Mitä meille kuuluu

01.02.2017

Ihanaa helmikuun ensimmäistä! Ajattelin kirjoittaa vähän kuulumisia, niitä aivan tavallisia kuulumisia, pitkästä aikaa. Hirveästi on ollut raskaushöpinää, sisustushöpinää, vaatehöpinää ja kakkuakin on leivottu, mutta mitä meille ihan oikeasti kuuluu? Siitä aion kertoa tänään.

Kun ylitin sen 37+0 viikon rajapyykin, mä häkellyin hetkeksi. En ollut osannut odottaa että pääsen niin pitkälle, kun neuvolassa ja äitiyspolillakin oltiin alusta asti sitä mieltä että vauva tulee samaan aikaan kuin aiemmatkin. Muutama päivä meni sellaisessa valmiustilassa, kokoajan olin valmiina lähtöön. Nyt olen ollut jo monta päivää rennommin. Vaikka supistaa säännöllisesti ja paljon, se ei tarkoita mitään. Kyllä mulla se vaisto on vielä tallella, vaikka tämä raskaus onkin erilainen. Hetken jo nimittäin pelkäsin että olen kadottanut omat vaistoni enkä osaa enää tulkita omaa kroppaani. Kyllä mä osaan, ja huomaan sitten kun aika on, ja ei se ainakaan vielä ole ihan käsillä. Tein vielä suunnitelmia viikonlopuksikin ihan hyvillä mielin ja uskon ehtiväni ne toteuttaa, sillä tämä tyyppi ei ainakaan näillä näkymin halua vielä ulos jos yhtään omia fiiliksiäni tulkitsen oikein. Tokihan kaikki voi muuttua nopeastikin mutta sitten mennään sen mukaan.

Viime päivinä olen saanut tehtyä paljon töitä valmiiksi varastoon, jotta ensi hetket vauvan kanssa voidaan sitten rauhoittaa vain hänen kanssaan olemiselle. Se on ihan loistavaa, koska pelkäsin että mulla puskee deadlinet päälle turhankin aikaisin kun tässä onkin kestänyt pidempään. Lisäksi olen pessyt vähän lisää pikkupyykkiä (odotellessa ehtii vähän turhankin hyvin shoppailemaan), käynyt kävelyillä, siivonnut ja katsonut leffoja. Olen ilokseni huomannut että en olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin, ja jaksoin hyvin kävellä tunnin lenkin. Olen puhunut pitkiä puheluita kavereiden ja äidin kanssa ja saanut höpöttää kaikesta maan ja taivaan välillä.

Lapset ovat olleet lyhyempiä päiviä päiväkodissa, ja on ollut ihanaa hengata heidän kanssaan enemmän. Ollaan pelattu Kimbleä, leikitty barbeilla, luettu kirjoja ja hoidettu nukkevauvoja.  Iltapalalla he saivat neljiä eri muroja ja myslejä samaan annokseen, vaikka onhan se vähän hömppää että on niin monta pakettia yhtäaikaa auki. Mutta hei, miksi olla tylsä kun voi olla kiva? Huomenna heillä on vielä tarhapäivä, ja sitten on taas useampi kotipäivä. Kieltämättä odotan hurjasti sitäkin että neitokaiset jäävät lomalle meidän kanssa ja saadaan ihan koko perhe hautautua vauvakuplaan.

Otto päätti eilen vaihtaa meidän olkkarin järjestystä, ja niin me hengattiin sillä aikaa tyttöjen kanssa keittiössä pelaamassa lautapelejä kun Otto pyöräytti koko järjestyksen ympäri. Esittelen uudistuneen olkkarin kunhan ollaan saatu meidän uusi matto jonka tilasin tänään. Huomattiin nimittäin järjestyksen vaihdon jälkeen että meidän olkkari onkin oikeasti aika iso ja vaatii ehdottomasti 200×290-kokoisen maton tuon nykyisen 160×240-kokoisen tilalle. Ja tuon nykyisen maton voi sitten laittaa keittiöön niin saa sinnekin kotoisuutta ja lämpöä. Uuden maton pitäisi tulla perjantaina, joten sen jälkeen luvassa sisustusjuttuja ja ennen-jälkeen -kuvia!

Että joo, sellaista ihan tavallista arkea meille tänne, perus keskiviikkokuulumisia. Ihanaa iltaa kaikille <3


16 Responses to “Mitä meille kuuluu”

  1. Avatar muumi sanoo:

    ”ollut raskaus ja sisustus höpinää” sitähän tääkin oli :D hhaha zemppiä loppuun !

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hah nooo oli siinä arkeakin, mut tällä viikolla arjessa on ollut mielessä vähän raskaus ja sisustuskin XD I get your point! :D Kiitos paljon ja kivaa viikkoa sinne! <3

  2. Avatar Laura sanoo:

    Moi! Sellainen kysymys, että kuka tyttöjä hoitaa sen aikaa kun te Oton kanssa ootte synnyttämässä? :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Meillä on valmiudessa Oton perhe sekä Zeldan kummi ja yksi vauvan tuleva kummi, se hoitaa kuka pääsee nopeiten paikalle silloin kun tarve iskee! :) Mutta on kyllä ihanaa että on näin monta ihmistä, tietää että hoito ei ole ongelma sitten kun lähtö tulee!

  3. Avatar Alli sanoo:

    Jee, kuulumispostaus! Nää postaukset on ihan mun lemppareita! Kiva kuulla, että kaikki on mennyt hyvin. Käyn joka päivä tsekkaamassa, että joko teidän vauva on jo syntynyt. :D Superpaljon tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiva kuulla että tykkäsit, kiitos hurjan paljon <3 Aika moni taitaa odottaa jo kovasti kommenteista päätellen :D Mutta kyllä hän sieltä sitten tulee kun on valmis <3 Kiitoksia vielä ja kivaa viikkoa sinne!

  4. Avatar Emmi sanoo:

    Mikähän näillä numero kolmosilla on, kun meidänkin kolmas lapsi viihtyi masussa pidempään kuin aiemmat (41+6 :D)! Toivotaan ettei sulla ihan niin pitkälle mene kuin mulla. :D
    Tsemppiä viimeisiin päiviin, pian se pieni on sylissä! <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ai tää on joku yleisempikin juttu, mä luulin että oon joku luonnon oikku! :D Ihanaa että en ole! :D Kiitoksia hurjasti tsempistä ja ihanaa viikkoa sinne <3

  5. Avatar Annukka sanoo:

    Olipa kiva lukea tavallisia arkikuulumisia! Vitsit että ootan miltä teidän olkkarissa näyttää, siellä on ollut tähänkin asti niin nättiä ja kodikasta :)

  6. Avatar tammimamma sanoo:

    Synnytystä edeltävänä päivänä sattumalta oli useammankin ihmisen kanssa puhetta h-hetken lähestymisestä. Raskausviikkoja oli tullut 38 täyteen. Kaikille hymähtelin sitä samaa että ”ei viel mitään oloja” ja ”ei tää nyt vielä”. Ja sit seuraavana aamuyönä piti soittaa lapsenvahtia paikalle! Hiukan huvitti kyllä itseänikin :) Mutta ei sitä tosiaan kovin montaa tuntia ennakkoon aina tiedä, eikä onneks tarvikaan.
    Just hyvä jos pystyt keskittyyn muihin juttuihin nyt vielä, kyllä hän sitten ilmoittaa itsestään ja tehdyt suunnitelmat voi tarvittaessa perua :)

  7. Avatar Mari sanoo:

    Hirveästi tsemppiä viimeisiin raskaushetkiin, toivottavasti kaikki menee hyvin! :) En ole aiemmin kommentoinut mutta nyt on pakko. Odotan innolla että pienokaisenne syntyy ja ihanat isosiskotkin pääsevät sitten vauvaa hoivaamaan. Toivottavasti pystytte terveinä kun perheessä on sitten pienokainen ja muutenkin arki lähtisi hyvin rullaamaan. Olet mahtavan oloinen äiti ja ihanaa kun puuhastelette kaikkea mukavaa yhdessä perheenä. Myös moni resepteistäsi on tullut käyttöön. Hyvää kevättä ja onnellista pikkuvauva-aikaa sitten kun hän syntyy! :)

  8. Avatar neito sanoo:

    Mulla oli kuopuksen laskettu aika 29.12 ja esikoinen syntyi pari viikkoa ennen laskettua aikaa. No, kuopuksella ei ollut, niin kiirus. 30.12 illalla nukkumaan mennessä totesin miehelle ( ei ollut mitään tuntemuksia mistään synnytyksestä), et kerkiää vielä tälle vuodelle. Siis vitsinä…. No, lähtö sairaalaan tuli seuraavana aamuna klo 6.30 ja vauva oli sylissä 8.35 ja siis alle puoli vuorokautta siitä, kun vitsailin, et ehtii hyvin tälle vuodelle. :) Mitään merkkejä koko synnytyksestä ei ollut (kuin iso maha), vasta kun tosi puuhat alkoivat. :)

  9. Avatar Laura sanoo:

    Oi, tsemppiä viime metreillä!! :)<3 mulla molemmat synnytykset on alkanut just sinä päivänä kun supistukset loppu seinään ja ei ollut mitään oloja ja se fiilis ettei mitään tapahdu piiitkään aikaan :D

  10. Vitsit, että oot niin uhkean ja hyvinvoivan näköinen. <3 Ihan kateeksi käy. Tosin, en itse ole koskaan tuntenut itseäni yhtä kauniiksi ja naiselliseksi, kuin raskaana ollessa.
    Meilläkin on suunniteltu järjestyksen muuttoa, mutta makkarissa. Kaiketi se on mun tapa hoitaa hillitöntä muuttokuumetta, johon ei ainkaan toistaiseksi ole luvassa helpotusta.

  11. Avatar Tuija sanoo:

    Vitsi miten kiva lukea, että joku voi hyvin. Minulla tuli eilen täyteen 39 ja olen kuin tulisilla hiilillä. Tämä tietysti esikoisvauva ja kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Toivon silti jo kovasti että vauva syntyisi enkä osaa olla yhtä tyynesti kuin sinä. :D http://starbox.fi/tuijastateofmind/rv-39 eilen just kirjoittelin blogiin omia ajatuksia ja kyllähän niistä melko negatiivisia tuli..

  12. Avatar xod sanoo:

    Raskaus näyttäis kyllä pukevan sua todella hyvin :) Sun kasvot näyttää todella kauniilta. Vaikka ootkin jo ihan lopuillas raskaana niin vau!

Kommentoi