Viikonloppuna tehtiin mun serkun ja Oton kanssa jotain meille uutta ja kivaa, nimittäin napattiin kaupunkifillarit alle ja lähdettiin pyöräilemään auringonlaskun aikaan. Otettiin pyörät Kasarmitorilta (ja yksi Esplanadilta), ja pyöräiltiin Kaivopuiston rantaan piknikille. Se taisi olla perjantai-ilta, kello oli jo melkein kymmenen, ja lapset olivat syvässä unessa. Mun äiti jäi meille tuijottelemaan ruotsalaista dekkaria, ja me lähdettiin keskustaan ottamaan pyöriä. Olisi hurjan kätevää, jos niitä saisi täältä meidän kodin läheltä myös, mutta niin ei ainakaan vielä ole. Ehkä joskus?
Toinen kätevä juttu olisi, jos pyörien mukana tulisi myös kypärät. Tosin voin vaan kuvitella, miten paljon kustannuksia niistä aiheutuisi, kun niitä katoaisi ja menisi rikki. Mutta ehkä siihenkin löytyisi joku innovatiivinen ratkaisu, niinkuin näihin pyöriin on löytynyt? Mulla ei ole omaa kypärää, kun ei ole ollut omaa pyörääkään moneen vuoteen. Tämän kokeilun myötä oma pyörä (ja kypärä) alkoi himottaa ihan toden teolla. Pitääpä vähän tutkia pyörävalikoimia.
Mä en ollut pyöräillyt ihan megapitkään aikaan, ja mua jännitti nousta pyörän selkään. Mutta hyvinhän se meni, vaikka jännittikin. Meillä tuli pyöräiltyä melkein viiden kilsan lenkki, ja tultiin Eiran ja Ullanlinnan kautta takaisin. Mun serkkukin pääsi näkemään, missä mä asuin ennen kuin tapasin Oton. Siellä se vanha kotitalo nökötti edelleen paikallaan Vuorimiehenkadulla Alepan vieressä, juuri saman näköisenä kuin kahdeksan vuotta sitten, kun sinne muutin. Se taisi silloinkin olla samanlainen kostean kuuma ilta, kun me ajettiin mun äidin ja mun ystävän kanssa Oulusta pakettiautolla Helsinkiin mun tavaroiden kanssa, ja roudattiin niitä auringon jo laskettua. Kesä 2010 oli hurjan helteinen kesä, kuten tämäkin. Tuli niin nostalgiafiilikset!
Mä olin ihan unohtanut, miten huikeaa on pyöräillä lämpimässä kesäyössä. Siinä on jotain taianomaisen ihanaa. Nykyisin harvemmin on mahiksia lähteä keskustan kesäyöhön pyöräilemään, joten tämä oli todellista luksusta. Me ollaan oikein tankattu aikuisten aikaa aina kun lapset on nukkuneet, kun äiti on ollut täällä. Se on ollut ihanan virkistävää ja kivaa, eikä lapset ole silti joutuneet olemaan meistä erossa. Ainoastaan ovat välillä ihmetelleet mun editoidessa kuvia, että milloin me oikein ollaan käyty siellä tai tuolla. Onneksi ollaan touhuttu heidän kanssaan päivällä ihan yhtä lailla, niin eivät ole kokeneet jääneensä paitsi mistään.
On ollut myös kivaa, kun mun serkku on ollut täällä. Sen lisäksi, että hänestä on ollut paljon iloa ja seuraa meille kaikille, hän on myös inspiroinut meitä liikkumaan ja tekemään niinäkin hetkinä, kun normaalisti jäätäisi illalla kotisohvalle tuijottelemaan Netflixiä. Ihana uusien kokemusten täyteinen viikko takana. Tänään mun serkku ja äiti ovat täällä viimeistä iltaa, ja me ajateltiin mennä käymään vielä kerran iltauinnilla Oton ja mun serkun kanssa. Päivällä käytiin lasten kanssa kirjastossa lainaamassa hullu kasa kirjoja, ja lapset pulikoivat oman pihan kahluualtaassa jäätelön kera, kun ei oltaisi päästy koko porukalla uimaan, sillä kaikki lähirannat on sinilevässä jälleen, ja meidän autossa vain viisi paikkaa. Onneksi meillä oli mahtava kesäpäivä siitä huolimatta.
PÄIVÄN ASU | Toppi Gina Tricot | Shortsit Cubus | Kengät Vans | Korvakorut Glitter | Laukku Gina Tricot | Kello Daniel Wellington (saatu)| Kaulakoru H&M |
Ihanaa ja aurinkoista uutta viikkoa kaikille!
PS: Mulla on taas kylmäkallet kainalossa öisin, ihan best!
Ihanat kesäjalat
Haha jep nekin 😀 Ja myös ”taaperon äiti” -jalat, kun hän pomppii mun päällä koko ajan 😀
Ennenkuin valitset itsellesi polkupyörää, suosittelen lämpimästi sinua tutustumaan laatikkopyöriin. Esimerkiksi kaupallisesti sitoutumaton ”liikennesivusto” tavarafillari.fi taitaa edelleen olla voimissaan.
Laatikkopyörä on ollut paras hankintani ikinä! Se oli parhaimmillaan silloin, kun lapset oli at pieniä. Sinne saa kyytiin vaikka ihan vauvankin kaukalossaan, mutta maisemia ihailevien naperoiden kanssa se on kaikkein parasta.
Laatikossa istutaan penkeillä turvavöissä kuljettajan EDESSÄ, jolloin matkustajille aukeaa parhaimmat näkymät maisemiin ja liikenteeseen. Meidän lapset oppivat seuraamaan laatikossa istuessaan liikennettä tosi hyvin, minkä huomasi kyllä sitten, kun polkivat välillä itse pyörillään. Lisäksi laatikossa istuvien lasten kanssa voi, toisin kuin peräkärryssä tai edes takaritsalla istuimessa istuvan, keskustella luontevasti koko ajon ajan. Näet samalla kun ajat helposti sen, mitä lapset puuhaavat.
Kyytiin mahtuu kahdesta neljään lasta ja / tai hullu määrä tavaraa. Esimerkiksi rannalle lähteminen pyörän kanssa on helppoa, samoin päiväkotiin tai ruokakauppaan.
Eikä laatikkopyörää polkeakseen tarvitse olla mikään atleetti – minäkin poljin sillä päivittäin kaksi lasta päiväkotiin ja kaupan kautta iltapäivällä takaisin.
Kannattaa tutustua!
Jep, laatikkopyöräily on ihan todella kätevää! Voi myös lykätä ne lapset edellä sinne auton tms. alle!
Äh, meillä on lastenvaunut sitä varten, että voi suojatielle tyrkätä auton eteen ennen kuin itse astuu
Laatikkopyörät on käyneet mielessä moneen kertaan, ne on kyllä mahtavia! Toisaalta meillä isommat polkee jo niin reippaasti ihan itsekin, että tuskin tulisivat enää laatikon kyytiin. Mut taaperon kanssa se vois olla hyvä 🙂 Kiitos vinkistä!
Ei voi olla totta!!!!!! Mäki oon (tosin ihan hetken aikaa vaan) asunut 2010 vuonna vuorimiehenkadulla!!! 😀 oikeastaan se oli mun siskon asunto ja siellä siis asuin jonkin aikaa! Hauskaa. Ollaan oltu naapureita 😀 !
Eikääää!! 😀 Aika hauskaa!! Ollaan varmaan joskus nähty jossain kadulla 😀
Aivan ihania kuvia, niin tunnelmallisia! En ole koskaan uskaltautunut kokeilemaan kaupunkifillareita, mutta olen kuullut niistä paljon hyvää. Ehkä vielä rohkaistun 🙂
Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi
Voi kiitos hurjasti <3 🙂 Kannattaa kokeilla, se oli tosi hauskaa eikä yhtään hankalaa!
Hei bongasin blogisi kautta Cybex Priamit, jotka ovat nyt harkkinnassa. Olisi kiva saada postaus vielä siitä, miten ne ovat toimineet vauva-ajan jälkeen! Missä vaiheessa muuten turvakaukalo ja koppa jäivät pieneksi?
Heippa! 🙂 Kiitos postaustoiveesta, voisin hyvin tehdä postauksen aiheesta! 🙂 Mut koppa nyt ei ois jääny pieneksi varmaan vieläkään, mut meidän vauva konttasi jo 5kk iässä ja nousi seisomaan 6kk iässä, niin luovuttiin kopasta sillon 5,5kk iässä ja vaihdettiin ratasistuimeen. Turvakaukalosta siirryttiin isompaan istuimeen muistaakseni tossa loka-marraskuussa, eli hän oli silloin n. 9kk ikäinen. Halusi olla pystymmässä asennossa, ja ajettiin pitkiä matkoja, niin ei olisi viihtynyt kaukalossa enää esim. Oulu-Hki -väliä, vaikka olisi hyvin mahtunutkin vielä. 🙂
Pitäähän jokaisella oma pyörä olla! Parhaimmillaan se nostetaan seinälle sisustuselementiksi. Senkin ymmärrän, kun olen kuullut, että isoissa kaupungeissa pyörän säilytys kadulla voi olla ongelma.
Sitä en ymmärrä, että lapset ja vanhemmat pyöräilee yhdessä, mutta vain lapsilla on kypärät. Itse enää kykene pyöräilemään ja se on sääli. Ei enää vaan keinonivelpolvet taivu.
Samaa mieltä kypäräasiasta! Onneksi kypärän suosio on ilmeisesti nuorisonkin keskuudessa kasvanut. Itse en pyörän selkään nousisi lainkaan ilman kypärää, eikä tule nousemaan lapsenikaan. Minusta on ihan hullua, että luotetaan muka niin sokeasti turvallisuuteen, ettei pidetä kypärää, mutta lapsille kuitenkin laitetaan. Se on halpa henkivakuutus se! Tämä kommentti ei siis varsinaisesti ollut Iinalle, heidän lapsillaan on minun nähdäkseni aina ollut kypärä ja ymmärrettävää on, ettei itse sellaista omista, jos ei ole pyörääkään.
Mä itse arastelin tosi paljon pyöräilyä Helsingissä ja kun asuttiin miehen kanssa pitäjänmäellä, siellä tuli pyöräiltyä ihan vain paristi, kun taas nyt kun asutaan ihan kantakaupungissa (5min pyörällä keskustaan), niin oon huomannut että pyörä on KÄTEVIN ikinä! Oon viimeks ratikassa kulkenu melkein kuukausi sitten, pyörän otan aina alleni ja on niin kätevää että! Tietysti sain tuon synttärilahjaksi kihlatultani parisen vuotta sitten, joten se samalla vähän salaa pakotti sitä käyttämäänkin, mut nykyään ei julkisilla tee mitään, kun ei tarvi niitä odotella 🙂 suosittelen! Ainoa moite on se, et turistit ei tiedä sanaa ”pyöräkaista” ja niitä saa jatkuvasti varoa varsinkin tässä rannassa.
Alepa fillarit on siitä vähän huonoja, kun niissä on ilmeisesti se joku aikaraja? Ainakin mies sitä käytti kerran sillon kun ne tuli, ja sanoi että oli kai 3h aikaa polkea määränpäähän ja hänen työkaveri sit oli sillä polkenu töihin ja just oli aika riittänyt 😀
ja ps. kantsii käydä siellä alepan/helsingin sivuilla ehdottamassa kaupunkipyörien pysäkkejä, nyt on menossa vissiin joku ”kampanja” missä asukkaat saa toivoa niitä pysäkkejä 🙂 tähän Jätkäsaareen tuli vajaa vuosi sitten ja huomas heti, että on suosittuja, koska niitä harvoin näkee täytenä.
Heippa! Postauksen aiheestasi täysin poiketen… Kuinka teidän perheessä toimitaan auringolta suojautumisessa, vaatteilla ja rasvaten? Ovatko tyttärenne tai te vanhemmat joskus saaneet palovammoja auringosta? Meillä lapset hyvin herkkäihoisia, aihe siksi hyvin ajankohtainen.