Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.
Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.
Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!
Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.
Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.
Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.
Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.
Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).
Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀
Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3
Hih olipa hauska postaus, tykkään lukee myös tälläsiä FAIL juttuja :). Ja aivan täykky asu <3! Ainiin ja haha pakko sanoo; näin unta että olitte Oton kanssa täällä Joensuussa käymässä ja näin teidät jossain baarissa ja katoin et hei sandwish Iina ja kävin moikkailee teitä :D. Lieköhän jääny alitajuntaan kun just illalla luin teidän uusimmat postaukset :D. Oot(teko) muuten tulossa Indiedaysin blogipäivään?
Hienoa, että osaat kääntää huonon tuurin kuitenkin positiivikseksi; ei käynyt pahasti ja pystyt nauramaan kenkähölmöilyllekin 🙂 Itse velloisin huonotuurisuudessa ainakin pari extrapäivää ja varmaan menisin vaikka pyörällä Lontooseen saakka vaihtamaan väärän kokoisen kengän vai todetakseni ettei oikeaa kokoa enään olisikaan.
Terkuin, pessimisti 😀
Ps. Ihana tuo mekko!
Se on jännä miten yleensä kaikki kommellukset sattuu just samalle päivälle! Joka yleensä tietty sattuu olemaan vielä se maanantai 😀 Mutta onneksi ei käynyt pahemmin, ja otit tilanteet huumorilla. Ja ihania syksykuvia <3
Onneksi olet kunnossa! 🙂
Mutta kenkäasiaan… mulla kävi NYC:in outletissä vastaavasti. Huomasin asian illalla hotellilla ja olin lähdössä aamulla pois. Outletiin en enää siis ehtinyt, mutta menin aamulla ennen lähtöä käymään ko. merkin normaaliliikkeessä ja siellä suhtautuivat ihanasti asiaan. 🙂 Jätin väärän parin liikkeeseen ja he lähettivät minulle postilla Suomeen uuden parin, kun ko. outlet-mallia ei liikkeessä enää ollut. Olisin todellakin yhteydessä Primarkiin/ko. liikkeeseen ellei kengät sitten olleet todella todella halvat! 🙂
Heippa, onneksi sulle ei käynyt pahemmin! Mä voisin vatvoa tästä aiheesta vaikka maailman tappiin asti. En tajua, että miksi autoilijat on niin huomaamattomia jalankulkijoita/pyöräilijöitä kohtaan :/ Monesti (varsinkin kaupungin ulkopuolella) autot vaan kaahaa ohi, eikä tajua edes katsoa onko joku tulossa suojatielle. Tässä liikennekäyttäytymisessä olis todellakin parantamisen varaa täällä Suomessa! Ps. ihana toi mekko, harmaa on niin kiva väri syksyllä 🙂
Ei mulla muuta kun että mielettömän upeita kuvia, olet niin kaunis 🙂
Mullekin on käynyt samalla tavalla muistaakseni vuonna 2008 lukion ykkösristeilyllä. Kävin Tukholmassa ostamassa H&M:ltä silloin niin muodikkaat kangaskengät. Suomeen päästyäni huomasin, että toinen kenkä on kokoa 38 ja toinen kokoa liian iso. Onneksi H&M otti Suomessa kengät palautukseen 😀
Samantyylisesti kävi kangaskenkäostoksilla myös Itiksen KooKengässä muutama vuosi sitten. Ostin tarjouksesta yhdet siniset kangaskengät ja yhdet valkoiset. Laitoin valkoiset kengät ensimmäistä kertaa jalkaan ja ajoimme poikaystäväni kanssa Helsingistä Tampereelle Särkänniemeen. Siellä jonottaessamme laitteeseen katselin kenkiäni ja mietin, miten toinen näyttää niin paljon likaisemmalta jo nyt. Tarkempi katselu paljasti, että ne olivat eri paria. Auringonvalo paljasti, että kankaan tikkaus oli hieman erilainen kengissä ja toisen lanka ilmeisesti tummempaa 😀 Nämäkin sain sitten palautettua KooKenkään, mutta ei myyjäkään siinä kaupan valaistuksessa aluksi huomannut, että kengät ovat eriparia. Pohjallisessa oli onneksi eri merkin leimat 🙂
Toivottavasti saisit kenkäsi edes palautettua! Eihän kahta kokoa liian isoa kenkää voi käyttää :/
Meillä on töissä tarkka ohjeistus siitä että aina pitää tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa ja eri jalkojen 🙂 ja mun mielestä se on hyvä, koska monesti ihmiset eivät laita kenkiä oikeille paikoille sovittamisen jälkeen! Ei ole iso homma kassalla tarkistaa asiaa ja tällöin vältytään siltä ettei asiakkaan tarvitse lähteä enää vaihtamaan toista kenkää 😀
Meillä on kans sama ohjeistus et jokainen kenkäpari pitää tarkistaa 🙂