Blogeja kiertänyt 33 kysymyksen kysymyshaaste, joka alunperin lähti Pupulandia-blogista, oli niin hauska, että oli pakko osallistua siihen itsekin. On ollut hauskaa lukea muidenkin vastauksia, ja päätin jakaa myös omat. Tässä tulee mm. mun leikkaukset, rakastumiset, muuttojen määrä ja lävistykset.
Avioliittoja: 1
Meillä tulee ensi keväänä viisi vuotta avioliittoa Oton kanssa täyteen, ja ajateltiin mahdollisesti pitää sen kunniaksi hääpäiväbileet ystäville ja sukulaisille!
Kihloissa: kerran
Meillä tuli juuri mun syntymäpäivänä täyteen seitsemän vuotta siitä, kun Otto kosi mua. Me mietittiin silloin sitä, että ollaanko me nyt oltu seitsemän vuotta kihloissa, vai oltiinko kihloissa vaan siihen asti, että mentiin naimisiin, ja nyt ollaan vaan naimisissa? Ei päästy tästä mihinkään lopputulokseen, koska kyllähän mulla on esim. kihlasormus edelleen sormessa, vaikka ollaankin jo naimisissa. Purkautuuko kihlaus kun menee naimisiin? Ja kyllä, voin hyvin myöntää oman tietämättömyyteni tässä asiassa, eikä hävetä.
Lapsia: 3
Kolme rakasta tyyppiä, juuri sopiva määrä meille juuri nyt <3
Lemmikkejä tällä hetkellä: 0
Mulla on ollut vain yksi lemmikki, Mörkö-koira, jonka sain kesällä ennen lukion ekaluokkaa. Mun äiti oli ollut silloin pitkään sairaalassa lonkkaleikkauksen jälkeen, ja muistan kun menin katsomaan häntä sairaalaan, ja hän kertoi, että saan oman chihuahuan. Mä tulin niin onnelliseksi! Mörkö oli aivan ihana koira, ja niin tärkeä mulle. Mä huolehdin aluksi ihan yksin Mörköstä, kun mun äiti toipui vielä leikkauksesta kuukausien ajan. Jossain vaiheessa lukion aikana osat kuitenkin vaihtui niin, että Mörköstä tuli se voima, joka veti työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen äidin sängystä ylös ja ulos ja ihmisten pariin. Ja kun mä muutin Helsinkiin, Mörkö jäi äidille päivien piristykseksi ja ystäväksi. Mörkö kuoli sydänvikaan vuonna 2014, ja se oli yksi mun elämän surullisimmista päivistä.
Leikkauksia: 2
Ihan pienenä multa leikattiin kitarisat ja laitettiin samalla putket korviin, ja n. 5-vuotiaana multa leikattiin umpisuoli. Umpisuolen luultiin olevan tulehtunut, mutta lopulta mun kovan vatsakivun syyksi paljastuikin angiina, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen siis. Se voi kuulemma tuntua pienillä lapsilla joskus myös vatsakipuna. Ihan älytön juttu. Mutta eipähän ole huolta umpisuolesta enää.
Tatuointeja: 0, vielä
Mulla on kypsynyt mielessä idea tatuoinnista jo muutaman vuoden ajan, ja edelleen sitä mietin ja pohdin. Olen aika varma, että haluan sen, ja paikastakin olen varma, mutta silti haluan vielä vähän aikaa miettiä, koska se on niin iso juttu. En usko että tulen koskaan ottamaan useita tatuointeja, koska haluan vain tämän yhden, jolla on tarina ja tarkoitus. Muilla ihmisillä tykkään kyllä siitäkin, että on paljon tatuointeja.
Lävistyksiä: 0 nykyään (paitsi korvikset)
Mulla on ollut napakoru, jonka otin salaa äidiltä tultuani kesätöihin Helsinkiin 17-vuotiaana. Uskalsin kertoa napakorusta vasta pari kuukautta myöhemmin, kun menin takaisin Ouluun. Äiti ei ollut iloinen. Napakorun otin pois keskimmäisen raskausaikana, kun se kasvoi jo niin paljon ulos. Kokeilin jokin aika sitten, ja koru menee vieläkin reiästä läpi, mutta ei vaan näytä kovin kivalta, kuten ei tuo arpikaan.
Muuttoja: 13
Olen asunut elämäni aikana kahdessa eri kaupungissa, Helsingissä ja Oulussa, ja muuttanut aika monta kertaa. Ne vuodet kun asuin Oulussa, me muutettiin äidin kanssa vähintään kerran vuodessa. Huhhuh! Onneksi nyt aikuisiällä muuttoja on ollut paljon harvemmin. Lasten kanssa hihiteltiin sille, että he ovat kaikki ”syntyneet eri koteihin”. Kun esikoinen syntyi, asuttiin meidän ekassa yhteisessä kaksiossa. Tokan syntyessä asuttiin meidän silloisessa unelmien kämpässä, joka oli kolmio. Kolmannen syntyessä taas asuttiin tässä meidän nykyisessä kodissa, joka on neliö.
Ampunut aseella: en ole
Kerran yritin ampua kohti maalitaulua ilmakiväärillä Oton perheen mökillä, mutta en oikeasti onnistunut edes näkemään tähtäimestä mitään, vaikka yritin. En sitten uskaltanut ampua ollenkaan, vaan luovutin ilmakiväärin osaavammille tyypeille.
Ottanut lopputilin: kerran
19-vuotiaana aloitin puhelinmyyjänä, ja otin lopputilin viiden päivän jälkeen. Mä sain jopa ihan hyvin myyntiä tehtyä niiden viiden päivän aikana, mutta silti musta ei vaan ollut siihen.
Ollut saaressa: kyllä
Olen ollut, montakin kertaa ja monessa eri saaressa.
Autosi: keskikokoinen citymaasturi
Meillä on Oton kanssa yhteinen auto, joka on molempien nimissä. Mulla ei kuitenkaan ole korttia vielä, TÄSSÄ syy miksi ei.
Ollut lentokoneessa: kyllä
Olen lentänyt montakin kertaa, mutta tiedostan lentämisen saastuttavuuden, enkä harrasta mitään jatkuvia huvilentoja. Esimerkiksi Ouluun me mennään aina autolla, mikä on huomattavasti vähemmän saastuttavaa kuin lentäminen sinne, vaikka autolla meneminen tietysti vie paljon enemmän aikaa.
Onko joku itkenyt vuoksesi: kyllä
On kyllä, mutta onneksi kauan kauan sitten, jos siis surullisesta itkusta puhutaan. Aikuisiällä olen saanut jonkun itkemään vain ilon kyyneleitä, esimerkiksi Oton synnyttäessäni muutaman aika täydellisen tyttären.
Ollut rakastunut: Hell yeah
Olen tälläkin hetkellä, ihan älyttömän super mega rakastunut. Sillä tavalla, että just nyt kun katson kelloa, ja tiedän, että Otto tulee kohta töistä kotiin, mulla on vähän perhosia vatsassa.
Ollut ambulanssissa: kyllä
Olen ollut ambulanssissa kaksi kertaa, kerran äidin kanssa silloin kun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan, ja kerran itseni takia, kun mulle kävi 19-vuotiaana keskellä kirkasta päivää sellainen tapaturma, että luulin että multa on tyyliin selkäranka murtunut. Ei onneksi ollut. Meidän talon alaovesta oli joku rikkonut lasin Oulussa, ja kukaan ei ollut laittanut siihen minkäänlaisia teippauksia sen merkiksi, että lasi puuttuu. Muistan kun mulla oli kiire bussiin ja puhuin äidin kanssa puhelimessa, ja nojasin selälläni ja kyynärpäälläni oveen työntääkseni sen auki. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään mihin nojata, ja niin lensin sitten hirveän voltin kivilaattojen päälle selkä ja pää edellä. Ekat kaksi minuuttia vaan huusin suoraa huutoa ihan täysillä, kun kipu oli niin hirveä. Lopulta mulla oli onneksi vain aivotärähdys, ja selkä oli arka pari viikkoa, mutta ei murtunut. Siinä olisi voinut käydä pahasti, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Joku naapurin mies tuli siihen ja soitti ambulanssin, ja odotteli mun kanssa siihen asti, että ambulanssi tuli paikalle.
Luistellut: kyllä
Luistelu on ihanaa, odotan jo innolla ensi talven luistelureissuja!
Surffannut: en
En varmaan uskaltaisi, vaikka saisin mahdollisuuden. Surffaaminen tuntuu ajatuksena siistiltä, mutta liian jännittävältä mulle.
Ollut risteilyllä: kyllä
No viimeksi juuri viikonloppuna. Olen ollut risteilyllä varmaan 30-40 kertaa, ja meidän lapsetkin ainakin kymmenisen kertaa.
Ajanut moottoripyörällä: en
Viime kesänä ajoin ekaa kertaa pienellä tossumopolla mökkitiellä, ylitin jo siinä itseni ihan toden teolla, kun kaikki moottoriajoneuvot on niin kuumottavia. Joskus tulen luultavasti istumaan pärrän kyydissä, sillä miehelläni on sellainen moottoripyöräkuume, että uskoisin viimeistään keski-iässä kaksipyöräisen löytyvän meidänkin autotallista.
Ratsastanut hevosella: en itse
Voitteko kuvitella, että en ole koskaan ratsastanut hevosella ilman, että joku taluttaa mua. Olen siis viimeksi ollut hevosen selässä joskus alakouluikäisenä, tai ehkä vielä sitäkin nuorempana.
Lähes kuollut: en
Ollut sairaalassa: kyllä
Montakin kertaa. Lapsena silloin kitarisaleikkauksen ja umpisuolileikkauksen vuoksi, ja aikuisena sitten kolmen synnytyksen vuoksi.
Suosikkihedelmä: Viinirypäleet ja melonit
Mä olen niin monelle raa’alle hedelmälle allerginen enemmän tai vähemmän, joten hyvin harvassa on ne hedelmät joita voin sellaisenaan syödä. Siitepölyallergian ristikkäisallergioina mulla on mm. omena, päärynä, sitrushedelmät, avokado, nektariinit, persikat ja muut herkut. Voin niitä syödä kyllä käsiteltynä, esim piirakassa tai grillattuna, mutta raakana aiheutuu kovaa kutinaa suuhun ja kurkkuun. Viinirypäleet ja melonit on sellaisia, joita voin popsia ilman kutinaa.
Aamu vai ilta: Aamu todellakin
Mä olen niin aamuihminen, ja parasta on herätä ihan yksin ennen kaikkia muita ja hääräillä omiaan tunteroisen verran.
Lempiväri: Okra ja harmaa
Lempivärit mulla vaihtelee tosi usein, tällä hetkellä lempiväri on okra, kuten varmaan moni on saattanut huomatakin. Harmaa, musta ja valkoinen on sellaisia perusvärejä, jotka on aina mun lemppareita.
Viimeisin puhelu: Esikoiselle
Viimeisin viesti: Otolle
Lähetin kuvan meidän taaperosta, joka sanoi että ”väsyttävää, äiti tulee viereen mököttämään”. Hän siis halusi, että äiti tulee hänen kanssa pötköttämään peiton alle.
Nähnyt jonkun kuolevan: En
Kahvi vai tee: Kahvi
Rakastan kahvia, mutta ei teessäkään mitään vikaa ole. Teetä juon silloin kun olen kipeä, kahvia juon joka aamu. Me juodaan useimmiten Saludo-kahvia, jota mun mummu aina joi vielä eläessään. Mummulla oli aina hyvät kahvit, ja tuttu kahvin maku tuo aina lämpimän tunteen.
Paras piirakka: Parsapiirakka ja omena-pekaanipähkinäpiirakka
Mä tykkään sekä suolaisista että makeista piirakoista, ja nämä kaksi on kyllä mun ehdottomia lemppareita!
Kissa vai koira: Koira
Oon pahasti allerginen kissoille, ja siksi oon aina ollut enemmän koiraihminen.
Paras vuodenaika: Kesä ja joulu
Varsinkin viime kesä oli niin utopistisen ihana, että se säilyy aina mun muistoissa lämpimänä ja ihanana ajankohtana. Kesällä ollaan vähemmän (tai ei ollenkaan) kipeänä, on lämmintä (jos on yhtä hyvä kesä kuin vime kesä), uidaan ja vietetään aikaa yhdessä. Joulua taas rakastan, koska joulu on vaan best. Se ei tietenkään ole vuodenaika, vaan lyhyempi ajanjakso. Halusin kuitenkin nostaa sen tähän erikseen, koska en osannut valita talven ja kesän väliltä. Valmistelen jo blogijoulukalenteria, ja joulufiilis tuli rintaan jo syyskuun puolella. Maltan kuitenkin vielä vähän aikaa täällä blogin puolella.
Ihanaa uutta viikkoa ja lokakuuta kaikille <3
Tämä on kyllä ollut niin kiva haaste. Näitä vastauksia on ollut niin kivaa lukea eri blogeista. Tämä oli hauska tehdä myös itse.
Ihanaa viikkoa teille.
Kiitos Jenni ja ihanaa viikkoa sinnekin <3 Tää oli kyllä kiva haaste!
Moikka, puhuit tuossa hienosti lentomatkustamisen saastuttamisesta, mutta oletko tietoinen että laivamatkustaminen on heti lentämisen jälkeen toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä tuottavaa? Esim tämän linkin takana lisää vertailusta: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/artikkeli-1.226412
Kiitos kommentista <3 Olen tietoinen, että näin on yleisesti maailmalla. Me matkustetaan kuitenkin aina Tallink Siljan laivoilla silloin kun itse järjestetään matka, ja heillä on useita eri ympäristösertifikaatteja, ja keinoja joilla he vähentävät päästöjä, polttoaineenkulutusta ja saastuttamista, ja Tallink on myös WWF:n pääyhteistyökumppani. Se on juuri yksi syy siihen, miksi me itse valitaan aina siniset laivat. https://www.tallinksilja.fi/tietoa-tallink-siljasta#tabs-content-2 esim. tuolta voi lukea niistä lisää. Toki jos miettii jotain Karibian laivoja yms. niin onhan niissä päästöt ja niistä välittäminen varmasti vähän eri luokkaa kun täällä meidän koti-Suomessa. Ja tietty laivamatkustamisessa, kuten kaikessa muussakin, pätee se kohtuus kaikessa. Ei me käydä joka kuukausi risteilyllä huvin vuoksi, vaan n. kerran vuodessa. Mutta tosi hyvä tuoda tämäkin puoli esiin, ympäristöasioista ei voi puhua liikaa! 🙂
Käytte noin kerran vuodessa risteilyllä, mut silti teidän lapset on käyny ainakin kymmenen kertaa laivalla? 😀 7, 5 ja 2 vuotiaat lapset? Matikkas toimii:D…
Kirjoitin tuossa kommentissa siitä, kun itse ostetaan matka ja lähdetään risteilylle, että silloin valitaan siniset laivat, ja kun itse ostetaan reissu, ostetaan se n. kerran vuodessa. Työn puolesta matkoja on kuitenkin kertynyt enemmänkin, kuten viime viikonloppuna. 🙂 Meidän esikoinen on 7v, ja kun työn puolesta reissuja on ollut 4-5 tässä viime vuosina, niin mun mielestä matikka toimii oikein hyvin. Mitä mieltä sä oot?
Tuskin Saila kommentillaan mitään pahaa tarkoitti. Et maininnut aiemmassa kommentissa mitään työn puolesta tehdyistä matkoista, joten luonnollista että asia herättää kummastusta. Mainitsit kuitenkin matkoja olleen lapsillakin kymmenen ja ikää vanhimmalla 7v, joten sillä kaavalla risteily kerran vuodessa ei ihan täsmää. Sitä ihmettelen, miksi ihmeessä sinun Iina täytyy vastata tylysti, jos toinen vain kysyy tekstisti pohjalta syntynyttä epäkohtaa?
Mainitsin tuossa aiemmassa, että ”silloin kun itse järjestetään matka”, mutta olet aivan oikeassa, olisin voinut sen ilmaista selkeämminkin. Täällä omassa kuplassa, jossa tietää miten asiat on, sitä aina ajattelee, että ihan selvä homma kaikille muillekin, mutta eihän se tietenkään niin ole. My bad! Mutta en mielestäni ollut tyly vastauksellani, en ainakaan yhtään sen tylympi kuin tuo minulta kysytty kysymys. Asiat voi ilmaista monella tavalla, ja yleensä vastaan sillä tyylillä, millä mulle puhutaan. Toki en itse koskaan alennu haukkumaan ketään kuitenkaan, vaikka mua haukuttaisiinkin.
No ei se Sailan kommentti nyt kovin ilkeäkään ollut. Huomasit kai molemmat hymiöt 😀
Niin? 😀 En mäkään mielestäni ollut kovin ilkeä omassa vastauksessani? Siinäkin oli hymiöitä 😀
Noi pisteet ton kyseisen hymiön perässä voi kyllä tulkita äärimmäisen sarkastisena, etenkin kun sitä ennen kirjoitetaan ”matikkas toimii”. Kyllä jokainen parikymppinen ymmärtää nää piilonyanssit internetkielessä. Mut nää on näitä, väärinkäsityksiä syntyy aina väistämättä silloin kun kommunikointia ei käydä kasvotusten.
Vähän harmi että bloggaajilta odotetaan niin tiukkaa täydellisyyttä. Iinakin kirjoittaa niin viimeisen päälle fiksusti ja ottaa postauksissaan jo valmiiksi kantaa kaikkiin niihin pieniinkin sivujuonteisiin, joihin tietää jonkun tarttuvan jos ei hän itse mainitse niitä ensin. Ja sitten kun hän joskus päättää pitkän asiallisen kommenttinsa tavalla, joka ei ole kaikista täydellisin, monta eri (?) lukijaa tarttuu siihen ja vielä puolustelee sen toisen kommentin kirjoittajaa.
Omasta mielestäni nauravat hymiöt Sailan kommentissa vaikuttivat lähinnä pilkkaavilta, kun kommentti loppuu sarkastiseen syytökseen huonosta laskutaidosta. Olisi saman asian voinut ystävällisemmin js rakentavamminkin muotoilla. Ystävät voivat ehkä vitsailla toisistaan tohon tyyliin jos tuntevat toistensa huumorintajun ja luottavat toisiinsa, mutta ei vieraan ihmisen kanssa ehkä kannata käyttää tollaista huumoria.
Vaikka aina pitäisi tietysti pyrkiä nousemaan muiden pilkan yläpuolelle ja kohtelemaan toisia kunnioittavasta, onko se ihme jos jokainen sana ei ole aina niin tarkkaan harkittu. En ymmärrä miten bloggaajat ylipäätään jaksavat tehdä työtään kun jokaisesta pienestä asiasta pitää aina jonkun kanssa vääntää. Iinan kommenteissa onneksi harvemmin vääntöä näkyy mutta pahoin pelkään että se johtuu lähinnä Iinan erittäin taitavasta tyylistä rakentaa postauksensa ja näin ennaltaehkäistä vääntöjä.
Tsemppiä ja jaksamista Iinalle ja kaikille bloggaajille!
Se on umpilisäkkeen tulehdus.
Meinasin tulla samaa sanomaan että toivottavasti kuitenkin vaan umpilisäke on poistettu, ei suolta
Ps. Netin käyttäminen vie enemmän luonnonvaroja kuin esim lentäminen.. 😀