Noin! Nyt on takana kaksi pitkää matkaa, ja kaksi keskipitkää automatkaa nykyisellä kokoonpanolla, ja kokemusta on karttunut ainakin jonkin verran siitä, mitä pienen vauvan kanssa autolla matkustaminen on. Toisaalta kyllä mietin että kehtaanko tätä postausta edes kirjoittaa, kun matkat menivät niin hyvin.  Ei mulla ole oikeastaan edes mitään kauhean konkreettisia neuvoja, millä automatkaa voisi helpottaa, sillä me ei juurikaan mitään helpotusta tarvittu. Mutta kerron nyt kuitenkin että kuinka sujui meidän pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mitä me tehtiin helpottaaksemme matkustamista.

Menomatkalla me lähdettiin ajamaan 600km matkaa kohti Oulua iltapäivällä puoli kolmen aikaan. Mulla oli päivällä ollut mm. neuvolan jälkitarkastus ja muutakin puuhaa, joten Nova oli sopivasti väsynyt siinä vaiheessa kun alettiin matkan tekoon. Me pysähdyttiin matkan aikana kolme kertaa. Ensimmäinen pysähdys oli pikainen imetys parkkipaikalla, kesto n. 10min. Toka pysähdys oli pidempi pysähdys jonka aikana hän kävi useamman kerran rinnalla. Pysähdys kesti noin tunnin verran. Kolmas ja viimeinen pysähdys oli myös pikainen parkkipaikkaimetys, kun neiti heräsi 20 minuuttia ennen Oulua ja oli nukkunut niin pitkään että tiesin hänellä olevan kova nälkä. Pysähdyttiin siis vain jos Nova heräsi, eikä erikseen alettu häntä herättelemään.

Kun käytiin Haaparannalla viikko sitten, 130km matkat taittuivat kumpaankin suuntaan ilman pysähdyksiä. Nova nukkui kummankin matkan läpeensä eikä pysähdyksiä tarvittu.

Eilinen kotimatka sujui vielä ensimmäistä matkaakin paremmin, pysähdyksiä tuli vain kaksi. Matkaan lähdettiin aamupäivällä vähän ennen yhtätoista. Ensimmäinen pysähdys oli reilun tunnin jälkeen kun Nova heräsi ekan kerran syömään (vaikka oli syönyt juuri ennen lähtöä). Sen syönnin jälkeen hän nukahti niin hyvin että meille muille kerkesi tulla nälkä ja pysähdyttiin meidän muiden nälän takia, vaikka Nova vielä nukkui. Pysähdys kesti jälleen noin tunteroisen verran ja Nova söi myös useampaan otteeseen siinä ja loikoili ja venytteli. Parin tunnin loppumatka tämän pysähdyksen jälkeen taittui taas ilman pysähdyksiä.

Nova siis nukkui kaiken autossa vietetyn ajan tyytyväisenä. Motarilla on niin kova hurina ja vauhti että meidän minille se riittää nukuttamaan noin hyvin. Ekan matkan aikana hän heräsi kerran itkemään kun jouduttiin hidastamaan vauhtia tietyön takia, mutta rauhoittui kun vieressä istunut esikoinen vähän hyssytteli takapenkillä. Eli kovin helpolla siis päästiin. Oikeastaan Novan mukanaolo ei vaikuttanut meidän ajomatkoihin melkein mitenkään eri tavalla, mitä nyt ehkä pysähdykset kestivät aavistuksen pidempään.

Meidän isommat tytöt on niin tottuneita tuohon matkaan että heillä se menee aivan hyvin myös. Yleensä he lukevat esimerkiksi Star Wars- ja Barbielehtiä, katsovat leffoja ipadeilla, kuuntelevat äänikirjoja tai nukkuvat. Välillä syövät vähän pähkinöitä tai keksejä evääksi, ja odottavat aina matkan puolivälissä koittavaa pidempää pysähdystä jolloin pääsee huolto-aseman leikkipaikalle. Meidän tytöt eivät harrasta mitään jatkuvia ”koska ollaan perillä” -kysymyksiä, vaan yleensä he bongaavat maanmerkkejä ja tunnistavat että ”hei me ollaan jo tässä!”.

Tässä vielä koottuna muutama meidän mielestä tärkeä asia automatkalla pienen vauvan kanssa:

• Laadukas turvakaukalo. Meidän Cybex Cloud Q+ -turvakaukalo* on vauvan asennon kannalta paras mahdollinen eikä vauvan selkä painu huonoon asentoon. Lisäksi kaukalon saa makuuasentoon pysähtyessä, jolloin vauvan selkä saa myös levätä.
• Tarpeeksi pitkä pysähdys jotta vauva saa varmasti syötyä tarpeeksi ja vähän purettua energiaa jotta uni maistuu taas.
• Mukavat vaatteet vauvalle. Löysät housut jotka eivät purista masua turvakaukalossa, ja pehmeät materiaalit jotta mikään sauma tms. ei ala painamaan pitkällä matkalla. Me koettiin että collegehaalari oli hyvä, sisävaatekerroksen päälle. Nova pysyi lämpimänä mutta hänelle ei tullut kuuma.
• Positiivinen asenne. Me ajeltiin sillä mentaliteetilla että ajellaan niin kauan kuin neidillä riittää unta. Ei oletettu mitään, hyvää eikä huonoa. Yllätyttiin iloisesti.

*Haalari ja kaukalo saatu blogin kautta.

Moni on kysynyt että miten me mahdutaan autoon kolmen lapsen kanssa. Me mahdutaan hyvin, sillä auto on juuri meidän perheelle sopiva, mutta ketään muuta sinne ei sitten mahdukaan. Me ostettiin viime kesänä upouusi keskikokoinen citymaasturi, jonka takapenkille kaukalo ja kaksi turvaistuinta mahtuvat juuri ja juuri. Lapsilla on siellä sopivasti tilaa, mutta tosiaan viisipaikkaiseen autoomme ei mahdu ketään muita. Kaikki matkatavarat ja muut sen sijaan mahtuvat hyvin, nytkin meillä oli kahden viikon reissulla mukana vaunut ja vaunukoppa, kaksi matkalaukkua, sitteri, leikkimatto, pleikkari ja kaksi tietokonetta, pieni telkkari, ja vaikka mitä. Eli pienen muuttokuorman verran, hah. Siinä samalla myös osasyy sille miksi matkaamme mieluiten autolla: mukaan saa kaiken mahdollisen tavaran mitä haluaa ja matkan voi taittaa omassa tahdissaan + meidän viisihenkinen perheemme matkaa myös matkakohteessa sitten kätevästi omalla autolla, omien aikataulujen mukaan. 

Me ei olla kysytty mitään erityisen kapeita turvaistuimia tms. vaan ne on ihan standardikokoisia kaikki, ja mahtuvat hyvin, eli en osaa neuvoa niissä asioissa. Kokeilemalla selviää parhaiten. Citymaasturin plussia on mun mielestä se että tavaratilaa ja istumatilaa on paljon, ja penkit ovat korkealla niin autoon istuminen ja sieltä pois nouseminen on mukavaa ja helppoa (myös silloin kun olin viimeisilläni raskaana).

Kuinka teillä on sujunut pitkä automatka pienen vauvan kanssa?