Luukku 6. Mitä toivon itsenäisyyspäivältä 2021?

06.12.2020

Huh, tätä vuotta on jäljellä enää reilut kolme viikkoa. O-n-n-e-k-s-i. Tämä itsenäisyyspäivä on monellakin tapaa erilainen kuin yleensä. Me vietetään suurin osa päivästä autossa, kun ajellaan Oulusta kotiin Helsinkiin. Tänä vuonna ei ole perinteisiä linnan juhlia, eikä muitakaan isompia tilaisuuksia. Voi olla, että tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlinnat jää meidän osalta minimiin, kun suuri osa päivästä menee autossa. Senpä kunniaksi haluankin tässä itsenäisyyspäivän luukussa keskittyä siihen, millainen toivon itsenäisyyspäivän vuonna 2021 olevan! Tästä nyt on jätetty kaikki itsestäänselvyydet pois, kuten se, että toivon meidän kaikkien olevan terveitä ja voivan hyvin ja toivon, että kaikki läheisetkin ovat terveitä ja hyvinvoivia yms. Keskitytään näihin kevyempiin aiheisiin, sillä joulukalenteri on juuri sitä varten.

Itsenäisyyspäivänä 2021 haluaisin:

– Lukea kirjaa jostain tärkeästä suomalaisesta henkilöstä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tarja Halonen, Minna Canth ja Miina Sillanpää. Mutta ai että, tätähän voi tehdä tänäkin itsenäisyyspäivänä, ei tarvitse edes odottaa vuotta! Ehkä luen automatkalla BookBeatista e-kirjana jostakin upeista ja inspiroivista naisista.

– Järjestää ystäville tai sukulaisille Suomi-teemaisen brunssin! Vitsit miten ihanaa olisi juhlia Suomen itsenäisyyttä rakkaiden ihmisten kanssa, eikä vaan keskenään kotona. Tekisi varmasti niin hyvää saada herkutella hyvällä ruualla ja juhlistaa päivää porukalla. Jos vuoden päästä joulukuussa se vain on turvallista ja sallittua, aion ehdottomasti järjestää itsenäisyyspäiväbrunssin – isolla porukalla! Brunssilla voisi herkutella kotimaisella riistalla tai kalalla ja muutenkin kaikilla kotimaisilla herkuilla. Ja kenties voisi yrittää imitoida sitä kuuluisaa linnan juhlien boolia, jos löytäisi netistä reseptin! Näin muuten kaupassakin viime viikolla, että ”linnan boolia” on myynnissä pullotettuna! Kenties sitäkin voisi maistella brunssilla, jos se on hyvää.

– Katsella kotona lasten kanssa linnan juhlia telkkarista, ihan kuten aina ennenkin. Linnan juhlat kättelyineen ovat meidän oma hassu suomalainen perinne ja me odotetaan aina innolla lasten kanssa, että saadaan nähdä upeita ja kauniita pukuja. Lapsesta asti linnan juhlat pukuineen ovat olleet mulle tärkeä juttu. Olen piirtänyt lukuisia kertoja linnan juhlien pukuja ja suunnitellut, mitä itse laittaisin päälle (heh!), jos minut kutsuttaisiin.

Harva linnaan oikeasti pääsee, mutta hauskaa joskus vitsillä kuitenkin miettiä, että mitä itse laittaisi päälle. Kenties jonkun kierrätysmateriaaleista valmistetun upean puvun, jossa olisi tiukka yläosa ja jotain liehukkeita. Väriksi valitsisin ehkä jonkun ihanan pastellivärin, tai sitten jotain metalliväriä. Ja kenkiin panostaisin. Ehkä ostaisin ne lapsesta asti haaveilemani Jimmy Choot tai Charlotte Olympiat, jos olisi niin ainutkertainen tilaisuus.

Hienoa, että tänäkin vuonna linnan juhlat kuitenkin järjestetään, vaikka ovatkin ilman vieraita. Pitää kurkata illalla telkkarista millainen meno juhlissa on!

– Että olisi lunta. Sitä ihanaa kaunista valkeaa lunta, jota omassa lapsuudessani tuntui olevan aina itsenäisyyspäivänä(kin). Nykyisin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lunta ei ole pysyvästi maassa ennen tammikuuta, jos silloinkaan. Toivon siis ihan älyttömän kovasti, että itsenäisyyspäivänä 2021 meillä olisi kaunis vaalea lumipeite maassa. Ehkä ensi vuosi olisi se vuosi, kun lunta on niin paljon, että saa tehdä kotipihalla kunnolla lumitöitä ja lumiukkoja.

– Saunoa! Koska onko mitään suomalaisempaa kuin sauna? Ehkä me tänäkin vuonna ehditään itsenäisyyspäivänä sentään illalla vielä lämmittää sauna, kun ollaan tultu Oulusta kotiin. Saunominen on ihanaa ja rentouttavaa.

Oi jos nämä viisi toivetta täyttyisivät ensi vuoden itsenäisyyspäivänä, niin se olisi varmasti paras itsenäisyyspäivä ikinä. Niin ihania ja niin tavallisia asioita, joita ei todellakaan saa ottaa itsestäänselvyytenä! Eipä varmasti kukaan olisi viime itsenäisyyspäivänä uskonut, että tänä vuonna itsenäisyyspäivänä ei tule kuuloonkaan järjestää brunssia ystävien kanssa tai katsella kättelyitä linnan juhlista. Mutta niin se vain on. Siitä huolimatta, haluan toivottaa ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Jaksetaan vielä yhdessä <3

PS: Postauksen kuvituksena vanhoja kuvia aiempien vuosien Tuomaan markkinoilta. Ensi vuonna sitten taas sinnekin joulun aikaan <3 


Luukku 6: Mitä suomalaisuus minulle merkitsee

06.12.2018

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Tämän päivän luukussa vähän syvällisempää asiaa, nyt nimittäin pohditaan, mitä suomalaisuus merkitsee minulle. Viime vuonna listasin 100 asiaa, joita rakastan Suomessa, mutta tänään kurkataan vähän syvemmälle ohi saunan ja juhannuksen.

Suomihan on maana sellainen, että me aina vähän nolostellaan ja vähätellään kaikkia meidän saavutuksia. Ainakin median perusteella suomalaisten tulisi ajatella, että vaatimattomuus on se meidän juttu. Muilla mailla on värikkäitä juhlia, meillä vuoden harmain päivä. Muut maat ampuvat itsenäisyyspäivänä ilotulituksia, me katsotaan ihmisiä kättelemässä. Muissa maissa ollaan lämpimiä ja mennään koko kylä kasvattaa -meiningillä. Meillä vihataan lapsia ja seisotaan vähintään 2m etäisyydellä muista bussipysäkillä. Ja sitten naureskellaan näille meidän omille hupsun hauskoille laimeille jutuille.

Oikeasti kuitenkin luulen, että aika moni suomalainen on suomalaisuudestaan ylpeä, kuten minäkin. Ei me nyt ihan niin tylsiä ja harmaita olla kuin äkkiseltään joku ajattelisi. Joo, bussipysäkillä seisoskellaan kaukana toisistaan, koska täällä osataan antaa omaa tilaa. Ehkä me täällä, varsinkin marras-joulukuun pimeydessä, kaivataan enemmän sitä omaa tilaa. Kaivataan tilaa olla aamuäreitä mörököllejä. Ei kaikki, mutta jotkut. Ja sitä annetaan. Kesällä ihmiset seisovat lähempänä toisiaan, sen olen huomannut. Lapsiystävällisyydessä on parannettavaa monissa asioissa, mutta monet asiat on huomattavasti paremmin kuin monissa muissa maissa.

Tämän vuodenajan pimeys ja harmaus on tietty Suomelle ainutlaatuinen juttu. Marraskuussa sen harmauden oikein todella tunsi, ja välillä jo tuntui, että se tunkeutuu liian syvälle luihin ja ytimiin ja ei vaan jaksa. Teki mieli karata aurinkoon, mutta en voinut. Mutta siinä piileekin meidän suomalaisten hienous: me ollaan opittu selviämään siitä pimeydestä ja harmaudesta, vaikka välillä se yrittää ottaa ylivallan. Harmaan ja pimeän keskelle on tullut valoa, juhlaa ja iloa. Vuosi vuodelta marraskuukin on valoisampi, ainakin täällä Helsingissä. Kun kävelee upeiden jouluvalojen loisteessa Esplanadin puistossa tai Aleksanterinkadulla, ei voi muuta kuin huokaista ihastuksesta ja unohtaa hetkeksi sen pimeyden.

Oikeastihan Suomi on luonnon osalta suurten kontrastien maa, vaikka tähän vuodenaikaan vesisadetta ikkunasta tuijotellessa mieleen tulee harmaus ja tasapaksuus. Meillä on pimeää, kylmää ja harmaata, mutta meillä on myös lämmintä, aurinkoa ja väriloistoa. Suomi on ihan henkeäsalpaavan kaunis maa, ja mä olen tänäkin vuonna niin monta kertaa pysähtynyt ihailemaan eri vuodenaikojen kauneutta. Otto sai lokakuussa kuunnella kyllästymiseen asti mun ”oikeesti kato noita puita, ne on niin ihanan värisiä” -huokailuja. Kesällä ihailin villejä lupiineja ja kirkkaan keltaisia rypsipeltoja.

Uskomatonta luontoa enemmän mun fiilikseen suomalaisuudesta vaikuttaa kuitenkin yleinen asenneilmapiiri, ja mahdollisuudet, joita Suomi meille tarjoaa. Mä näen, että olen saanut hyvät eväät elämään kaikista kohtaamistani vaikeuksista huolimatta. Olen saanut ilmaisen peruskoulutuksen, kirjoja lukuunottamatta ilmaisen toisen asteen koulutuksen ja tukea opin tiellä silloin kun sitä tarvitsin. Vaikka mekin ollaan Oton kanssa perustettu perhe hyvin nuorena tilastoja uhmaten, me selvittiin siitä kunnialla. Jos yhteiskunta ei olisi tukenut mitenkään, ei välttämättä oltaisi selvitty yhtä hyvin tai päästy yhtä pitkälle. Toki tässä on paljon parantamisen varaakin, ja moni nuori tai vanhempikaan perhe ei ole yhtä onnekas. Suomessa on paljon parantamisen varaa siinä, että oikeat ihmiset ja oikea apu kohtaisivat.

Jatkuvasti suomalaisten keskusteluilmapiiri kuitenkin vapautuu, ja yhä useammista tärkeistä asioista puhutaan, enemmän ja enemmän. Lapsistrategia2040 on tästä erittäin hyvä esimerkki. Mä näen, että meillä on ihan mieletön voima ja yhteinen tahto kehittää Suomea vieläkin paremmaksi, hienommaksi ja avoimemmaksi maaksi ihan joka päivä. En tiedä elänkö jossain omassa kuplassani, mutta uskon meidän mahdollisuuksiin. Uskon, että vaikka Suomi ei todellakaan ole ongelmaton maa (kuten ei mikään), me pystytään yhdessä ratkaisemaan niitä ongelmia ja menemään eteenpäin. Parasta, mitä suomalaisena Suomessa voi tehdä, on mun mielestä tutustua mahdollisimman moniin erilaisiin ihmisiin ja levittää hyvää ympärilleen. Kohdata jokainen ihminen tasavertaisena, eroavaisuuksista huolimatta.

Jokainen meistä kokee suomalaisuuden omalla tavallaan. Eri vaiheissa elämää olen itsekin kokenut suomalaisuuden eri tavoin. Tällä hetkellä mä koen, että mulle on todellakin ollut lottovoitto syntyä Suomeen, kuten klisee kuuluu. Täällä olen voinut kaikkien mutkien kautta kuitenkin rakentaa itselleni ja perheelleni sellaisen elämän, joka tekee mut ja meidät onnelliseksi. Toivon kuitenkin, että jokainen suomalainen olisi yhtä onnekas ja saisi kokea elämässään samanlaisen tunteen. Sen, että riittää ja on hyvä juuri omana itsenään. Se on aika iso toive, mutta uskon, että se voisi olla joskus vielä mahdollista, jos me kaikki yhdessä halutaan ja tehdään Suomesta vielä nykyistäkin parempi ja tasa-arvoisempi paikka asua ja elää. 

Ihanaa Itsenäisyyspäivää teille kaikille <3 Mitä suomalaisuus merkitsee juuri sulle?