3-vuotias ajaa polkupyörällä ilman apurattaita

01.07.2020

Viime kesänä meidän 2-vuotiasta taaperoa ei kiinnostanut vielä potkupyöräily, vaikka potkupyörä löytyi. Koko kesän me kannustimme potkupyörän selkään, mutta hän halusi potkutella 1-vuotiaana saamallaan nelipyöräisellä mopolla, joka ei vaatinut tasapainoa. Ja me annoimme hänen potkutella sillä, koska ei haluttu pilata intoa potkupyörästä heti alkuunsa tuputtamalla tai painostamalla. Ehdotimme aina välillä potkupyörää ja aina jos hän halusi sen kyytiin, kehuimme kovasti ja kannustimme, mutta potkuttelukerrat jäivät silti kahden käden sormilla laskettavaan määrään viime vuonna. 

Lumeton talvi innosti kaivamaan pyörät tavallista aiemmin – jo maaliskuun alussa – esiin tänä keväänä. Tällöin meidän vasta synttäreitään juhlinut kolmevuotias yhtäkkiä kiinnostuikin siitä viime vuoden (jo pituuden puolesta pieneksi jääneestä) potkupyörästä ja potkuttelu alkoi sujumaan aivan mainiosti heti kättelyssä. Potkupyörä oli kiva, kun sillä pysyi mopoa paremmin isosiskojen perässä. Seurattiin innolla potkuttelua ja tajuttiin, että tasapaino on jo tosi hyvin hallussa. Mielessä kävi, että mitä jos me voitaisiin jo kokeilla polkupyörää, kun se potkupyörä nyt oli jäänyt melko pieneksi ja tuntui hassulta ostaa uutta isompaa potkupyörää, jos polkupyöräkin jo kävisi.

Etsittiin Tori.fi sopivan kokoinen ja hyväkuntoinen käytetty polkupyörä, jossa sattui vielä olemaan kätevästi työntöaisa.  12-tuumaisessa pyörässä oli myös apurattaat, mutta ne me irrotimme heti alkuunsa. Apurattaat olisivat olleet karhunpalvelus lapselle, jolla oli jo tasapaino hallussa potkupyörän ansiosta. Lähdimme kokeilemaan pyöräilyä työntöaisan avulla. Ensin polkeminen tuntui olevan hieman haastavaa, mutta parin harjoituskerran jälkeen sujui jo tosi hienosti. Tasapaino pysyi jo heti alussa esimerkiksi alamäessä, kun ei tarvinnut polkea ja pian se löytyi jo muutenkin. 

Harjoittelimme muutaman viikon polkupyöräilyä niin, että teimme usein sellaisia 1-2km pikkulenkkejä ja aina toinen vanhemmista piti työntöaisasta kiinni “varmuuden vuoksi”. Ehkä n. ensimmäisen viikon jälkeen huomasimme, että työntöaisasta ei oikeasti tarvinnut tukea ollenkaan, vaan hän polki ja piti tasapainon itse. Juteltuamme asiasta 3-vuotiaan kanssa, sovimme, että otamme työntöaisan pois ja hän saa kokeilla pyöräillä kokonaan itse. Yhden illan harjoittelimme vielä edestakaisin hiekkatiellä ja seuraavana päivänä se vaan lähti sujumaan. 

Missään vaiheessa ei kiirehditty ja kuunneltiin mitä lapsi itse halusi tehdä. Ei päästetty irti hänestä, ennen kuin hän itse oli valmis siihen ja toivoi sitä. Olen kuullut, että moni 3-vuotias on oppinut ihan parissakin päivässä tai lähtenyt suoraan ajamaan pyörällä kun on saanut sen alleen, mutta meille sopi hyvin tällainen verkkainen tahti.

Nyt itsenäistä polkupyöräilyä on 3-vuotiaalla takana jo melkein kuukauden päivät. Polkeminen onnistuu niin hitaassa kuin nopeassakin vauhdissa, ohjaus sujuu, tasapaino on hyvä ja fiilis hyvä. Vielä ei ihan uskalleta harkita, että itse me vanhemmat esim. pyöräiltäisiin rinnalla omilla pyörillämme. Toistaiseksi me vielä juostaan 3-vuotiaan pyörän rinnalla/perässä ja pidetään huoli siitä, että opetellaan yhdessä liikennesääntöjä ja keskittymistä. Vilkkaaseen liikenteeseen ei olla menossa vielä, mutta rauhallisilla kotikaduilla ja metsäteillä sujuu tosi hyvin ja lähikauppaankin ollaan uskaltauduttu jo monta kertaa. 

Näistä koko perheen yhteisistä lenkeistä on tullut tosi kiva ja säännöllinen juttu ja uskon, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Varmasti kun vaan paljon lenkkeillään, niin taidot karttuvat entisestään.

Tässä pyöräilyn opettelussa on varmasti kaikkein tärkeintä kuunnella lasta ja mennä siinä tahdissa, mikä lapselle sopii. Meillä tuntui nyt olevan sellainen herkkyyskausi, että pyöräily kiinnosti ja päätimme hyödyntää sen. Se kannatti. Isommat lapset ovat meillä oppineet molemmat n. 4,5-vuotiaina polkupyöräilemään ja sekin on sujunut oikein helposti ja mukavasti potkupyöräilyn jälkeen. Vähän alle viisivuotiailla on ehkä se keskittyminen tullut nopeammin, että ei esim. herpaannu vastaantulevasta koirasta tms. Tämä on se, mitä vielä harjoitellaan 3-vuotiaan kanssa.

Mutta yhtä kaikki, harjoittelu sujui tosi mukavasti ja fiilis on koko ajan pidetty hyvänä ja kannustavana, eikä kiirehditty. Kaatumisia on tullut vain pari, eikä vielä ole tarvittu edes laastaria (kop kop). Ollaan kyllä niin iloisia tästä uudesta taidosta ja siitä, että kun vielä vähän harjoitellaan, voidaan pian tehdä pitkiäkin pyörälenkkejä jokainen perheenjäsen omalla pyörällä! Niin siistiä, että me ollaan jo näin isojen lasten vanhempia! Mutta nyt vaan enää puuttuu multa oma pyörä, ajattelin etsiä kierrätyskeskuksesta käytetyn naisten pyörän.

Saa antaa vinkkejä, että mitä mun olisi hyvä huomioida omaa pyörää ostaessa? Millainen pyörä olisi hyvä sellaiseen chilliin kaupunkipyöräilyyn, mutta myös pidemmille retkille?


Kesä tuli ja se tuntuu niin hyvältä

26.05.2020

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!