Vuosi tyylissä – 23 asua kahden heinäkuun välistä

03.08.2018

Muistatteko tyylikatsaukset, joita olen aina tykännyt tehdä blogiini? Ehkä muistatte, mä ainakin muistan, miten kiva niitä oli aina tehdä. Kuluneen 2 vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut tehtyä sellaista, sillä asuja on ilmestynyt vähemmän kuin aiemmin. Olen ajatellut, että en halua tehdä tyylikatsausta ennen, kuin materiaalia on tarpeeksi. Nyt sain tosiaan kasaan 23 asua viime vuoden heinäkuun ja tämän vuoden heinäkuun väliltä. Päätin ottaa hetken tarkastellakseni sitä muutosta, ja toisaalta niitä samoina pysyneitä juttuja tämän tyylivuoden aikana. Miten tyyli on muuttunut, vai onko mitenkään? Mikä on lempi-asu näistä kaikista, entä mitä en enää pukisi päälleni? Alkuperäiset asupostaukset  asun yksityiskohtineen löytyvät numeroituna kuvien mukaan.

1. Pinkki hame & Oulu yläilmoista | 2. Imetykseen soveltuva hääasu & tunnelmia ystävien häistä | 3. Hopeaa & burgundia | 4. Ruutumekossa ja verkkosukkahousuissa | 5. Synttärilahjapaidassa – Kenzo tiikericollege | 6. Kultainen takki & ajatuksia pukeutumisesta | 7. Makuupussi päälle ja puistoon eli mun uusi takki | 8. Mun jouluaaton asu esittelyssä | 9. Kultaa ja velouria |

Tässä kollaasissa näkyy mun mielestä se, miten halusin testailla kaikkea, kun raskauden ja kropan muutosten jälkeen oma tyyli oli vielä vähän hukassa. Lempivaatteita näistä kuvista ehdottomasti Kenzon tiikericollege asuissa numero 5. & 6., Adidaksen musta untuvatakki, joka näkyy kuvassa 7. sekä Guccin vyö kuvassa 9., jonka sain joululahjaksi Otolta. Myös ykköskuvan pliseerattu pinkki hame on ollut ahkerassa käytössä tänäkin kesänä, sekä kaikkien kuvien laukut.

Vähiten suosikki näistä on tuo ruutupaita ja verkkosukkahousut -yhdistelmä kuvassa numero 4. Näin ihan samanlaisen jollakin tyylikkäällä mimmillä Ruotsissa, ja ajattelin näppärästi kopioida saman asuidean itseni päälle. Se ei vaan toiminut mulla niin kuin kuvittelin, ja näen sen vasta nyt. Mutta tuo ihana ruutumekko pääsee kyllä käyttöön tänäkin syksynä, ehkäpä mustien neulesukkahousujen ja vaikka maihareiden kanssa, niin toimii paremmin. Ei kaikki asut aina voi toimiakaan, tärkeintä on ilmaista itseään juuri niin kuin haluaa, ja myöhemmin voi sitten hihitellä niille omille ei-niin-onnistuneille valinnoille.

10. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut | 11. Pakkaspäivän neuleasu & perjantain kuulumiset | 12. Rohkeutta olla minä | 13. Kukkamekossa ja farkuissa | 14. Farkkuminissä ja tennareissa | 15. IBA 2018 asu kokovalkoinen puku | 16. Glitteriä, tatuointia ja farkkumini | 17. Raitapaita & Culottes-housut | 18. Keltaista ja sinistä – värikäs kesäasu |

Kuten kuvista näkyy, untuvatakki oli hurjan kovassa käytössä pitkälle kevääseen. Se on klassikko, johon aion pukeutua tänäkin talvena ilomielin, ja se lämmittää mua nilkkoihin saakka niinä kaikkein kylmimpinäkin päivinä. Näistä asuista mun suosikkeja on varmaankin 1o. & 11., sekä tuo kaikkein viimeisin numero 18.. Ja tietty valkoinen IBA-asu kuvassa numero 15.! Ne ovat ehkä eniten sitä tyyliä, jolta haluisin näyttää tänäkin syksynä ja talvena. Mun näköistä, sopivassa suhteessa klassisempia juttuja ja trendikkäämpiä juttuja. Tuo valkoinen puku on niin mun lemppari, oikein odotan, että tulee joku sopiva tilaisuus johon voin pukeutua juuri siihen.

Vansit olivat myös loistava ostos, ne ovat olleet ihan super paljon jalassa tänä vuonna, samoin kun tuo ihana biker-tekonahkatakki. Sen käyttäminen on yksi niistä jutuista, joita odotan siinä, että ilmat viilenevät. Vähiten suosikki on tuo asu kuvassa numero 12. koska se tuntuu vähiten omalta näin jälkikäteen. Silti olen iloinen, että pukeuduin siihen, ja otin samalla esille tärkeitä ajatuksia itsevarmuudesta ja rohkeudesta pukeutua niin kuin itse haluaa.

19. Farkkua ja pellavaa & sekä ajatuksia itsensä näkemisestä | 20. Parhaat kesähousut & keltainen kausi | 21. Minut itseni kanssa pitkän matkan jälkeen (kaupallinen yhteistyö) | 22. Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan | 23. Melkein meikittömät asukuvat |

Tämän alimman kuvan asut ovat kaikki kuvattu viimeisen reilun  kuukauden sisällä, ja ehkä siksi  ne kaikki tuntuvat ihan ”omalta”. Tältä mä näytän ja haluan juuri nyt näyttää. Näistä kaikista lemppareimpia on ehkä tuo ensimmäisen kuvan asun pellavatoppi, Mom jeansit, tekonahkabiker sekä Vansit, sekä sitten tuo Prisman kampanjassa saamani IVANAHelsingin Rosalin-mekko, joka on kuvassa 21.. Kaikki asut on sellaisia, joita olen käyttänyt tänä kesänä useamman kerran, ja voin käyttää edelleen oikein mieluusti.

Kun tällä tavalla jälkikäteen analysoi näistä kuvista omaa tyyliä, omia ostoksia ja asuja, on todellakin helppo huomata mistä tykkää, ja mitkä ovat olleet fiksuja ostoksia. Melkein poikkeuksetta lemppareita ovat laadukkaat tuotteet joihin on sijoittanut vähän enemmän rahaa, ja joiden hankintaa on suunnitellut pidempään. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka kestävät aikaa, trendien vaihteluita ja sopivat moneen erilaiseen asuun.

Kenzon tiikericolleget ovat näyttäneet hyvältä jo vuosia, eikä se ole ihan heti muuttumassa. Guccin vyö on aika timanttinen yksityiskohta vaatekaapissa varmasti myös vuonna 2028. Vansin Old Skoolit ovat klassikko, joka ei vanhene, ne on siistit aina, oli vuosi sitten 2010 tai 2030, vähän niinkuin Conssit & Timberlandit. Coachin laukku on palvellut jo heinäkuusta 2014, eikä tähän ole tulossa muutosta. Paras musta laukku jonka olen koskaan omistanut. Musta klassinen ja lämmin untuvatakki voi mennä pois muodista, mutta lämmittää varmasti silloinkin. IVANAHelsingin mekko on upea designtuote myös kahdenkymmenen vuoden päästä, ja jos vain se mahtuu mun päälle, käytän sitä varmasti silloinkin.

Tässä on edelleen loistava ohjenuora siihen mun oman täydellisen vaatekaapin luomiseen. Osta harkitusti ja tarpeeseen, vältä heräteostoksia ja ”alelöytöjä”, ellei alelöytö satu olemaan joku jota olet harkinnut ja tarvinnut pitkään. Sijoita klassikoihin ja laatuun, älä juokse jatkuvasti trendien perässä. Löydä oma tyyli. Vähemmän on enemmän. Pidä kaappi ja vaaterekki aina siistinä, jotta et lakkaa löytämästä niitä suosikkeja, jotka pukeutumisesta tekevät helppoa ja jännittävää. Siinäpä ne. Tänä syksynä mun ostoslistalla on ainakin eettisesti tuotetut pipo ja huivi, jotka kestäisivät ja kestäisivät vuodesta toiseen, sekä saappaat tai nilkkurit, jotka kestävät aikaa & äärimmäisiä säitä, ja ovat myös mahdollisimman eettisesti ja laadukkaasti tuotetut.

Mitkä on teidän lemppariasut näistä? Mitkä on teidän omia suosikkivaatteita tai -asusteita omassa vaatekaapissanne? Mitä löytyy teidän syksyn ostoslistalta? 


7x Minä huhtikuussa

11.04.2018

Mä rakastan tarkastella tyylin muutoksia, ja katsella vanhoja asukuvia. Olen tosi iloinen, että blogin ansiosta pystyn selaamaan vanhoja asukuvia, ja tsekkaamaan miten oma tyyli on vuosien varrella kehittynyt. Aina silloin tällöin on hauska tehdä kooste, ja katsoa, miltä on näyttänyt eri vuosina samaan aikaan. Mun tyyli on kautta ikäni vaihdellut tosi paljon, mutta toisaalta: palaan mielelläni vanhoihinkin tyyleihin, jos ne tuntuvat myöhemminkin omalta.

Yksi tällainen vanhaan tyyliin paluu on ollut paluu violetteihin hiuksiin. Mikään tukkatyyli ei varmasti koskaan ole tuntunut yhtä omalta, kuin pitkä pastellivioletti tukka. En tiedä miten ihmeessä, mutta juuri se tuntuu vaan niin omalta. Sen kanssa on hyvä olla, ja edelleen parin kuukauden jälkeenkin hymyilyttää kun katson sitä peilistä tai kuvista. Nyt on siis ottaa tyylitsekkaus huhtikuisiin Iinoihin, ja katsoa miltä sitä on näytetty eri vuosina samaan aikaan, alkaen vuodesta 2012, sillä vuoden 2011 huhtikuussa mä vasta harkitsin oman blogin perustamista.

Huhtikuu 2012

Tässä mä huhtikuussa 2012, meidän ensimmäisen yhteisen kodin parvekkeella. Silloin esikoinen oli vauva, ja me oltiin oltu vasta vuosi yhdessä Oton kanssa. Mä taisin viihtyä leopardikuviossa ja pinkeissä ruuduissa, sekä pikimustissa hiuksissa. Muistan tämän olleen yksi lempiasujani kuusi vuotta sitten, mutta nykyään en ehkä noita kahta kuosia yhdistäisi keskenään. Leopardiballerinat olivat mun lempparikengät, ja kävelin ne aivan puhki asti ennen kuin ne piti heittää pois pohjaan tulleen reiän takia. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2013

Tämä kuva on otettu reilut kaksi viikkoa keskimmäisemme syntymän jälkeen huhtikuussa 2013. Ostin ekat uudet farkut synnytyksen jälkeen keväisessä neonkeltaisessa värissä, ja olin ihan fiiliksissä. Asu on melko paljas, nyt asustaisin sen aivan eri tavalla. Tennarit, nahkatakki ja joku kiva koru tekisivät jo ihmeitä basic-topille ja kirkkaille farkuille. Värimaailman pitäisi kuitenkin yhtä simppelinä, koska neonkeltainen on niin kirkas väri. Hauskasti tämäkin asu kuvattu parvekkeella, se taisi olla vakkaripaikkamme ensimmäisinä blogivuosina, kun ulkona kuvaaminen nolotti sekä mua että Ottoa. Alkuperäinen asupostaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2014

Tämä asu mulla oli päällä ystävän taidenäyttelyn avajaisissa huhtikuussa 2014. Rakastan noita kenkiä edelleen, ja tuo takkikin on mulla tallessa. Hauskaa, että siitä on jo neljä vuotta kun bomberit tulivat muotiin, ajattelin että siitä olisi jotenkin vähemmän aikaa. Viihdyin hyvin pitkässä vaaleassa tukassa, vaikka jostain syystä tämä violetti tuntuu vielä sitäkin omemmalta. Huhtikuussa 2014 taisi olla paljon lämpimämpää kuin nyt, kun olen kerran uskaltanut noin kevyessä varustuksessa ilta-aikaan ulos. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2015

Huhtikuussa 2015 työskentelin koru-startupissa, ja olin ollut muutaman kuukauden Indiedaysilla. Pukeutumisessa on selkeästi näkyvissä se, että yritin olla sellainen bisnes-iina ja aikuinen paljon enemmän kuin nyt kolme vuotta vanhempana. Silloin mulla oli varmasti kolmen kotivuoden jälkeen vähän sellainen fiilis, että piti pukeutumisella todistella että ”Kyllä mä pystyn tähän ja olen ammattilainen”. Ehkä siihen vaikutti myös se, että olin ainoa alle 35v ja ainoa nainen joka firmassa oli töissä. Tykkään tästä asusta, mutta nykyään pukisin korkkareiden sijaan tennarit, ja kauluspaidan päälle ei välttämättä tarvitsisi enää bleiseriä. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2016

Tässä kuvassa ollessa olin edelleen samassa firmassa töissä, mutta korkkarit oli vaihtuneet baltsuihin, ja bleiseri jäänyt kotiin. Hauskaa että päällä on ihan samat paita ja trenssitakki kuin edellisessäkin asussa. Mä tykkään tästä asusta vähän mauttomia kenkiä lukuunottamatta ihan super paljon, ja voisin pukea sen eri kenkien kanssa juuri tuollaisena päälle vaikka tänään. Hiusten värikin miellyttää, tuo parin vuoden takainen violetti oli kyllä kaunis myös. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ.

Huhtikuu 2017

Tämä kuva ei oikeastaan ole edes varsinaisesta asupostauksesta, sillä en tehnyt sellaista viime huhtikuussa. Silloin meidän kuopus oli kahden kuukauden ikäinen, ja me vietettiin aikaa Oulussa, sillä Oton puolen vuoden vanhempainvapaa oli juuri alkanut. Kuopus viihtyi paljon kantorepussaan, ja vähän vähemmän rattaissa. Voi itku miten ikävä tulee noita ihan ekoja vauvakuukausia, kun katsoo tätä kuvaa. Se oli aivan ihanaa aikaa. Asukin on ihan kiva, voisin pukea sen edelleen päälle ja kaikki nuo vaatteet ja kengät löytyvät multa edelleen. Alkuperäisen postauksen löydät TÄÄLTÄ (se oli kaupallinen yhteistyö).

Huhtikuu 2018

Tämän vuoden huhtikuu-asupostaus on tehty viime viikolla, ja se on näistä ainoa, jossa mulla on talvitakki päällä. Onneksi kevät tuli vihdoinkin tämän jälkeen, ja talvitakin sai pakata kaappiin odottamaan ensi talvea. Tästä asusta tykkään superisti, ja se on yksi tämän kevään lemppari-asuja, varmasti myös kesällä paljaiden säärien kanssa. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

Mikä näistä huhtikuisista asuista on just sun lemppari ja miksi? Mun oma lemppari on varmaankin tuo vuoden 2016 huhtikuu, sillä tuo asu on niin ihanan keväinen, ja punainen huulipuna sopi kivasti violettiin tukkaan. Toinen lemppari on kyllä myös viime vuoden huhtikuu, ei asun takia, vaan koska asuste on maailman suloisin, eli meidän parin kuukauden ikäinen kuopus kantorepussa. Ai että, hän oli niin pieni! Mutta joo, pitkä matka sitä on kuljettu oman tyylin kanssa. Nuo loppupään kuvat tuntuvat melko omilta kaikki, sellaisilta, että voisin vetää samat asut päälle vaikka tänäänkin. Alkupään kuvien asut taas eivät tunnu ihan niin multa enää, mutta joskus ne olivat ihan mua.