Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Tämän päivän luukussa vähän syvällisempää asiaa, nyt nimittäin pohditaan, mitä suomalaisuus merkitsee minulle. Viime vuonna listasin 100 asiaa, joita rakastan Suomessa, mutta tänään kurkataan vähän syvemmälle ohi saunan ja juhannuksen.

Suomihan on maana sellainen, että me aina vähän nolostellaan ja vähätellään kaikkia meidän saavutuksia. Ainakin median perusteella suomalaisten tulisi ajatella, että vaatimattomuus on se meidän juttu. Muilla mailla on värikkäitä juhlia, meillä vuoden harmain päivä. Muut maat ampuvat itsenäisyyspäivänä ilotulituksia, me katsotaan ihmisiä kättelemässä. Muissa maissa ollaan lämpimiä ja mennään koko kylä kasvattaa -meiningillä. Meillä vihataan lapsia ja seisotaan vähintään 2m etäisyydellä muista bussipysäkillä. Ja sitten naureskellaan näille meidän omille hupsun hauskoille laimeille jutuille.

Oikeasti kuitenkin luulen, että aika moni suomalainen on suomalaisuudestaan ylpeä, kuten minäkin. Ei me nyt ihan niin tylsiä ja harmaita olla kuin äkkiseltään joku ajattelisi. Joo, bussipysäkillä seisoskellaan kaukana toisistaan, koska täällä osataan antaa omaa tilaa. Ehkä me täällä, varsinkin marras-joulukuun pimeydessä, kaivataan enemmän sitä omaa tilaa. Kaivataan tilaa olla aamuäreitä mörököllejä. Ei kaikki, mutta jotkut. Ja sitä annetaan. Kesällä ihmiset seisovat lähempänä toisiaan, sen olen huomannut. Lapsiystävällisyydessä on parannettavaa monissa asioissa, mutta monet asiat on huomattavasti paremmin kuin monissa muissa maissa.

Tämän vuodenajan pimeys ja harmaus on tietty Suomelle ainutlaatuinen juttu. Marraskuussa sen harmauden oikein todella tunsi, ja välillä jo tuntui, että se tunkeutuu liian syvälle luihin ja ytimiin ja ei vaan jaksa. Teki mieli karata aurinkoon, mutta en voinut. Mutta siinä piileekin meidän suomalaisten hienous: me ollaan opittu selviämään siitä pimeydestä ja harmaudesta, vaikka välillä se yrittää ottaa ylivallan. Harmaan ja pimeän keskelle on tullut valoa, juhlaa ja iloa. Vuosi vuodelta marraskuukin on valoisampi, ainakin täällä Helsingissä. Kun kävelee upeiden jouluvalojen loisteessa Esplanadin puistossa tai Aleksanterinkadulla, ei voi muuta kuin huokaista ihastuksesta ja unohtaa hetkeksi sen pimeyden.

Oikeastihan Suomi on luonnon osalta suurten kontrastien maa, vaikka tähän vuodenaikaan vesisadetta ikkunasta tuijotellessa mieleen tulee harmaus ja tasapaksuus. Meillä on pimeää, kylmää ja harmaata, mutta meillä on myös lämmintä, aurinkoa ja väriloistoa. Suomi on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, ja mä olen tänäkin vuonna niin monta kertaa pysähtynyt ihailemaan eri vuodenaikojen kauneutta. Otto sai lokakuussa kuunnella kyllästymiseen asti mun ”oikeesti kato noita puita, ne on niin ihanan värisiä” -huokailuja. Kesällä ihailin villejä lupiineja ja kirkkaan keltaisia rypsipeltoja.

Uskomatonta luontoa enemmän mun fiilikseen suomalaisuudesta vaikuttaa kuitenkin yleinen asenneilmapiiri, ja mahdollisuudet, joita Suomi meille tarjoaa. Mä näen, että olen saanut hyvät eväät elämään kaikista kohtaamistani vaikeuksista huolimatta. Olen saanut ilmaisen peruskoulutuksen, kirjoja lukuunottamatta ilmaisen toisen asteen koulutuksen ja tukea opin tiellä silloin kun sitä tarvitsin. Vaikka mekin ollaan Oton kanssa perustettu perhe hyvin nuorena tilastoja uhmaten, me selvittiin siitä kunnialla. Jos yhteiskunta ei olisi tukenut mitenkään, ei välttämättä oltaisi selvitty yhtä hyvin tai päästy yhtä pitkälle. Toki tässä on paljon parantamisen varaakin, ja moni nuori tai vanhempikaan perhe ei ole yhtä onnekas. Suomessa on paljon parantamisen varaa siinä, että oikeat ihmiset ja oikea apu kohtaisivat.

Jatkuvasti suomalaisten keskusteluilmapiiri kuitenkin vapautuu, ja yhä useammista tärkeistä asioista puhutaan, enemmän ja enemmän. Lapsistrategia2040 on tästä erittäin hyvä esimerkki. Mä näen, että meillä on ihan mieletön voima ja yhteinen tahto kehittää Suomea vieläkin paremmaksi, hienommaksi ja avoimemmaksi maaksi ihan joka päivä. En tiedä elänkö jossain omassa kuplassani, mutta uskon meidän mahdollisuuksiin. Uskon, että vaikka Suomi ei todellakaan ole ongelmaton maa (kuten ei mikään), me pystytään yhdessä ratkaisemaan niitä ongelmia ja menemään eteenpäin. Parasta, mitä suomalaisena Suomessa voi tehdä, on mun mielestä tutustua mahdollisimman moniin erilaisiin ihmisiin ja levittää hyvää ympärilleen. Kohdata jokainen ihminen tasavertaisena, eroavaisuuksista huolimatta.

Jokainen meistä kokee suomalaisuuden omalla tavallaan. Eri vaiheissa elämää olen itsekin kokenut suomalaisuuden eri tavoin. Tällä hetkellä mä koen, että mulle on todellakin ollut lottovoitto syntyä Suomeen, kuten klisee kuuluu. Täällä olen voinut kaikkien mutkien kautta kuitenkin rakentaa itselleni ja perheelleni sellaisen elämän, joka tekee mut ja meidät onnelliseksi. Toivon kuitenkin, että jokainen suomalainen olisi yhtä onnekas ja saisi kokea elämässään samanlaisen tunteen. Sen, että riittää ja on hyvä juuri omana itsenään. Se on aika iso toive, mutta uskon, että se voisi olla joskus vielä mahdollista, jos me kaikki yhdessä halutaan ja tehdään Suomesta vielä nykyistäkin parempi ja tasa-arvoisempi paikka asua ja elää. 

Ihanaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille <3 Mitä suomalaisuus merkitsee juuri sulle?