Perinteinen jokakesän Lintsireissu tehtiin tänä vuonna meidän rakkaan ystäväpariskunnan, Kaislan ja Simon kanssa. Molemmat ovat tyttöjen kummeja myöskin, toinen Tiaran ja toinen Zeldan. Simon työpaikka järjesti työntekijöilleen Lintsipäivän jonne sai ottaa kavereita mukaan, ja niin me lähdettiin Lintsille jo aamukymmeneksi, kolmeksi tunniksi pyörimään ennenkuin huvipuisto avautui kaikille vieraille. Oli ihanaa olla Lintsillä kerrankin niin, että laitteisiin ei ollut juurikaan jonoa, toisin kuin yleensä, sillä Lintsillä ei ennen yhtä ollut muita kuin tapahtumaan tulleita.

Viimevuotinen huvipuistokäynti tehtiin perheen kesken, ja Zelda oli silloin vasta muutaman kuukauden ikäinen. Me vanhemmat ei puolen tunnin jonoista ja parista laitteesta joihin jaksoimme lasten kanssa jonottaa, saatu kauheasti irti. Tänään oli ihan toinen ääni kellossa, kun jonoja ei ollut. Me ehdittiin kolmen tunnin aikana kiertää kaikki laitteet joihin alle 100-senttisten kanssa pääsee, ja sen lisäksi pojat kiersivät kaikki hurjimmat pömpelit Kingistä Kieputtimeen, mun ja Kaislan tyytyessä vähän rauhallisempiin Vuoristorataan ja Vekkulaan.

Vekkula on mun ikisuosikki, ja näin hurjien huvipuistovuosien ollessa takanapäin, (en ole käynyt hurjissa laitteissa kertaakaan äidiksi tulon jälkeen enkä uskalla enää), se tuntuu ihan tarpeeksi jännittävältä. En toki sano ettenkö enää koskaan menisi niihin jännempiin laitteisiin, eihän se äitiys sitä tarkoita etteikö niissä voisi käydä. Mulla vaan ainakin käy niin, että mitä pidempään pidän niistä taukoa, sitä suuremmaksi kynnys kasvaa mennä. Iik! Jo pelkkä vuoristoratakin kirvoitti muutaman kiljaisun, kun tuntui että pomppaa penkistä ilmaan. Suurinta iloa ja nautintoa aiheutti kuitenkin se lasten riemu, kun he pääsivät karuselliin ja maisemajunaan. Tiaralle kohokohtia taisivat olla heppa-ajelu ja kotkot, jossa sai laskea tipuja. Zelda ei vielä hirveästi laskeskellut tipusia, mutta iloisesti hänkin istui kyydissä ja osoitteli näkemäänsä höpötyksen säestämänä.

Me ollaan kyllä niin maailman onnekkaimpia, että lasten kummivalinnat ovat menneet nappiin, ja meillä on tälläisiä huipputyyppejä lähipiirissä, jotka haluavat viettää aikaa meidän minityyppien kanssa, ihan yhtälailla kuin meidänkin kanssa. Kaislan ja Simon lisäksi tytöillä on monta muutakin kummia, ja muita läheisiä aikuisia, ja melkein kaikki heistä osallistuvat meidän elämään paljon ja usein. Kaukana asuvatkin kummit pysyvät mielessä, kun tytöt juttelevat heidän kanssaan puhelimessa, ja aina kun tavataan, tuntuu siltä kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan.

Vanhemmiksi tulo muutti kaveripiiriä rankalla kädellä, mutta silti, silti ne tärkeimmät ovat edelleen mukana, ne joiden tietää pysyvän matkassa vaikka mitä tulisi eteen. Vanhemmuuden myötä ystäväpiiriin on myös tullut monta uutta ihanaa tyyppiä lisää, ja se onkin ihan parasta. Kyllä ystävät, niin vanhat kuin uudetkin, ovat kaikkein tärkeimpiä perheen lisäksi, ja ilman heitä kaikki olisi ihan pyllystä! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kiitos Kaislalle ja Simolle ihanasta päivästä<3