2019 x 19 -kysymyshaaste

10.12.2019

Vuoden viimeisiä viedään, nyt on meneillään viikko 50! Ihan käsittämätöntä, että kolmen viikon kuluttua tämä vuosi ja samalla koko vuosikymmen on ohi. Muistelin jo aiemmin koko kulunutta vuosikymmentä, mutta nyt on aika pureutua tarkemmin tähän vuoteen. Älkää säikähtäkö, tavallinen vuosikooste ilmestyy kyllä vuoden viimeisenä päivänä, kuten yleensäkin. Tänään halusin tehdä Irc-Galleria -kyselyiden tyylisen 2019 x 19 -kysymyshaasteen, jossa vastaan erilaisiin hauskoihin kysymyksiin kuluneesta vuodesta (joita on 19). Nämä kysymykset vedin ihan hatusta yhtenä päivänä autossa, kun oltiin matkalla kotiin ja kirjoitin ne vaan ylös sitä mukaa kun niitä putkahteli mieleen.

2019 x 19 kysymyshaaste:

1. Asiat jotka yllättivät tänä vuonna: No ainakin se, että Tempparit ei kiinnostanut enää. Ollaan katsottu jo monta vuotta Temptation Island Suomea Oton kanssa, mutta tänä syksynä ei vaan enää jaksanut. Katsottiin ekat jaksot, tai siis huomattiin, että ei katsottu niitä ollenkaan, vaikka telkkari oli päällä. Se oli sen aikakauden loppu, heh. Yllätyin myös siitä, miten huono Game Of Thronesin loppu oli, sekä siitä, että meillä on näin vuoden lopuksi 34-vuotias naispuolinen pääministeri. Se on ihan mielettömän hienoa, etenkin näin kolmen tytön äitinä on upeaa, kun he saavat jo näin pienenä nähdä naisen valtion johdossa, kuten itsekin sain pienenä nähdä naispuolisen presidentin.

2. Uudet ihmiset joihin tutustuin tänä vuonna: Tapasin monta uutta ihmistä työrintamalla, mutta tutustuin myös somessa moneen uuteen ihanaan äitiin, joiden kanssa juttu luistaa tosi hyvin. Tänä vuonna musta tuntuu, että olen tutustunut erityisen moneen uuteen ihmiseen, joiden kanssa juttelusta tulee vaan niin hyvä fiilis aina. Esimerkkinä ainakin Puhu Muru -blogista tuttu Marja Kihlström, sekä äitikaveri Fatima, jonka kanssa ollaan tiedetty toisemme pitkään, mutta tutustuttu vasta tänä vuonna. Olen niin iloinen siitä, että mun ympärillä on entistä enemmän sellaisia upeita tyyppejä, jotka inspiroivat ja antavat energiaa ja joiden kanssa asiaa riittää aina vaan.

3. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät: Keväällä se päivä, kun meidän kuopus aloitti päiväkodin. Eskarilaisen eka eskaripäivä jäi myös mieleen ja kesältä meidän ihanat treffit Oton kanssa. Meidän hääpäiväbileet helmikuussa olivat niin ihanat, niitä ollaan muisteltu koko vuosi. Ja tietty kaikki yhteiset reissut ja erityisesti mun synttäripäivä Mallorcalla. Lisäksi nautin ihan hirveästi meidän kahdenkeskisestä mökkireissusta pari viikkoa sitten.

4. Vuoden paras sarja ja leffa: Ehdottomasti paras sarja oli Tshernobyl, se oli vaan niin käsittämättömän hyvä, että sen voisi katsoa koska tahansa uudelleen. Vuoden paras leffa on vaikeampi, hmmm. Ainakin Once upon a time in Hollywood oli kova, sekä pari viikkoa sitten katsottu The Irish Man ja eilen kutsuvierasensi-illassa nähty Frozen II. Tällä hetkellä houkuttelisi katsoa myös Marriage Story, jota on kovasti kehuttu, ehkä siitä tulee vielä vuoden paras leffa.

5. Vuoden soitetuin biisi: Meillä se oli oikeasti varmaan Ikuinen vappu, kiitos meidän 2-vuotiaan. Mutta itse taisin soittaa eniten ainakin Dua Lipan Don’t Start Nowta, Ed Sheeranin koko tuotantoa, sekä Miss Lin Lev nu dö seniä.

6. Vuoden kosmetiikkatuote: Sanoisin tähän, että Cliniquen Moisture Surge -kosteusvoide. Kosteuttaa tosi hyvin mun kuivaa ihoa. Ja lisäksi Avenen Tolerance -ripsiväri, joka sopii myös super herkille silmille ja silti erottelee ripset ja pidentää kivasti. Just sopiva mun tarpeisiin ja molemmat ovat täysin hajusteettomia.

7. Vuoden lempparireissu: Mallorcan reissu ja meidän kahdenkeskinen mökkireissu. Molemmat olivat aivan uskomattoman ainutkertaisia reissuja, tosin ihan eri tavoilla.

8. Lause joka jäi mieleen tältä vuodelta: Varmaankin mun rakkaan ystävän sanoma lause, että parisuhteessa ja perheessä on hirveän tärkeää, että tuetaan kaikkien perheenjäsenten unelmia ja on yhteisiä päämääriä, joita tavoitella. Toki se on sellainen asia, joka näin ääneen ajateltuna on ihan itsestäänselvyys, mutta sen kuuleminen jotenkin konkretisoi sitä. Musta tuntuu, että sen jälkeen olen entistä hanakammin tavoitellut unelmiani ja auttanut myös lapsia ja Ottoa tavoittelemaan heidän unelmiaan.

9. Tilanne jossa ylitin itseni tänä vuonna: Viisaudenhampaan poisto. Ihan oikeasti, vaikka se monelle on pikkujuttu (ja omakin operaatio osoittautui lopulta tosi helpoksi), se päätös mennä sinne oli mulle ihan valtava juttu. Mikään ei ole pelottanut mua niin paljon kuin se silloin (aiemman järkyttävän kokemuksen takia) ja olen tosi ylpeä, että menin.

10. Uusi asia jonka tein tänä vuonna: Vietin semi-lihattoman lokakuun, eli ei laitettu kotona liharuokia kuukauteen. Se oli yllättävän helppoa ja hauskaa, eikä tuntunut mitenkään hankalalta keksiä lihattomia reseptejä. Oikeastaan se tuntui aika normilta. Meille jäi siltä kuukaudelta vielä lisää kivoja kasvisreseptejä repertuaariin.

11. Asia, joka sai mut itkemään tänä vuonna: Musta tuntuu, että itkin tänä vuonna aika paljon. Itkin todella vuolaasti viisaudenhampaan poistossa, kyyneleet vaan valui solkenaan. Itkin onnesta meidän mökkireissulla. Itkin, kun taapero aloitti päivähoidon. Mua itketti yksi harmittava päätös, jonka jouduin tekemään. Kyse ei ollut mitenkään niin valtavasta ja merkittävästä asiasta, mutta mua itketti silti, koska se tuntui niin tärkeältä. Mua itkettivät monet inhottavat kommentit surusta, mutta myös vielä useammat kannustavat ja ihanat kommentit ilosta. Musta tuntuu, että ylipäätään olen ollut jotenkin tunteellisempi koko vuoden, kuin pitkään aikaan. Monet leffatkin on saaneet mut itkemään, vaikka välillä meni pitkiä aikoja, ettei koskettavista koskettavinkaan leffa saanut kyyneltä silmäkulmaan.

13. Vuoden arkiresepti, jota kokattiin paljon: Ainakin uunifetapasta ja nachos supreme. Tehtiin myös usein kala-hamppareita ja teriyakilohta.

14. Tärkeä päätös, jonka tein tänä vuonna: Päätin alkaa oikeasti pitää huolta itsestäni ja lenkkeillä, päätin löytää aikaa itsestäni huolehtimiselle ja lopettaa tekosyiden keksimisen. Muutamassa kuukaudessa fiilis on kohentunut tosi paljon sekä henkisesti että fyysisesti.

15. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pidinkö niistä kiinni tänä vuonna? Muistelisin, että lupasin olla itselleni armollinen. Olen yrittänyt olla juuri sitä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Sanoisin, että olen ollut ainakin armollisempi kuin ennen, joten kai mä onnistuin.

16. Vuoden ajatuksia herättävin kirja: Ainakin Michelle Obaman Minun Tarinani oli ihan mieletön kirja. Se herätti tosi paljon ajatuksia. Mieleen jäi myös Maria Veitolan Toisinpäin.

17. Uusi taito, jonka opin tänä vuonna: En tiedä lasketaanko sitä taidoksi, mutta podcastin tekeminen! Mua jännitti tosi paljon etukäteen, että miten pystyn tehdä podcastia, kun vihasin kuunnella omaa ääntäni. Mutta sitten siihen yhtäkkiä vaan tottuikin, että kuulee koko ajan oman äänen kaikuna kuulokkeista samalla kun puhuu. Eikä se häirinnyt yhtään enää. Olen oppinut myös monia uusia juttuja valokuvauksen saralla. Ja opin myös tosi monta lausetta espanjaa meidän Mallorcan reissua varten harjoitellessa.

18. Vuoden hauskin tapahtuma: Ed Sheeranin keikka! Se oli ihan mielettömän ihana hellepäivä ja meillä oli niin hauskaa siellä Oton kanssa. En ikinä unohda sitä kun tanssittiin hitaita Ed Sheeranin Perfectin tahtiin kuuman kosteassa kesäyössä.

19. Vuoden lempparivaate: Varmaankin mom jeansit, jotka olen vihdoin omaksunut kunnolla osaksi omaa tyyliä. Sekä mun nyt syksyllä ostamani Acne Studiosin villapipo.

Viimeksi kun tein jotain haastetta, olin unohtanut kysymyksiä pois. Sen kunniaksi tässä on nyt vielä kahdeskymmenes pitkä ”kysymys” ja vastaus. Oikeesti kyse oli vain siitä, että kirjoitin nyt vahingossa liikaa, eikun. 

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen tänä vuonna: 1. Terveys, ollaan saatu olla tosi terveitä koko porukka kuopuksen muutamaa korvatulehdusta ja keskimmäisen keväällä murtunutta kättä lukuunottamatta. 2. Läheiset ihmiset. Meidän ympärillä on nykyään ihan uskomattoman hyvä tukiverkko, johon voi aina luottaa. Se on meille todella iso voimavara arjessa. 3. Mahdollisuudet, joita olen saanut työelämässä. Se on todella hienoa, että mun ympärillä on ihmisiä, jotka uskoo mun villeimpiinkin haaveisiin ja puskee mua eteenpäin. On valtavan suuri kunnia saada tehdä töitä niin hienojen tyyppien kanssa.

Sellaisia juttuja mulla tuli mieleen tästä vuodesta. Aika hieno vuosi! Mistä te olette kiitollisia näin vuoden lopuksi? Muihinkin kysymyksiin saa vastata halutessaan, on aina ihana kuulla teidän ajatuksia omasta elämästänne! 


33 kysymystä ja vastausta

02.10.2018

Blogeja kiertänyt 33 kysymyksen kysymyshaaste, joka alunperin lähti Pupulandia-blogista, oli niin hauska, että oli pakko osallistua siihen itsekin. On ollut hauskaa lukea muidenkin vastauksia, ja päätin jakaa myös omat. Tässä tulee mm. mun leikkaukset, rakastumiset, muuttojen määrä ja lävistykset.

Avioliittoja: 1

Meillä tulee ensi keväänä viisi vuotta avioliittoa Oton kanssa täyteen, ja ajateltiin mahdollisesti pitää sen kunniaksi hääpäiväbileet ystäville ja sukulaisille! 

Kihloissa: kerran

Meillä tuli juuri mun syntymäpäivänä täyteen seitsemän vuotta siitä, kun Otto kosi mua. Me mietittiin silloin sitä, että ollaanko me nyt oltu seitsemän vuotta kihloissa, vai oltiinko kihloissa vaan siihen asti, että mentiin naimisiin, ja nyt ollaan vaan naimisissa? Ei päästy tästä mihinkään lopputulokseen, koska kyllähän mulla on esim. kihlasormus edelleen sormessa, vaikka ollaankin jo naimisissa. Purkautuuko kihlaus kun menee naimisiin? Ja kyllä, voin hyvin myöntää oman tietämättömyyteni tässä asiassa, eikä hävetä. 

Lapsia: 3

Kolme rakasta tyyppiä, juuri sopiva määrä meille juuri nyt <3 

Lemmikkejä tällä hetkellä: 0

Mulla on ollut vain yksi lemmikki, Mörkö-koira, jonka sain kesällä ennen lukion ekaluokkaa. Mun äiti oli ollut silloin pitkään sairaalassa lonkkaleikkauksen jälkeen, ja muistan kun menin katsomaan häntä sairaalaan, ja hän kertoi, että saan oman chihuahuan. Mä tulin niin onnelliseksi! Mörkö oli aivan ihana koira, ja niin tärkeä mulle. Mä huolehdin aluksi ihan yksin Mörköstä, kun mun äiti toipui vielä leikkauksesta kuukausien ajan. Jossain vaiheessa lukion aikana osat kuitenkin vaihtui niin, että Mörköstä tuli se voima, joka veti työkyvyttömyyseläkkeelle jääneen äidin sängystä ylös ja ulos ja ihmisten pariin. Ja kun mä muutin Helsinkiin, Mörkö jäi äidille päivien piristykseksi ja ystäväksi. Mörkö kuoli sydänvikaan vuonna 2014, ja se oli yksi mun elämän surullisimmista päivistä. 

Leikkauksia: 2

Ihan pienenä multa leikattiin kitarisat ja laitettiin samalla putket korviin, ja n. 5-vuotiaana multa leikattiin umpisuoli. Umpisuolen luultiin olevan tulehtunut, mutta lopulta mun kovan vatsakivun syyksi paljastuikin angiina, kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen siis. Se voi kuulemma tuntua pienillä lapsilla joskus myös vatsakipuna. Ihan älytön juttu. Mutta eipähän ole huolta umpisuolesta enää. 

Tatuointeja: 0, vielä

Mulla on kypsynyt mielessä idea tatuoinnista jo muutaman vuoden ajan, ja edelleen sitä mietin ja pohdin. Olen aika varma, että haluan sen, ja paikastakin olen varma, mutta silti haluan vielä vähän aikaa miettiä, koska se on niin iso juttu. En usko että tulen koskaan ottamaan useita tatuointeja, koska haluan vain tämän yhden, jolla on tarina ja tarkoitus. Muilla ihmisillä tykkään kyllä siitäkin, että on paljon tatuointeja. 

Lävistyksiä: 0 nykyään (paitsi korvikset)

Mulla on ollut napakoru, jonka otin salaa äidiltä tultuani kesätöihin Helsinkiin 17-vuotiaana. Uskalsin kertoa napakorusta vasta pari kuukautta myöhemmin, kun menin takaisin Ouluun. Äiti ei ollut iloinen. Napakorun otin pois keskimmäisen raskausaikana, kun se kasvoi jo niin paljon ulos. Kokeilin jokin aika sitten, ja koru menee vieläkin reiästä läpi, mutta ei vaan näytä kovin kivalta, kuten ei tuo arpikaan. 

Muuttoja: 13

Olen asunut elämäni aikana kahdessa eri kaupungissa, Helsingissä ja Oulussa, ja muuttanut aika monta kertaa. Ne vuodet kun asuin Oulussa, me muutettiin äidin kanssa vähintään kerran vuodessa. Huhhuh! Onneksi nyt aikuisiällä muuttoja on ollut paljon harvemmin. Lasten kanssa hihiteltiin sille, että he ovat kaikki ”syntyneet eri koteihin”. Kun esikoinen syntyi, asuttiin meidän ekassa yhteisessä kaksiossa. Tokan syntyessä asuttiin meidän silloisessa unelmien kämpässä, joka oli kolmio. Kolmannen syntyessä taas asuttiin tässä meidän nykyisessä kodissa, joka on neliö. 

Ampunut aseella: en ole

Kerran yritin ampua kohti maalitaulua ilmakiväärillä Oton perheen mökillä, mutta en oikeasti onnistunut edes näkemään tähtäimestä mitään, vaikka yritin. En sitten uskaltanut ampua ollenkaan, vaan luovutin ilmakiväärin osaavammille tyypeille. 

Ottanut lopputilin: kerran

19-vuotiaana aloitin puhelinmyyjänä, ja otin lopputilin viiden päivän jälkeen. Mä sain jopa ihan hyvin myyntiä tehtyä niiden viiden päivän aikana, mutta silti musta ei vaan ollut siihen.

Ollut saaressa: kyllä

Olen ollut, montakin kertaa ja monessa eri saaressa.

Autosi: keskikokoinen citymaasturi

Meillä on Oton kanssa yhteinen auto, joka on molempien nimissä. Mulla ei kuitenkaan ole korttia vielä, TÄSSÄ syy miksi ei. 

Ollut lentokoneessa: kyllä

Olen lentänyt montakin kertaa, mutta tiedostan lentämisen saastuttavuuden, enkä harrasta mitään jatkuvia huvilentoja. Esimerkiksi Ouluun me mennään aina autolla, mikä on huomattavasti vähemmän saastuttavaa kuin lentäminen sinne, vaikka autolla meneminen tietysti vie paljon enemmän aikaa. 

Onko joku itkenyt vuoksesi: kyllä

On kyllä, mutta onneksi kauan kauan sitten, jos siis surullisesta itkusta puhutaan. Aikuisiällä olen saanut jonkun itkemään vain ilon kyyneleitä, esimerkiksi Oton synnyttäessäni muutaman aika täydellisen tyttären. 

Ollut rakastunut: Hell yeah

Olen tälläkin hetkellä, ihan älyttömän super mega rakastunut. Sillä tavalla, että just nyt kun katson kelloa, ja tiedän, että Otto tulee kohta töistä kotiin, mulla on vähän perhosia vatsassa.

Ollut ambulanssissa: kyllä

Olen ollut ambulanssissa kaksi kertaa, kerran äidin kanssa silloin kun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan, ja kerran itseni takia, kun mulle kävi 19-vuotiaana keskellä kirkasta päivää sellainen tapaturma, että luulin että multa on tyyliin selkäranka murtunut. Ei onneksi ollut. Meidän talon alaovesta oli joku rikkonut lasin Oulussa, ja kukaan ei ollut laittanut siihen minkäänlaisia teippauksia sen merkiksi, että lasi puuttuu. Muistan kun mulla oli kiire bussiin ja puhuin äidin kanssa puhelimessa, ja nojasin selälläni ja kyynärpäälläni oveen työntääkseni sen auki. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään mihin nojata, ja niin lensin sitten hirveän voltin kivilaattojen päälle selkä ja pää edellä. Ekat kaksi minuuttia vaan huusin suoraa huutoa ihan täysillä, kun kipu oli niin hirveä. Lopulta mulla oli onneksi vain aivotärähdys, ja selkä oli arka pari viikkoa, mutta ei murtunut. Siinä olisi voinut käydä pahasti, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä. Joku naapurin mies tuli siihen ja soitti ambulanssin, ja odotteli mun kanssa siihen asti, että ambulanssi tuli paikalle. 

Luistellut: kyllä

Luistelu on ihanaa, odotan jo innolla ensi talven luistelureissuja!

Surffannut: en

En varmaan uskaltaisi, vaikka saisin mahdollisuuden. Surffaaminen tuntuu ajatuksena siistiltä, mutta liian jännittävältä mulle. 

Ollut risteilyllä: kyllä

No viimeksi juuri viikonloppuna. Olen ollut risteilyllä varmaan 30-40 kertaa, ja meidän lapsetkin ainakin kymmenisen kertaa. 

Ajanut moottoripyörällä: en

Viime kesänä ajoin ekaa kertaa pienellä tossumopolla mökkitiellä, ylitin jo siinä itseni ihan toden teolla, kun kaikki moottoriajoneuvot on niin kuumottavia. Joskus tulen luultavasti istumaan pärrän kyydissä, sillä miehelläni on sellainen moottoripyöräkuume, että uskoisin viimeistään keski-iässä kaksipyöräisen löytyvän meidänkin autotallista. 

Ratsastanut hevosella: en itse

Voitteko kuvitella, että en ole koskaan ratsastanut hevosella ilman, että joku taluttaa mua. Olen siis viimeksi ollut hevosen selässä joskus alakouluikäisenä, tai ehkä vielä sitäkin nuorempana. 

Lähes kuollut: en 

Ollut sairaalassa: kyllä

Montakin kertaa. Lapsena silloin kitarisaleikkauksen ja umpisuolileikkauksen vuoksi, ja aikuisena sitten kolmen synnytyksen vuoksi. 

Suosikkihedelmä: Viinirypäleet ja melonit 

Mä olen niin monelle raa’alle hedelmälle allerginen enemmän tai vähemmän, joten hyvin harvassa on ne hedelmät joita voin sellaisenaan syödä. Siitepölyallergian ristikkäisallergioina mulla on mm. omena, päärynä, sitrushedelmät, avokado, nektariinit, persikat ja muut herkut. Voin niitä syödä kyllä käsiteltynä, esim piirakassa tai grillattuna, mutta raakana aiheutuu kovaa kutinaa suuhun ja kurkkuun. Viinirypäleet ja melonit on sellaisia, joita voin popsia ilman kutinaa. 

Aamu vai ilta: Aamu todellakin

Mä olen niin aamuihminen, ja parasta on herätä ihan yksin ennen kaikkia muita ja hääräillä omiaan tunteroisen verran. 

Lempiväri: Okra ja harmaa

Lempivärit mulla vaihtelee tosi usein, tällä hetkellä lempiväri on okra, kuten varmaan moni on saattanut huomatakin. Harmaa, musta ja valkoinen on sellaisia perusvärejä, jotka on aina mun lemppareita. 

Viimeisin puhelu: Esikoiselle

Viimeisin viesti: Otolle

Lähetin kuvan meidän taaperosta, joka sanoi että ”väsyttävää, äiti tulee viereen mököttämään”. Hän siis halusi, että äiti tulee hänen kanssa pötköttämään peiton alle. 

Nähnyt jonkun kuolevan: En

Kahvi vai tee: Kahvi

Rakastan kahvia, mutta ei teessäkään mitään vikaa ole. Teetä juon silloin kun olen kipeä, kahvia juon joka aamu. Me juodaan useimmiten Saludo-kahvia, jota mun mummu aina joi vielä eläessään. Mummulla oli aina hyvät kahvit, ja tuttu kahvin maku tuo aina lämpimän tunteen.

Paras piirakka: Parsapiirakka ja omena-pekaanipähkinäpiirakka

Mä tykkään sekä suolaisista että makeista piirakoista, ja nämä kaksi on kyllä mun ehdottomia lemppareita!

Kissa vai koira: Koira

Oon pahasti allerginen kissoille, ja siksi oon aina ollut enemmän koiraihminen. 

Paras vuodenaika: Kesä ja joulu

Varsinkin viime kesä oli niin utopistisen ihana, että se säilyy aina mun muistoissa lämpimänä ja ihanana ajankohtana. Kesällä ollaan vähemmän (tai ei ollenkaan) kipeänä, on lämmintä (jos on yhtä hyvä kesä kuin vime kesä), uidaan ja vietetään aikaa yhdessä. Joulua taas rakastan, koska joulu on vaan best. Se ei tietenkään ole vuodenaika, vaan lyhyempi ajanjakso. Halusin kuitenkin nostaa sen tähän erikseen, koska en osannut valita talven ja kesän väliltä. Valmistelen jo blogijoulukalenteria, ja joulufiilis tuli rintaan jo syyskuun puolella. Maltan kuitenkin vielä vähän aikaa täällä blogin puolella. 

Ihanaa uutta viikkoa ja lokakuuta kaikille <3