Monelle tämä vappu on ollut ihan erilainen kuin vappu yleensä. On pitänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja juhlistaa sitä, kun massapiknikit ja vappubrunssit ravintoloissa eivät ole olleet mahdollisia. Minä kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, että tämä vappu on ollut meille ihan erilainen, koska ei se ole. Me ollaan vapun suhteen vähintään yhtä “perinteettömiä” kuin pääsiäisenkin. 

Joo, on meillä sen verran perinteitä, että simaa ja munkkia on ihan kiva olla (joko kaupan tai itsetehtyä), naamiaisasut puetaan, ilmapallot hommataan lapsille, lakit laitetaan päähän  ja joku päivä syödään nakkia ja perunasalaattia. Mutta noin niinkuin muuten, niin meille on ihan sama missä vappua vietetään. Sitä on vietetty kotona (todella monta kertaa), piknikillä puistossa oman perheen kesken, piknikillä puistossa ystävien kanssa, brunssilla ystävien kanssa, Linnanmäellä ja keskustassa vapputorilla. Kaikkein useimmin me ollaan kuitenkin vietetty sitä ihan vaan kotona, oman perheen kesken. Joten tämä vappu oli meille ihan normivappu, tosin kotiin oli tarjolla tavallista enemmän hauskoja virtuaalisia aktiviteetteja, kuten JVG:n vappukeikka. 

Voi olla, että jos meillä olisi ollut Oton kanssa ylioppilaaksi pääsyn ja lasten välissä enemmän vuosia, oltaisiin ehditty rakentaa se oma jokavuotinen vappuporukka ja ne jokavuotiset vappupiknik-perinteet, mitä monella on. Nyt meidän ensimmäinen yhteinen vappu kuitenkin meni muuttaessa yhteen (holy shit, ollaan asuttu jo 9v yhdessä virallisesti!). Tokana vappuna meillä oli reilu puolivuotias vauva, joten mitään bailuvappuja ei vietetty. Silloin me muistaakseni käytiin piknikillä keskustassa, mutta oli pirun kylmä, eikä taidettu olla ulkona kovin kauaa. Seuraava vappu meni pariviikkoisen vauvan kanssa jälleen ihan kotosalla. 

Sitä seuraavat vaput on vietetty tosi vaihtelevasti niinkuin yllä kerroin. Olen joskus aiemmin ehkä harmitellut sitä, kun meillä ei ole mitään omaa vappuporukkaa, vaan kaikki vaihtelee joka vuosi sen mukaan mikä meininki meillä on ja miten jotkut ystävät ovat esim töissä/käymässä Helsingissä/mikä sää on. Mutta tänä vuonna siitä kuitenkin oli etua, ettei olla totuttu mihinkään tiettyyn. Tämä vappu tuntui nimittäin vähintään yhtä vapulta kuin kaikki muutkin meidän vaput. 

Ehkä meillä joskus vielä on joku oma vappuperinne tietyn porukan kanssa, se olisi tosi hauskaa. Ja onhan tässä edessä rutkasti vuosia aikaa rakentaa sellaisia. Mutta tänä vuonna olin erityisen kiitollinen meidän kovin joustavasta ja rennosta vappumeiningistä. Saatiin aikaiseksi oikein mahtava vapputunnelma kotioloissa, oman perheen kesken.

Vappuaattona paistettiin munkkeja, herkuteltiin hyvällä ruualla, pukeuduttiin naamiaisasuihin, ulkoiltiin ja illalla diskoiltiin JVG:n keikan tahdissa. Vappupäivänä puettiin lakit päähän Oton kanssa, herkuteltiin vappubrunssilla, käytiin vappuajelulla keskustassa (kuten ruuhkasta päätellen moni muukin), tehtiin muutaman kilsan pyörä-juoksulenkki koko perheen kesken ja illalla katsottiin yhdessä Risto Räppääjä -elokuvaa telkkarista. Lasten mentyä nukkumaan meillä oli Oton kanssa La Casa De Papel -maratoni.

Vieläkin tuntuu kyllä ihan hullulta, että ihan vasta oli pääsiäinen ja oltiin juuri muutettu tänne ja nyt on jo vappukin takana päin. Kohta on ihan oikeasti kesä, niin parasta! Saa nähdä millaista vappua vietetään vuonna 2021. Vaikka meidän perheen vappu on ollut ihan perus ja normi, maailman tilanne ei todellakaan ole. Tämän kevään jälkeen en kyllä osaa enää olettaa, että vuoden päästä kaikki olisi maailmalla ihan kuin aina ennenkin, koska sitä ei todellakaan ikinä voi tietää. Mutta mennään päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, eikä oteta mitään itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikonloppua ja toukokuuta kaikille!