Tänään vauva on kaksi viikkoa vanha. Hänen oma persoonansa on alkanut tulla yhä enemmän esiin hereillä vietettyjen minuuttien lisääntymisen myötä. Ja pakko sanoa: meidän vauva on aivan mahtava tyyppi! Kuinka voi tuijotella jotain sydänlasit silmillä vaan kokoajan? Hän on ihan hurmaava neiti ja tekee meidät kaikki niin onnelliseksi.
Hän pitää maailman söpöintä pientä ähinä-ääntä, jonka seassa kuuluu jo välillä ihan pieniä jokelluksiakin. Välillä hän vaan tuijottelee suurilla silmillään ihan hipihiljaa vaikka kuinka kauan. Hän osaa jo katsoa suoraan syvälle silmiin ja seurata lelua ja ääntä katseellaan. Hän voisi katsella isosiskojaan vaikka kuinka pitkään, ja viihtyy ihanasti molempien sylissä sohvalla.
Vauva on rauhallinen tyyppi ja melko kärsivällinenkin. Hän viihtyy lattialla oman peiton päällä hengaillen, ja usein nukahtaakin siihen. Hän nukkuu pitkiä päiväunia melkeinpä missä vaan, ja on kehittänyt itse itselleen omanlaisensa rytmin, johon kuuluu täsmällinen ruokailu 2-3h välein päivisin. Joka ilta hän bulkkaa tissillä tunnin-pari jotta jaksaa sitten nukkua pidempiä pätkiä yöllä. Hän on kova syömään ja kasvaa hienosti. 50cm housut ovat jo jääneet pieneksi meidän pitkäsäärelle, 50cm bodyt taas ovat edelleen aivan sopivia.
Vauva hymyilee ihanasti vahingossa unissaan. Tarkoituksellista hymyä saadaan varmaan odottaa vielä jonkin aikaa mutta ai että nuo pienet vahinkohymyt sulattavat sydämen. Voisin vaan tuijotella tyttöä oikeasti vaikka koko illan kun hän nukkuu ja paijata hänen silkinsileää pientä poskeaan. Silloin kun vauva nukkuu päiväunia jossain muualla kuin mun sylissä, mulle ehtii tulla häntä jo ihan hirmuinen ikävä, vaikka hän olisi metrin päässä.
En malta odottaa että saan oppia tuntemaan vauvaa vielä enemmän. Mistä hän tykkää, millainen hänen äänensä on kun hän puhuu, miltä hänen naurunsa kuulostaa. Samaan aikaan en kuitenkaan haluaisi mennä enää yhtään minuuttia eteenpäin, vaan jäädä tähän ihanaan täydelliseen hetkeen. Hän on niin ihana, voisiko ajan vaan pysäyttää?
Ei me uskallettu haaveillakaan että vauva-arki voisi alkaa näin ihanasti tällä kertaa, ja musta tuntuu että joka päivä hämmästellään monta kertaa ääneen että kaikki on vaan niin hyvin. Vaikka aika kuluu eteenpäin, vauva kasvaa ja arki arkistuu – näillä ainutlaatuisen ihanilla ensimmäisillä päivillä tulee olemaan kyllä iso paikka mun sydämessä ikuisesti. Kaiken sen odotuksen ja toivomisen ja kaikkien viime vuoden rankkojen juttujen jälkeen tämä tuntuu täydelliseltä, ihanalta ja voimaannuttavalta.
Vauva on varastanut meidän kaikkien sydämet ihan kokonaan, ja olen varma että ihastutaan häneen vaan päivä päivältä enemmän <3
Luin tätä nii hymy takaraivossa! 🙂 todella suloinen lapsi <3 ja eikä!! Arvaa mitä!!!!!! Näin teidän koko perheen tänään kahdesti Jumbossa!! Ensiksi kävelitte vastaan ja katsoin Ottoa sillä ilmeellä kuin olisitte tunteneet minutkin ja olin sanomassa "Mooooi otto ja iina"! Sit sekunnin päästä tajusin et ei helv. Ettehän te mua tiedä ja hihitellen juoksin nopee pois :Ddd no siinä n. 15 min ajan kirosin itteni johonki et miks ihmeessä en sanonuy mitään kunnes törmään taas teihin br-lelukaupassa 😀 mietin että nyt on tilaisuuteni ja marssin.....aivan ohitsenne. Siis en vaa kehdannut tulla siihe ku hihitytti ja ottokin siinä vaunuka työnnellessä hymyili ystävällisesti samalla kun te zeldan ja tiaran kanssa valkkasitte leluja. Okei. Vuoden nuija palkinto tänne siis! En vaa -TAAS-kaan saanu aikaseksi sanoo mitää vaa hihitellen ajoin sitte kotiin turvaan ja tuun tänne sanoo. Huoh 😀 mut joo, kiva stalkkeri teilläkin on ollu päivässä. Kamalaa 😀 häpeen itteeni mut ehkä sit ens kerralla :D!!! Mitäköhän uskaltaisin sanoa 😀 hahahhha! <3
Miten ajattelit sitten järjestää arjen kun jäätte tyttöjen kanssa kotiin ?
Kun ei ole apukäsiä enää tarjolla.
Ehkä sitten kirjoittelet siitä,olisi kiva kuulla miten arki lähtee sitten sujumaan.
Elämä on ihmeellistä.
Ja teidän vauva on suloinen. <3
Voi Iina oot niin ihana! Ja teidän perhe! ❤️
Muistan kun löysin blogisi vuonna 2011. Odotettiin silloin esikoistamme. Lopulta kävikin niin, että meidän poika on teidän Tiaraa viikon vanhempi.
Nyt kolme poikavauvaa myöhemmin seuraan vieläkin hymyssä suin postauksiasi.
Ja tämä teidän vauvakupla. Aa että! Kylmät väreet menee lukiessa, kun tulee mieleen meidän ensimmäiset viikot viiden hengen perheenä.
Onnea teille! ❤️
Ihana vauva teillä ❤ Täällä on samanlaiset fiilikset puolitoista viikkoa vanhemman vauvan kanssa. Uskomatonta, miten ihanalta ja helpolta vauva-arki voikaan tuntua tällä toisella kertaa. Vaikka nämä hetket ovat ainutlaatuisia ja ihania, en malta minäkään odottaa, että vauva kasvaa ja hänestä tulee oma persoona ja luonne esiin entistä enemmän.
Läskihän susta jäi 😀
Oli pakko julkaista tämä ihan kaikessa absurdiudessaan 😀
No on kyllä umpimielisen tyhmä kommentti. Onneksi pystyt ottamaan huumorilla. 😀 Onneksi olkoon ihanasta vauvasta ja näytät kauniilta ja onnelliselta. <3
huhhuh, naurahdin ihan ääneen kun luin ton kommentin 😀
Harmittaa kovasti Iinan puolesta tälläset perseily kommentit. Toki veikkaan vahvasti, että tälläisen kommentin kirjottaneella ei kovin hyvä itsetunto voi olla. Olet Iina upea ja mahtavasti palautunut! Innolla odotan millaisen nimen uusin pikkuneiti saa! Iloa ja onnea teille<3
Kuka kehtaa nimitellä Iinaa läskiksi 2 vkoa synnytyksen jälkeen, oot aika torvi. Ja tietysti anonyymisti
Aivan suloisia kuvia <3 varsinkin tuo missä isot siskot pitää vauvaa sylissä:)
On kyllä paljon Tiaran näköä kun hän oli pikkuinen vauva 🙂 Ihana pikkuinen, en malta odottaa ristiäisiä, onko päivä jo päätetty? 😀
Vastasyntyneiden vahinkohymyissä on jotain niin sydäntä sulattavaa. Ne on niin ihania. Se on juttu, jota mulla on ehkä eniten ikävä niissä ensimmäisissä päivissä. Vaikka juuri nyt musta on ihan parasta herätä ennen kello seitsemää siihen, että pinnasängystä kuuluu tosi topakkaan sävyyn; ”äiti.”
Lapset ja vauvat on kyllä niin ihania.
Tuota postauksen toista kuvaa tuijottelin hyvän aikaa hymy korvissa 🙂 se on jotenkin niin aidon ja kauniin ja hehkuvan näköinen, onni ja rakkaus välittyy täysin.
Hirveän paljon onnea ja rakkautta <3
Olisi hauska kuulla onko teillä jo nimi tiedossa tai oliko jo kenties ennen syntymää ja onko tuo ajatus säilynyt vauvan synnyttyä? 😉
Niin ihana teksti ja ihan järjettömän suloinen vauva ♥
Voi toista, niin kaunis ja ihmeellinen pieni<3
Voi että miten suloinen vauva ja ihana postaus <3 oma pieni syntyy toukokuussa ja en malta odottaa että pääsen elämään näitä ensimmäisiä viikkoja vauvan kanssa!!!<3 toivottavasti kirjotat myös pian kokemuksia priam vaunuista, mulla oottelee samat vaunut käyttöön pääsyä, niin kiinnostaa kovasti että mitä tykkäätte:)
en voi ymmärtää tuota anonyymin kommenttia sun ”läskeydestä”. olet ihan tajuttoman hyvässä kunnossa, ja vaikka itse olen ihan normaalipainoinen, antaisin mitä vain, että saisin tuollaisen hoikan kropan mikä sulla on!
Tiedän, että julkistatte nimen vasta ristiäisten jälkeen, mutta joko vauvalla on nimi? Vai millä häntä kutsutte?
Voi että, ihana! Onnea! Ihana perhe teillä 🙂