Mä en oo koskaan onnistunut olemaan mikään alennusmyyntihaukka, ja yleensä mun alelöydöt ovatkin olleet luokkaa ” mä nyt otan tän kun tää on niin halpa, ihan varmasti käytän sitä vielä joskus”. Keskiviikkoisella shoppailukierroksella jotain oli kuitenkin tapahtunut! Liekö mun bongaussilmä on kehittynyt vai oltiinko vain tarpeeksi ajoissa liikkeellä, en osaa sanoa, mutta mä tein ihan loistavia löytöjä! Todella yllätin jopa itseni enkä ostanut edes yhtään normaalihintaista tuotetta mikä alekierroksellakin on yleensä mulle silkka mahdottomuus. Seuraavan alereissun tavoitteeksi voisin vielä ottaa sen että teen selkeän listan tarvitsemistani asioista enkä osta mitään listan ulkopuolista, mutta nytkin pärjäsin mielestäni jo ihan hyvin! Löysin kaikkein tärkeimmän jutun jota lähdin etsimäänkin, nimittäin mekon Kideblogien julkaisujuhliin jotka ovat jo viikon kuluttua! Mekkoa en kokonaisuudessaan vielä paljasta mutta pienen sneakpeakin voin jo antaa:

Muuta en vielä mekosta paljasta kuin että se on nudenvärinen, superkauniisti kirjailtu ja aivan hurmaavan ihana! Loput näette sitten ensi viikon lauantain jälkeen kunhan juhlat on juhlittu. Täydellisen mekkolöydön lisäksi löysin itselleni mustan ihanan tunikan, pitsihipsterit, käsikorun ja kaulakorun Cubuksesta ja paljetti tuubitopin Lindexiltä. Tunikasta ei saanut järkevää kuvaa hengarissa roikkuen jossa se olisi näyttänyt parhaat puolensa, enkä itse saanut itsestäni muuten kuvaa kuin peilin kautta joten tunikan osalta kökköihin kuviin on tyytyminen, mutta ainakin on sitten hyvä syy ottaa päivänasukuvat kun ensimmäistä kertaa pukeudun tunikaan. Tässäpä näitä olisi:

Koska olen äiti, en koskaan osaisi enää käydä ostoksilla silmälläpitäen vain itselleni sopivia juttuja, huomattiinhan se jo viimeviikollakin kun käytin leijonaosan jouluna saamastani Zaran lahjakortista Tiaran bikersaappaisiin koska ne olivat vain niin suloiset! Ja takaan että ne uudet saappaat jotka ostin tyttärelleni tekivät mut onnellisemmaksi kuin kymmenen toppia tai mekkoa itselleni, on se ihan eri asia ihastella suloisia pieniä juttuja oman lapsen päällä! Tällä kertaa löysin Tiaralle todella suloisen neuleen Du Pareil Au Memestä, söpön pitkähihaisen paidan Name Itistä ja Monsoonin paljettirusettihiuspannan (ihana sanahirviö) Accessorizesta.

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, mä oon ihan hullaantunut minivaatteiden ostamiseen ja eilen tein pikkutyypillekin pari kivaa löytöä! Löysin nimittäin pumpulinpehmeät supersuloiset punaiset housut Polarn O. Pyretistä ja ihanan harmaan velourhupparin Benettonilta. Lisäksi ostin Name Itistä vielä kolme kuolahuivia kun ne sattuivat olemaan tarjouksessa, mutta ne taitavat sittenkin päätyä ainakin aluksi Tiaran käyttöön, neidille kun taitaa olla taas tulossa hampaita kun kuola valuu ilman huivia polvissa asti.

Mä oon pyrkinyt ostamaan tulevalle vauvalle vain sellaista joka oikeasti on käytännöllistä, tarpeellista ja laadukasta. Meillä on jo valmiiksi niin paljon vaatteita Tiaran jäljiltä että mitään jättimäistä uutuusvaatearsenaalia ei pikkutyyppi tule tarvitsemaan ja siksi mä olenkin päättänyt että ne muutamat uudet jutut jotka ostan saavat olla jotain muutakin kuin perus henkkamaukkaa tai Lindexiä. Vaikka en mä ole kyllä kyseisiä ketjuja mitenkään pannaan asettanutkaan että tietenkin jos sieltäkin jotain kivaa löytyy niin mikäettei!

Mitäs tykkäsitte ostoksista? Mä oon ainakin noihin ihan rakastunut! Ja Tiarakin on monta kertaa käynyt itseään kurkkimasta peilistä uusi huivi kaulassaan ja panta päässään hokien ”kau-isi” että taitaa neitikin olla tyytyväinen. Loppukevennyksenä vielä muutama puhelinfoto tältä viikolta, osan jotkut ovat noista saattaneetkin jo bongata Instagramissa jossa mua vois siis seurata nimellä @iinalaura.

Mä hipsin nyt pikkuhiljaa unten maille tästä kun kellokin näyttää olevan jo aika paljon, mutta ihanaa viikonloppua teille kaikille  ja hyvää yötä<3

PS: Seuraaminen Bloglovin’issa onnistuu nyt normaalin tapaan, sain tänään viestiä että vanhan osoitteen lukijat on nyt siirrretty uuteen osoitteeseen ja uusien postauksien pitäisi päivittyä teille! Blogilistakin toivottavasti päivittyy pian ja sitten taitavatkin kaikki seurantaväylät olla viimein kunnossa! Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Mä ajattelin kirjoittaa jonkinlaista esittelypostausta itsestäni, koska jo eilen tuli esille sellainen mahtava juttu kuin monta uutta lukijaa (Tervetuloa kaikille!) ja mun mielestä olisi ihan reilua kertoa itsestäni vähän enemmän kuin tuon lyhykäisen infon verran tuossa sivupalkissa! Enpä muista olenko tälläistä tehnyt koskaan vanhankaan blogin puolella, en ole tainnut. Vuonna 2011 kirjoittaessani ensimmäistä postausta mä hyppäsin vain suoraan asiaan ilman sen kummempia infoja ja kertoilin päivän kuulumisia. Jännä ratkaisu sinänsä, olisi ehkä ollut ihan fiksua jo silloin kertoa kuka on ja mistä tulee, mutta hyvinpä sitä on tähänkin asti pärjätty näillä eväillä! Suoraan asiaan hyppääminen on mulle ihan yhtä tyypillistä kuin asian vierestä höpöttelykin, mä olen nimittäin aika impulsiivinen ihminen.

Mä olen siis Iina, ikää mittarissa 21 vuotta ja lapsia pian kaksi. Olen avovaimo ja kihlattu ihan takuuvarmasti maailman parhaalle miehelle nimeltä Otto. Oton, esikoistyttäremme Tiaran ja tämän mahassa hengailevan pikkutyypin kanssa asustellaan uudenkarheassa saunallisessa kolmiossa Helsingissä ja käydään välillä keskustelua siitä pitäisikö muuttaa Espooseen vaiko ei. Mä olen sitä mieltä että ei ikinä mutta katsotaan vaan niin joku päivä tämä henkeen ja vereen stadilainen tsirbula löytää itsensä vielä Espoolaisesta paritalosta istuttamasta mansikoita omalle pihalle. Helsingin lisäksi mä olen asunut myös Oulussa muutaman vuoden yläasteen puolivälistä lukion loppuun asti, jonka jälkeen muutin takaisin Helsinkiin opiskelemaan parturi-kampaajaksi, mutta muutamasta Ouluvuodesta huolimatta mä koen silti olevani paljasjalkainen helsinkiläinen.

Parturi-kampaajaopinnot keskeytyivät heti ensimmäisenä vuonna kun Tiara ilmoitti tulostaan ja tässä kotiäitinä ollessani olen todennutkin että vaikka hiukset ja kauneudenhoitoala muutenkin ovat lähellä mun sydäntä, mä kaipaan työajoiltaan säännöllisempää ja turvatumpaa ammattia itselleni. Mulle on saattanut jopa kehittyä jonkinlainen aavistus siitä mitä tulevaisuudessa haluan tehdä, mutta muuta en aio vielä paljastaa. Siinäpä vähän jännityksen aihetta kaikille! Mutta reilusti ajankohtaisempaa tässä vaiheessa elämää on kuitenkin nyt keskittyä tähän tulevan vauvan odotteluun ja valmistautumiseen siihen että noita ihania lapsia on pian yhden sijaan kaksi.

Esikoistyttäremme Tiara 1v3kk kärsii kroonisesta puheripulista ja  tulee varmasti olemaan aivan loistava isosisko vauvalle. Meidän kotona harvemmin on hiljaista hetkeä silloin kun neiti T on hereillä, mutta sepä ei haittaa ollenkaan, mikään ei kuulosta yhtä ihanalta kuin Tiaran höpötykset! Puheripulin on Tiara perinyt multa, mä oon nimittäin aika sosiaalinen ja puhelias ihminen itsekin ja siksi blogin kirjoittaminen onkin ihanuudessaan ylittänyt mun kaikki odotukset! Bloggaamisessa ihan kaikkein parasta on vuorovaikutus ja toivonkin että niin te uudet kuin kaikki jo edellisessä  blogissa  meidän elämää seurailleet tyypit osallistutte rohkeasti keskusteluun ja tuotte omiakin näkemyksiänne esille!

Bloggaamisen lisäksi mun rakkaisiin harrastuksiin, kiinnostuksenkohteisiin ja suuriin intohimoihin kuuluu shoppailu, erityisesti kenkien hamstraus on mun lempipuuhaa. Kenkiä tykkään hamstrata niin itselleni kuin kahdelle mukulallekin, mutta yhtä hyvin kelpaavat myös kauniit mekot, hyvinistuvat farkut ja ihanat kimaltavat korutkin. Tällä hetkellä hullaannun tietysti taas niistä minipienistä 50-kokoisista vauvanvaatteista, mutta yritän pitää järjen päässä vaikka se ostostellessa välillä vaikeaa onkin! Ainakin osan vaate-ja kenkähulluudestani olen siirtänyt myös tyttärelleni, tämä kun käyttäytyy pukemistilanteissa oikein mallikkaasti aina kun vain muistaa kehaista puettavan vaatteen/kengän/hiuspannan olevan ”kaunis”. Silloin Tiarakin toteaa maailman levein hymy kasvoillaan ”Kau-isi” ja on tyytyväisenä paikoillaan.

Toivottavasti tämän kirjoituksen myötä olette saaneet edes pientä valotusta siitä mitä täällä ruudun takana olevan tyypin päässä liikkuu ja mistä tämä blogi koostuu. Lyhyesti tiivistettynä mun blogi koostuu isosta kauhallisesta rakkautta, naurusta, tyttöjen hömpästä ja välillä ajankohtaisista aiheista jotka mua mietityttävät. Kaikenkattava sillisalaatti siis yksinkertaisesti ilmaistuna!  Toivottavasti tykkäätte!

Lopuksi vielä pieni infopläjäys koskien blogin seuraamista! Bloggerissa seuraamisesta sen verran että se on nyt harmillisesti sittenkin niin että uudet päivitykset eivät päivity suoraan vanhoille blogger-lukijoille. Ihana blogikollegani Hb kirjoitti kuitenkin oikein helpot kuvalliset ohjeet siitä miten seuraaminen  bloggerissa onnistuu myös jatkossa. Ne löytyvät TÄÄLTÄ! Toivottavasti siis seuraaminen jatkossa helpottuu. Bloglovinissa ja Blogilistassa kestää muutama päivä ennen kuin uusi osoite päivittyy sinne, mutta lupaan ilmoittaa heti kun seuraaminen niissä onnistuu kuten ennenkin. Jos tulee kysyttävää niin kysykää ihmeessä ja koitan parhaani mukaan vastailla! Totuttelua tämä on vielä minullekin, mutta mun mielestä kaikki on kuitenkin pyörähtänyt oikein hyvin käyntiin. Vielä kerran tervetuloa mukaan ja huomenna vuorossa alennusmyyntikierros nro. kakkosen saaliin esittelyä!

Hyvää yötä ihanat<3

Hei kaikille ja ihanaa vuotta 2013! Täällä sitä nyt ollaan, Kideblogeissa kirjoittamassa! Mitä tykkäätte blogin uudesta ulkoasusta? Mun mielestä tää on selkeä ja paljon parempi alusta mun kuvan ja värintäyteisille postauksille kuin aiempi ulkoasu kuvallisine bannereineen. Ihanaa aloittaa uusi blogivuosi puhtaalta pöydältä ja uudella ulkoasulla. Tyyli ei kuitenkaan tule muuttumaan postauksissa vaikka osoite onkin muuttunut, joten nyt jatkuu tuttuun tapaan aivan mun normaaleilla höpinöillä!

Me aloitettiin uudenvuoden juhlinta kokkaamalla Oton kanssa samaa meksikolaistyylistä salaattia kuin viime vuonna ja sen kaveriksi tehtiin savuporopiirakkaa. Syötiin yhdessä koko perhe hyvä ateria ennen kuin sitten suunnattiin Oton kanssa uudenvuoden viettoon meidän ystävien Karon ja Jonsun luokse Espooseen. Tiara jäi kiltisti nukkumaan omaan sänkyynsä ja mun äiti tänne sen ja Mörkön kanssa. Oli mahtavaa nähdä kaikkia kavereita pitkästä aikaa ja meillä olikin tosi mukava ilta. Istuskeltiin ja kuunneltiin hyvää musiikkia, mä nauroin kun toiset pelasi juomapeliä ja ne mokaili kokoajan ja nautiskelin pipareita ja konvehteja. Kahdentoista aikaan suunnattiin jollekin kentälle ampumaan raketteja missä oli paljon muitakin ihmisiä ja paleltiin hyisevän vesisateisessa säässä.

Kahdeltatoista pussattiin Oton kanssa, kun tuli sekunnilleen tasan kaksi vuotta meidän ekasta pususta! Musta on ihanaa että ollaan tavattu ensimmäistä kertaa Oton kanssa juuri uudenvuoden aattona, se tuo aina oman romanttisen lisänsä jo muutenkin tavallisuudesta poikkeavaan ja kivaan päivään. Silti tuntuu hurjalta että samaan aikaan siitä on jo kaksi vuotta kun tavattiin mutta kuitenkin vain kaksi vuotta! Niin paljon on tapahtunut näiden kahden vuoden aikana ja silti aika on kulunut kuin siivillä ja tuntuu hurjalta ajatella että näin suuria juttuja on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa. Onnellisempi en voisi olla, ja toivon että meille tulee vielä ainakin 200 yhtä ihanaa yhteistä vuotta!

Tervetuloa myös tänne Kideblogeihin lukemaan mun blogia! Mä kirjoittelen tämän viikon aikana mahdollisesti vielä jonkinmoista esittelytekstiä itsestäni, jos vaikka joku sattuisi uutena eksymään lukemaan meidän juttuja täältä. Nyt on kuitenkin riennettävä suihkuun, tänään olisi nimittäin meno ripsipidennysaikaa varaamaan ja hoitamaan muita juoksevia asioita. Ihanaa alkanutta vuotta kaikille vielä kerran!.