Vauvan 10 ja 11 kuukauden kuulumiset

29.07.2022

Kesäkuu vierähti ohi ilman perinteistä vauvan kuukausikuulumispostausta, mutta hei, näin on ollut joka lapsen kohdalla ainakin kerran vauvavuoden aikana. Ehkä se on just se kesä, jolloin helposti unohtuu kirjoitella ylös ne ajallaan. Vauva tosiaan kerkesi täyttää jo 11 kuukautta ja ihan kohta juhlitaan jo 1v-synttäreitä, joten vauvavuoden viimeisiä viedään. Se näkyy mm. siinä, että vauva on koko ajan enemmän ja enemmän ymmärtävä aktiivinen toimija, jonka suurin hitti tällä hetkellä on matkia kaikkea mitä siskot tai aikuiset tekee.

Vauvan lempileikkejä 10 ja 11 kuukauden iässä esimerkiksi:

– Hiusten harjaaminen, omien tai muiden. Hän voi istua vaikka puoli tuntia paikallaan ja huitoa harjalla omaa päätä tai toisen päätä tyytyväisenä. Lemppari on Denmanin kevyt musta harja, joka pysyy hyvin kädessä.

– Pukemisleikit. Hän pukee ihan kaikki vaatteet ”pään yli”, oli kyseessä sitten housut, sukka tai isin t-paita. Myös pukemista voi harjoitella vaikka kuinka kauan.

– Sanoa ”haoo” puhelimeen tai käteen ja laittaa se korvalle. Hänellä on usein tärkeitä bisnespuheluita. Hän tykkää myös soittaa mummulle videopuheluita ihan oikeasti ja onkin aina valmiina soittamaan mummulle.

– ”aaaahhhh” sanominen juomisen jälkeen. Aina kun hän juo esim. mukista vettä (tai vekkulituulella ollessaan tissistä maitoa), hän sanoo ”aaahh” sen jälkeen. Kuuli kerran kun Otto hörppäsi kylmää cokista ja teki niin ja sen jälkeen tästä tuli hänelle tapa. Hän myös pitää huolen, että muut sanoo saman aina juodessaan. Alkuun tämä oli vain leikki, mutta sittemmin hän on oppinut kertomaan janosta osoittelemalla mukeja ja sanomalla ”aahh”.

Näiden lisäksi muita ehdottomia suosikkipuuhia on vesileikit ihan missä tahansa vedessä uima-altaasta mereen ja kylpyammeesta suihkuun. Kunhan vaan on vettä niin hän viihtyy vaikka ikuisesti. Se oli kyllä aistittavissa jo ihan ekoina viikkoina, että tämä vauva on vesipeto, kun hän aina rauhoittui suihkussa vaikka muuten olisi ollut joku hankalampi hetki. Ihana vesivauva. Tykkää myös keinua, leikkiä hiekkalaatikolla, kokata leikkikeittiöllä, heitellä palloa, tanssia bailumusiikin tahtiin ja tutkia kaikkia tavaroita äidin tai siskojen laukuista.

Oltiin ihan varmoja jo yhdeksän kuukauden iässä, että hän lähtee pian kävelemään myös ilman tukea, koska hän oli ottanut jo ensimmäisiä askelia ilman tukea silloin. Mutta 11-kk päivän jälkeisellä viikolla hän viimein uskalsi itse tietoisesti lähteä kävelemään ilman tukea ja nyt se sujuu jo tosi hienosti. Edelleen hän kävelee paljon tuen kanssa ja konttailee myös, mutta osaa upeasti kävellä myös ilman tukea ja pitkiäkin matkoja.

Sanoja tuli jo pari kuukautta sitten sitten ne viisi, mutta niistä ainakin ”isi/iji” on unohtunut ja jäänyt kokonaan pois. Eniten käytetty on edelleen äiti, jota hän käyttää sellaisena yleisäänteenä kaikkeen. ”Äiti” kelpaa äidistä ja isistä, se kelpaa myös asioiden kysymiseen, esim. edelleen osoittaa vaikka koiraa tai lamppua ja sanoo äiti, niin sitten tiedän, että mun pitää toistaa hänelle mikä se osoitettu asia on. Edelleen tulee myös ”titti” eli tissi, sekä kaikista isosiskoista käytetty esikoisen nimen ensimmäinen tavu.

Pari viikkoa sitten hän oppi sanomaan ”kiitti”, jonka hän tosin sanoo ”tiitti”. Aina kun hän on syönyt, hän taputtaa itselleen ja sanoo tiitti ja kaikkien muidenkin pitää sanoa kiitti. Hän ylpeänä taputtaa ja katsoo meitä niin kauan, että kaikki on sanoneet hänelle kiitti, ja ehkä vähän taputtaneet myös. Ja edelleen hän  myös sanoo ”namnam” silloin kun haluaa ruokaa tai on alkamassa syömään. Myös ”kakka” on tullut nyt muutaman kerran.

Yksi vauvan eniten käyttämistä sanoista on ”tätä”. Eli kun hän haluaa jotain, hän osoittelee kovasti sitä ja sanoo ”tätä!”.

Uusimpia lempisanoja vauvalla on ”kakka” sekä ”haa-haa” eli koira. Hän rakastaa koiria ja osoittelee  niitä jatkuvasti ulkona ja sanoo haa-haa. Hän haluaa myös aina soittaa videopuhelun mummulle ja Armas-koiralle ja rakastaa katsoa koiravideoita siskojen kanssa. Kierrätyskeskuksesta eurolla ostettu koirakirja on hänen lempikirjansa.

Vauva on melko päättäväinen luonteeltaan ja jos ei saa jotain minkä haluaa, hän kertoo hyvin painokkaasti, että häntä on nyt kohdeltu todella väärin. Hän huutaa ”TÄITÄITÄITÄITÄTTÄTTÄÄÄ” loukkaantuneella äänensävyllä niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Tämä joskus myös yhdistettynä siihen, että hän vetää selän kaarelle ja heittäytyy ihan jäykäksi. Mutta onneksi hän on pääosin oikein hyväntuulinen tyyppi ja nämä tilanteet ovat toistaiseksi melko harvassa. Tai voisiko tästä päätellä, että me annetaan yleensä hänen tehdä just mitä haluaa, mene ja tiedä, haha!

Näiden ää-äi-ti-tii-tä-täi -äänteiden kaveriksi on heinäkuun aikana tullut tosi paljon uusia äänteitä, kuten l-, j-, g- ja h-äänteet, joita hän sekoittelee niiden joukkoon höpötellessään itsekseen. Hän pitää paljon ääntä ja höpöttelee kovasti. Ruotsiksi sanoja ei vielä tule, vaikka kovasti Otto lukee kirjoja hänelle ruotsiksi ja höpöttelee myös.

Puhetta tulee paljon, mutta vielä enemmän hän jo ymmärtää meidän puhetta. Se helpottaa elämää tosi paljon kun kommunikaatiomahdollisuudet lisääntyy koko ajan. Hän tunnistaa selkeästi oman nimensä ja monet yleisimmät lauseet, kuten:

”Nyt mennään syömään”, ”Hyvää yötä”, ”Tule tänne”, ”Mennään kotiin” (autossa), ”Lähdetään xxxx (esim. kauppaan, puistoon, ulos), ”Vaihdetaan vaippa”, ”Mennään ottamaan kakka pois”, ”Haluatko vettä”, ”Otatko tissiä?”, ”soitetaanko mummulle?”, ”Luetaanko kirjaa?”, ”Mennään uimaan”, ”Mennään suihkuun”, ”Sukelletaanko, 1, 2 ,3” yms. Ja tunnistaa paljon eläimiä jo, ja osaa osoittaa niitä ulkona tai kirjasta. Tässä nyt ainakin osa sellaisista lauseista mitä hän tunnistaa, mutta jatkuvasti joka päivä ymmärrys lisääntyy ja samalla huomaan itsekin, miten se asioiden sanoittaminen näin aikuisena muuttuu koko ajan helpommaksi sitä mukaa kun hän oppii ja reagoi ja vastaa tai toimii ohjeiden mukaan.

Alettiin opettaa vauvaa nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin vajaat pari viikkoa sitten ja se sujuu mainiosti. Nykyään vauva osaa nukahtaa (niin, että Otto on paikalla) omaan sänkyynsä alle viidessä minuutissa iltaisin ja hän myös nukkuu siellä yleensä n. klo 1-2 asti yöllä. Sitten hän tulee loppuyöksi meidän viereen ja syö vielä. Jonkun verran on nyt ollut sitä, että se loppuyö siinä meidän vieressä on välillä vähän sekoilua, mutta ei joka yö. Esimerkiksi viime yönä hän tuli viereen kahden maissa ja söi silloin, sekä seuraavan kerran vasta aamulla.

Varmaankin tuossa 1v-synttäreiden jälkeen lopetan yöimetyksen lempeästi. Nytkin ollaan jo edistytty paljon siinä, että illat eivät ole tissirumbaa. Seuraavaksi jätetään pois se kello kahden yösyöttö ja sitten viimeiseksi se aamyön/aikaisen aamun syöttö myös. Kirjoitin omaan sänkyyn nukahtamisesta erillisen postauksen.

Päiväunia vauva nukkui pitkään kahdet, mutta nyt viimeisen parin viikon ajan ollaan menty pääosin yksillä pitkillä ja hyvillä päikkäreillä, jotka kestää n. 2h. Välillä nukkuu toisetkin unet, jos yhdet unet uhkaavat jäädä lyhyeksi, mutta sitä ei ole nyt tapahtunut tosiaan pariin viikkoon enää lainkaan.

Ruokailut sujuu tosi hyvin ja 10kk jälkeen ollaan otettu myös hapanmaitotuotteet mukaan vauvan ruokavalioon, eikä ole ollut mitään ongelmia. Hän on monipuolinen ja ennakkoluuloton maistelija, joka jaksaa istua ruokapöydässä ja keskittyy ruokiin tosi hyvin. Hän harjoittelee välillä jo itse lusikalla syömistä. Syöttämiseen hän ei suostu, mutta sormiruokailee ja syö ruokaa suoraan pussista tai sitten lusikalla itsenäisesti (tosin sotkua tulee silloin). Suurimmaksi osaksi hän syö ihan samaa ruokaa kuin me, mutta vaan ilman suolaa (ja toki ilman lisättyä sokeria, hunajaa ja muita kiellettyjä ainesosia myös).

Vauva on kyllä ihan mainio tyyppi ja meillä on mennyt hänen kanssa niin kivasti. Leppoisa ja touhukas vauva, joka ilahduttaa ja naurattaa koko perhettä. Hänellä on niin hauskoja omia juttuja ja tapoja ja rakastetaan seurata hänen kasvua ja kehitystä. <3 Mutta nyyh miten haikeaa, että enää silmänräpäys ynttäreihin. Miten käsittämättömän nopeasti tämä vuosi on mennyt. Mutta on kyllä sellainen olo, että ollaan nautittu ihan täysillä ja pysähdytty hetkeen hänen kanssa, eikä kiirehditty missään. Ihanaa!


Kuukauden ikäinen vauva

06.09.2021

Miten voi olla, että meidän pieni vastasyntynyt onkin jo kuukauden? Laskettu aika olisi ollut 1.9. jolloin hän täytti tasan neljä viikkoa. Arki on alkanut ja hänestä on tullut luonteva osa meidän perhettä. Klassinen, ”en enää osaisi kuvitella elämää ilman vauvaa” on niin totta. Hän on osa meitä, vaikka on ollut täällä vasta vähän aikaa. Hän on niin ihana ja rakas ja niin tärkeä meille kaikille.

Nyt kuukauden iässä meidän kuukauden etuajassa syntynyt vauveli on kehittynyt ihan valtavasti ja aivan samassa tahdissa kuin täysiaikaisena syntyneet sisaruksensa. Hän on jo hymyillyt viime viikolla isille ja meidän esikoiselle kummallekin ja katsonut suoraan silmiin. Minä odottelin tähän päivään asti ekaa hymyäni häneltä. Välillä pääsee jo pieniä jokeltavia ääniä pikkuvauvan ähinän seasta ja ne ovat maailman suloisimpia. Hän katselee kiinnostuneena neuvolasta saatua kasvokuvaa hoitopisteen yläpuolella ja seuraa katseellaan esimerkiksi mustaa ilmapalloa ja mustavalkoista kuvakirjaa, jota lapset heiluttavat hänelle innoissaan.

Hän on tosi rauhallinen ja tyytyväinen, eikä ole onneksi kärsinyt onneksi masuvaivoista ollenkaan. Ollaan päästy helpolla. Hän nukkuu yleensä pitkiä päiväunia ja öisinkin on unessa pääosin. Yksi sellainen yö on ollut, että hän heräsi kahden aikaan ihmettelemään ja seurustelemaan ja valvoi yli tunnin, ja viime viikolla oli yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi pitkän unipätkän jälkeen vartin välein aamuun asti. Mutta muuten hän on nukkunut melko hyvin kaikki yöt. Meillä on ollut myös yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi vaan kahdesti syömään. Yleensä taas nukkuu yhden pidemmän n. 4h pätkän yössä ja muuten syö n. tunnin välein, yhteensä yleensä 4-5 kertaa.

Tuntuu ihan utopistiselta, että neljännellä kerralla voi päästä näin helpolla. Toki meillä on ollut jokainen lapsi erilainen ja ollut sekä helppoja että haastavampia hetkiä vauvavuosina, mutta tämä nelonen on kyllä ainakin tähän saakka ollut tosi chilli tapaus. Mua jännitti ennenaikaisuuden vuoksi mahdolliset mahavaivat, koska suolisto olisi voinut olla vielä kehittymätön. Mutta onneksi niitä ei koskaan tullut, ilmeisesti vauveli kerkesi kasvaa riittävän kauan mun kohdussa, että hänelle ei tullut mitään kurjia vaivoja ennenaikaisuudesta. Meidän supervauva.

Hereillä vauva viihtyy sekä sylissä, että pötkötellen lattialla ja ihmetellen. Toki hänellä on vanhempien lisäksi kolme maailman innokkainta viihdyttäjää, että ei varmasti aika käy makoillessakaan tylsäksi. Hän myös nukkuu päiväunia mielellään niin vaunuissa, sitterissä, sylissä, autossa, vauvapesässä kuin sängyssäkin. Sellainen lunki nelonen, joka on tottunut alusta asti ison perheen menoon ja meininkiin.

Ihan hurjaa, että ensi viikonloppuna meidän vauva saa jo nimen. Tai no nimi hänellä on ollut sieltä maaliskuusta asti kun käytiin häntä kurkkaamassa ultrassa ja saatiin tietää, että hän on tyttö-oletettu. Mutta nyt varsinkin syntymän jälkeen ollaan puhuttu hänestä lähinnä vauvana, jotta lapset eivät vahingossa käyttäisi nimeä läheisten kuullen ennen kuin nimi on virallisesti käytössä. Viime päivinä olen tehnyt kastejuhlajärjestelyita, tilannut kakkua ja käynyt koristeostoksilla. Menukin on suunniteltu. Meidän juhlat ovat tällä kertaa tosi pienet, vain kummit ja isovanhemmat/Oton sisarukset. Mutta ihana saada juhlia edes pienellä porukalla.

Tänään käytiin myös neuvolassa ja vauva oli kasvanut ihan valtavasti. Tuntuu hyvältä, että oma maito riittää näin hyvin, varsinkin kun se alkuun jännitti. Ihanaa kun hän kasvaa ja samalla niin haikeaa. Nämä ensimmäiset viikot ovat niin ainutlaatuisen ihanaa aikaa, ja kuluvat niin käsittämättömän nopealla vauhdilla. Jos hän oppisi ja kehittyisi yhtä nopeasti kun meidän kolmonen, niin viiden kuukauden kuluttua hän jo konttaisi ja nousisi seisomaan omin avuin, apua! Mutta meille kyllä varsin mieluusti kelpaisi hieman hitaampi vauhti, niin saisi nauttia rauhassa pötköttelevästä tyypistä vieläkin pidempään, kyllähän siinä pääsee paljon helpommalla kuin perässä juostessa, hah.

Kirjoitan varmaankin nyt ekan vuoden aikana ainakin jonkinlaiset tällaiset kuukausipostaukset talteen, sitten myöhemmin en enää. Mutta tätä vauvan kehitystä on kiva seurailla ja varsinkin, kun tiedän, että siellä ruutujen takana on monta lähes samanikäistä vauvaa, niin olisi ihan vaihtaa kuulumisia muiden loppukesän/alkusyksyn vauvojen vanhempien kanssa! Saa laittaa siis instassakin viestiä tai tulla kommentoimaan oman vauvan kuukausikuulumisia, niitä on ihana lueskella!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille, nyt vauva tuolla heräilee päikkäreiltä ja mä menen nuuskuttamaan vauvan tuoksua <3 


Vauvakuplaa & neuvolakuulumisia

20.08.2021

Meidän vauva täytti tiistaina jo kaksi viikkoa ja nämä viikot ovat kyllä hujahtaneet aivan hetkessä. Ne kolme ensimmäistä yötä sairaalassa ovat enää kaukainen muisto vain ja ollaan aika hyvin päästy kotona jo tähän vauvalyfeen kiinni. On hän vaan niin ihana ja rakas! Vauva on sujahtanut luontevasti osaksi meidän perhettä ja elämää. Vauvanhoitokin on tullut kuin jostain selkäytimestä, ei ole tarvinnut paljoa miettiä, että mitenkäs tämä nyt menikään. Hän on tosi tyytyväinen ja lunki tyyppi ainakin toistaiseksi. Vauva on kulkenut hyvin mukana kun ollaan touhuttu isompien kanssa (pidettiin esim. vikana kesälomapäivänä lapset päättää päivä ja käytiin museossa ja leikkipuistossa).

Ollaan nukuttu hyvin myös ekojen koti-öiden jälkeen kun löytyi ne itselle sopivat toimintatavat. Ekat kaksi yötä nukuin nimittäin hänen kanssa sohvalla, kun oli niin vaikea siirtyä sieltä sairaalan valoisasta huoneesta & puoli-istuvasta asennosta yhtäkkiä pilkkopimeään makkariin täysin makuulle. Mutta kahden sohvayön jälkeen me siirryttiin omaan sänkyyn ja laitettiin sinne pikkuinen yövalo. Se on koko yön päällä, eikä häiritse, mutta auttaa näkemään vauvan aina kun hän havahtuu. Me nukutaan perhepedissä, koska imetyksen kannalta se on mulle kaikkein kätevintä. Perhepedissä vauva jatkaa unia aina syönnin jälkeen heti ja saadaan nukuttua molemmat hyvin.

Tähän pariin viikkoon on mahtunut yksi vähän tiheämmin heräilty yö, kun vauva söi tunnin välein koko yön ajan. Muuten hän havahtuu yleensä n. 2-3h välein syömään yöllä ja nukkuu läpi yön. Iltaisin hänellä on yleensä sellainen parin tunnin tankkaushetki ja ollaan silloin tiiviisti ihokontaktissa. Hän viihtyy päivisin unien välissä hereillä yleensä jo tunnin ja välillä jopa kaksi, ja on ihanaa kun hän tuijottelee silmiin ja ihmettelee meidän meininkiä. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä odotellessa! Vahinkohymyjä unissaan tulee monta kertaa päivässä ja ne on niin suloisia.

Meillä oli eilen neuvolassa vielä painokontrolli (painoa on tärkeää seurata tiheästi kunnes 3kg raja ylittyy) ja nythän se 3kg raja olikin jo mennyt yli! Oikein hyvin siis riittää mun maito. Saa olla kyllä helpottunut ja kiitollinen edelleen siitä, että ennenaikaisuudesta huolimatta imetys on sujunut näin helposti. Kaikki oli muutenkin oikein mainiosti neuvolassa, eikä enää tarvitse seurata painoakaan erityisemmin, vaan ne ihan perus neuvolakäynnit ohjelman mukaan riittää. Meillä oli tällä kertaa eri hoitaja, kun omalle ei ollut aikoja, ja oli niin hauskaa hämmentää kun hän kysyi, että onko vauva meidän ensimmäinen ja me saatiin ylpeänä ilmoittaa että ”ei, kun neljäs!”. Ihmisillä on aika hauskoja reaktioita, kun me varmaan näytetään iän puolesta perus ensisynnyttäjä-perheeltä, mutta sitten kyseessä onkin jo meidän neljäs lapsi.

Oton isyysvapaata on vielä muutama päivä jäljellä ennen kuin arki alkaa täysillä siihen asti, että Otto jää marraskuussa vanhempainvapaalle. Nyt vauva ehtiikin kasvaa jo melkein 4kk ikään ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso alkaa, kun mulla oli juuri ennen hänen syntymäänsä vasta alkanut 29. päivä heinäkuuta se mun oma pakollinen (minimi)äitiysrahakausi. Mutta mikäs siinä, vauva ehtii myös loppupäässä sitten kasvaa kuukauden vanhemmaksi ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso loppuu, niin sehän on vaan kiva. Nyt pitää kuitenkin selvitä nämä kolme kuukautta tässä välissä ensin niin, että teen itse myös jonkin verran töitä. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että se onnistuu ihan hyvin, koska vauva nukkuu ihan hyviä päiväunipätkiä. Mutta toki mennään 100% vauvan ehdoilla, katsotaan millaiseksi se arki sitten muodostuu kun Otto on palannut töihin ja vauva vähän kasvaa.

Lapset ovat ottaneet pikkusiskon niin ihanasti vastaan ja joka päivä täällä käydään debattia siitä, että kuka saa pitää ekana vauvaa ja kuinka kauan ja milloin on kenenkin vuoro. Vauvalla on hereillä ollessaan viihdyttäjiä tarjolla ihan joka suunnasta ja lapset myös ihanasti auttavat vauvan hoidossa täysin pyytämättä. Tuovat esimerkiksi puhtaat vaatteet tai harson, tai heittävät käytetyn vaipan roskikseen. Joka ilta vauvalle lauletaan tuiki tuiki tähtönen, kuten myös mahassa ollessa. Saapa nähdä kuka meistä saa sen ensimmäisen tarkoituksellisen hymyn osakseen, kaikki me ollaan kovia höpöttelemään vauvalle.

Viime viikolla pidettiin lapsille lapset päättää päivä, joka oli valtava hitti! Lapset keksivät kaikkea ihanaa tekemistä, joka onnistui hyvin myös vauvan kanssa, kuten leikkipuiston ja Luonnontieteellisessä museossa vierailun. Meillä oli niin kiva päivä! Tällä viikolla he palasivat jo arkeen kun koulu ja dagis alkoivat 10 viikon kesäloman jälkeen. Nyt meillä on jo nelosluokkalainen, tokaluokkalainen ja yksi, joka on dagiksen isoimpien ryhmässä!

Me ollaan täällä kyllä niin täysin vauvakuplassa ja niinkun Otto kirjoitti oman IG-kuvan kuvatekstissään, voitais olla aina vaan vauvakuplassa. Täällä on ihanaa. Vauvan kanssa tulee elettyä niin täysin hetkessä koko perhe ja kiinnitettyä jatkuvasti huomiota kaikkiin suloisiin pieniin asioihin.


Mitä mukaan sairaalakassiin synnytykseen?

02.08.2021

Sairaalakassin pakkaaminen tuli tällä viikolla ajankohtaiseksi, kun sain viimein pestyä vauvan pikkupyykit ja tehtyä synnytyssuunnitelman valmiiksi. Tätä kirjoittaessani on viikkoja 35+5, ja elokuun toinen päivä. Tämä on hyvin todennäköisesti se kuukausi kun meidän vauva näkee päivänvalon. Mutta mitä me sitten pakattiin mukaan sinne sairaalakassiin näin neljännellä kerralla? No aika paljon kaikkea taas, mitä ei välttämättä tarvita, mutta saatetaan kuitenkin tarvita.

Koronarajoitusten vuoksi synnärillä ilmeisesti toivotaan, että mahdollisesti perhehuoneessa yöpyvä puoliso poistuisi mahdollisimman vähän huoneesta/sairaalasta ja siksi otettiin ehkä hieman enemmän kampetta mukaan, kuin mitä toivon mukaan edes tarvitaan. Meillä on toiveena polikliininen synnytys tai varhainen kotiutuminen ja perhepesähotellissa yöpyminen, ja toivotaankin ettei sairaalassa tarvitsisi viettää kuin ihan minimaalinen aika synnytyksen jälkeen. Mutta kun sitä ei koskaan etukäteen tiedä, on hyvä varautua kaikkeen. Jos sairaalassa vierähtäisikin pidempi tovi, on hyvä, että mukana on riittävästi esim. tekemistä ja omia mukavia sukkia.

Mietin ensin jonkun fancyn sairaalakassin ostamista, mutta sitten ajattelin, että miksi vaihtaa vanhaa ja hyväksi havaittua? Tälläkin kertaa meidän sairaalakassina toimii siis Oton vanha kisareissukassi teinivuosilta, by Kauniaisten Karate. Se ei ehkä ole se tyylikkäin mahdollinen, mutta mitä sitten. Sinne mahtuu paljon tavaraa ja Oton on helppo kantaa kaikki siellä.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Sairaalakassin sisältö lyhyesti listattuna lähes kokonaisuudessaan:

  • Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko
  • Kamera, kameran jalusta ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
  • Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine
  • Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä
  • Hammasharjat ja -tahna
  • Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
  • Tutti ja harsot
  • Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat
  • Mukavat oleskeluvaatteet
  • Kotiutumisvaatteet mulle
  • Sisätohvelit
  • Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56
  • Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
  • Pientä syötävää ja juotavaa
  • Turkinpippureita
  • Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle
  • Turvakaukalo, telakka ja viltti
  • Kaurapussi lämmitettäväksi
  • Särkylääkettä
  • Mustia FFP2-maskeja

Seuraavaksi käyn läpi vähän yksityiskohtaisemmin tätä listausta, miksi mikäkin on mukana ja mihin uskon eri juttuja tarvitsevani.

Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko (henkkarit)

Nämä eivät varmaan hirveästi perusteluita kaipaa, kaikki on hyvä olla mukana.

 

Kamera, kameran jalusta, kameran laturi ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet

Jos synnytystä aikoo yhtään dokumentoida, on hyvä olla mukana kamera (tai puhelimen kamera). Kameran jalustan otamme mukaan, jotta voimme mahdollisesti kuvata osan synnytyksestä myös videolle (eikä Oton tarvitse olla siellä kamera kädessä silloin kun tarvitsen tukea). Puhelin ja laturi tietty, että voi sitten soitella lapsille videopuheluita, kun he eivät nyt pääse ollenkaan sairaalaan/perhepesähotelliin katsomaan meitä koronan takia. Ja kuulokkeet sitä ikävää tilannetta varten, mikäli joutuisin useamman henkilön huoneeseen, jotta voin rauhassa sitten soittaa läheisille videopuheluita, kun vierailuaika olisi sitten Otollekin vain yhden tunnin päivässä. Näistä kuvista nyt kamera sekä jalusta puuttuvat (jalusta on autossa ja kameralla otin kuvat), mutta mukaan tulevat!

Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojen puhdistusaine

Suihku synnytyksen jälkeen on ehkä ihanin suihku ikinä ja silloin on kiva olla omat tökötit, varsinkin kun itse olen niin herkkä tuoksuille, että hajusteettomissakin pesuaineissa saattaa olla mun nenää häiritsevä tuoksu. Synnytyksen jälkeen mulla on muutenkin korkea riski migreenille hormonien vuoksi, joten haluan ehdottomasti käyttää vain omia pesuaineita, joiden hajusteettoman tuoksun kestän varmasti.

Meikkipussi, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä

Olen itse tykännyt meikata aina kotiin lähtiessä kevyesti, koska siitä tulee niin fresh fiilis. Toki riippuu ihan siitä milloin me kotiudumme, onko synnytys polikliininen vai ollaanko osastolla/hotellissa pidempään. Jos kotiudutaan 6h synnytyksestä niin sitten en varmasti meikkaa kotiin lähtiessä. Jos taas ollaan siellä 1-2vrk niin saatan hyvinkin laittaa hieman peittaria silmänalusiin ja kulmakarvageelillä karvat ojennukseen. Deodorantti ja siteet on hyvä olla myös, vaikka sairaalassa/hotellissa onkin siteitä myös sairaalan puolesta.

Hammasharjat ja -tahna

Obviously! Meillä on onneksi ylimääräisiä sähköhammasharjan runkoja ja vaihtopäitä, niin voi laittaa jo valmiiksi synnärikassiin odottamaan, ettei tarvitse niitäkään enää pakata paniikissa juuri ennen lähtöä.

Pompuloita, pinnejä ja hiusharja

Hiukset on kiva saada synnytyksessä kiinni, etteivät ne tule hikisenä naamalle. Ja toki hiuksia on hyvä harjata, ettei kehity jotain kestorastaa takatukkaan lapsivuodeaikana.

Tutti ja harsot

Voi olla, että ei käytetä tuttia lainkaan, mutta on kiva olla mukana se kuitenkin. Olen tietoinen suosituksista tutin suhteen (että ei kannata antaa liian aikaisin, jotta ei vaikuta imetykseen), mutta otan sen kuitenkin mukaan. Esimerkiksi meidän esikoinen söi tuttia heti synnärillä joutuessaan sinivalohoitoon. Harsoja varmuuden vuoksi imetystä varten.

Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat

Tarkoituksena on imettää tätäkin vauvaa heti alusta lähtien ja imetysliivit ja liivinsuojat tekevät siitä huomattavasti mukavampaa, niin maitoa ei ole välttämättä ihan joka puolella sitten. Lanoliinivoide myös, jotta alkuun kipeytyvät nännit paranevat nopsaa. Itse olen lanoliinivoiteella saanut kipeät ja haavaiset nännit toipumaan ihan parissa päivässä, jonka jälkeen sitä ei ole enää tarvittu.

Mukavat oleskeluvaatteet + sukkia

Mikäli pääsemme perhepesähotelliin, siellä käytetään omia vaatteita. Mukavia sukkia haluan pakata itselleni mukaan myös, koska sairaalan putkilosukat eivät kuulu lemppareihin. Mulla lähti mukaan mm. mukava musta ribbimekko, joka on pehmeä ja venyvä, collegepaita, paksumpi neuletakki, venyvä toppi, jonka kanssa helppo imettää sekä Lulu Lemonin lempparileggarit, jotka menivät hyvin mulle vielä raskauden puolivälin jälkeenkin jalkaan, niin oletan että ne voisivat mahtua vielä synnytyksenkin jälkeen. Ainakin ne venyvät eivätkä purista. Mukavia omia sukkia sairaalan putkilosukkien sijaan, haha.

Kotiutumisvaatteet mulle

Nämä tarvitsen joka tapauksessa, yövyttiin me sitten missä tahansa.

Sisätohvelit

Mikäli ollaan sairaalassa osastolla tai perhepesähotellissa, on hyvä olla itselle mukavat sisätossut.

Vauvan kotiutumisvaatteet koossa 50 ja 56

Vauva on varmasti suurimman osan ajasta ihokontaktissa eli vaippasillaan mun tai Oton sylissä, mutta kotiutumisvaatteet tietenkin tarvitaan. Otan niitä mukaan parissa eri koossa ja pari eri vaihtoehtoa, niin voi sitten katsoa minkä kokoiset kamppeet ovat hyvät juuri tälle vauvalle.

Kotiutumisvaatteiksi elokuiselle ajattelin: Body, housut ja sukat sekä tumput ja pipo. Jos on viileää, päälle vielä collegejumppis ja viltti tarvittaessa. Jos on oikein oikein viileää, niin sitten vielä kaukalolämpöpussi mukaan.

Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.

Toivon niin kovasti, että saadaan yöpyä yhdessä. Pakataan nämä siis mukaan varmuuden vuoksi.

Pientä syötävää ja juotavaa

Jotain pikku välipaloja ja helppoa juotavaa otetaan mukaan jos muistetaan, näitä ei ole vielä sairaalakassissa. Varmaan ainakin hiilihapotettua lähdevettä ja jotain granolapatukoita.

Turkinpippureita

NÄITÄ ON ODOTETTU JOULUSTA ASTI! Sitten kun on supistukset pahimmillaan keskellä synnytystä, aion tsempata ajattelemalla sitä täydellistä tunnetta kun saan ekan turkinpippurin suuhun, hah! Jos muistan. No ehkä se vauvan ajatteleminen voi olla sillä hetkellä vielä isompi tsemppi, mutta turkinpippurit hyvänä kakkosena. Ei enää kauaa rakkaat ystäväni, ei enää kauaa.

Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle

Vauvakirja on tärkeää olla mukana heti synnärillä, jotta sinne saa tuoreeltaan kirjoitettua kaikki ylös, mikä muuten saattaa unohtua. Aion myös tehdä puhelimeen jotain muistiinpanoja, mutta mulle on aina ollut tärkeää kirjoittaa käsin sinne vauvakirjaan kaikkea ihanaa pientä heti. Ensipehmolelu tietty vauvalle heti alusta asti mukaan myös.

Turvakaukalo, telakka ja viltti

Mikäli päästään perhepesähotelliin, näille tulee heti tarvetta, sillä sinne siirrytään joko tilataksilla tai omalla autolla. Me siirrytään varmasti omalla autolla ja siksi kaukalo ja telakka on jo asennettuna autoon valmiiksi.

Kaurapussi lämmitettäväksi

Jälkisupistukset voivat olla viheliäisiä ja niiden kanssa lämmitettävä oma rakas kaurapussi on paras.

Särkylääkettä

Luin meidän kk-ryhmästä, että joku oli odotellut Naistenklinikan synnyttäneiden osastolla tällä viikolla 3h  saadakseen särkylääkettä. En haluaisi itse odotella kivuissa niin kauan, eikä Burana ja Panadol ole kovin kalliita, joten sellaiset paketit pakkaan mukaan omaan sairaalakassiin, niin ei tarvitsekaan odottaa. Toimii myös siellä perhepesähotellissa, jossa kätilö vierailee perheen luona kolme kertaa vuorokaudessa. Varmasti osastolla ja hotellissa saa tarvittaessa särkylääkettä, mutta ei ole iso vaiva ottaa omia mukaan varmuuden vuoksi.

Mustia FFP2-maskeja

Sairaalastakin saa varmasti maskeja, mutta migreenin vuoksi en itse voi käyttää muita kuin mustia, niin pakkaan omat ennemmin mukaan. (Valkoiset/vaaleat maskit heijastaa valoa silmän alla, mikä ainakin mulle on aiheuttanut pari kertaa migreenin). FFP2-maskit suojaavat myös minua, toisin kuin tavalliset maskit, jotka suojaavat vain muita ihmisiä ja siksi pakkasin mukaan juuri niitä paketillisen. Sairaalassa/hotellissa pitää oman huoneen ulkopuolella liikuttaessa käyttää maskia ja tukihenkilöllä pitää olla maski myös synnytyksen aikana.

Nyt on niin hyvä fiilis, kun sairaalakassikin on pakattu. Kaikki alkaa olla valmista vauvelin syntymää varten! (Myös minä!). Kirjoittelen raskausviikkokuulumisia kunhan viikot vaihtuu tuossa keskiviikkona jälleen, mutta voin kertoa, että fiilikset alkaa olla aika malttamattomat jo, kun on niin innoissaan!


Raskausviikko 34. (33+0-33+6)

27.07.2021

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat.