Tuntuu että tämän raskauden aikana on kyllä vastoinkäymisiä riittänyt kerrakseen! Alkuraskauden jumalaton ikuisuuden kestänyt migreeni-putki, aikaisin alkaneet supistelut, viikon 25 säännölliset, kivuliaat supistukset joista seurauksena vuodelepo ja nostokielto. Kaikesta on jotenkin selvitty ja viikkojakin on kasaantunut jo aika mukava määrä taakse, mutta eilen tuli taas uusi vastoinkäyminen. Kuten blogin Fb-sivuilla jo kerroinkin, mun äitini, joka on täällä ollut apuna meille mun vuodelevon ajan, kaatui ulkona ja mursi pahasti jo kerran aiemmin murtuneen olkapäänsä. Äiti muuttuikin auttajasta autettavaksi ja mun lepo vaihtui sekä Tiarasta että äidistä huolehtimiseen.

Äiti lähtee Ouluun takaisin perjantaina kunhan kykenee kivuiltaan matkustamaan, sillä mä en mitenkään kykene hoitamaan sekä äitiä että Tiaraa yksin päivisin. Äiti on ollut meille ihan jättisuurena apuna täällä, mutta nyt äiti itse tarvitsee apua ja meidän pitää vaan selvitä. Onneksi mäkin oon jo turvallisilla viikoilla joten uskallan jo vähän touhutakin Tiaran kanssa vaikken enää näillä viikoilla kaikkeen samalla tavalla kykenekään kuin ennen vuodelepoa. Ja onneksi mulla on myös ihania ystäviä jotka ovat luvanneet tulla meitä tänne auttelemaan ja piristämään päivisin Oton ollessa töissä.

Eilen itketti mutta nyt jo vähän naurattaa, ei voi kuin kauhulla odotella että mitä tässä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi tiedossa on myös ensiviikolla alkava neljän päivän pääsiäisloma joka lyhentää kaksi työviikkoa nelipäiväisiksi ja näinollen helpottaa vähän munkin arkea kun Otto voi olla enemmän kotona. Ja noiden kahden ja puolen viikon jälkeen mulla onkin jo 36 viikkoa kasassa! Nyt pitää vain ottaa viimeinen loppuspurtti tähän hommaan, pian me saadaan se kauan odotettu ihana pieni tuhisija syliin tuolta masusta ja voidaan alkaa pikkuhiljaa opettelemaan taas sitä ihan normaalia arkea.

Mun ihana kaverini Emmis oli onneksi eilen täällä meidän seurana kun sain kuulla äidin loukanneen itsensä ja lohdutti mua. Me kerettiin viettää kivaa tyttöjenpäivää valokuvailuineen, lego- ja nukkeleikkeineen sekä vanhoille kuville naureskeluineen ennen kuin äiti soitti ikävät uutiset.

Mä halusin muutaman kuvan vielä tuossa valokuvaaja Natali K:lta saamassani ihanassa Asos mama -mekossa, ennen kuin en joko a) enää mahdu siihen tai b)ole enää raskaana. Se näytti nyt vielä entistäkin ihanammalta kun masu täytti sen kokonaan, ja voi kuinka mua harmittaa ettei ole ollut mitään häitä tai muuta juhlavaa tilaisuutta jossa sitä olisin voinut käyttää raskauden aikana. Mutta mä säästän tuon ja toivon että vaikka sitten Tiara tai pikkutyyppi pääsevät sitä aikanaan käyttämään sitten jos musta joskus tulee mummu!

Mutta niin, joku jo kerkesi kyselemään että miksen ole vastannut kommenttihin niin ehkä tässä on vähän vastausta siihenkin kysymykseen? Mulla on niinsanotusti kädet erittäin täynnä töitä ja olo suhteellisen tukala jo valmiiksi, koitan vastailla niihin nyt mutta jos uni vie voiton niin sitten vie. Siitä huolimatta kaikkien teidän kommentit piristävät aina mun päivää ja mä arvostan sitä että jaksatte osallistua keskusteluun ja jakaa omia kokemuksianne, ei tämä blogin pitäminen olisi mitään ilman teitä! Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin auttaa äitiä ja huolehtia että sekä Tiaralla että vauvalla on masussa kaikki hyvin, kaikki muu on toisarvoista.

Hyvää yötä ja kaikille ihanaa huomista torstaipäivää<3