Voi mikä loppuviikko

14.03.2016

Torstaina tosiaan sairastui vatsatautiin esikoinen, perjantaina kuopus ja pe-la välisenä yönä vielä minä. Otto säästyi, ainakin toistaiseksi. Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun mä olinkin sitten koko lauantain vielä tosi heikossa kunnossa. Nukuin kolmet päiväunetkin, ja menin silti nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Sunnuntaiaamuna onneksi heräsin pirteänä ja hyvävointisena kuin peipponen jo kello kuudelta aamulla. Ei riittänyt unta enää sitä pidempään. Eilen illallakin oli vaikea saada vielä unta (vaikka valvoin normaalia myöhempään) koska olin lauantaina nukkunut niin paljon. Tai ainakin epäilen sen johtuneen siitä, yleensä mulla ei nimittäin tosiaankaan ole nukahtamisvaikeuksia jos olen herännyt kello kuusi aamulla, hahah.

Eilisaamuisten voileipätehdas touhuilujen jälkeen Otto nukkui pienet päiväunet ja me hengattiin ja leikittiin tyttöjen kanssa kun vihdoinkin oli vähän parempi olo. Iltapäivällä lähdettiin ulos ja ajeltiin vähän kauemmas hakemaan pajunkissoja. Käytiin oikein kumpparit jalassa metsäretkellä, ja käytiin salaisessa pajunkissapaikassa jonka Otto tiesi. Musta tuntuu että pajunkissat on joku tarkoin varjeltu salaisuus. Koskaan ei missään lue mistä niitä löytää eikä kukaan koskaan kerro missä niitä on, mutta aina kaikilla vaan on niitä! :D Mä olisin valmis vaikka ostamaan omani jos ei tarvitsisi kissojen ja koirien kanssa metsästää. Onneksi Otto tosiaan tiesi tuon yhden paikan, jonne meilläkin oli mahdollisuus nyt eka kertaa viiteen vuoteen mennä kun on auto.

Ilta vietettiin tyttöjen kanssa pajunkissoja koristellen, ja niistä tuli tosi ihania! Laitettiin ne jo esille, vielä pitää saada muutkin pääsiäiskoristeet paikoilleen ja pääsiäisruohot kasvamaan, niin pääsen esittelemään kevätkotia täälläkin. Onneksi tytöt on ainakin jo päiväkodissa laittaneet rairuohot kasvamaan, niin on edes yhdet hyvin kasvaneet ruohot jos meidän omat ei kerkeä kasvaa niin paljoa. Voisi kyllä ottaa huomisen asiaksi saada ne kylvettyä, niin olisi ainakin ensi viikolla jo hyvän pituiset.

*kumisaappaat saatu Nokian Jalkineilta.

Tänään ollaan sitten palattu jo ihan normiarkeen töineen ja päiväkoteineen. Ihana kevätaurinko on piristänyt mieltä, ja ei toi viikonloppukaan niin paha ollut vaikka sairasteltiin, ainakin tuli levättyä ja lauantaina etenkin heitettyä aivot narikkaan kun ei muutakaan jaksanut. Katsoin kokonaisen kauden Aupaireja päiväunieni välissä, enkä siis ole kertaakaan elämäni aikana aiemmin katsonut yhtään kokonaista tuotantokautta mitään yhdessä päivässä. Jaksoja oli onneksi vain yhdeksän ja ne olivat aika lyhyitä, mutta silti. Se oli tosi luksusta. Otto oli niin ihana kun hän hoiti mua ja touhusi lasten kanssa koko päivän.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti loppuviikko olisi yhtä aurinkoinen <3


13 Responses to “Voi mikä loppuviikko”

  1. Avatar Kristiina sanoo:

    Mistäköhän noi lasten ihanat takit on? On kyllä niin suloset! Mun tuuril ne on tietenki jotain vanhaa mallistoo mitä ei enää saa! :D

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Muistan että olet kertonut olevasi oksennuskammoinen samoin kun minäkin. Kiinnostaisi tietää miten suhtauduit kun vatsatauti tuli taloon? Miten oma oksennustauti alkoi? Saan voimaa muiden ”selviytymis tarinoista” niin kovin itse pelkään :(

  3. Avatar Rebekka sanoo:

    Hahha, hauska toi pajunkissojen varjeltu salaisuus :D itse oon koko lapsuuteni asunut maaseudulla ja meillä kaikki pihat ja tienvarret oli pajunkissoja täynnä, niin eipä ole ikinä tullut ajatelleeksi ettei ne kaikille ole niin itsestäänselvyyksiä! Toisaalta nyt kun sitä miettii niin nykyään kaupungissa asuessani, ei mulla ole aavistustakaan mistä niitä löytäisin. Onneksi edelleen on oma kotipaikkakunta sihteellisen lähellä ja sinne voi ajella hakemaan pajun oksia vaikka kaikkien kavereidenkin tarpeisiin :)

    • Avatar Niina sanoo:

      Mä ajattelin aivan samaa, mäkin oon kotoisin maaseudulta ja ei sitä kauhean monia metrejä tarvinnut itseään rasittaa, että löysi pajunkissoja. :’D Mutta nyt asun kaupungissa ja ei mulla kyllä ole mitään ideaa mistä niitä lähtisin etsimään – ehkä kasvatan ikkunalaudalle sitä rairuohoa!

  4. Avatar Sini sanoo:

    Miksei sulla itellään koskaan ole ulkoiluvaatteita? Ei pulkkamäessä eikä nytkään, mietin vaan miten noin tarkenee

  5. Avatar Anna sanoo:

    Olisi kiva jos vastaisit kommentteihin. Pari kertaa olen laittanut aiemmin ja tuntuu turhalta kun et vastaa.. :/ kyselin ohjetta marenkiherkkuun ja mitä meikkipohja käytät

  6. Avatar Essi sanoo:

    Ihanat hiukset<3 vaikken itelle koskaan vois kuvitellakkaan, ja ekaks ku kuulee et jollain on ton väriset hiukset ni tulee mielee melkeempä et "hyi vitsi, oikeesti" mut noi on kyl mahtavat! Ehkäpä onnistuit poistaa multa turhia ennakkoluuloja!
    En jaksanu kommentoida aikasemmin näistä ni nyt sitte:D
    Mut kiva postaus, niinku kaikki sun! Ei vaan jaksa/ehdi kommentoida aina:/, varsinkaa jos ei oo just mitää muuta sanomista ku et kiva postaus :D XD
    terkkuja otolle ja tytöille, söpöliinejä ne kaks!

  7. Avatar - sanoo:

    Täällä kans kiinnostaisi postaus vatsatautifiiliksistä! Itelläni on myös kammo, hieman jo helpottanut kun töistä (päiväkodista) saanut pari kertaa, mutta edelleen tosi paha :(

  8. Avatar Nimetön sanoo:

    Silloin kun minä ja mun sisko oltiin lapsia, meidän äiti laittoi isän kukkakauppaan ostamaan pajunkissoja virpomista varten :D ei löydetty muualta

  9. Avatar hennna sanoo:

    Voi kurja kun olette melkeen koko perhe sairastellut =( !
    Yhdyn edellisiin kommenteihin, myös täällä vatsatauti on ahdistava asia ja sitä koittaa vältellä viimeiseen asti! Olisi kiva kuulla miten teillä toimitaan, kun ensimmäinen sairastuu ja miten perhettä pyöritetään, jos koko porukka on samaan aikaan vuoteessa :/

  10. Avatar Eimin sanoo:

    Pajun oksia löytyy vesistöjen varsilta. Kun kävelee esim. Jotain rantapolkua niin varmasti on ja paljon pajunoksia. Jopa kaupungissa.

  11. Avatar Nimetön sanoo:

    Tuleeko näistä oksennuspeloista postausta mitä on pyydetty kun et ole vastannu mitään :)

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.