Luukku 12: Taaperon joululahjatoiveet

12.12.2019

Meidän taapero on haaveillut tosi pitkään omasta leikkikeittöstä. Hän on leikkinyt naapurin pihan leikkikeittöllä aina kun on ollut heidän kanssa ulkona, kokkaillut leikkikeittiöillä Ikeassa ja sokeriserkkujen luona ja milloin missäkin. Leikkikeittiö vie tilaa ja meillä on joskus ollut sellainen vuosia sitten. Isommat lapset kyllä leikkivät sillä, mutta joskus siinä heidän ollessa 4-5-vuotiaita se jäi käyttämättömäksi. Mutta meidän taapero on ollut kyllä aina kaikkein innostunein leikkikeittiöistä, reilusti isosiskojaan innostuneempi. Me ollaan se oma vanha leikkikeittiö annettu pois jo pari vuotta sitten, joten lähdettiin miettimään, että miten me tämä keittiösuunnitelma toteutettaisiin mahdollisimman fiksusti.

Löydettiin tosi hyväkuntoinen Ikean Duktig-keittiö käytettynä Tori.fi:stä parin kilsan päästä kotoa ja ostettiin se erittäin kohtuulliseen hintaan. Saatiin vielä kaupanpäällisiksi iso kassillinen käytettyjä lelu-astioita ja kattiloita. Ihan mahtavat kaupat. Meillä on suunnitelmissa tuunata keittiö ihan oman  näköiseksi, joten senkin kannalta oli hyvä löytää keittiö käytettynä. Uutta ei olisi mitään järkeä edes tuunata.

Nyt kun Otto on joululomalla, meillä on aikaa päivisin lasten ollessa hoidossa ja koulussa tuunata keittiötä maalilla ja uusilla vetimillä. Siitä tulee varmasti aivan ihana, enkä malta odottaa, että saadaan antaa se taaperolle jouluna. Pinterestistä löytyi tosi paljon ihania ideoita ja ohjeita keittiön tuunaamiseen ja niiden pohjalta lähdetään toteuttamaan suunnitelmaa. Mä voin sitten esitellä meidän työn tulokset, kunhan ollaan annettu keittiö ihanalle pienelle kokille.

Muuten meidän taaperolla ei ihan hirveästi ollut joululahjatoiveita, mutta me ostettiin lisäksi yksi aineeton lahja, josta hän varmasti kovasti tykkää eli Ryhmä Hau -live -esitysliput. Lisäksi pukinkonttiin menee yksi pikkulapsille sopiva lautapeli, palapeli sekä muovailuvahaa, jota hän rakastaa. Kummeilta ja sukulaisilta ollaan toivottu lukemista tai yhteistä tekemistä tai sitten jotain muuta aineetonta lahjaa, mikäli lahjan haluaa antaa. Olen varma, että meidän taapero on innoissaan näistä lahjoista ja erityisen innoissaan hän on varmasti sitten omasta keittiöstään.

Musta on ihanaa tehdä persoonallinen lahja hänelle, jossa hyödynnetään käytettyjä juttuja ja tehdään myös itse. Tämä taaperon lahjaidea inspiroi meitä tosi paljon myös isompien lasten lahjoissa ja heidänkin ”päälahjat” tulevat olemaan käytettynä ostettuja. Käytettynä löytää hirveän paljon hyväkuntoista tavaraa ja sitten kun ostaa käytettynä, voi panostaa jo lapsen jutussa kunnolliseen ja laadukkaaseen, eikä tarvitse tyytyä edullisimpaan mahdolliseen uuteen malliin siinä pelossa, että lapsi kyllästyy eikä käytäkään lahjaa, jolloin rahat menisi hukkaan. Kun ostaa käytettynä laadukkaan, lapsi saa heti käyttöönsä oikeasti hyvän mallin ja sitten jos sille ei tulekaan käyttöä, siitä pääsee varmasti hyvään hintaan eroonkin.

Mitä teidän taaperot toivovat tänä jouluna joululahjaksi?


Luukku 19: Lahjan ostaminen puolisolle | Iina ja Otto

19.12.2018

Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.

Iina:

Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..”  tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.

Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.

Otto:

En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.

Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.

Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.

Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.

Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!

Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken?  Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?