Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hasbron kanssa.
Meidän tytöillä on suuri rikkaus olla toinen toistensa parhaita ystäviä. Vaikka kummallakin on omat parhaat ystävät päiväkodista ja perhetuttujen lapsista, he ovat myös keskenään erottamattomia. Pieni ikäero on varmasti osasyy siihen miksi he ovat kuin paita ja peppu, aina olleet ja toivottavasti tulevat aina olemaan. Vaikka sisarusten kesken välillä on kinastelua, niinkuin kuuluukin, he ovat myös ihan hurjan läheisiä ja ihania toisilleen. He leikkivät, katsovat elokuvia, piirtävät ja ihan vaan juttelevat yhdessä. He ovat niin läheisiä, että vaikka he saivat uudesta kodista omat huoneet, he halusivat itse muuttaa takaisin samaan huoneeseen nukkumaan ja tehdä toisesta lastenhuoneesta yhteisen leikkihuoneen.
Ystävyys on tärkeä osa elämää, joka jokaisen pitäisi päästä kokemaan. Se tunne kun tutustuu uuteen ihmiseen jonka kanssa synkkaa, se alku kun haluaa viettää toisen kanssa kokoajan aikaa, ja se kuinka ystävyys kehittyy niin läheiseksi että toiselle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Mun omat parhaat ystävät on sellaisia, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänyt edellisellä kerralla, vaikka joskus ei kiireiden takia ehtisi kovin usein näkemään. Sellainen ystävyys on arvokasta, ja on tärkeää tietää että elämässä on ihmisiä joihin voi turvautua.
Mitä on ystävyys? kysyin meidän tytöiltä ja tällaiset vastaukset sain:
Tiara: ”Että rakastaa toista, leikkii yhdessä, ja auttaa toisia silloin kun ne tarvii apua.”
Zelda: ”Että rakastaa toisia ja leikkii toisten kanssa ja vielä pelaa yhdessä.”
Selkeästi molemmille on mennyt perille ystävyyden tarkoitus. Äitinä mun tehtävä on opettaa lapsille kuinka ollaan kivoja kavereita, miten kohdellaan toisia ja miten leikitään yhdessä toiset huomioon ottaen. Näitä taitoja tulee parhaiten harjoiteltua kun leikkii yhdessä lasten kanssa, ja juttelee siinä samalla. Mä tykkään hurjasti mennä mukaan lasten juttuihin, istua lattialla heidän kanssaan ja osallistua leikkiin ihan tasavertaisena leikkijänä.
Kun menee itse lasten tasolle, saa kuulla mitä heidän päässään oikeasti liikkuu ja pääsee mukaan heidän juttuihin ihan eri tavalla. Lapset osaavat hienosti leikkiä keskenäänkin eivätkä enää tässä iässä varsinaisesti ”tarvitse” aikuista olemaan leikissä läsnä jatkuvasti, mutta yritän silti osallistua leikkiin aina välillä, koska se on kivaa ja koska tiedän että lapset tykkäävät siitä. Leikin lomassa on helppoa käydä läpi myös päivän tapahtumia ja kuulumisia.
Isomman sisaruksensa vanavedessä keskimmäisemmekin on oppinut leikkimään juonellisia leikkejä jo aika pienenä. Ensimmäisiä ”isojen tyttöjen” leluja joita hän sai käteensä, olivat juurikin My Little Ponyt. Kun mua pyydettiin mukaan tähän kampanjaan, tiesin että en voi sanoa ei: meidän tytöt ovat niin kovia My Little Pony -faneja että tämä oli varmaan meille sopivin kamppis ikinä. Meillä on valtava kokoelma erilaisia My Little Pony -leluja, pehmoja, kirjoja, vaatteita ja asusteita. Tytöt ovat opetelleet ponikirjasta kaikkien ponien luonteet ja söpöysmerkit ulkoa, ja heidän lempiohjelmiaan ovat My Little Ponyt ja Equestria Girlsit. Esikoisen lemppari poneista on Rainbow Dash, ja keskimmäisen Pinkie Pie.
Oli hauskaa huomata miten uusissa My Little Ponyissa on edelleen ihan samoja teemoja, kuin omissa My Little Pony -leluissani aikanaan: Minullakin oli My Little Ponyjen muotinäytöslava, jonka perin 80-luvulla syntyneeltä tädiltäni. Nyt tytöillä on uusi Rarity Fashion Show -lelu, jossa toiminnallinen lava vaihtaa ponilta asuakin yksinkertaisen nerokkaalla mekanismilla. Meillä on oma ensimmäisen sukupolven My Little Pony -muotinäytöslavani edelleen tallessa, ja tytöt leikkivät yhtä innoissaan molemmilla. My Little Pony -leikit ovat helppoja aikuisellekin, kun saa tehdä poneille kampauksia ja auttaa rakentamaan Ponyvilleä.
Minulla itselläni oli vähintäänkin yhtä suuri ponikokoelma kuin meidän tytöillä nykyään, ja poneilla oli aina hauskaa leikkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Mä olen antanut tyttöjen viedä My Little Ponyt terassille mukaan leikkeihin, ja kunhan laitetaan uima-allas pystyyn, he saavat ottaa ne sinnekin mukaan. Onpa meillä poneja suihkuleluinakin, niiltä on ihana pestä tukkaa.
My Little Ponyjen ystävyysteema on tärkeä kaiken ikäisille lapsille, ja ponit ovat kestäviä leluja sillä niillä voi leikkiä jo pienikin lapsi ja niistä riittää iloa vielä alakouluiässäkin hienosti, leikit vain kehittyvät ja kasvavat lasten mukana. Tällaiset aikaa kestävät lelut ovat parhaita, sillä ne säilyvät vielä seuraavallekin sukupolvelle, niinkuin mun tädin vanhat lelut ovat säilyneet mulle ja meidän lapsille.
Yhteistyössä Hasbro.
Leikitäänkö teillä My Little Ponyilla?
Hei! Ihania ponileikkejä! Pistin merkille tyttöjen istuma-asennon molemmat istuu nk. ’W’ asennossa ja muistan lukeneeni että tämä istuma-asento ei olisi lapsille kovin suotavaa?
No eikös olekin! <3 🙂 Ja joo, ei ole suotavaa ja kyllä siihen aina kun huomataan niin puututaan. Tässä en huomannut kun keskityin kuvaamaan tuota itse leikkiä, vaikka olisi pitänyt. Itsekin usein leikin tuossa asennossa lapsena, ja aina mulle siitä huomauteltiin, se on paha tapa mistä on hankala päästä eroon, kun siihen on niin helppo mennä eikä se asento lapsesta tunnu pahalta. Lapsen on vaikea ymmärtää mitä haittaa siitä muka voisi olla, vaikka kuinka yrittää selittää lapsentasoisesti. :/
Pakko kysyä! Mistä ihana matto on?
Kiitos! Matto on Ikean viime vuoden kesämallistoa 🙂
Ihana postaus! Mä täällä raskaushuuruissa pyyhin kyyneleitä poskilta. :’D Mä toivon hartaasti, että täällä vatsassa kasvaa meidän neidin paras ystävä. Olen itse suuresta perheestä ja parhaiten muistan juuri ne leikit, joita leikittiin yhdessä poikien kanssa. Mun veljet lähti aina ihan täysillä mukaan barbi ja paperinukkeleikkeihin. Ja juuri nyt, mun nuorimmat, viittä vailla murkkuikäiset veljet, suorastaan palvovat tätä meidän tyttöä ja leikkisivät hänen kanssaan tuntikausia. Tänään vanhempien luona kylässä ollessa, minä sain aamulla nukkua ihan rauhassa, kun enot leikittivät meidän esikoista.
Ja My little ponyt ovat aikanaan meille todella tervetulleita. Itseasiassa meillä on jo yksi pehmo Fluttershy. Tykkään hirveästi tästä Ystävyyden taika-formaatista, vaikka ponit ovatkin vähän modernimpeja, kuin meidän nuoruudessa.
Voi kiitoksia ihan hurjasti <3 🙂 Ja aww, ihana oot! Musta tuntuu et oon kans vielä nyt imetysaikanakin tosi herkkis ihan kaikelle 😀 Mutta voi miten kivaa että sulla on noin ihana suhde omiin sisaruksiin, voi kun meilläkin olisi tytöillä vielä aikuisena yhtä ihanat välit 🙂 Mäkin tykkään poneista ihan superisti!
Mitä haittaa siitä asennosta on, en oo ikinä kuullutkaan… Mähän istun vieläkin niin ja oon jo yli 40v.
Mun käsittääkseni polvien nivelille tai joillekin on jotain haittaa 😀 En muista kyllä sen tarkemmin, muistan vaan että siitä on aina varoiteltu ja olen jatkanut samaa lasten kanssa 😀 Joku viisaampi voisi kertoa jos tietää!
W-istuma-asento saattaa pahentaa tai ylläpitää jalkojen virheasentoa, jossa jalat ovat kääntyneet sisäänpäin. Tässä pari linkkiä aiheesta 🙂
http://www.terve.fi/liikuntasuositukset-ja-ohjelmat/jalat-sisaanpain-kavely
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00132
Asento voi haitata lapsen tasapainon kehittymistä, jos lapsi istuu usein tuollaisessa w-asennossa. Lapsen nivelet on joustavat ja asento on lapselle helpoin, jossa ei tarvitse käyttää tasapainottavia lihaksia. Toisaalta jalkojen asento myös ”vääntää” lonkkia väärään suuntaan ja jos lapsi istuu paljon noin, voi se vaikuttaa myöhemmin jalkojen motoriikkaan. 🙂 Mutta mielestäni tässä pätee sama, kuin monessa muussakin: jos lapsi käyttää suurimmaksi osaksi muita istumistapoja, tuskin siitä kovinkaan suurta ongelmaa muodostuu
Meillä kun on nyt 2 poikaa, olen miettinyt että väkisinkin monia asioita jää ehkä kokematta vaikka kuinka sallisikin kaikki leikit ja lelut ”sukupuolikategorioista”. Kaveriperheessä on kyllä tytöillä poneja, joten siellä ainakin pääsee tutustumaan näihin hahmoihin 🙂
P.S. Zelda on tainnut ottaa oikein kasvuspurtin! Näyttää niin isolta tytöltä jo tuossa leikkikuvissa! 🙂
No mutta osta ihmeessä pojille poneja jos he niitä toivovat itse, samalla pääset itsekin leikkimään 😉 Ei ne lelut sukupuolta katso, ihan samalla tavalla meidän tytöillä on Nerf-pyssyjä ja valomiekkoja ja Star Wars -legoja joita he rakastavat! 😀
Ja joo Zelda on kasvanut hurjasti, just oli neuvola ja neiti oli ottanut hurjan spurtin! 🙂 Iso tyttö<3
Kommentoija taisi tarkoittaa, että vaikka hän itse sallii poikien leikkiä poneilla ja barbeilla, niin lapset ei ole kiinnostuneita. Mutta kavereiden tyttöjen kanssa tämä kommentoija saa hetken leikkiä näitä ”tyttöleikkejä”. 🙂
Juu ostan toki jos toivovat! Vielä ovat niin pieniä etteivät ole osanneet toivomuksia esittää. Lähinnä mietin siitä näkökulmasta että kaikkia lelusarjoja ei voi kuitenkaan käydä läpi ja kokea ☺ Mutta sama totuus tietysti pätee niissäkin kodeissa, joissa sekä tyttöjä että poikia.
Ehkä muutenkin on tullut mietittyä aihetta, että kuinka paljon sitä vanhempana ohjailee lapsen maailmaa. Siihen asti että lapsi osaa itse esittää toisenlaisia mielipiteitä.
Täälläkin lemppariponi on Rainbow dash ja jokaisessa leikissä se potkiikin sadepilviä pois 🙂 en mäkään ole kyllä kertaakaan kieltänyt istumasta tuossa asennossa ja itsekin istuin paljon noin ja mun polvet on ainakin hyvät. 🙂
Rainbow Dash on kyllä paras <3 😀 Mulla on kans ihan hyvät polvet ja hyvä tasapainokin, samoiten meidän lapsilla, toinen seisoo sujuvasti käsilläänkin niin en usko että on tasapaino-ongelmia 😀 Ei siitä varmasti haittaa ole jos istuu muissakin asennoissa, ja en mä ainakaan tiedä ketään lasta joka istuisi aina vaan samassa asennossa, meillä ainakin mukulat vaihtaa asentoa jatkuvasti 🙂
Ihana postaus tästä tuliki mieleeni, et onko teillä ollu lapsilla ns lyömisvaihetta? En tiedä onko yksilöllistä vai joku uhmaikään kuuluva kokeilu, kun lapsi saattaa läpsiä/lyödä/potkia vanhempiaan tai sisaruksiaan. Miten teillä?
Kiitos paljon! 🙂 Meillä ei ole koskaan ollut tällaista vaihetta kummallakaan tytöistä, vaikka ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä. En muista että kumpikaan olisi koskaan edes yrittänyt lyödä/läpsiä/potkia/purra toisiaan tai meitä vanhempia (tai ketään muutakaan).
Jotain sisarusten nahistelua toki on ollut (esim lelusta kinastelua, kumpikin on yrittänyt ottaa samaa lelua itselleen yhtäaikaa ja repinyt sitä kumpikin omaan suuntaansa) mutta lyömistä ei ikinä. Ja nykyään varsinkin kun tytöt on jo isompia niin aika hyvin osaavat selvittää asiat muuten kuin fyysisesti 🙂