Aurinko on tosiaan tänään (ja koko pääsiäisen ajan) hellinyt meitä ja huomaa kyllä kuinka ulos lähteminen innostaa taas aivan eri tavalla! Alle viiden asteen lämpötiloilla spontaanit pihaleikit illalla eivät innosta yhtään niin paljoa pukemisrumbineen, mutta kun mittarissa on +20 ja uloslähtö ei vaadi kuin kengät jalkaan, on lähtöinto ihan toinen. Toivottavasti kesä alkaisi oikeastikin hiipiä sieltä pikkuhiljaa vaikka kylmää taas lupaillaankin, ja vaatteita saisi vähentää pysyvästi, sillä meidän 2,5-vuotiaamme ei tällä hetkellä vihaa mitään niin paljon kuin ulkovaatteiden pukemista (paitsi syömistä).

Tiaralla on meneillään uhmakausi, ja välillä tuntuu että mehut on ihan loppu siinä vaiheessa kun painaa lastenhuoneen oven illalla hiljaa kiinni. Onhan näitä uhmaviikkoja ollut aiemminkin, mutta nyt on ehkä pahin kausi tähän mennessä. Kuten sanottua, pukeminen ja syöminen ovat hirveintä mitä Tiara tietää, ja niistä saa kyllä käydä keskustelua joka päivä, näin lievästi ilmaistuna. Vaikka Tiara osaa kertoa ikäisekseen tosi hyvin ja kattavasti tunteistaan, omaa jo jonkinasteista empatiakykyä ja on taitava ja omatoiminen, unohtuvat kaikki nämä siinä vaiheessa kun pitäisi saada kengät jalkaan tai lautanen tyhjäksi.

Ehkä Tipa huomasi että äidillä ja isillä on nyt vähän liian helppoa kun Zelda alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, ja päätti lisätä panoksia. Onneksi nämä on vaan näitä vaiheita, ja vaikka uhmaiästä puhutaankin, saa päivän aikana sen uhman lisäksi kokea runsaasti ilon ja rakkauden aiheita kun näkee miten toinen oppii uutta, antaa pusuja ja leluja siskolleen ja sanoo ihania asioita. Facebookissa kerroinkin että Tiara ilmoitti tänään että ”Minusta tulee isona pinkki jääkiekonpelaaja.” Aika hyvä ammatinvalinta, omaperäinen!

Zelda oli aivan innoissaan päästessään hiekkalaatikolle leikkimään ilman hanskoja ja haalaria, ja yritti tietenkin maistella hiekkaa kokoajan. Tiara ei koskaan ollut hiekansyöjä, joku ehkä muistaakin, miten vielä viime kesänä Tipa ei halunnut edes koskea tai istua hiekkaan, vaan seisoskeli tumput suorina. Tästä vaiheesta päästiin äidin ja isin sitkeällä hiekkakakunleipomis-innolla ohitse ja nykyään Tipa rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä. Zelda on ihan toista maata, pari kertaa kokeili käsillä hiekkaa ja sen jälkeen rupesi kauhomaan suuhun ja ympäriinsä.

Uhkarohkeana päätin kokeilla tänään Cubuksen lyhyttä toppia, ei palellut, ei edes ilman takkia! Ehkä toppi saa silti odottaa vielä muutaman viikon, korkeavyötäröisiä farkkushortseja nimittäin. Niiden pariksi se sopii täydellisesti, nuo regular-vyötäröiset Dr. Denimin plentyt eivät nousseet sittenkään tarpeeksi korkealle, höh.

Mä taidan suunnata nyt suosiolla nukkumaan, kerrankin edes suhteellisen aikaisin! Kiitos kaikille ihanista kommenteista sekä arvontapostaukseen, että Oulu-postaukseen. En tiedä onko kukaan huomannut, mutta olen jonkin verran saanut viimeinkin kommentteihin vastattua ja vakaa aikomus on jatkaa urakkaa huomenissa. En mä ole enää kuin muutaman postauksen jäljessä! Hyvää yötä kaikille ja aurinkoista huomista keskiviikkoa♥