Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!