Jepaa, eli osasyy siihen miks me päädyttiin/Iina päätyi tähän ratkasuun et tänää kirjallisena ja viikolla loput videolla on se että mulla on suuongelmia. Mua on useita vuosia piinannut jo sellane ongelma et out-of-fucking-nowhere mun suu täyttyy haavoista ja sit mä joko itken ja puhun, tai leikin mykkäkoulua noin viikon ajan. Nyt on taas menossa se vaihe. Jos jollakulla on jotain konstia tähän ni pliis auttakaa mua, alkaa olee hanurista ku mikään ei auta. Mut ei siinä, siirrytään eteenpäin!

No jos totta puhutaan niin on. Musta on tullut huomattavasti vakavampi. Tai sillee, vastuuntuntosempi? Tylsempi? En oikeen osaa selittää. Musta on tullut vähän faijamainen. Housut noussu pikkuhiljaa ylemmäs. Lompakosta ei enää löydy kondomeja vaan kuitteja. Mä moikkaan bussikuskeja ihan oletukselta vaikka kuinka ois huono päivä. Musta on vissii vaa tullu vähemmän mulkku?

En vielä. Tätä on pari kertaa käyty läpi jo, mut mä kelasin että alan sitä ruotsia kattoon sit ku neiti eka alkaa suomea oppimaan. Tai edes ymmärtämään käsitystä kieli. Ja vaikkei tuo ruotsia heti oppiskaan sit ni onpahan sit hyvä pohja mistä lähteä.

No en kai mä oo sitä oikeen minään kokenu? Mä oon vaa aina osannu kahta kieltä ja käyny sit koulut ruotsiks. Vaikka mä siellä suomea puhuinkin noin 90% ajasta. Kaverit kaikki samanlaisia jääräpäitä ku mä. Ruotsi on ”pakollinen paha”, puhuttiin keskenään suomea eikä kukaan meistä ollu niin aktiivinen koulussa et ois pahemmin tarvinu ruotsia maikkojen kaa vääntää.

Lähinnä se mua jääny vaivaamaan et joutunu monta termiä opetteleen suomeks omatoimisesti ku ei niit koskaan kuullu ku ruotsiks. Mut neki enemmän tai vähemmän johonki bilsaan / matikkaan liittyviä mitä ei hirveemmin tuu käytettyä. Iina tosin aina nauraa ku sanon ”motivoi” ku tarkotan ”perustele”. Ruotsin ”motivera” jotenki jääny jonnekki aivojen taaimmaiseen nurkkaan eikä oikeen halua sieltä hävitä.

Jaa-a, positiivesti ehkä se olo minkä isyys antaa. Jotenki sellanen tietty ylpeys pukkaa aina jostain. Vaikka ei leijua tarkotakkaan ni aina tulee hyvä viba ku saa kertoo jotai stooria et mitä meidän pikkuapina taas keksiny / oppinu. On jotenki sellane olo et on oikeesti saavuttanu jotain elämässään, vaikkei loppupeleissä olekkaan mitään poikkeavaa tehnyt.

Negatiivisesti se että kaikki ei aina välttämättä hiffaa et meikäl on skidi. Sit suututaan ku ei pääse lähtee mihkää sellai vartin varotusajalla. Kyl mun lähimmät ystävät onneks on ihan tilanteen tasalla ja tulee sit mielummin käymään tänne, ei siit oo kauaa aikaa ku yks kaveri tuli tänne koneensa kaa ja pidettii kunnon datissessiot keskellä yötä. Toiset sit taas, ei vaa hiffaa.

Täytyy myöntää et tolla on aikalailla sama itsenäinen asenne jonka mäki oon äitiltäni periny. Semmone jännä, itä-helsinkiläinen. En tiedä miten sen muuten oikeen selittäis.

Enpä oikeestaan. Sen pari päivää ehkä aina sillon ku julkastaan joku uus siisti peli ja haluisin vetää sellasen 36h-putken ihan vaan et oisin muita pidemmällä. Mut sit tuo tulee läpsii naamaan ja huutaa ”kakka!” ni unohtuu seki sit.

En mää kyl pahemmin koven monen kaa, pari sellasta pidempää suhdetta ja ihan muutama vähän lyhyempi. Ja sit tottakai random säpinät siihen päälle. En mä tässä asiassa oo mitenkään poikkeava.

No johan on. Parasta? Vissii se että tuo on ensimmäisiä ihmisiä joihin uskallan luottaa aivan täysin. Ja uskokaa tai älkää se kertoo jo paljon. Tuo on mun nainen ja hyvä niin.

Ärsyttävintä ehkä se että Iina tietää että mä en hirveesti tykkää tehä asioita liian lyhyellä varotusajalla, ja silti se muuttaa suunnitelmia just silleen et ollaan jo matkalla jonnekki. Mut tuoki lähinnä mun omaa syytä. Musta on tullu vähän tylsä.

Tää o vähä sellane keissi et ei tohon oo mitään yhtä vastausta. Se riippuu niin monesta tekijästä. Onko kyseessä joku mun kaveri vai mulle tuntematon? Missä tilanteessa tää tulee ilmi, kysytäänkö multa vai aattelinko muuten vaan kertoa? Mä en ihan rehellisesti osaa sanoa. Kaikki mun kaverit on tavannu Iinan sillä meiningillä et oon soittanu kaverille et ”tuu tänne pelaa boxii mun kaa, Iina lupas laittaa ruokaa”. Yks mun vanhimmista frendeistä pyörii tääl aina miten sattuu ja ihan hyvin nuo kaks on sillä meiningillä tullu toimeen. 

En pahemmin jos totta puhutaan. Mutta tämä siksi että sillon ku Iina menee näkemään kavereitaan ja ottaa Tirriskän mukaansa ni mä oon sillon duunissa, enkä pysty pahemmin neitiä kattomaan. Ja niinä harvoina hetkinä kun minä jaksan kotoa lähteä frendien kaa johonki, ni me yleensä tehään jotain sellasta mihin ei oikee tollasta mukulaa oteta mukaan. Esimerkkinä ens viikonlopun mökkireissu, jollon me vedetään pitkästä aikaa jätkäporukalla kalsarikännit. Kyllä Iina tietää että jos oon kotona ja se haluu tehä jotain ni senkus jättää neidin mulle. Se vaa tykkää raahata sitä mukanaan.

Leffoista. Ihan oikeesti. Meillä on jossain määrin niin erilainen leffamaku et siit tulee aina hirvee sanaharkka. Iina haluaa aina romanttisia komedioita ja minä kauhua. Toinen asia on kalaruuat. Se on mulle jotenki niin ongelma, vaikka kalasta tykkäänki aina ku tuo sitä tekee.

No aikalailla samoja joo. Poikkeuksena tietenki pyykit jotka on Iinan heiniä, koska mä vaa sössisin ne värit keskenään, ja roskien vienti joka on vaa jotenki jämähtäny mun hommaks.

Iina-mummo? :DDDDDDDDDDDDDD Ei saamari en mä pysty. Jotenki semmone ryppynen turbomummo joka on aina menossa johonki suuntaan. Aina pakko olla (lapsen?)lapsenlapset hoidossa. Ja vieläkin pakko kattoa niitä hiivatin romanttisia komedioita.

No siis mähän oon suunnitellu mun häitä siitä asti ku olin vielä pieni tyttö! Kyllä mustu tuntuu et menee kutakuinki sillee että Iinalla lähestulkoot vapaat kädet, sillä poikkeuksella että mä toimin järjen äänenä siin vaiheessa ku koitetaan saada häämarssi siten että kyyhkyset soittaa ne harpulla.

No mä isken joka perjantai tuolin tohon keskelle olkkaria ja vyötän itteni siihen, ja istun vähintään puolisen tuntia siinä päristelemässä, kattilankansi rattina ja sateenvarjo vaihdekeppinä. (Paitsi jos mua laiskottaa, sillon mä leikin että mulla on automaativaihteisto ja jätän sateenvarjon pois.)

Kyl mä pääsen autolla ajamaan aina sillontällön. Se on vähä sellane et ei se vaa hävii mihkään ku sen kerran kunnolla oppii.

Jaa-a. Mä en nyt kyl ala luottelee mitään lapsuuden märkiä unia tähän näin. Jos totta puhutaan ni Dodge Caliber (tai Avenger) on perhanan hienoja/käteviä autoja. Eikä mikään ihan täysin mahdoton haave. Ja kyllä mä oon aina noista jenkkiraudoista tykänny. Fordilla muutamia hauskoja vehkeitä ja faijan Chryslereista jääny hyvät fiilikset. Dodge Viperin takia kyl täytyy se Dodge sanoa voittajaks.

No mun musamaku vaihtelee hyvin laajalti. Fiilispohjalla mennään. Välillä natsaa Arttu Wiskari, välillä taas In Flames. Massapoppia en pahemmin kuuntele, ja kyl mä aika usein päädyn vähän raskaampaan settiin. Täl hetkel kuuntelen ehk eniten Chunk! No, Captain Chunk!:ia, Four Year Strong:ia ja Bury Tomorrow:ta. Sit on tietenkin _tämä_, mut siihen ei nyt lähetä.

Mulla on melkeen liikaa safkoja et osaisin yhen all time favoriten poimia kaikkien joukosta. Pastat ja pizzat ehkä siinä mielessä et niist on niin paljon variaatioita. Vapianon pastat on herkkua. Tacot ja tortillat on kyl sellane et yhdessä parin Solin/Coronan kanssa mä ängen niitä sisääni aina siihen malliin etten liiku pöydästä puoleen tuntiin, ja sit ku liikun ni sillonki vaan sohvalle makaamaan toiseksi tunnin puolikkaaksi.

No alkuruuaks mä vääntäsin jonku oikein hifistelynaposteltavan. Toast Skagenia, jotai mozzarellaleipiä, tai sit blinejä, jota oon aina halunnu kokeilla tehdä. Pääruokana mä yritän jotain mahtipontista, kuten pestokuorrutettua nautaa tai vastaavaa, jossa epäonnistun surkeasti ja masennun, jonka jälkeen jälkiruokana nautitaan erilaisia jäätelöitä/leivonnaisia sohvanpohjalta, jossa Iina koittaa vakuutella mulle että oli se pääruoka oikesti hyvää. Ja sit me tehdään keskellä yötä uus satsi alkupalaa, joka oikeasti onnistui. Aina sama kaava.

Tupakkaa ja energiajuomaa. Oon vähän jonne siinä asiassa. Vaikka en meekkään keskustaan pärisemään.

Iina. Mä aina kysyn siltä että paljonko kahvia/vettä mä laitan. Perkele tuo nainen tietää paremmin ku minä että miten mä tykkään kahvini juoda.

EDIT: Tuossa alempana on myös mun vastauspostaus, käykääs kurkkimassa sekin! T. Iina