Joulukalenteri 2014 luukku 9

09.12.2014

joulukalenteriluukku9Joululahjat. Ne herättävät paljon tunteita, iloa, innostusta, jännitystä, huolta, stressiä joillekin myös murhetta. Olen aina ollut jouluihminen, ja rakastanut joulun tunnelmaa, ruokia, koristeita ja niitä ihmisiä jotka jouluna kerääntyvät ympärille. Joulu on kokonaisuutena ollut aina mulle sitä vuoden parasta aikaa, jolloin on jatkuva pieni innostus päällä, ja jaksaa mielellään puuhastellla jotta voi sitten nauttia ihanasta joulun rauhasta.

Etenkin lapsena, tietenkin sitä odotti myös niitä lahjoja. Olihan se nyt hurjan jännittävää odottaa sitä pukkia, auttaa pukkia jakamaan lahjat kaikille, ja sitten päästä repimään paketteja auki. Muistan ala-asteelta kuinka saatuja joululahjoja laskettiin ja vertailtiin luokkakavereiden kesken koulussakin. Voin vain kuvitella miltä se on tuntunut sellaisesta lapsesta, joka ei lahjoja ole paljoa saanut, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tosi ikävältä ajatukselta! Vertailu tapahtui ihan hyvässä hengessä, toki vähän mahtaillen niinkuin lapsilla on tapana, mutta kuitenkin. Silti en voi olla miettimättä, onko tämä jokajouluinen vertailu aiheuttanut jollekin lapselle ahdistusta? Onko se pahoittanut jonkun mielen?

IMG_9706x800Eihän joululahjojen määrällä pitäisi olla mitään merkitystä, vaan sillä että joulu on ollut muuten onnellinen ja ihana. Mä en tiedä vallitseeko tällaista vertailukulttuuria kouluissa nykyään, mutta toivon että ei ainakaan sitten enää kun meidän tytöt ovat kouluiässä. En siksi, että mua pelottaisi että lapset tulevat kateelliseksi jos joku toinen saa enemmän lahjoja, vaan siksi, että siinä vaiheessa kun kilpaillaan joululahjojen määrässä, unohtuu se joulun merkitys. Että kyse on yhteisestä ihanasta ajasta jolloin rauhoitutaan nauttimaan yhdessäolosta, lomasta, hyvästä ruuasta ja ihanasta fiiliksestä.

Kyllä tätä vertailua tuntuu olevan aikuistenkin kesken vielä edelleen. Palstoilla ja FB-ryhmissä on ketjuja, joissa kysellään ”Mitä teidän lapset saavat lahjaksi, meillä tulee timanttipäällystetty poni, oma talo, seitsemän radio-ohjattavaa autoa, robotti, puhuva ja kävelevä nukke, koira,  kaikki maailman legot, sukkia, villasukkia, Hawaijin loma, kaikki maailman vaatteet ja kolmetoista Barbieta taloineen”

IMG_0534Mulle joululahjojen antamisessa tärkeintä on, että lahjan saajalle tulee hyvä mieli ja lahja on saajansa näköinen.  Mä tykkään hirveästi antaa lahjoja, olen aina ollut sellainen joka innostuu heti kun läheisellä on synttärit tulossa ja en meinaa osata pysyä hiljaa lahjasta tai sen sisällöstä. Mulle joululahjojen ostaminen, paketoiminen ja lopulta antaminen on ihanaa puuhaa, ja  paketointi on ihan mun lempparijuttuja.

Vaikka lapsena toivoi aina paljon lahjoja, on aikuisena tottakai oppinut että yksi kiva juttu riittää ja toivoo muuten vain jotain tarpeellista tai pientä. Se että lapsena toivoi ja sai paljon lahjoja, ei tehnyt musta itseni suhteen materialistia, en koe että tarvitsisin itse hirveän määrän tavaraa tullakseni joulusta onnelliseksi. Silti tämä on mulle aiheena tosi tosi vaikea kirjoittaa, koska kamppailen itse niin ristiriitaisten joululahjatunteiden kanssa. Toisaalta haluaa ehdottomasti opettaa lapsille että joulu on kaikki se muu, ja lahjat vain kiva lisä, eikä niitä tarvita paljoa. Toisaalta haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin vaikka tietää etteivät he edes leiki kaikilla jos saavat paljon lahjoja. Mikä on se sopiva tasapaino?

aff4928d9924459f477c162b81e09e29Lapsille haluaa antaa kaiken mahdollisen mitä vain voi, mutta järki pitää pysyä päässä. Vaikka tuntuu että haluaisi antaa kaiken mahdollisen, pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. No ei ole! Me ollaan ratkaistu lahja-asiat niin, että ostetaan itse molemmille muutama lelu joita lapsi todella toivoo, ja lisäksi jotain muuta pientä tarpeellista. Haluan myös opettaa lapsille, että lahjoja tai pieniä jouluyllätyksiä voi tehdä myös itse.  Sukulaisilta ja kummeiltakin tulee lahjoja, ja lapset saavat kyllä ihan tarpeeksi tavaraa ilman että me tyhjennetään kaikki kaupat. Lapsilla on jo paljon leluja, ja me ollaan tehty tyttöjen kanssa myös niin että ollaan tyhjennetty lastenhuoneesta aina ajoittain niitä leluja joilla ei leikitä, ja laitettu niitä eteenpäin sellaisille jotka niitä enemmän tarvitsevat.

IMG_5608Kuvassa Tiara 3kk jouluna 2011 <3

Haluan myös auttaa joulun järjestämisessä sellaisia perheitä, jotka apua tarvitsevat, ja tänä jouluna sen teen koska mulla on siihen mahdollisuus. Kirjoitan aiheesta enemmän tällä viikolla, kunhan olen saanut avun toimitetuksi perille ja voin kertoa enemmän. Mutta voin kertoa jo nyt, että ainakin mulle tulee kaikkein paras fiilis ikinä tästä auttamisesta!

Millaisia joululahjamuistoja teillä on? Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? Onko teillä helppoja vinkkejä DIY-lahjoihin?


29 Responses to “Joulukalenteri 2014 luukku 9”

  1. Avatar Tiina sanoo:

    Itse muistan omasta lapsuudesta tuon joululahjavertailun ja minä nimenomaan olin se, joka seisoi taustalla, koska eipä ollut paljoa mitään, millä intoilla. Nykyään se ei niin haittaa, koska en itsekään halua, että lahjat ovat se tärkein asia joulussa omalle lapselleni tai että lapsi odottaisi joululta vain niitä lahjoja. Lahjat on kiva lisä. Se rauhoittuminen, perheen kesken oleminen, tunnelma, mahdolliset perinteet ja hyvä ruoka ovat niitä tärkeämpiä asioita, joista haluan pitää kiinni.

    Meillä on tuolla tytölle varattuna nyt kolme pakettia (joista kaksi liittyy yhteen) ja lisäksi isi kuulemma haluaa hankkia tytölle vielä jääkiekkomailan. Sitten sukulaisilta tulee jotain, jos tulee. Mitään toiveita ei ole esitetty. Kaikkina jouluina meidän kuusenalus on ollut aika tyhjillään, eikä se ole siihen tunnelmaan vaikuttanut millään tavalla. Toki tytön synttäritkin ovat syyskuussa, eikä siitä ole pitkä matka jouluun, niin ymmärrän hyvin, ettei niitä lahjoja välttämättä jouluksi niin paljoa tulekaan. Pääpaino saa minun mielestä ollakin synttäreissä lahjojen suhteen, jos sukulaiset/kummit ylipäätään haluavat lahjoja antaa.

    Itse muistelen saaneeni lapsena aika vähän leluja lahjaksi. Kyllä sieltä paketeista ilmestyi yleensä vaatteita tms. Olihan se silloin vähän mälsää aina saada suurimmaksi osaksi vain pehmeitä paketteja, mutta nykyään sitä olisi vain iloinen saadessaan uudet villasukat tai muuta vastaavaa paketista :D

    • Iina Iina sanoo:

      Lapsille se vertailu tuntuu olevan tärkeää, asiassa kuin asiassa! Lapsena kilpailtiin kaikessa joululahjoista siihen kuka jaksaa juosta pisimmälle tai piirtää hienoimman paperinuken, jotenkin niin raadollista että lapsena on niin tärkeää yrittää olla paras kaikessa..

      Jääkiekkomaila kuulostaa ihanalta! Yhteinen tekeminen on varmasti se kaikkein mieluisin lahja lapselle :) Mä muistan että tykkäsin pienenäkin pehmeistä paketeista, kun olen aina ollut vähän tälläinen vaateintoilija :D Nykyäänkin vaatelahjat on ihan parhaita, tai vaatteisiin liittyvät lahjat!

      Ihanaa joulun aikaa teidän perheelle<3

  2. Avatar Jenna sanoo:

    Me ostettiin pojalle joululahjaksi lastenpöytäja tuolit. Lisäksi legoja, yökkäri, autoja ja kirja. Kaikille joululahjatoiveita kysyneelle olen sanonut, että poika tarvitsee yöpukuja isommassa koossa. Ajattelin, että leluja on muutenkin jo liian paljon ja yökkärit olisi nyt tarpeellisia. Odotan vähän kauhulla kun maaliskuussa on synttäritkin.. Mihin ne kaikki lelut mahtuu!!?

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kuulostaa kivalta :)! Mekin tarvittais yökkäreitä muuten :D Meillä ei ainakaan mahtuisi lelut enää minnekään, ellei välillä luovuttaisi noista vanhoista! :D

  3. Avatar jenppu sanoo:

    Itse olen huomannu,, että lapselle riittää pari tosi kivaa (esim. Paljon toivottuja) lahjaa, koska kun lahjoja on paljon, niin lapsi avaa kyllä kaikki lahjat innoissaan, mutta loppujen lopuksi leikkii vain niillä kivoimmilla. Ainut haaste baan on tietää ne lapsen mielestä kivoimmat lahjat ;)

    • Iina Iina sanoo:

      No nimenomaan :D Sepä se haaste just on! Onneksi ainakin isompi osaa jo kertoa vähän itsekin :D!

  4. Avatar kaisla sanoo:

    Tosi fiksuja ajatuksia sulla. Olin tuttavaperheen lasten syntymäpäivillä tuossa kuukausi sitten ja oikein teki pahaa katsoa, kun lapset repivät lahjapaperit auki, eivät edes kiittäneet ja heittivät lahjat isoon kasaan pöydälle. Kutsujen loppupuolella lahjoja oli sellainen vuori, etteivät ne edes pysyneet pöydän päällä putoilematta. Kun kysyin yhdeltä tytöistä, että mikä oli kivoin lahja minkä sai, hän ei edes muistanut mitä oli saanut kun kaikki oli vain yhdentekevää. En edes halua ajatella parin viikon päästä tulevaa tavaravuorta joululahjoista.

    Mun mielestä on hyvä, että pidätte tarkoituksella lahjojen määrän fiksuna. Kaiken mahdollisen ostaminen tuskin tekisi tyttöjä onnellisemmaksi, ainoastaan opettaisi ahneutta. Mun mielestä joillain on tosi kiva käytäntö antaa jotain vanhaa pois jokaista uutta tavaraa kohden. Jouluna en ehkä toteuttaisi tuota käytäntöä, koska on aina silloin tällöin ihan ok saada jotain ilman ”takaisin maksua”, mutta muita uusia leluja vastaan pyytäisin varmaan omia lapsiani antamaan jonkun käyttämättömän pois. Toivottavasti olette pian koko perhe terveenä ja pystytte nauttimaan joulusta täysillä! :)

    P.S. Sun joulukalenteri on ollut todella kiva! Mulla on nyt kauhein tenttisuma menossa ja aina kun kaipaan pientä taukoa tulen lukemaan joulukalenterin :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos paljon<3 Ihana kommentti jälleen kerran, ja ihan parasta kuulla että oot tykännyt joulukalenterista! Tsemppiä tenttisumaan vielä näin ennen joulua!

      Ja huh, kuulostaa aika hurjalta tuo tuttavaperheesi lasten synttärijuttu! Siinä häviää se lahjan antamisen merkitys täysin, jos kaikki on vaan yhdentekevää eikä edes muista mitä on saanut! Ja mun mielestä tuo on oikein fiksu ajatus että antaa jotain vanhaa pois jotta voi saada uutta tilalle. Meillä ei ole ihan noin, tai siis mä vaan aina välillä muutenvaan innostun siivoamaan vanhat lelut eteenpäin, mutta en yhdistä sitä uusien ostamiseen juuri samalla hetkellä (en osaa selittää :D toivottavasti älysit :D)

      Ihanaa joulunodotusta sinne<3

  5. Avatar henu sanoo:

    Kannattaa etsiä netistä ohje omalla kuvalla kynttilä. Tarvitset vain silkkipaperia, leivinpaperin,paperi,tulostimen sekä hiustenkuivaimen :D on tosi kiva antaa läheisille kynttilöitä jollakin kivalla kuvalla :)

  6. Avatar Linda sanoo:

    Kyllä alakouluissa on tuota vertailukulttuuria ja pahimmillaan se on tietotekniikan osalta. Lisäksi opettajat joutuvat keksimään uusia keinoja välitunneille, etteivät lapset räplää puhelimia ja muita laitteitaan. Vanhempien pitäisi kieltää niiden ottaminen mukaan kouluun, koska jos koulussa sattuu jotain niin kyllä opettajat pystyvät ottamaan yhteyden vanhempiin. On niin surullista muistella omaa nuoruutta ja sitä, että nykyään kaikki on netissä ja pitää kaikenlaisia vimpaimia olla. Joskus olisi vain hyvä pysäyttää kehitys ja jäädä paikoilleen :D Ei maailmaan tarvittaisi enää mitään uusia tietokonemalleja tai älypuhelimia, joiden avulla pystyy esimerkiksi sammuttamaan valot ja laittaa pesukoneet päälle :D Ihmisten pitäisi ruveta enemmän tekemään itse asioita taas.

    Avokillani on 9 -vuotias poika ja hänelle oli vaikea ostaa uutta puhelinta, koska mikään ei kelvannut. ”Pitää olla näyttö netti tsikitsakitsoki ja Joonaksella, Nikillä sekä Villellä on paljon isommat näytöt nii en mä halua tätä”. Mun mielestä on surullista seurata, ettei ne vanhat viihdykkeet enää kelpaa, jotka itselleni olivat tärkeitä. Poika saa kamalat kiukkupotkuraivarit, jos ei saa pelata pelejään kännykällä tai tabletilla. Viime viikonloppuna huomasin kuinka lapsi tykkäsi leikkiä leikkipuistossa ja sehän olisi terveellistä ajanvietettä tuonikäiselle. Ujo poika ja lyhyet oleskeluajat meidän luona vainn rajoittavat sitä tekemistä, kun poika ei halua mennä etsimään uusia kavereita tai viihdy muutenkaan yksin pihalla :/

    Itsekin nuorena olin todella vaativa ja nyt kyllä olen kiitollinen, että vanhemmat pitivät tiukat rajat siihen asti, että olin vanhempi ja lopulta täysi-ikäisenä aloin ostamaan kaikki puhelimet omalla rahalla. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä skeptisempi olen kaikenlaisten teknisten juttujen suhteen, vaikka koitan pitää itseni ajan tasalla :)

    • Iina Iina sanoo:

      No mihinpä se vertailukulttuuri häviäisi, se taitaa olla meillä kaikilla ihmisillä niin perimässä, ja lapsena varsinkin tarve vertailuun on niin vahva. Mä en haluaisi pysäyttää tietotekniikan kehitystä, koska on ihan uskomatonta miten hienoja asioita sen avulla voi saavuttaa! Mutta samaan aikaan on surullista, miten typerä sirkus tietotekniikan ympärillä pyörii.

      Meillä lapset kyllä tykkäävät 99% ajasta tehdä jotain muuta kuin pelata tai katsoa videoita tabilla tai puhelimella, yleensä heillä on ihan omat leikit! Mutta välillä on kiva antaa lasten touhuta niilläkin, ja paljon on pikkulapsille kivoja opetuspelejä tableteilla, jotka ovat interaktiivisia ja niistä oppii sanoja, kieliä ja ongelmanratkaisukykyä. Jännä nähdä miten tämä käyttö ja kiinnostus kehittyy iän myötä, toivottavasti ei käy niin ettei haluaisi tehdä muuta kuin tuijottaa sitä näyttöä…

  7. Avatar Myy sanoo:

    Itsellä ei ole omia lapsia, mutta kummilapsia kylläkin. Oon yleensä kummilasten vanhemmilta kysellyt, että tarviiko he jotakin vai keksinkö itse. Yleensä oon saanut vapaat kädet ja sitten päätynyt ostamaan kirjoja. Kirjat on mulle itelle hirveän rakkaita ja haluan edes yrittää siirtää sen rakkauden myös kummilapsiini.
    Lapsena toivottiin aina hirveästi kaikkea ja muutamia toiveita yleensä toteutuikin. Äiti kertoi, että joskus mulle ja muutamaa vuotta nuoremmalle siskolle oli vähän vaikea loppujenlopuksi päättää niitä lahjoja, koska tultiin helposti kateelliseksi toiselle. Hyi kamala millainen muksu mä oon ollutkaan :-D
    Itse teen tänä vuonna diy-jalkakylpysuolaa mummuilleni. Karkeaa, rakeista merisuolaa, sitruunankuorta, yrttejä ja muutama tippa eteeristä öljyä. Kaunis purkki, siihen etiketti ja valmista tuli. Lisään myös pakettiin jalkavoidetta ja pyyhkeen. :-)

    • Avatar Olivia sanoo:

      Voi mikä ihana lahjaidea! Kiitos hirmusti tästä, taidan tehdä itsekin jalkakylpysuolaa. :D

      Itse olin lapsena myös se joka sai hirveästi lahjoja ja aivan liikaa. Pikkuveljen kanssa oli sitä lahjojen laskemista mutta koulussa en ole koskaan vouhottanut, mitä sain lahjaksi. Olen aika vaatimaton ollut muiden seurassa paitsi veljen. xD Olen huomannut että tosi paljon vaihtelee se, että ostaako esim. sukulaiset lahjoja. Me saatiin esim. pienenä serkuilta ja tädeiltä ja mummuilta ja papalta ja tuttavaperheiltä lahjoja, ja sitten vielä äiti osti monta lahjaa lapsille. Ja sitä tavaraahan tulikin sitten. Joillakin kavereilla edes isovanhemmat eivät osta lahjoja, pelkästään vanhemmat. Aika kummallista ellen sanoisi kun ite tosiaa tottunu tuohon että annetaan vähän kaikille, ja vähän kaikille nykyään itsekin annan. ^___^ Mutta sitä mieltä olen ettei niitä lahjoja tarvisi niin aivan älyttömästi olla, alle 10 pakettia riittäisi ja minä sain tosiaan lähelle kolmekymmentä pienenä….. Miten sen tavaramäärän kanssa on edes selvinnyt. O___O

    • Iina Iina sanoo:

      Hei aivan ihana idea tuo jalkakylpysuola! Voi vitsi, pakko tehdä itsekin :)! Kiitos vinkistä<3 Kirjat on kyllä ihania lahjoja, niistä mä pidän kovasti! Ja varmasti kummilapsikin nauttii kun saa yhteisen lukuhetken kummin kanssa, yhteistä tekemistä parempaa lahjaa ei olekaan :)! Jännä itse päästä seuraamaan muuten tuota sisaruskateutta, kun mä oon aina ollut ainoa lapsi itse niin en ole ennen päässyt siitä osalliseksi, hahahaa :D

      Ihanaa joulun aikaa sinulle<3

      Se on ihan hullua että mulla kans pakettimäärät olivat kymmeniä, eivät laskettavissa yhden käden sormilla, ja silloin pidin sitä jotenkin normaalina! Todellakaan ei tarvitse edes sitä kymmentä pakettia olla, kyllä vähempi riittää aivan mainiosti :D Mä en tajua miten me aina saatiin kaikki raahattua Oulusta Helsinkiin takaisin silloin?? :D Ihanaa joulunaikaa sullekin Olivia<3

  8. Avatar Kiksteri sanoo:

    Mä sain aina lapsena hirveästi lahjoja, niinkuin kaikki sisaruksetkin, vaikka ei mitenkään rahassa kylvettykään. Ja kyllä ne lahjat mulle olikin joulussa tärkeintä, joulutunnelman lisäksi, mutta joulutunnelma meni heti pilalle jos en saanut jotain mitä eniten toivoin… Ja olen nyt aikuisenakin sellainen, että rakastan lahjoja. Haluaisin vaihtaa joululahjat kaikkien kavereiden ja naapureidenkin kanssa, harmi vaan, että muiden mielestä koko lahjajuttu on typerää ja ahdistavaa, ja aina sovitaan, että aikuisten kesken ei anneta lahjoja ja lapsille vaan yhdet paketit :D annan lahjat kuitenkin kaikille, kenelle mahdollista. Ja tottakai haluan antaa hyviä lahjoja, en mitä tahansa. Omalle lapselle sen sijaan en anna kuin pari juttua, koska hän on vasta puolitoistavuotias, eikä osaa vielä toivoa mitään. En halua opettaa hänelle tätä lahjahysteriaa, vaikka muuten joulua fiilistelläänkin. Olen ostanut hänelle pukinkonttiin lasten löylykauhan, kirjan ja muumi-astiaston. Ehkä jo ensi jouluna hän osaa toivoa kalliita ja isoja lelulahjoja, ja ostopaineet ovat kovemmat. Minua kuitenkin ahdistaa liika tavarapaljous, ja kun sanoin pitäväni lahjoista, tarkoitan vain todella toivottuja lahjoja :D minulla on tarkka maku, enkä halua saada mitään turhaa tavaraa/vaatetta, mieluummin sitten lahjakortteja tai viinipullo/suklaarasia. Olen alkanut surutta pistää eteenpäin kierrätykseen lahjaksi saadut vaatteet ja esineet, joille ei ole mitään käyttöä.

    • Iina Iina sanoo:

      ”Ja olen nyt aikuisenakin sellainen, että rakastan lahjoja. Haluaisin vaihtaa joululahjat kaikkien kavereiden ja naapureidenkin kanssa, harmi vaan, että muiden mielestä koko lahjajuttu on typerää ja ahdistavaa, ja aina sovitaan, että aikuisten kesken ei anneta lahjoja ja lapsille vaan yhdet paketit :D annan lahjat kuitenkin kaikille, kenelle mahdollista. Ja tottakai haluan antaa hyviä lahjoja, en mitä tahansa.” Mä niiiiiiin samaistun tähän, ihan todella! :D Mä olen sellainen just että rakastan antaa lahjoja ja lahjoisin mielellään kumminkaimatkin :D Ja hei aivan ihana tuo lasten löylykauha, mistä sellaisia saa?? :D Tuo on fiksua mitä sanoit lopuksi, että laitat kierrätykseen ja olet tarkkana! :) Ihanaa joulunaikaa teille<3

  9. Avatar anniree sanoo:

    Itse eroperheen lapsena olen kaikista eniten odottanut jouluilta yhdessäoloa. Se oli ainoa kerta vuodesta, kun koko perhe oli yhdessä samassa paikassa. Nykyään sitäkään ei enää tapahdu, kun kaikilla on jo omat perheet ja omat joulunviettoperinteet ja joulumenot. Silloin jokainen osti yhden lahjan per saaja. Pari vuotta sitten tehtiin aikuisten kesken päätös, että ostetaan vain lapsille lahjoja ja aikuiset antaa toisilleen enää korkeintaan itse tehtyjä. Se oli helpotus! Ei ole niin paljon ostettavaa ja keksittävää ihmisille, joilla todella on jo kaikkea. Miehen kanssa päätettiin samalla, ettei osteta toisillemme lahjoja, laitetaan se raha mielummin säästöön tai lapsen lahjaan.

    Meillä on yksi lapsi ja hänelle tulee meiltä vanhemmilta neljä lahjaa, kummeilta kaksi, isovanhemmilta ilmeisesti ihan liikaa. Lahjoja siis tulee vähän turhankin paljon mielestäni… Mutta tässä tuleekin se vaikea: kun kokee itse tietävänsä mitä lapsi haluaa lahjaksi (lapsi alle 2v) ja haluaisi ne toiveet kuitenkin toteuttaa. Sitten on isovanhempia, jotka ostaa hetken mielijohteesta tuon, tuon ja tuon. Toisaalta toivoisi, että kysyttäisiin, että mitä toivotaan. Mielummin yksi mieluisa, kuin viisi sinnepäin yhden kauden hittiä.

    Olen tehnyt lahjaksi ainakin vaahtokarkkeja, kauratyynyn, saanut itsetehtyjä joulukuusen koristeita, villasukkia. Tänä vuonna teen kotikosmetiikkaa: huulirasvat on jo tehty ja testattu, hyvä on! Vielä tarkoituksena olisi tehdä käsivoidetta ja kuorintavoidetta.

    • Avatar anniree sanoo:

      Ai niin ja meillä itsellä on kolme kummilasta, ja vielä yksi siskon lapsi, jolle pitää ostaa lahja. Lapsille on mukava ostaa lahjoja, mutta kyllä sitä tulee mietittyä, että tuleekohan niitä lahjoja itse kullekin vähän liikaa?

    • Iina Iina sanoo:

      Voi, joulu on varmasti ollut tärkeä, kun on saanut koko perheen yhteisen pöydän ääreen :) Se on surullista miten tiet ajautuvat erilleen kun aikuistutaan, en mäkään ole pitkään aikaan viettänyt joulua serkkujen kanssa! Mutta toisaalta ne omatkin jouluperinteet on niin tärkeää luoda ja tulee hyvä fiilis siitä kun on sellainen omannäköinen joulu :)

      ”Sitten on isovanhempia, jotka ostaa hetken mielijohteesta tuon, tuon ja tuon. Toisaalta toivoisi, että kysyttäisiin, että mitä toivotaan. Mielummin yksi mieluisa, kuin viisi sinnepäin yhden kauden hittiä.” Sen kyllä ehdottomasti ymmärtää että isovanhemmat tykkäävät hemmotella lapsia, mutta kyllä musta on kohteliasta just kysyä toiveita, ja tämä pätee kaikkeen osteluun eikä vain joululahjoihin. Mulle tulee ainakin paha mieli aina jos äiti ostaa vähistä rahoistaan jotain mitä me ei oikeastaan edes tarvittaisi, kun kysymällä toivetta olisi samalla rahalla saanut jotain oikeasti tärkeää.

      Ja oi tuo kotikosmetiikka kuulostaa ihanalta, pitää googletella ohjeita! Kiitos vinkeistä :) Ja ihanaa joulunaikaa teille<3

  10. Avatar Nannu sanoo:

    Meilläkin siskon kanssa oli pienenä vertailua, onko saman verran lahjoja ja kuinka isoja paketteja. Itse en koe olleeni koskaan muulloin kateellinen kellekkään lahjoista, paitsi 12vuotiaana velipuolelleni. Olin itse pyytänyt kauko-ohjattavaa autoa joululahjaksi ja velipuoleni saikin sen. ( oli sillon n.2 v.) Ja mulle sanottiin, että voit sitten ajella sillä. Olin hieman närkästynyt, kun se ei löytynyt minun paketista… Mutta sekin vaihe män ohi melko nopeasti ni se siitä sitten :D Itse oon ollu ja varsinki nykyään oon hirmu lahjaintoilia, pohdin aina mitä kukin tarvii (järkevää). Tänä vuonna juuri joulun alla lopetan työharjottelun yhdessä paikassa, niin teen jokaiselle (n. 20-25hlö) pilttipurkeista kaakao/vaahtokarkki purkkeja ja koristelen ne sitten jotenki pienesti. :) Niitähän on semmosia keksi/muffinipurkkejakin, eli tykötarpeet on kasattu kerroksittain purkkiin ja mukaan ohje mitä tarvii lisätä jne!

    • Iina Iina sanoo:

      Voiei toi kauko-ohjattava auto! Ymmärrän todellakin sun kateuden pistoksen :Dd Hahaa mä samaistun kyllä ehdottomasti suhun, olen myös lahja intoilija :D! Ja hei noi on kyllä ihania lahjoja noi että on leipä-ainekset tai muffinssiainekset purkissa kerroksittain ja ohje, oi, pitäis tehdä tollasiakin lahjaksi! Kiitos vinkistä <3 Ja ihanaa joulua sinne<3

  11. Avatar Riina sanoo:

    Hei olipa mahtava voi lahjatoivelista mikä sulla on kuvituksissa! Täytyy laittaa ns. korvan taakse. Ja joo, olin aina se, kuka ei paljoa lahjoja saanut tai sai aina sen kaiksita kämäsimmän version sen vuoden hitti jutusta. Mutta toistaalta sen kerran kun osu jättipotti, olin ehkä maailma onnellisin pikkutyttö. Yhtenä vuonna sain nimittäin sellaisen barbitalon, jossa oli kaikki hienoudet kylpyammeesta toimivaan mikroon! En edelleen tiedä, miten äidilläni oli varaa siihen, tai oliko se yhteispanostus puolelta sukua, mutta se on vielä 15v myöhemminkin ajateltuna hienoin asia mitä paketista on tullut.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi barbitalo kuulostaa ihanalta! :) Ja mustakin toi kuva oli kiva, tai siis toi toivelista-idea. Siinä on järki mukana! :) Mä odotan jo innolla että pääsen antamaan mun vanhan barbitalon tytöille, jos ne osat vaan löytyy kaikki! :D Ihanaa joulunaikaa sinne<3

  12. Avatar Janni sanoo:

    Voi mä muistan kuinka ala-asteella aina aattoiltana piti tekstata kaverille että no mitä sä sait lahjaksi :D

  13. Minäkin rakastan paketoida ja antaa muille lahjoja, antamisen ilo on ihan parasta ♥
    Mun porukat aina kieltää antamasta mitään, mutta pakkohan se on ja kyllä äidistä aina silti näkee, että on oikeesti tosi iloinen ja otettu.
    Minun isovanhemmat taas ovat niin ankarasti kieltäneet OSTAMASTA mitään, ettei uskalla uhmata tätä kieltoa, mutta minäpäs kierränkin sen aina TEKEMÄLLÄ jotain ;)
    Tänä vuonna tehtiin mun porukoille, miehen perheelle ja mun isovanhemmille tällaiset käpykynttilät:
    http://parempiayhdes.blogspot.fi/2014/09/kapykynttila.html

    Ja lisäksi poika sai tehdä kahvimassasta kuusen koristeet kaikille. ja meidän vanhemmille sitten on myös ostettua lahjaa :)
    Omalle lapselle mekään ei paljoa osteta, koska kaikki iso(ja isoiso-)vanhemmat ostaa jotain sekä kummit. Että yleensä semmoiset ostetaan itse mitkä on sen verta kalliita, ettei viitsi muille ehdottaa ostettavaksi :)
    Itsekään en halua, että lapsi hukkuu lahjoihin, koska ei sitten enään edes muista mitä kaikkea on saanut ja se joulun pää idea katoaa, niinkuin totesit tekstissä, mutta kyllähän ne lahjat vaan kuuluu asiaan ja itselläkin lähtee aina ihan käsistä tuo ostelu.. ´´ai kun täähän oliskin kiva!” – ja sit sillä ei tehdä mitään :D

    • Iina Iina sanoo:

      Oi kylläpä oli aivan ihana idea tuo käpykynttilä, voi että ehdittäisköhän mekin tekemään vielä?? :) Ja kahvimassa, kuulostaa jännittävältä! Mistä olet löytänyt kaikki nämä ihanat ideat, kun tuntuu että itse törmään aina vaan samoihin ideoihin :D Ja kyllä lahjat toki kuuluu asiaan, mutta nimenomaan sitten jos niitä on liikaa niin ei se lapsikaan enää tiedä millä leikkisi tai mitä tekisi sillä kaikella tavaralla :D! Hei mutta aivan ihanaa vikaa kokonaista viikkoa ennen joulua teille<3 Ja kiitos kommentista!

      • Jos vaan käpyjä ehdit etsiä ja käydä kaupasta muut tarpeet niin miksipä ei ehtisi! :) Ei noiden tekoon kauaa aikaa mene kun kaikki välineet on valmiina.
        Kahvimassakin on helppo, enpäs tajunnut sitä tuohon kirjoittaa ohjetta, eli näin:
        1 kahvikuppilinen käytettyjä kahvinporoja,
        1 kahvikupillinen ruis- tai vehnäjauhoja
        ½ kahvikupillista kylmää kahvia
        ½ kahvikupillista suolaa
        loraus öljyä
        Sitten vaan muotoilemaan! Jos haluaa kuuseen koristeeksi niin pitää muistaa se reikä tehdä esim. lusikan kärjellä tai vaikka pillillä.. Kuivumiseen menee about pari päivää, kun ensin toinen puoli kuivaa, sitten pitää kääntää että alustaa vasten ollutkin puoli kuivuu.

        Mä opiskelen lastenohjaajaksi, joten pyörin päiväkodeissa, avoimissakerhoissa, IP-kerhoissa yms. niin sieltä kahmin aina kaikkia ideoita itselle talteen :)
        Ja toki jos jostain fb ryhmästä tai keskustelupalstalta jotain bongaan niin otan ylös :)

Kommentoi