita! Kaikki meidän läheiset veikkasivat etukäteen tyttöä myös. Mulla nyt ei sinällään ollut mitään tuntemuksia juuri tästä vauvasta, mutta oletin vaan, että jatketaan samalla linjalla ja oikeassa olin. Ja heti kun näin sen, niin tuli sellainen oli, että juuri näinhän sen pitikin mennä.
Oli niin ihana saada tietää tämä yhdessä lasten kanssa, se tuntui jotenkin tosi tärkeältä ja antoi ihan oman merkityksensä tälle hetkelle, kun poksautettiin konfetit, eikä joku vaan sanonut sitä ultran yhteydessä pelkästään meille vanhemmille. Tottakai tämä on vasta vahva veikkaus ja onhan sekin vielä mahdollista, että lupaus vielä muuttuu. Ja ei haittaa ollenkaan jos näinkin kävisi, me ei aiota muutenkaan tehdä mitään kovin sukupuolitettuja hankintoja, varsinkaan isoja. Mutta nyt tiedetään, että ollaan saatu tyttölupaus ja seuraavaksi jännitetäänkin enää sitä kaikkein tärkeintä asiaa: Kuka on juuri tämä meidän vauva? Millainen tyyppi hän on? Mistä hän pitää? Millaiseksi hän kasvaa? Millaisista asioista hän kiinnostuu?
Nämä nyt jännitettävät asiat ovat niitä, joilla on kaikki maailman merkitys meille<3 On kuitenkin hauska tietää se konfetin väri, sillä nyt ainakin tiedän, että meidän viime päivinä pyörittelemä nimi pääsee mahdollisesti käyttöön. Ollaan makusteltu sitä nimeä ja se tuntuu hyvältä. Mitään muuta me ei sitten vielä tiedetäkään ja se on ihanaa!