Kahden vaiheilla

29.10.2014

Äitiys on tehnyt musta hurjasti itsevarmemman, ulospäinsuuntautuneemman ja onnellisemman. Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut kyllä, mutta ennen olin arka. Pelkäsin tekeväni tai sanovani jotain väärää, jos tuon itseäni esille. Ennen epäröin itseäni ja omia kykyjäni, ja ajattelin aina etten ole tarpeeksi hyvä. Nykyään mä tiedän, että mä olen ihan tarpeeksi hyvä. Ansaitsen olla onnellinen, ja saan tavoitella omia unelmiani.

Olen aina antanut anteeksi helposti, myös asioita, joita moni muu ei koskaan voisi antaa anteeksi. Käytännössä olen ollut ihminen, jonka voi puhua ystäväkseen minkä tahansa loukkauksen jälkeen, kunhan vain pyytää anteeksi ja sanoo muutaman kauniin sanan. Olen ollut tilanteissa joissa olen tuntenut itseni arvottomaksi, loukatuksi ja petetyksi, mutta antanut silti kaiken anteeksi. Jatkanut kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Nyt olen tilanteessa, jossa empaattinen minäni vaatisi antamaan anteeksi ja unohtamaan, sanomaan ehkä jotain mukavaa vielä tueksi. Äitiyden myötä mun sisällä herännyt leijonaemo on toista mieltä. Mikäli ainoastaan mua itseäni olisi loukattu, mä varmaan juoksisin antamaan anteeksi ja halaamaan päälle. Mutta kyseessä on mun lisäkseni myös joku muu, joku muu jota suojelen leijonaemon lailla. Edelleen ymmärrän, että kaikki tekevät virheitä, typeriäkin virheitä. Mutta on olemassa myös virheitä, joita ei vaan yksinkertaisesti tehdä, asioita, joita ei vaan sanota.

Tällä hetkellä olen umpikujassa, en tiedä mitä sanoa. Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, mitä tahansa sanonkaan. Siitä huolimatta, mä aion nyt olla vahva. Mun ei tarvitse hyvitellä tai yrittää saada toisen oloa paremmaksi, kun en itse ole tehnyt mitään. Mun ei tarvitse uskoa kauniita sanoja tai vakuutteluita, kun todisteet puhuvat puolestaan. Mun ei tarvitse enää olla se kynnysmatto, jota kerta toisensa jälkeen manipuloidaan hyväuskoisena.

On asioita, jotka kuuluvat menneisyyteen, syystä. On myös kauniita muistoja, ihania hetkiä, joita en halua unohtaa. Ne hetket säilyvät mun mielessä aina, ja olen niistä onnellinen ja kiitollinen. Paljon on koettu. Kun mennään tietyn rajan yli, paluuta ei vain enää ole, eikä niitä muistoja voi enää herättää henkiin ja alkaa elää uudelleen. Mä en toivo pahaa, vaikka en sanoisikaan että ”hei se on ihan okei, no big deal”. Mä toivon vaan että virheet opettaisivat.

Menneisyys on hankalaa. Kun on onnellisesti naimisissa, tekee työkseen sitä mitä rakastaa, omaa luotettavan ja välittävän ystäväpiirin ja on kahden ihanan lapsen äiti, sitä ei kauheasti osaa kaivata repäisyä teinidraaman keskiöön. Toisaalta se teki ihan hyvää, herätti mut huomaamaan miten pitkälle on tultu. Mä en halua käsitellä näitä asioita enää. En kuulla, en nähdä, en tietää. En vihaa, mä en vaan enää välitä, ja hyvä niin. Repäisen tämän kirjoituksen myötä irti viimeisetkin omantunnontuskat, mun ei tarvitse välittää. Mustakaan ei välitetty.

En yleensä kirjoita draamasta tai negatiivista tunteista juurikaan. Tämäkin on vain tajunnanvirtaa, asioita joita en tule avaamaan tämän enempää täällä koskaan. Nämä asiat ovat kuitenkin viime päivinä pyörineet mielessä paljon, ja vaikuttaneet ehkä mun kykyyn keskittyä bloggaamiseen. Siksi halusin kirjoittaa tästä. Nyt mulla on hyvä olo. Haikea, mutta hyvä.

Kiitos ja anteeksi. Se siitä arjesta, nyt tulikin jotain vähän vähemmän arkista tähän väliin. Huomenna menen laittamaan ripsipidennykset puolentoistavuoden tauon jälkeen, ja sen jälkeen me juhlitaan Halloweenia vähän etukäteen! Postailen kuitenkin huomenna vielä lauantai-illan asua paremmissa kuvissa, kun lauantaina niitä asukuvia ei ehditty ottamaan. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3


56 Responses to “Kahden vaiheilla”

  1. Emilia sanoo:

    ”Mun ei tarvitse hyvitellä tai yrittää saada toisen oloa paremmaksi, kun en itse ole tehnyt mitään. Mun ei tarvitse uskoa kauniita sanoja tai vakuutteluita, kun todisteet puhuvat puolestaan. Mun ei tarvitse enää olla se kynnysmatto, jota kerta toisensa jälkeen manipuloidaan hyväuskoisena.” Juuri näin, Iina! Teet niin kuin parhaaksi näet.

  2. Kaisla sanoo:

    *highfive* *100hugs* *kisses*
    oot paras ! Oot rakas ♡

  3. Äitilandia sanoo:

    Pystyn samaistumaan tunnetilaasi täysin.
    Kynnysmatto ei tarvitse olla eikä anteeksipyyntö todellakaan aina riitä.
    Kun raja on ylitetty niin paluuseen ei riitä kauniit sanat. Varsinkaan kun näiltä kuvailemiltasi ihmistyypeiltä sitä aitoa katumusta tuskin saa oikeasti osakseen. Elämänmuutosesta puhumattakaan.
    Mäkin olen anteeksiantavainen ja selvittelymyönteinen ihminen.
    Mutta kyllä tästä maailmasta löytyy ihminen, joka ei elämääni pääse vaikka sadetanssia joraisi alasti keskellä sataman toria anteeksipyyntöveisua hoilaten. Ja se on kuule ihan fine ;)

    • Iina sanoo:

      Sun kanssa juttelu avasi kyllä silmiä vielä lisää! Kiitos Helena oikeesti <3 Ja sä oot niin oikeassa, se on ihan fine! Ei kaikkea vaan tarvitse ottaa vastaan :)

  4. Netta sanoo:

    Oon ollut samankaltaisessa tilanteessa. Kynnysmattona olemisen kun lopettaa ja välittämisen kun lopettaa niin elämä helpottuu paljon! Itse oon ainakin aika paha murehtija tyyliin ”voi kun me nyt ei enää olla ystäviä” mutta kun niistä ajatuksista pääsee eroon on kevyt olo ja pystyy elämään sellaista elämää kun haluaa :) itsevarmuuskin on kasvanu sen jälkeen kun tein päätöksen olla kuuntelematta paskaa :D ihanaa loppuviikkoa Iina! :)

  5. st.brigitten sanoo:

    Vaikka utelias oonkin, en yleensä lue mitään draamaketjuja tiedät varmaan millä palstalla. Viimeksi kuitenkin avasin ja uskon tietäväni, mihin tällä postauksella viittaat. Mä olin lukemastani järkyttynyt, surullinen ja jopa ahdistunut. Enkä edes tiedä täysiä faktoja. Halauksia <3

    Saat olla niin onnellinen, että sun elämässä on kaikki hyvin nyt. Sulla on niin paljon rakkautta ympärillä, että pystyt varmasti unohtamaan ja hautaamaan ikävät asiat menneisyydestä pois. Sä olet niin upea ihminen, sun sydän on täyttä kultaa. Siksi toivonkin, että ihmisillä jotka sun elämässä ovat, olisi myös yhtä upea sydän kuin sinulla.

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon ihana sun kauniista sanoista <3 Mä uskon että tällä hetkellä mun elämässä kaikilla mukanaolevilla on kultainen sydän, mä en vaan saa päästää niitä mun lähelle enää joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, en vaikka joku kuinka yrittäisi.

  6. Jarno sanoo:

    Tiedän mitä ajattelet ja tunnet. Sä oot Iina niin tärkeä ihminen mulle ♥ Halusin vaan sanoa tän! :)

  7. petra sanoo:

    Taidan tietää mistä puhut, onneksi sun ei ole pakko suoda edes ajatusta enää tälle. Sulla on elämässä ihana perhe, ja onnellisuus oikein huokuu susta. Tiedä mitä kaikkea hyvää tulevaisuus vielä tuo tullessaan sinulle! Haleja <3

  8. maria sanoo:

    veikkaan ettiä tiedän kenestä kirjoitat tai mistä kirjoitat. silti sanon sulle, että oot upea ihminen ja mahtava just tollasena ku oot!

  9. moonie sanoo:

    Luulen tietäväni, mitä tarkoitat tällä postauksella. Ja siksi juurikin ”asioita, joita ei vaan sanota”, on niin oikein kirjoitettu. On joitakin asioita, joita ei vaan missään olosuhteissa pitäisi sanoa, sellaisia sanoja, jotka satuttavat toista niin paljon, ettei niitä voi kelata takaisin eikä saada anteeksi. Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. Jos tarvitsisi, mitä järkeä missään olisi. Kynnysmatoksi ei ole ketään tehty. Keskity siihen, mikä on tärkeää. <3

    • Iina sanoo:

      Voi te ootte niin ihania että mua itkettää täällä! <3 Sä oot oikeassa, ei siinä olisi mitään järkeä jos kaiken antaisi anteeksi. Pitää keskittyä, kiitos hurjasti <3

  10. Ee sanoo:

    <3

    Sun ei todellakaan tarvi sietää mitään loukkauksia tai tuntea omantunnontuskia siitä ettet halua olla tekemisissä sua loukanneen henkilön kanssa. Jotkut asiat vaan on sellasia mitä ei tarvi antaa anteeksi oli mikä oli – joitain asioita ei vaan kuulu edes ajatella, saatika sitten sanoa ääneen.

  11. Petra sanoo:

    Mäkin huomasin et joitain ihmisiä kohtaan joille olin kynnysmattona pitkän aikaa, ni ku tajusin et lopetan välittämisen niiden sanomisista/teoista. Tuntuu et on jopa parempi hengittää! Oon taas oma itteni! Tää oli tosi hyvä teksti ja samaistun täysin tähän! Hyvää syksyn loppumista koko perheelle! :)!

  12. Pirita sanoo:

    Whaat?? Voi hyvät hyssykät tätä uteliaisuutta? Mitä on tapahtunut? Mihin kaikki viittaa? O.O Anteeksi, en kestä että oon näin utelias :D

    • Iina sanoo:

      Haha :D tää on sellanen asia, että jotkut tietää sattumalta jotain, mutta eipä kukaan täällä oikeasti tiedä sinällään mistä on edes kyse, ja se on hyvä.:) halusin vain purkaa tunteita!

  13. Veronika sanoo:

    Minäkin veikkaan ketä tarkoitat ja varmaan suurin osa keskustelupalstoja seuranneistakin epäilee, kenestä tai mistä on kyse. Kuitenkin, kannattaa aina miettiä omaakin hyvinvointia ja onnellisuutta! Jos joku ei halua toisen olevan onnellinen, ei sellainen ansaitse sinun huomiotasi tai ystävyyttäsi.

  14. Nimetön sanoo:

    Mä en tiedä mistä sä puhut, tai että mistä tää postaus kertoo. Mut sä teet niin kuin parhaaks näät ja vaikka et antaisikaan anteeksi tms, niin ei sun tartte tuntee huonoa omaatuntoa siitä :) Katsot vaan ympärilles, (Ottoa, teijän tyttöjä, kaikkea hienoa mitä ootte saaneet aikaan näin pienessä ajassa) ja jätät taka-alalle tollaset asiat mitkä ei tunnu hyvältä. Et oo huono ihminen, sä oot vaan kasvanu :) <3

  15. Juu ei mitään hajua mistä puhut, mutta ei se huonoa ihmistä tee, että osaa vetää rajat. Kaikkea ei tarvitse, eikä pidäkään sietää. Kaiken voi pystyessään yrittää antaa anteeksi ja ymmärtää, mutta uutta tilaisuutta loukata ei tarvitse antaa.

  16. fanni sanoo:

    Mä oon itsekin ollut tilanteessa, jossa tunsin juur samoja tunteita. Ilman lapsia olisin varmaan alistunut hyväksymään, kantanut syyt vaikken mitään ole tehnyt ja odotellut uutta kakkalastia. Luojan kiitos on tullu itsekunnioitusta sitä mukaa, mitä isompia ja taitavampia mun pikkurakkaat on. Mä en ole se ikuinen nolla, johon pyyhitään jalat jne. Mä tajusin et mulla on oikeita ystäviä, oikea perhe ja mä oon just oikee minä. Stand tall lady! Oot ihan super!

  17. Nimetön sanoo:

    Kirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta minullekkin. En osaa olla vihainen, annan helposti anteeksi. En osaa myöntää olevani hyvä jossain, jne. Kuitenkin halusin vain sanoa, että sinä olet näyttänyt niille kaikille epäilijöille jotka ovat epäilleet miten tulet pärjäämään, että olet hyvä vaimo ja äiti! Muista olla ylpeä itsestäsi. <3

    • Iina sanoo:

      Voi kiitoksia <3 Ihana olet! Se on välillä rankkaa, kun ei osaa pysyä tiukkana vaan antaa toisten kävellä ylitse. Mutta se asenne pitää vaan löytää jostain, ja alkaa ajatella omaa parastaan! Kaikkea hyvää sulle<3

  18. Laurama sanoo:

    Luin tuota tekstiä alusta ja tuli sellanen olo et oisin voinu sen ite kirjottaa. Sellaset henkilöt jotka aiheuttaa vaan huonoja fiiliksiä tulis pystyä jättämään omaan arvoonsa, se on tietenkin helppo sanoa. Huomattavasti hankalampaa toteuttaa. Muista kuitenkin, että se ei tee susta huonoa tai itsekästä ihmistä, jos valitset ne ihmiset jotka pääsee sun lähelle. Sä oot upea ihminen, joka tuo valoa monen elämään älä koskaan unohda sitä.Mukavaa joulun odotusta koko perheelle <3

    • Iina sanoo:

      Kiva että pystyit samaistumaan tekstiin, vaikka en tietenkään toivo että kukaan muu olisi joutunut kokemaan mitään sellaista mitä olen itse kokenut! Kiitos paljon sun kauniista sanoista, mulle tuli niistä niin hyvä fiilis! Mukavaa joulun odotusta sinnekin ja kaikkea hyvää sulle<3

  19. Kirjoitat tosi tutuista ajatuksista. Ja kirjoitit tosi hyvin. Kiitos siitä! :)

  20. Vivian sanoo:

    Kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää ihmissuhteista ja siitä ei kannata potea huonoa omaa tuntoa.:) Itse irtauduin muutamia vuosia sitten yhdestä silloisesta kaveriporukasta, joka veti vähän huonoon suuntaan… Kirpaisihan se paljonkin, mutta sen jälkeen itsellä on elämä muuttunut niin paljon ja saavutettu niin monet unelmat, että kannatti! Ystävyys on vastavuoroista, ei toimi vaan yhteen suuntaan. Hieno teksti, Iina! :)

    • Iina sanoo:

      Ihanaa että olet päässyt toteuttamaan unelmiasi ja pääsit irti huonosta seurasta! Kaikkea hyvää ja ihanien unelmien toteutusta jatkossakin sulle!<3 Kiitos paljon!

  21. L sanoo:

    Hyvä Iina! Itse tein samanlaisia päätöksiä lukion lopussa kun muutamat vanhat ystävät veivät vain itsetuntoa alaspäin ilkeillä kommenteillaan ja eivät välittäneet tippaakaan. Viimeinen pisara oli todellakin suuri, mutta laiva oli kyllä sitäkin ennen jo melkoisen täynnä ennen kuin lopullisesti keikahti… Se teki hyvää jja mukavinta oli huomata, että sen jälkeen oli parempi olla! Vaikka itsekin olen ystävällinen ja anteeksiantavainen, johonkinhan sekin raja on vedettävä. Kuulostaa, että sulla ei ystävät siihen lopu ja kaiken puolin hyvä päätös, joten tsemppiä! Tiedän että oot kasvanut Oulussa niin kuin minäkin, joten sun elämässäkin on varmasti ollut tarpeeksi teinidraamaa ;)

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos hurjan paljon<3 Hienoa että iskalsit tehdä sen päätöksen, ja voit paremmin sen jälkeen! Oulussahan sitä ollaan kasvettu juu, siellä sitä draamaa riitti :DD Kaikkea hyvää sulle ja ihanaa joulun odotusta!<3

  22. Elisabet sanoo:

    Älä suotta tunne itseäsi huonoksi ihmiseksi. Niinkuin sanoitkin, että sä et oo mitään tehnyt. Semmosia ihmisiä sä et tarvitse ympärille, jotka jatkuvasti tuo huonoa oloa omalla ääliömäisellä käytöksellä. Myös mä olin ennen (lasta) sellainen hyväksyjä ja ehkä liiankin kiltti. Mulle sai olla inhottava, tuntu pahalta, mut en uskaltanutkaan/halunnut tehdä tai olla eri mieltä. Nykyään mä osaan onneksi olla vahvempi ja mun silmille ei enää hypitäkkään niin. Ja avaan sanaisen arkkuni mielelläni jos tarve vaatii. Mulla onkin nykyään sellainen lähipiiri, ettei tarvitse ahdistua. Olen heistä niin onnellinen<3 Uskon siis, että oma hyvinvointi kannattaa tässä asiassa pistää edelle. Voimia, oot vahva nainen!<3

    • Iina sanoo:

      Voi ihana sinä, kiitos hurjasti<3 Mun pitää ottaa sun asenteesta mallia! Onneksi omakin lähipiiri on nykyään täyttä kultaa, joskus vaan joku menneisyydestä eksyy vielä tielle, ja sitten ei tiedäkään miten pitäisi reagoida. Mutta nyt tiedän! Ihanaa joulun odotusta sinulle<3

  23. K sanoo:

    Mun äiti on aina sanonut, ettei häntä loukata kuin kerran. Pienenä aina mietin mitä se tarkoitti. Vuosien varrella sekin selvisi. Jos äiti joutui tilanteeseen, jossa toinen henkilö aiheutti tarkoituksella niin pahan mielen ja olon, joka jäi takaraivoon asumaan, ei paluuta enää ollut.

    Tuon opittuani, opin itsekin karsimaan jyvät akanoista ja puolustamaan itseäni tarvittaessa. Ei niinkään fyysisesti, eikä edes verbaalisesti. Vaan yksinkertaisesti ja tylysti päästämällä irti hankalasta ihmisestä ja ottamalla jonkun uuden omaan maailmaani. Mun mielestä tuo sama pätee niin henkiseen kuin fyysiseen pahaan oloon, jonka jokin toinen ihminen aiheuttaa. En halua antaa oman hyvän oloni pilaantua jonkun toisen jatkuvilla mielenpahoitusyrityksillä. Jos aina vain antaa anteeksi kaikki pahat teot, ei se ihminen koskaan opi mikä on oikein ja mikä väärin.

    Tee niin, mikä tuntuu oikealta sinusta ja tästä toisesta osallisesta. Onko se ihminen kaiken sen arvoinen.

    • Iina sanoo:

      Sun äidillä (ja sulla) on kyllä hyvä asenne! Voi minne olisinkaan saattanut päätyä jos tuosta olisin ottanut mallia :D no mutta, näillä mennään mitä on valittu, eikä nyt ole liian myöhäistä päättää että mua ei enää loukata. Kiitos paljon neuvoista ja ihanaa joulun odotusta!<3

  24. Nimetön sanoo:

    Hassua, että itselläkin on pyörinyt vastaavanlaiset ajatukset päässä viimeaikoina. Äitiys tosiaan kasvattaa ja lapset opettavat myös arvostamaan itseään enemmän. Minua on myös jatkuvasti tallottu ja poljettu kiltteyteni vuoksi, mutta siinä kohtaan, kun toinen ihminen yrittää sitkeästi esittää lapseni äitiä kutsuen itseään myös äidiksi vedoten kulttuurieroon ja omaan menetyksen tuskaansa on sen leijonaemonkin jossain vaiheessa astuttava esiin. On myös vaikeaa joutua nyt samalla luopumaan henkisesti rakastamastaan ihmisestä, koska tämä salli sen kaiken, vaikka näki kuinka pahalta minusta tuntui. Vaikkakin tämä asia on nykyään onneksi menneisyyttä, niin sellaista asiaa ei ikinä vaan unohdeta tai anneta anteeksi.Tuntuu kuitenkin nyt hienolta, että olen kaiken tämän keskellä oppinut arvostamaan itseäni ja puolustamaan itselleni tärkeitä asioita.
    Kirjoitat ihanaa blogia ja postauksesi tuovat aina piristystä päivääni olivat ne aiheeltaan vakavia tai iloisia. Olet ihana aidonoloinen ihminen ja sinuun on monesti helppo samaistua varsinkin kun olemme saman ikäisiä ja kummallakin on kaksi pientä tyttöä :) tsemppiä ja haleja sulle! <3

    • Iina sanoo:

      Voiei, sun kokemukset kuulostavat ihan hurjan rankoilta ja ikäviltä! Hienoa että olet kuitenkin oppinut puolustamaan itseäsi, etkä salli itseäsi kohdeltavan miten tahansa. Kiitos hurjasti sun kauniista sanoista, vaikutat upealta ihmiseltä! Kaikkea hyvää sinulle ja tytöillesi, tsemppiä ja ihanaa joulunodotusta!<3

  25. Amanda sanoo:

    Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. Suojele itseäsi ja läheisiäsi.

  26. J sanoo:

    Vau mikä kirjoitus! Tää(tämäkin) kirjoitus sai kyllä ajattelemaan asioita ja oli niin upeasti kirjoitettu! Mulla on itellä viimeset neljä kuukautta ollut vaikeaa,suoraan sanoen aivan paskaa eräiden ”läheisten” ihmisten vuoksi. sait jotenkin uskomattoman hyvin kirjoitettua ne asiat tähän postaukseen mitä oon ite ajatellut. Mutta en oo saanut puettua ajatuksia sanoiksi.

    • Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hurjasti, kiva että tykkäsit tästä postauksesta ja pystyit samaistumaan siihen, vaikka en tietenkään toivo että kukaan joutuisi kokemaan mitän inhottavia asioita, joiden takia tälläisiä ajatuksia joutuisi miettimään. Kaikkea hyvää ja voimia sulle, toivottavasti sulla koittaa mukavemmat ajat, pian<3

  27. Linkku sanoo:

    Voi Iina!! Kyllä jotenki maailma pysähtyi ympärillä kun aloin lukemaan tätä tekstiä. Nyt on aika tyhjä olo oikeastaan.

    Oli melkein kuin olisin itestäni lukenut. ”Syyllistyn” usein ihan samaan jos niin voi sanoa. Vaikka toinen olisi tehnyt mitä kamalaa, oon silti usein jollain sairaalla tavalla empaattinen sen ihmisen puolesta ja mietin miten kamalaa se olis sille ihmiselle, jos en anna anteeksi. Ja muut käskevät suunnilleen haistattaa paskat kyseisille henkilöille, mutta en vaan pysty. Sitä on vaan liian kiltti ja empaattinen.

    Itekin kuitenkin jouduin lopulta tilanteeseen, jossa oli pakko olla itsekäs. Ja se tuntuikin sitten jälkeenpäin hyvältä ja sitä kiitteli itseään kun teki itsekkäästi vain oman itsensä onnelliseksi. En tiiä mistä sulla on tässä kyse, mutta etköhän voi sinäkin tehdä samoin!

    Mitä ikinä käytkään läpi niin tsemppiä Iina <3 sä ansaitset olla onnellinen kuten mäkin :)

    • Iina sanoo:

      Ihanaa että sä voitit itsesi ja teit itsesi onnelliseksi, oot upea ihminen!<3 Sun ajatukset kuulosti siltä kuin olisin itse kirjoittanut . Meidän pitää vaan olla vahvoja, kiltteydestä huolimatta. Kiitos ihana Linkku, ja ihanaa joulunodotusta <3 Kiva kun kommentoit!!

  28. VILMULII sanoo:

    Mulla on aavistus kenestä ja mistä asiasta puhut. En voi tietenkään olla täysin varma, eli tää kommentti saattaa kuulostaa tosi oudolta jos asia onkin täysin eri.. Mulle tuli jotenkin sellanen fiilis tästä tekstistä, että sä ihan oikeasti haluat antaa anteeks, ja jotenkin uskon sen olevan sulle parhaaks sun empaattisen luonteen takia. Kuitenkin mitä tää eräs henkilö on sanonu ja tehnyt on suoraan sanottuna aivan helvetin törkeää, eikä todellakaan ansaitsisi olla tekemisissä sun kanssa. Voithan sä vaikka antaa anteeksi, mutta tehdä selväks että et kuitenkaan halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan? Uskon jotenkin että anteeksianto ”vapauttais” sut tästä jutusta, ja että voit unohtaa hänet sit kokonaan.
    Tsemppiä ihan hirmusesti mihin tahansa päätökseen tuutkaan! <3

    • Iina sanoo:

      Kiitos paljon<3 Kukaan ei tiedä onneksi mistä on kysymys, joku tietää jotain mikä liittyy johonkin, mutta kukaan ei tiedä täysin. Se on hyvä. Mutta kiitos paljon sun viisaista sanoista, mä muistan ne<3 Ja kiitos tsempistä, sitäkin tarvitaan! Ihanaa alkavaa viikkoa sulle<3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.