Torstaina tosiaan sairastui vatsatautiin esikoinen, perjantaina kuopus ja pe-la välisenä yönä vielä minä. Otto säästyi, ainakin toistaiseksi. Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun mä olinkin sitten koko lauantain vielä tosi heikossa kunnossa. Nukuin kolmet päiväunetkin, ja menin silti nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Sunnuntaiaamuna onneksi heräsin pirteänä ja hyvävointisena kuin peipponen jo kello kuudelta aamulla. Ei riittänyt unta enää sitä pidempään. Eilen illallakin oli vaikea saada vielä unta (vaikka valvoin normaalia myöhempään) koska olin lauantaina nukkunut niin paljon. Tai ainakin epäilen sen johtuneen siitä, yleensä mulla ei nimittäin tosiaankaan ole nukahtamisvaikeuksia jos olen herännyt kello kuusi aamulla, hahah.
Eilisaamuisten voileipätehdas touhuilujen jälkeen Otto nukkui pienet päiväunet ja me hengattiin ja leikittiin tyttöjen kanssa kun vihdoinkin oli vähän parempi olo. Iltapäivällä lähdettiin ulos ja ajeltiin vähän kauemmas hakemaan pajunkissoja. Käytiin oikein kumpparit jalassa metsäretkellä, ja käytiin salaisessa pajunkissapaikassa jonka Otto tiesi. Musta tuntuu että pajunkissat on joku tarkoin varjeltu salaisuus. Koskaan ei missään lue mistä niitä löytää eikä kukaan koskaan kerro missä niitä on, mutta aina kaikilla vaan on niitä! 😀 Mä olisin valmis vaikka ostamaan omani jos ei tarvitsisi kissojen ja koirien kanssa metsästää. Onneksi Otto tosiaan tiesi tuon yhden paikan, jonne meilläkin oli mahdollisuus nyt eka kertaa viiteen vuoteen mennä kun on auto.
Ilta vietettiin tyttöjen kanssa pajunkissoja koristellen, ja niistä tuli tosi ihania! Laitettiin ne jo esille, vielä pitää saada muutkin pääsiäiskoristeet paikoilleen ja pääsiäisruohot kasvamaan, niin pääsen esittelemään kevätkotia täälläkin. Onneksi tytöt on ainakin jo päiväkodissa laittaneet rairuohot kasvamaan, niin on edes yhdet hyvin kasvaneet ruohot jos meidän omat ei kerkeä kasvaa niin paljoa. Voisi kyllä ottaa huomisen asiaksi saada ne kylvettyä, niin olisi ainakin ensi viikolla jo hyvän pituiset.
*kumisaappaat saatu Nokian Jalkineilta.
Tänään ollaan sitten palattu jo ihan normiarkeen töineen ja päiväkoteineen. Ihana kevätaurinko on piristänyt mieltä, ja ei toi viikonloppukaan niin paha ollut vaikka sairasteltiin, ainakin tuli levättyä ja lauantaina etenkin heitettyä aivot narikkaan kun ei muutakaan jaksanut. Katsoin kokonaisen kauden Aupaireja päiväunieni välissä, enkä siis ole kertaakaan elämäni aikana aiemmin katsonut yhtään kokonaista tuotantokautta mitään yhdessä päivässä. Jaksoja oli onneksi vain yhdeksän ja ne olivat aika lyhyitä, mutta silti. Se oli tosi luksusta. Otto oli niin ihana kun hän hoiti mua ja touhusi lasten kanssa koko päivän.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja toivottavasti loppuviikko olisi yhtä aurinkoinen <3