Marraskuu. Kuka voi ihan rehellisesti tunnustaa tykkäävänsä siitä? En minä ainakaan. Marraskuu on mun kaikista inhokein kuukausi, kaikista muista mä tykkään kovastikin. Marraskuussa mun positiivisuus kokee kolahduksen ja suklaalevyjä kuluu useampi viikossa, joka vuosi. Vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi, vaikka kaikki olisi ihan tavallista ja ihan mukavaa, niin marraskuussa kaikki on vähemmän mukavaa kuin muina kuukausina. Ja kaikki erityinenkin tuntuu lähinnä kuormittavalta, toisin kuin yleensä. Yleensä erityinen tuntuu piristävältä ja kivalta.
Mä olen tosi jouluihminen kuten olen monesti sanonutkin, mutta marraskuu on vielä liian kaukana joulusta. Marraskuussa on ihan pimeää, silloin ei koskaan ole vielä lunta ainakaan muutamaa tuntia kauempaa. Silloin on pimeää kun menee töihin, ja pimeää kun lähtee töistä kotiin. Marraskuussa on märkää ja marraskuussa masentaa. Marraskuussa mä varmaan kinastelen Otonkin kanssa enemmän kuin vuoden kaikkina muina kuukausina yhteensä. Marraskuussa lapsiakin kyllästyttää toistensa seura. Marraskuussa iskee aina joku ärsyttävä flunssa, niinkuin tänäkin vuonna pari viikkoa sitten, ja vielä juuri silloin kun mulla oli tärkeitä juttuja töissä.
Marraskuussa en osaa rauhoittua ja rentoutua, mutta en myöskään osaa keskittyä mihinkään mitä haluaisin tehdä. Teen vähän kaikkea, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään sitten kuitenkaan. Pitäisi lähteä ulos, mutta ikkunasta ulos katsoessa haluaa vain hautautua peiton alle. Ei taas tuota mustaa, märkää ja tuulista.
Marraskuu. Mikä siinä onkin että silloin mikään ei tunnu onnistuvan? Ja miksi yleensä kaikki muuttuu taas kivaksi sinä yönä kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi?
Aion nyt haastaa tämän marraskuun, ja tehdä näistä viimeisestä kolmesta päivästä ihan huiput. Aion leipoa vähän lisää herkkuja piristykseksi. Aion lähteä tuonne ulos kylmään ja märkään ja pimeään, kyllä siellä tarkenee kun laittaa vaatetta päälle. Aion myös sallia itselleni sen peiton alle hautautumisen lasten ja Oton kanssa. Leffailta itseleivottujen herkkujen ja noiden kolmen rakkaan kanssa piristää aina, myös marraskuussa. Aion sallia itselleni ne suklaalevyt vaikka useamman kerran viikossa, tämä hirveä himotus loppuu taas kunhan vuosi vaihtuu ja valo alkaa lisääntyä.
Marraskuun hankaluudesta huolimatta mä vannon, että jokainen marraskuu vuoden 2010 jälkeen on ollut edellistä marraskuuta parempi. Ai miksikö? No siksi, että joka vuosi mulla on ollut isompi ja isompi kimpale rakkautta mun elämässä. Ensin Otto ja vastasyntynyt Tiara, seuraavana vuonna Otto, pieni taapero-Tiara ja masussa kasvanut Zelda. Ja nyt jo kolmatta vuotta me kaikki neljä, kaikki yhtä innoissaan joulusta, kinkusta ja kynttilöistä. Nykyään se ärsyttävä marraskuukin on parempi, kuin kaikki muut kuukaudet ennen Tiaran syntymää, koska meillä on toisemme. Pitää vaan marraskuussakin muistaa pysähtyä miettimään sitä, eikä vaan masistella yksin. Kaikki on hyvin.
Onko muita joita marraskuu ärsyttää ja kyllästyttää?
Musta tuntuu et jokainen suomalainen vihaa marraskuuta – paitsi minä 😀 En tiiä mikä siinä on mut mun mielestä marraskuu on sellanen akkujen lataus -kuukausi, sillon pitää ottaa kaikki irti sen surkeudesta hahah, saa rauhassa kattoo netflixii ja kokkailla pataruokia ja piiloutua pipoihin ja kaulahuiveihin! Joulukuussakin toki voi kotoilla mut siinä on kans sitä haipakkaa niin paljon ja kuitenkin ihan oma tunnelmansa.
Ootko muuten lukenut Muumilaakson marraskuun? Mulla se luo kans ihanan marraskuu-tunnelman 🙂
No okei, noin kun asettelet niin ai että 😀 ihana! Marraskuu kuulostaa ihanalta! Mutta ainakin meidän perheessä todellisuus on toinen 😀 Jos saisi vaan oikeasti kotoilla rauhassa niin marraskuu olis varmana ihana! 😀 Olen lukenut, mulla on se itsellä jopa se kirja! Mutta en oo lukenut vuosikausiin, nyt kun sanoit niin pitääkin kaivaa se tuolta lastenhuoneesta (jossa muumikirjat on sisustuselementtinä :D)! Kiitos vinkistä!
Marraskuu on kyllä raskas – ja nämä kelit ei yhtään auta. Tosin jos pääsee valoisaan aikaan vähän ulos, ja metsään, niin silloin voi siinä märässä harmaudessa nähdä jotain kauniitakin sävyjä, mutta pimeässä ratikkapysäkille puskiessa tekee kyllä tiukkaa. Tuntuu, että lapsetkin on väsyneitä. Pitäisi vaan koettaa armahtaa itseään ja hellittää vähän, keskittyä nauttimaan niistä omista rakkaista, vaikka ulkona sataisikin vaakasuoraan.
No sepä juuri! Jos olis lunta niin olis kivempaa, kun olisi tekemistä ja valoisampaa! 🙂 Ja ihan totta, pitäisi vaan armahtaa itseään!
Mä kyllä tykkään marraskuusta. Silloin tänne tulee aina pysyvä lumi ja talvi alkaa kunnolla <3
Siellä ei varmaan ole ihan niin synkkää kuin täällä, koska siellä on lunta! 😀 Jos ois lunta niin mä oisin just innoissani, rakentelisin lumiukkoja lasten kanssa!
Musta marraskuu on ihan jees kuukausi, koska se on semmosta pientä joulufiilistelyy jo pikkuhiljaa. : ) Mut tammikuu on tylsä, jouluki on just ohi. Haluun kuitenki nähdä hyviä asioita ihan joka kuukausi, joten en haluu tammikuutakaan vihata. : )
Hah musta taas tammikuussa kun on uusi vuosi niin kaikki tuntuu mahdolliselta ja on ihan loistava fiilis! Uusi vuosi uudet kujeet! 😀
Marraskuu on kiva! Sillon on ookoo käpertyä sohvannurkkaan ja kun on ulkona, ei oo yleensä vielä mitään paukkupakkasia. Pimeys on vielä tässä vaiheessa jotenkin rauhoittavaa, enemmän se ihan sydäntalvella alkaa kyrsiä, sitten tuntuu et sitä on nähty tarpeeksi. Ite en toisaalta lämpene jouluhäslingeille yhtään niin marraskuu on yleensä tyyntä myrskyn edellä, kun muille se on ehkä enemmänkin vaan pitkittää joulun tuloa:D
Haha no joo, noin kun ajattelee niin joo! 😀 Musta vaan tuntuu että marraskuussa on pimeämpää kuin sydäntalvella (jolloin usein on lunta joka edes vähän valaisee) 😀
Mulle marraskuu on lähes kaikista parhain kuukausi! Monella mun sukulaisella on synttärit sillon, ja itsellänikin, niin on ainakin bileitä joka viikonloppu. Samalla saa virittäytyä jouluun ja olla ihan rauhassa peiton alla. Ei aina tarvii touhuta 🙂 tästä postauksesta tuli jotenkin vähä surkea mieli, ei ollut tälläkertaa kovin hyvänmielenpostaus :/ muuten kyllä rakastan blogiasi! 🙂
Haha 😀 No vaikka positiivinen olenkin niin aina mäkään en ole maailman iloisin, niinkuin vaikka juuri nyt 😀 Mun mielestä senkin saa näyttää blogissa! Mutta ihanaa, siis mulle tulee itselle siitä parempi mieli, kun te kerrotte positiivisia juttuja myös, ihanaa että jollekin myös se marraskuu voi olla lemppari! 🙂 Ja kiitos, kiva kuulla että tykkäät <3
Olen samaa mieltä sun kanssa tästä postauksesta.
Marraskuu on ihana! Silloin on aikaa laittaa kotia jouluiseksi ja tehdä/ostaa kaikille tärkeille joululahjoja. Sitten joulukuussa vaan odotellaan sitä joulua ja silloin aika menee hitaasti.
Todellakin on muitakin! 😀 Oikeestaan kaikki kuvailemasi asiat osuu omallekin kohdalle.. eniten piristäisi se lumi ja sen tuoma edes pieni lisäys valoa. Onneks marraskuu on kohta ohi! Tää on vähän tällainen turha kuukausi.
Mä tykkään ihan hurjan paljon marraskuusta! Sopivan viileä käyttää kaikkia mukavia neuleita. Kynttöilöitten polttaminen alkaa ja on niin tunnelmallista. On ihana kävellä aamulla pimeällä töihin/kouluun ja ihanan hämärää kun kävelee illalla takasin pimeässä kotiin. Lenkkiä ei tarvi odottaa iltaan asti, kun pimeää on jo iltapäivällä (tykkään siis lenkkeillä pimeällä.) Oonkin tämmönen pimeyden ihminen ja nautin siitä, ettei ole valoa. 🙂
Hei,
Eihän sun tarvitse jakaa tuntojasi kuukausien mukaan.
Marraskuukin on ihan kiva kuukausi, shoppailua yms. Ja onhan sulla ollut aika paljon ohjelmaakin ja menemistä tälle kuulle. Tsemppiä vaan, vai tarvitsetko rauhoittumista ylipäätään ?
Lokakuu on vieläkin hirveempi! D: Marraskuussa voi hyvällä tuurilla tulla jo lunta, lokakuussa harvemmin. Marraskuussa joulukin on jo lähempänä! 😀 Lokakuu on vain pimeä, harmaa ja satainen, ilman mitään mukavaa.
Mulle taas marraskuu on yks parhaimmista kuukausista, ihan vaan joulun takia:) sillon ei vielä pääse iskemään se ”joulu on kohta ohi!!” -hätä, mikä joulukuussa helposti tulee:D saa ihan rauhassa fiilistellä joulua, hankkia lahjoja ja askarrella kortteja. Sään puolesta marraskuut on nykyään ankeita, se on kyllä pakko myöntää.. mutta jouluvaloilla saa jo ihmeitä aikaan pimeyden suhteen:)
Mä olen lakannut tuijottamasta kalenteria ja elän hetki kerrallaan. Tänä vuonna marraskuu oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen. Niinpä tein kaverin kanssa turistiretken Helsinkiin, ulkoilin paljon taaperoni kanssa, harvoina sadepäivinä katseltiin muumeja ja leikittiin pikku autoilla.
Eihän viime kesäkään ollut sään puolesta oikein mistään kotoisin. Mutta siten pystyi enemmän tekemään niitä juttuja, joita ei helteessä jaksa tehdä. Esim joukkuepelit, kuten futis, on miellyttävä pelata pikkasen viileämmässä.
Kaikkea hyvää!
Ihanan rehellinen postaus! Täällä myös hankala marraskuu ollut, minä en oo tavallisestikkaan mikään maailman positiivisin tyyppi niin nyt kun on pimeää ja märkää ja koleaa niin meinaa olla niiin ankeaa ja saamatonta vaikka kaikki asiat ovatkin pääasiassa hyvin! Jospa lähestyvä joulu alkais pikkuhiljaa piristää mieltä 🙂 oon lukenu sun blogia monta vuotta ja tykkään siitä että sun blogi on aina yhtä tyylikäs ja tasokas mutta sisältö silti yleensä mukavan rentoa. Ehdottomasti saa olla myös tällaisia postauksia missä voi kertoa että välillä on hankalaa, kuten kaikilla joskus!
Muuten en oikeen koko talvesta hirveästi tykkää kun on kylmä ja synkkää mut marraskuun 26.pv mulla on synttärit 😀 se on ainoa hyvä puoli:D
Zeldasta tulee ihan hirmuisesti mieleen mun rakas kummityttöni! Ainakin hänen hassujen juttujensa perusteella, mitä olet täällä blogissa kertonut 😀 ja hieman on samaa näköäkin. Tai ehkä sen tekee se, että he ovat suunnilleen samanikäisiä hupsuja tyttösiä 🙂
Jep, eipä sillä niin väliä onko ulkona myrsky taikka tyyni – rakkaat pelastavat!
Itselleni marraskuu on vuoden parasta aikaa. Rakastan SYKSYÄ (monet tuntuvat puhuvan marraskuusta talvena, ihan liian monet). Syyspukeutuminen on mielekkäintä itselleni, on myös lupa linnoittautua kotiin jos keli tuntuu kurjalta ulkoilla, tulee ulkoleikkejä muutenkin puuhailtua lasten kanssa ihan ympäri vuoden jolloin marraskuu on mainio hetki levätä. Juuri pari päivää sitten tehtiin lasten kanssa taikataikina ja muovailtiin siitä j oulukuuseen koristeita, ihan parasta. Jos pimeys tuntuu ankealta voi aina sytyttää muutaman kynttilän tunnelmaa tuomaan. Marraskuussa ei ole liian kylmä, mutta pieneen paleluun voi pukea neuleen ja villasukat lämmittämään.
Marraskuussa on myös isänpäivä, täydellinen syy askarrella lasten kanssa jotain erityistä heidän elämänsä yhdelle rakkaimmista ihmisistä.
Itselleni marraskuussa erityistä on myös syntymäpäiväni, päivä jolloin saan taas hetken miettiä mitä kaikkea ihanaa olen ehtinyt saada elämässäni aikaan ja mitä kaikkea on vielä edessä.
Ei pidä vain tietyn kuun kohdalla ajatella negatiivisia puolia ja sen vuoksi masistella. Mistä tahansa kuukaudesta löytää jotain hyvää jos ei takerru niihin tiettyihin kurjiin puoliin. Pimeys on myös hyvä syy hieman levätä eikä juosta tukka nutturalla joka suuntaan kuin muuten jokaisena muuna kuukautena.
ihanat <3 voin kyllä niin samaistua tohon marraskuun tunnelmiin...