Kahden kaupungin välissä

14.07.2016

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3


16 Responses to “Kahden kaupungin välissä”

  1. Avatar Mammamiia sanoo:

    Oulu on kyllä ihana kaupunki. Oma tunnelmansa, kuten varmasti myös Helsingissä. Me ollaan usein mietitty Raahen ja Oulun väliä, joskus tekis mieli muuttaa sinne missä ois enemmän kaikkea, mutta sit aattelee, että ei täältä Raahestakaan niin pitkä matka sinne ole. :)

  2. Avatar Unnukka sanoo:

    Kuullostaa tutulta! Itse olen kotoisin Savosta, kun taas puoliso Tampereelta. Ollaan kolmen vuoden aikana asuttu niin Tampereella kuin nyt täällä Savossakin. Koska perhe ja ystävät ovat vähän ympäriinsä, niin usein tuntuu, että onko tää nyt sittenkään se oikea, lopullinen, paikka…aina sitä kaipaa jotain just sieltä toiselta puolelta Suomea :D
    Yritän ajatella niin, että on rikkaus, ettei ole ”jämähtänyt” vain yhdelle paikkakunnalle, ja että sukulaisia ja ystäviä on tosiaan siellä täällä. Eipähän tule yöpymispaikoista pulaa lomareissuilla :)
    Ihanaa lomaa sinne!

  3. Avatar St. brigitten sanoo:

    Pitkästä aikaa kommentoin. Kaikki postaukset aina lukenu, mut kommentointi jääny ihan :( Tiedän niin ton tunteen. Mä kamppailin kahden maan välillä nuorena,mutta tänne jäin. Edelleen osa minua on muualla, mutta näin on hyvä just nyt :)

    Innolla odotan Oulu postausta. Me ollaan menossa sinne kans tänä kesänä pariksi yöksi, jos vaan budjetti antaa periksi :) henkalla on siellä turnaus ja olis kiva kerrankin lähteä koko perheen voimin mukaan.

  4. Avatar Janette sanoo:

    Sun tekstit on aina niin voimaannuttavia. Kiitos että jaat palan ainutlaatuisesta asenteestasi ja ajatuksistasi meille. Mukavia ja rakkauden täyteisiä päiviä sinne teille :)

  5. Avatar päivänkakkara sanoo:

    Mä muutin Turusta Ouluun syyskuun alussa miehen ja opiskelujen perässä ja poden melkein samaa ongelmaa kun sä! Turku vetää puoleensa vanhojen kavereiden, perheen ja sukulaisten takia, kun sit taas täällä on miehen perhe, uudet kaverit, uus elämä ja sitä rataa.
    Ollaan mietitty jos muuttais takas Turkuun ku valmistun, koska ikävöin niin paljon sitä kaupunkia, mut toisaalta en haluis enää jättää tätä kaikkee taakse.. Oon myös sitä mieltä, et näiden kaupunkien kuuluis olla lähempänä! :D

  6. Tiedän tuon fiiliksen kahden kaupungin välissä!
    Meillä ne on PK-seutu vs. Kouvola.
    18-vuotiaana muutin tänne Vantaalle miehen ja lapsen kanssa, koska kouluni oli Järvenpäässä. Olin myös haikaillut tänne muutosta 6-vuotiaasta asti, koska halusin veljeni luokse. Ja noh, Kouvola nyt vaan on… no ei voi sanoa, että olisin siellä asumisesta mitenkään nauttinut :D
    Nyt kuitenkin veljeni muuttanut Tampereelle, joten ollaan täällä ihan yksin kun kaikki muu suku asuu siellä Kouvolassa. Järjellä ajateltuna täältä ei pidä lähteä enää takaisin (opiskelu mahdollisuudet, työmahdollisuudet, julkinen liikkenne, kaikki lähellä, isommat piirit, terveyden huolto jne.) mutta sitten taas haluaisi, että pystyisi nähdä omaa äitiä useammin ja olisi se tukiverkosto lähellä ja saisi joskus lapsivapaatakin..
    Vaikeita asioita!

    Ps. täällä ihan koukussa pokemon GO:hun, eilen juoksin yhden hyvän perässä huonoilla kengillä pienen ikuisuuden ja tulos on se, että nyt mulla on yhteensä 4 pikkuvarvasta (ai saakeli!) ja se perhanan pokemon kaiken lisäksi karkasi! :D :D

    Hyvää viikonloppua teille!

  7. Avatar Kati sanoo:

    Et oo ainoa! Me muutettiin vajaa vuosi sit miehen kotipaikkakunnalta 300km päähän mun kotikaupunkiin,ja vaikka onkin ihana asua taas lähellä omaa perhettä ja oon ehdottomasti sitä mieltä et täällä on mun koti, niin tunnen kuitenkin haikeutta kun miehen sukulaiset on kaukana. Vihasin koko kaupunkia kun siellä asuttiin, enkä 3,5 vuoden aikana viihtyny siellä päivääkään, mutta nyt aika on jonkun verran kullannu muistoja ja toisinaan kaipaan sinne kyllä, mutta en ikimaailmassa enää suostuis muuttaan takas. Välillä mietin, et olis reiluinta molemmille et muutettais jonnekin puoliväliin, ei kummankaan kotikaupunkiin, mut sit olis kaikki sukulaiset kaukana enkä sitäkään tahdo. Onneks mies viihtyy täällä paremmin kun mä sen kaupungissa!

  8. Avatar Kahden kaupungin välillä sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Olen Oulusta samoin kun mieheni, joka opiskelujeni myötä lähti mukanani Tampereelle. Nyt kun perheen perustaminen on hyvinkin ajankohtaista saa pohtia olemista toden teolla näiden kahden kaupungin välillä. Nimenomaan, olisivatpa kaupungit vähän lähempänä toisiaan! Ihanteellista olisi, jos saisin yhdistää Oulusta perheeni ja Tampereen kaupunkina. Nautin kovasti asua täällä Tampereella, mutta samalla sydäntä riistää mistä kaikesta olen jäänyt paitsi, kun kolme siskoani ja parhaat ystäväni ovat Oulussa. Loppujen lopuksi oletpa missä vain et voi saada kaikkea.

  9. Avatar Getu sanoo:

    Sulla on aivan mahtava blogi ja tytöt ovat niin suloisia.

  10. Avatar Honnaw sanoo:

    Mulla itelläni pyörii välillä ajatus siitä mitä jos asuttaisiinkin mun kotipaikkakunnalla eikä täällä miehen. Valitettavan usein löydän enemmän hyötyjä omasta kotipaikkakunnastani kun täältä, mutta osaansa on tyydyttävä. Ainakin vielä toistaiseksi! :D

  11. Avatar Riina sanoo:

    Et ole yksin noine pohdintoinesi, et todellakaan. Ehkä voi ajatella, että on kaksi (sielun) kotia, nauttia niiden molempien parhaista puolista..

  12. Avatar Eeva sanoo:

    Täällä myös yks, joka seilaa Oulu-Helsinki väliä, ja miettii et kumpi olisi lopulta pysyvä kaupunki. Nyt oon saanut reissata näiden välillä, vaikka se välillä puuduttavaa onkin :D Niinku sanoit niin puolensa ja puolensa kummassakin. Oulussa tykkään luonnosta ja rauhasta, tietty läheisistä ja sukulaisista, mut Helsingissä on taas paras joukkoliikenne ja enemmän menoja. Saas nähdä kumpi vie! :D

  13. Avatar Johanna sanoo:

    Kuulostaa tutulta! Miehen kanssa välillä myös pohditaan tätä. Nykyisessä asuinkaupungissamme on paremmat työmahdollisuudet, mutta kaupungissa, josta olemme molemmat kotoisin, asuvat molempien vanhemmat ja sisarukset sekä paljon ystäviä. Vaikka matkaa ei tule autolla kuin puolitoista tuntia, olisi mukava pystyä esim. arkisin vain poikkeamaan ex tempore kahvilla yms. Näkeminen vaatii loppujen lopuksi aina järjestelyjä. Niin kuin itsekin sanoit, molemmissa on puolensa. Ja onneksi välimatka ei ole meillä tuon pidempi. Itse olen kuitenkin niin perhekeskeinen, että perheen näkeminen säännöllisesti on todella tärkeää.

  14. Avatar Mm sanoo:

    Meillä pähkäillään myös missä olis hyvä asua. Tällä hetkellä ollaan australiassa lähellä miehen sukua, mutta kyllä minulla on ikävä perhettä ja ystäviä päivittäin. Ja täältä ei noin vaan lähdetä viikonloppureissulle…. Ennen lapsia tilanne oli vähän eri, mutta nyt ne omat vanhemmat olisi ihana olla lähellä ja lapsen päivittäisessä elämässä mukana. Olisi tosiaankin helpompaa olla lapsi/teini ja mennä minne raahataan :D

  15. Avatar Jenny sanoo:

    Haha luin ensin että Oton pornokokoelmaa :D (pokemonkokoelmaa)

  16. Avatar Jenny sanoo:

    Haha luin ensin että Oton pornokokoelmaa :D (pokemonkokoelmaa)

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.