Yöunet jäivät viime yönä aika vähiin, kun typeryyksissäni ajattelin saavani nukkua puoli yhdeksään ja valvoin vähän pidempään, eivätkä tytöt sitten nukkuneetkaan kuin puoli seitsemään, toisin kuin yleensä kotipäivinä. Ei se mitään, mä yleensä toivun aika nopeasti väsymyksestä aamulla, kunhan saan kupin kahvia ja alan vain touhuamaan. Jäipähän ainakin enemmän aikaa aamuun, ja innostuin kuuraamaan koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon sillä aikaa kun tytöt leikkivät suihkussa barbiella ja odotin että mun Olaplex-kotihoito on ollut hiuksissa tarpeeksi kauan.

Ihan tehokas startti päivälle tuo kylppärin hinkkaus, siitä me sitten lähdettiinkin melkein heti ulos. Ensin käytiin kävelylenkillä tyttöjen kanssa, ja juuri kun ajattelin että tuuli on jo ihan liikaa kun meinaa suunnilleen kaatua kävellessä, me löydettiin yksi pieni täysin tuuleton ja aurinkoinen kohta ihan kodin läheltä ja jäätiin siihen puhaltelemaan saippuakuplia ja höpöttelemään. Siinä yhdessä kohdassa tuntui ihan kesältä eikä tarvinnut takkia, vaikka kävellessä sai kiskoa takin kiinni niin ylös kuin vain sai.

Se oli meidän oma pieni ihana kesähetki keskellä tuulista päivää, saippuakuplia puhallellessa kaikki tuntui ihan täydelliseltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Sen aurinkoisen hetken jälkeen palattiin takaisin normaaleihin arkijuttuihin kuten kaksivuotiaan en-halua-mennä-sisälle-uhmaan, mutta ei siitä sen enempää. Se hetki oli ihana sellaisenaan, ja koko loppuillan on hymyilyttänyt kun on tullut mieleen kuinka lämmintä ja kivaa meillä oli.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3