Tämä viikko

26.02.2015

Moikka! Tämä viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, ja jatkuvaa menoa ja meininkiä. En voi väittää etteikö tiistai-aamun jäätävä sähellys, yskän takia huonosti nukutut yöt ja niistä seurannut ylenpalttinen uupumus olisi saaneet mua aluksi paniikkiin. Väsyneenä sitä tulee ajateltua kaikenlaista, ja sekoittaa asioita keskenään. Tekee kärpäsistä härkäsiä, niinkuin maailman loogisin sananparsi kuuluu. Tuli ajateltua keskellä yötä, vielä kolmen aikaan yskiessäni vailla yhtään nukuttua sekuntia, että ei tästä tule kyllä yhtään mitään, että jos vaan voisi vetää peiton korville ja nukkua vaikka muutaman vuoden ja katsoa miltä elämä näyttää sitten. Että ei musta ole mihinkään jatkuvaan toimintaan ja en mä kykene enkä pysty.

Väsyneenä mä sekoitin tämän viikon uuden arjen kanssa. En ymmärtänyt sitä, että jatkossa lapset ihan oikeasti ovat siellä päiväkodissa hoidossa, ja mä voin sillä aikaa tehdä ne työt ja blogijutut, joita olen säheltänyt tällä viikolla sen lisäksi että olen viettänyt varmaan n. kymmenen tuntia päiväkodilla lasten kanssa tutustumassa. Pehmeä lasku on ollut äärimmäisen tärkeää, ja musta on ollut enemmän kuin hienoa päästä näkemään päiväkodin arkea ja sitä miten meidän lapset toimivat missäkin tilanteessa. Mutta mulla kesti neljä päivää ymmärtää se, että tosiaan ne päiväkotitunnit mä olen tällä viikolla ollut toimettomana, enkä ole niinä aikoina voinut hoitaa edes niitä juttuja mitä yleensä teen.

IMG_2069x IMG_2090x

Väsyneenä mä sekoitin myös terveenä olemisen ja tämän sairastelun keskenään. Enhän mä normaalissa arjessa valvo aamuyöhön asti yskien epätoivoisena, vaan mä menen ajoissa nukkumaan ja jaksan paremmin. Kävin eilen uudestaan lääkärissä, koska eihän se ole okei että on näin kauan kipeänä. Sain uudet antibiootit ja tehokkaat yskänlääkkeet ynnä muut tropit, ja tämä päivä sujuikin jo sitten ihan erilaisissa fiiliksissä kuin eilinen, koska viime yönä mä nukahdin jo kymmenen jälkeen ja sain kahdeksan tunnin yöunet. Eilen mä en olisi saanut tätä postausta kirjoitettua, koska eilen mä velloin epätoivossa. Tänään mä jaksan taas innostua.

Meillä on ollut ihan pirun rankka viikko, päiväkodilta ollaan joka päivä lähdetty vielä käymään hoitamassa asioita ympäri kaupunkia, ja lisäksi mulla on ollut tässä jo monta viikkoa päällä yksi projekti josta kerron lisää vielä tämän viikon aikana. Se projekti on vienyt myös paljon mun aikaa, vaikka ihan huikea juttu onkin, mutta sillä projektilla on huomenna deadline joten huomisen jälkeen on yksi rasti listaan lisää täynnä. Vaikka tämä viikko on ollut rankka ja olen tirauttanut pitkästä aikaa useammatkin kyyneleet ihan vaan väsymyksestä, nyt on hyvä fiilis. Jos me selvittiin tästä, me selvitään kyllä siitä ihan tavallisestakin arjesta.

IMG_2049x IMG_2078x

Tiara sai tällä viikolla uuden Puky-potkupyörän* Polkupedilta, mä esittelen teille pyörän kunhan ollaan päästy rullailemaan sillä ihan ulos asti. Mutta aika ihanan pirteä tuo keltainen väri, eikö? Vielä kun löydettäisiin siihen sopiva kypärä jostain!

Päiväkodissa on sujunut hurjan hyvin joka päivä, lapset tykkäävät olla siellä ja mustakin on kiva kun kaikki hoitajat ja lastentarhanopettajat ovat tulleet tutuksi, ja lapset myös. Muistan jo melkein kaikkien nimet, mikä ei tarkoita kyllä sitä että mulla olisi ihan uskomaton muisti, vaan sitä että päiväkoti on kotoisa ja sopivan pieni, ei ole vaikea edes oppia muistamaan niitä nimiä. Päiväkodin suhteen on oikein hyvät fiilikset meillä kaikilla.

IMG_2127x

Tämä ilta me käytettiin kokoamalla tyttöjen kerrossänkyä joka ostettiin viikonloppuna, ja nyt molemmat nukkuvat siellä rauhassa eikä nukahtaminen kestänyt kummallakaan tavallista kauempaa, vaikka Zelda muutti tässä samalla eka kertaa pinnasängystä isompien sänkyyn. Kieltämättä ei ollut mikään paras mahdollinen ajankohta tälle muutokselle kun on muutenkin kaikkea meneillään, mutta tämä meidän perse edellä puuhun -tyyli on aina toiminut meillä parhaiten. Mitä sitä turhia tekemään puoliksi eli suunnittelemaan, kun kokonaan tehty on kokonaan tehty, eiku. No mutta tässä tapauksessa meni ainakin tänään kivasti, ja on tässä vielä hyvin viikonloppu aikaa totutella muutokseen jos se totuttelua vaatii, ennen kuin uusi arki maanantaina alkaa.

Mulla on monta postausideaa, esittelen teille lastenhuoneen kunhan ollaan saatu siellä kaikki muutkin tavarat uusille paikoilleen ja kaikki valmiiksi. Lisäksi kerron tästä mun mysteeriprojektista, ja tulossa on myös pitkästä aikaa päivän asuja sekä lastenvaatejuttuja. Huomenna käydään vielä päiväkodilla tutustumassa, ja sitten siirrytään viikonlopun viettoon. Viikonlopuksi ei onneksi ole mitään ohjelmaa, joten saan vähän vielä levätä tätä flunssanjämää pois ennen ensi viikkoa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


12 Responses to “Tämä viikko”

  1. Juulia sanoo:

    ”..perse edellä puuhun…” Nauroin xD
    Tsemppiä! 🙂

  2. Nimetön sanoo:

    Teetkö siis blogin lisäksi muita töitä?:)
    Ja mikä on koulutuksesi?:)

  3. MariA sanoo:

    Se on ironista kuinka flunssassa sitä tulee kökittyä valveilla myöhään yöhön, vaikka pitäisi levätä enemmän, mutta kun ei jaksa sitä tukkoista oloa ja yskimistä joka alkaa jo kun kehtaat ajatellakin nukkumaan menemistä.

    Ihanan herttaista kuinka hyvin teidän tytöt tulee keskenään toimeen, tappelevatko ikinä mistään? Kuulostavat sun ja Oton blogeissa ihan unelmamuksuilta 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No sanopa muuta, just noin mullakin aina menee :D!

      Kyllä tappelevat meidän tytöt ihan samalla tavalla kuin muutkin, omitaan leluja yms. mutta sitten taas rakastavat toisiaan ja osaavat ottaa myös toisensa huomioon tosi hyvin! Sitä on vaikea selittää, 90% ajasta ovat kuin toistensa maailman parhaat ystävät mutta aina välillä tulee se minä-minä -vaihde päälle, mikä on ihan normaalia tietysti! 😀 Unelmamuksuja ovat, vaikka välillä kinastelevatkin<3

  4. st.brigitten sanoo:

    <3 toivottavasti paranet pian ihan täysin. Mä niin tiedän ton tunteen kun vaikeina hetkinä kaikki tuntuu miljoona kertaa pahemmalta. Meillä on ollut vähän takkuinen alkuvuosi ja samoja mietteitä keskellä yötä täälläkin. Ilman yskää sentään, onneksi. Mutta onnea on lapset joiden höpöjutut saa röhönaurut aikaan vaikeuksista huolimatta 🙂 mä niin tykkään näistä sun postauksista tavallisesta arjesta ja kuulumisista,arvostan sun rehellisyyttä ja avoimuutta. Oletko muuten kokeillut hengittää kuumaan veteen sekoitettua Minttuöljyä? Se höyry helpottaa yskää 🙂 sori pitkä pötkökommentti, puhelimella ei toimi kappalejaot

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos ihana<3 Kiva että tykkäät! Ja mä nyt olen tämmöinen höpöttäjä ja avoin ollut aina, en osaa enkä haluakaan sitä peitellä blogissa, vaikka tietysti yksityisyyden rajat pidänkin! 😀

      Tosi harmi että teillä on ollut rankkaa, toivottavasti pian helpottaisi, eikä tarvitsisi valvoa ja murehtia!<3 Onneksi on tosiaan nuo ihanat pienet niin siellä kuin täälläkin, jotka piristävät harmaintakin päivää! Voimia sinne ja kiitos vielä<3

      Niin ja hei hyvä vinkki tuo minttuöljy, en ole kokeillutkaan pitkään aikaan! pienenä aina hengitin höyryä, mulla oli se sellainen laite ihan, ja se auttoi kyllä, vaikka sitä inhosinkin silloin, kun naama hikosi ja nenä alkoi valumaan :DD

  5. Tutulta kuulostaa!
    Olen kaksiviikkoisen vauvan ja esikoisen kanssa kotona. Aluksi tuntui, että aika helppoahan tämä kahden lapsen kanssa oleminen on, mutta sitten synnytyksessä tullut repeämä kipeytyi niin, että olen hädin tuskin pystynyt kävelemään. Minulla on siis samanlainen vaihe kuin sinulla: uusi arki alkaa sairauden keskellä, ja välillä on vaikeaa muistaa, että ei tämä aina tule olemaan tällaista. Kyllä minä vielä pääsen ulos ja ehkä kivutkin katoavat muutamassa viikossa, vaikka nyt tuntuukin siltä, kuin jäisin ikuisiksi ajoiksi neljän seinän sisälle potemaan surkeaa tilaani.

    Sinulla on ihana vaihe elämässä! Nauti täysillä 🙂

    Onnea Pukystä!
    Varmasti ihanaa päästä katselemaan, kuinka Tiara oppii potkuttelemaan! Meillä tyttö oppi ahkeran potkupyöräilyn jälkeen suoraan pyöräilemään ilman apurattaita, vaikka ikää ei ollut vielä kolmeakaan vuotta. https://japuupuhkesikukkaan.wordpress.com/2014/09/08/mina-osaan/
    Pyöräilytaidosta huolimatta potkupyörä kelpaa edelleen menopeliksi esimerkiksi näin talvikeleillä, joten mielestäni se on erittäin kelpo peli. Ja keltainen värikin on ihana!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Tosi ikävää että olet joutunut kärsimään kivuista vaikka uuden arjen opettelussakin olisi jo ihan tarpeeksi käsiteltävää :/ Mutta onnea hirmuisesti vauvasta, toivottavasti saat pian nauttia vauvantuoksusta ja pääset ulos ilman kipuja! Voimia<3

      Ja kiitoksia ihan hurjasti!

      Puky vaikuttaa kyllä ihan mahtavalta, kunhan vain vielä päästään ulos testaamaan sitä! Sisällä on ainakin menty jo kovaa vauhtia 😀 Ja kuulostaa hyvältä tuo että oppi noin nopeasti pyöräilemään apurattaita, mutta kieltämättä se on varmasti helpompaa kun on jo tuntumaa siihen että kannattelee itse koko pyörää pystyssä, eikä niin että se on rattaiden varassa 🙂

  6. Jessica sanoo:

    Tuo puky-potkupyörä on ihan huippujuttu! Meidän tytölle ostin tämmöisen kypärän..http://www.toysrus.fi/serier/kiddimoto/kiddimoto-kypaerae-jossa-pastellitaepliae?id=900044&vid=591717
    Mielestäni ihanan pirteä ja leikisä 😉

    Tsemppiä ja voimia uuteen arkeen..ihanat tytöt sopeutuvat varmasti hyvin päiväkotiin..mutta se on iso elämänmuutos kaikille! Tsemppiä, hyvin menee!

  7. RR sanoo:

    Hei kiinnostaisi tuo tutustuminen päiväkotiin, kun meilläkin aloittavat elokuussa…Miten monta tuntia päivässä käytte tutustumassa ja viikon ajanko? Ja jos jaksat, niin muutenkin olisi kiva kuulla tuosta enemmän? 🙂

    Mukavaa uudenlaisen arjen aloitusta teille! 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.