”En tykkää lapsista” on sama kuin sanoisi, ettei tykkää ihmisistä

28.08.2019

Yksi suosituimmista ”epäsuosituista mielipiteistä” on näiden omien somevuosien aikana tuntunut olevan ”en tykkää lapsista”. Olen lukenut sen niin moneen kertaan, että ei pysty edes laskemaan. Se on suosittu blogipostauksissa ja se on suosittu keskusteluketjuissa Facebookin eri ryhmissä. Löytyypä aiheesta monta artikkeliakin. Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen törmättyäni taas viime viikolla useampaan aihetta koskevaan keskusteluketjuun uusimman lapset ravintolassa -kohun pohjalta.

On varmasti mahdollista, että on olemassa monta ihmistä, jotka eivät ole tykänneet yhdestäkään lapsesta, jonka ovat tavanneet. Jotkut eivät tapaa koko elämänsä aikana kovin paljoa lapsia, ja ne muutamat, joita tapaavat, eivät ole sellaisia joiden kanssa heillä klikkaisi, ainakaan juuri sen tapaamisen aikana. Jotkut tapaavat paljonkin lapsia, mutta yhdenkään kanssa ei vaan synkkaa. Sitten kun ei ole synkannut tavattujen lasten kanssa, voi hyvin käydä niin, että alkaa vältellä tilanteita, joissa joutuisi tapaamaan heitä lisää ja olemaan heidän kanssa tekemisissä enemmän. Voi syntyä oman pään sisälle fiilis, että ei tykkää lapsista ollenkaan. Mä tajuan sen.

Samahan se on kaiken muunkin itselle ihan erilaisen kanssa. Monesta asiasta voi muutaman kokemuksen perusteella syntyä fiilis, että ei tykkää asiasta tai ihmistyypistä X, vaikka todellisuudessa on tavannut vain murto-osan tämän ihmistyypin tai asian edustajista. On tavannut muutaman ärsyttävän insinöörin ja alkaa ajatella, että kaikki insinöörit on ärsyttäviä. Tapaa muutaman töykeän mummon kassajonossa ja alkaa ajatella, että mummot on töykeitä kassajonoissa. Se on ihan inhimillistä. Yleensä ihmiset kuitenkin tiedostavat, että heillä ei ole oikeasti kokemusta _kaikista_ tämän ihmistyypin edustajista (jotka ovat kaikki yksilöitä) ja ymmärtävät, että eivät voi sanoa tällaisia karkeita yleistyksiä ääneen, koska ne eivät mitenkään voi olla totta.

Kenellekään tuskin nyky-yhteiskunnassa tulisi mieleen esimerkiksi sanoa ääneen tai kirjoittaa julkisesti, että ”en tykkää naisista” tai ”en tykkää norjalaisista”, tarkoittaen, että ei halua olla naisten tai norjalaisten kanssa missään tekemisissä, eikä tykkää kenestäkään naisesta tai norjalaisesta. Ei tietenkään, sehän olisi pöyristyttävää. Mutta: on sosiaalisesti ihan hyväksyttävää sanoa, että ei tykkää lapsista. Ollenkaan. Että on tavannut viisi tai kymmenen tai vaikka sata lasta, miljardeista, ja voi sanoa, että ”En tykkää lapsista”.  Ja se on kaikkien mielestä ihan okei. ”Aa joo, toi ei tykkää lapsista.”

En tiedä nähdäänkö se vähän samanlaisena ominaisuutena kuin vaikka hiustenväri: tolla on ruskee tukka, toi pelaa änärii, toi ei tykkää lapsista. No biggie.

Mutta sen pitäisi olla biggie. Miksi on ihan ok leimata kaikki lapset samanlaisiksi, kun ei ketään muutakaan saa? Miksi on ihan ok ajatella, että kaikki lapset on ihan kamalia ja niistä ei vaan tykkää, kun kenestäkään muustakaan ei saa ajatella niin?

Lapset on ihan yhtä arvokkaita yhteiskunnan jäseniä, kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät ole ongelma, ärsyttävä homogeeninen ihmismassa joka rasittaa ah-niin-tärkeitä aikuisia, vaan he ovat ihmisiä ja erilaisia ihan siinä missä mekin, eikä piiruakaan vähemmän tärkeitä.

Pyrin suhtautumaan lapsiin lähtökohtaisesti ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin: neutraalisti. En päätä etukäteen, että ”koska toi on lapsi, en voi tykätä siitä”. En myöskään ajattele etukäteen, että ”oi ihanaa, varmasti rakastan tuota ihmistä, koska se on lapsi”.

Olen nähnyt monta lasta, joiden kanssa en viettäisi mielellään aikaa jos ei ole ihan pakko. Monta lasta, joiden touhuja katsellessani mua on etonut tai jotka on olleet niin rasittavia, että on meinannut järki lähteä. Olen tavannut myös monta ihan hirveän ihanaa lasta. Olen tavannut sellaisia lapsia, jotka käyttäytyvät kuin enkelit ja ovat niin kohteliaita ja rauhallisia tai sellaisia jotka ovat villejä, hulvattoman hauskoja ja puheliaita tyyppejä. Useimmat lapset, joita olen tavannut, ovat jotain näiden kaikkien väliltä, tai näitä kaikkia yhtäaikaa. Välillä aivan sairaan ärsyttäviä ja välillä maailman ihanimpia kullannuppuja, aivan kuten suurin osa meistä ihmisistä muutenkin on.

Kun me nähdään lapsia metrossa, juhlissa, päiväkodin pihalla, ravintolassa tai kaupassa, me nähdään yksi ohikiitävä hetki heidän elämästä. Pieni kurkistus, joka ei kerro mitään siitä, millaisia ihmisiä nämä lapset ovat. Eikä myöskään siitä, millaiset vanhemmat heillä on. Harva tekee päätelmiä (joihin uskoo täysillä) vierustoverin elämäntilanteesta tai siitä tykkääkö hänestä sen perusteella, millaisen kuvan tästä saa viiden minuutin yhteisen bussimatkan aikana. Paitsi jos kyseessä on lapsi. 

Joo, on ehkä hauska joskus leikitellä ajatuksella, että millainenkohan elämäntarina tuon vanhan sedän taakse kätkeytyy, mutta kukaan ei päätä, että kaikki vanhat miehet ovat alkoholisteja siksi, että näkee yhden alkoholisoituneen vanhan miehen raitiovaunussa.

Kukaan meistä ei ole elämänsä jokaisena hetkenä hauska, mahtava tai sanavalmis. Ei aikuiset, eikä lapset. Jokainen meistä on myös joskus ollut lapsi. Se tuntuu joskus unohtuvan. Lapset vasta opettelevat elämää ja sitä, miten täällä maailmassa toimitaan.  Isona heistä tulee aikuisia. Mitä paremmin ympäristö kohtaa heidät ja kohtelee heitä, sitä todennäköisempää on, että heistä tulee kivoja aikuisia. He peilaavat omaa maailmankuvaansa ihmisistä ympärillään. Niin läheisistä ja rakkaista aikuisista, kuin niistä bussissa olevistakin, jotka näyttävät selvästi, etteivät tykkää.

Mä en kirjoita tätä tekstiä siksi, että haluaisin saada jonkun mielen muuttumaan esim. lasten saamisen suhteen. En suinkaan. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama, haluaako joku muu saada itse lapsia vai ei, ei se kuulu mulle. Enkä liioin toivo, että kukaan alkaisi tämän myötä lepertelemään kaikille vastaantuleville mukuloille. Kirjoitan tämän siksi, että mun mielestä minkään ihmisryhmän väheksymisen, leimaamisen tai yleistämisen ei pitäisi olla hyväksyttävää. Suomessa on ihan sallittua olla avoimesti lapsia vastaan, monella eri tavalla, ja se on mun mielestä inhottavaa. Niin ei pitäisi olla.

Mä haluaisin, että jokainen ihminen kohdattaisiin omana itsenään, yksilönä kaikissa tilanteissa. Että ne, jotka ovat päättäneet olla pitämättä lapsista voisivat ihan rauhassa ajatella omassa päässään näin, mutta eivät levittäisi tätä ajatusmallia laajemmalle ja tekisi siitä hyväksyttävää. Mä toivon, että olisi yhtä noloa ja junttia sanoa, ettei tykkää lapsista kuin on sanoa, ettei tykkää mistä tahansa muustakaan ihmisryhmästä.


151 Responses to “”En tykkää lapsista” on sama kuin sanoisi, ettei tykkää ihmisistä”

  1. Henrietta sanoo:

    Mä itse kuulun siihen ryhmään, joka ajattelee lapsen ihmisenä. Jotkut lapsista, niin kuin aikuisistakin on sellaisia, joista en pidä. Ajattelen, että lapsi on ihminen siinä missä muutkin. Ero vain tulee siinä, että lapsi vasta opettelee elämään, ja aikuisen kuuluisi jo tietää, miten täällä eletään. Itse en välttämättä halua omia lapsia koskaan, enkä tunne sellaista sydäntä pakahduttavaa tunnetta jos nään pieniä lapsia, mutta en koe tarpeelliseksi ilmaista minkälaisista ihmisistä pidän ja mistä en. Kaikkien kans kun tulee toimeen niin pärjää elämässä hyvin. Ja lapsia ehdottomasti kuuluu kohdella tasa-arvoisesti, alottaen ihan aamusista huomenista rappukäytävällä. Näinhän lapsi oppii miten ympäristö käyttäytyy ja oppii myös itse tervehtimään mm. naapureita.

  2. Nimetön sanoo:

    Jos sanoisin, etten tykkää lapsista, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö koskaan suostuisi olemaan lasten kanssa tekemisissä.

    En myöskään tykkää suolakurkusta, mutta silti syön sitä välillä jonkun ruuan mukana.

    On monta muutakin asiaa josta en tykkää, mutta silti syön tai teen jotain mistä en tykkää.

    Ei kaikkien tarvitse tykätä lapsista. Usein se varmaan johtuu siitä, ettei ole kauheasti kokemusta lapsista ja niiden kanssa ei ”osata olla”. Mutta silti mielestäni saa sanoa ettei tykkää lapsista.

    Tiedän myös monta ihmistä joilla on omia lapsia, mutta silti he pystyvät sanomaan etteivät tykkää vieraista lapsista.

    Mielipidehän sekin on, ei sen silti tarvitse olla mikään este elämässä.

    • Nimetön sanoo:

      Ihana verrata lapsia suolakurkkuihin!
      Miten olisi vanhusten kanssa?
      Voisiko vanhuksia verrata vaikka etikkapunajuuriin?

      • Nimetön sanoo:

        En tykkää ihmisistä, jotka tarttuvat kärkkäästi aina yhteen asiaan ymmärtämättä kokonaisuutta. Siksi en tosin ole tällaisten ihmisten kanssa vapaa-ajallani edes tekemisissä.

    • ssonja sanoo:

      Ihan hemmetin ontuva vertaus. Suolakurkut on suolakurkkuja, jokainen maistuu samalta joten maistettuaan suolakurkkua, ihminen voi sanoa, ettei pidä siitä. Ja se on ihan ok.

      Jokainen lapsi on kuitenkin oma yksilönsä, elävä IHMINEN ja he kaikki ovat erilaisia. Suolakurkku on suolaveteen säilötty vihannes. Ihan fine, ettei siitä tykkää mutta kertoo paljon ihmisestä jos hän tuomitsee kokonaisen toisen ryhmän tuntevia ihmisiä heidän ikänsä takia.

    • Sarita sanoo:

      Ihanko oikeasti vertaat lasta suolakurkkuun? Olen sanaton.

      • Aino sanoo:

        Kaikesta sitä ihmiset vetääkin herneen nenään 😀 Suolakurkku oli oikein oiva vertaus mielestäni.

        Vaikka kaikki lapset ovat yksilöitä ja omia persooniaan, kuten kaikki ihmiset ovatkin, niin yleensä kaikki lapset käyttäytyvät lapsekkaasti.

        Esim. mansikoita syödessä kaikki maistuu mansikalta, mutta kuitenkin joka mansikka maistuu vähän erille. Ootko huomannut?

  3. Sophh sanoo:

    Hieno kannanotto. Ei ole koskaan tullut mieleen että tämä ”en tykkää lapsista” olisi jotenkin yleistävä ja kohtuuton. Mutta kyllä se on!
    Kiitos tästä avaavasta kommentista.

  4. Nimetön sanoo:

    Siis mää oon monta kertaa miettinyt just tätä asiaa ja oon tästä sun kans täysin samaa mieltä! ehkä inhottavinta mitä oon koskaan kuullut oli se, kun lukiossa joku puhui luokkakaverin kuullen vauvoista ja luokkakaveri totesi tähän : ”hyi, toi sanoi v-sanan!”

  5. Moi sanoo:

    Päiväkodissa useaan kertaan töissä olleena voin sanoa että en tykkää lapsista. Enkä kyllä tykkää ihmisistäkään.
    ”Että ne, jotka ovat päättäneet olla pitämättä lapsista voisivat ihan rauhassa ajatella omassa päässään näin, mutta eivät levittäisi tätä ajatusmallia laajemmalle ja tekisi siitä hyväksyttävää.”
    Samoin nämä ”lapset on lapsia antaa vaan huutaa joka puolella ja potkia siilejä kun ne vasta opettelee olemaan ihmisiksi” – henkilöt voisivat myös ottaa muut ihmiset huomioon ja ajatella omassa päässään kuin kiva on olla esim ravintolassa syömässä kun joku ipana kirkuu kun mielipuoli. Joku ei tykkää jostakin ja joku tykkää, kaikilla varmaan oikeus ilmaista oma mielipide, vaikkei se omaan ajatusmaailmaan mahtuisikaan. Myös niillä jotka ei tykkää lapsista.

    • Kati sanoo:

      Onpa ahdasmielinen ajattelutapa. Tuo huutaminen ja siilien potkiminen on kyllä aivan älyttömiä esimerkkejä, valitettavasti kommentistasi johtuen tuntuu ettet oikein ymmärrä lasten kasvatuksesta ja yleistät aika hurjasti. Tuskin kukaan ”kirkuvia ipanoita” puolustava argumentoi niin, että huuto on täysin ok missä tahansa, vaan aivan varmasti jokainen vanhempi yrittää omaa lastansa rauhoitella. Syitä huudollehan voi olla mitä tahansa: nälkä, väsymys ja muut inhimilliset seikat, joita muut ympärillä eivät voi tietää. Jokainen meistä on joskus ollut lapsi. Pientä sympatiaa voisi edes yrittää tuntea.

  6. Pihvi sanoo:

    Hmm, en nyt ole ihan samaa mieltä perustelujesi kanssa. Tuolla ajattelutavallahan ei koskaan voisi sano ettei tykkää jostain. Ei voisi sanoa ettei tykkää pizzasta koska ei ole maistanut kaikkia maailman pizzoja ja joku niistä voisikin olla hyvä. Ei voisi sanoa ettei tykkää koirista tai käärmeistä koska ei ole tavannut kaikkia maailman koiria tai käärmeitä.

    Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Toki on eri asia kenelle näitä mielipiteitä kannattaa kertoa. Koiran omistajalle ei ehkä kannata mainostaa vihaavansa koiria samoin kuin lasten vanhemmille ei välttämättä tarvitse sanoa ettei pidä lapsista. Eikä ruuan tekijälle ole kohteliasta sanoa ettei pidä tehdystä ruuasta. Kyse on käytöstavoista. Yleisesti näitä kaikista asioista saa mielestäni puhua, tilannetajua käyttäen.

    • Katri sanoo:

      Käsittääkseni tekstissä puhuttiin ihmisryhmistä eikä ruoasta ja juomasta. Jos joku vaikka sanoo ettei tykkää kiinalaisista, somaleista tai homoista, vastaanotto on yleisesti paheksuva ja lapset kuuluu enemmän tähän kategoriaan kuin pizzaan tai käärmeisiin.

    • Miia sanoo:

      Vertaat siis pizzaa ja lasta?

      Miksi sitten ei ole hyväksyttävää sanoa, ettei tykkää vaikkapa tumnista ihmisistä? Tai homoista? Ihan sama asia, yhden ihmisryhmän leimaamista omien ennakkoluulojen vuoksi.

      • Pihvi sanoo:

        Jos luet kommenttini uudestaan, näet että kritisoin Iinan _perusteluja_. Eli sitä ettei voisi sanoa ettei pidä jostain asiasta (lapsista, pizzasta, koirista, ihan sama mistä) vain siksi ettei ole kokemusta jokaisesta yksilöstä. Ja kuten sanoin, on toki kohteliasta olla laukomatta näitä mielipiteitä ihan missä tahansa tilanteessa.

        En tiedä miksi vetäisette tummaihoiset mukaan keskusteluun, kertoo ehkä jotain teidän ajatusmaailmasta. Tummaihoisilla tai kiinalaisilla ei ole esim yleismaallisia käytösmalleja toisin kuin lapsilla.

        Itse kritisoin vain postauksessa olevia PERUSTELUJA

  7. SiruH sanoo:

    No NYT oli upea teksti ja hieno, perusteltu kannanotto! Mä työskentelen lasten parissa, ja oma äitini on aina selittänyt sitä muille, että kun se niin tykkää lapsista. Mut ei se niin ole ollenkaan. Lapsissa on ihan yhtä äärestä laitaan porukkaa ihanasta rasittavaan, kuin muissakin ihmisryhmissä. Sen sijaan pidän lapsia ja lapsuutta äärettömän tärkeinä, ja nautin, kun tiedän saavani sitä kautta vaikuttaa ihmisen elämään, onnellisuuteen, tyytyväisyyteen ja elämön laatuun. Samoin kuin muillekin ihmisille, myös lapsille voi olla ystävällinen ja kohtelias, riippumatta siitä, sattuuko juuri hänestä pitämään. Sen pitäisi kyllä olla itsestään selvää.

  8. milla sanoo:

    Hyvä kirjoitus Iina! Kukaan järkevänä itseään pitävä ihminen ei ikinä sanoisi ääneen, ettei tykkää vammaisista tai vanhuksista. Kuvitelkaa että joku vielä perustelisi inhoaan vammaisia tai vanhuksia kohtaan luettelemalla erilaisia ominaisuuksilla, joita näihin ihmisiin liitetään. Se olisi todella irvokasta ja loukkaavaa, sosiaalinen itsemurha suorastaan. Lapsista on kuitenkin ihan ok olla tykkäämättä, ja näitä kammottavia lapsia saa kuvata mitä värikkäimmillä sanan käänteillä. päälle vain nauretaan, kun oli niin hauska juttu.
    Lapsiin kohdistuneella inholla voi kuitenkin olla kauaskantoiset seuraukset, koska lapsi on ihminen jolla on tunteet, ja hänestä kasvaa aikuinen. ( toisin kuin lounaspizzasta tai lemmikkirotasta.)

  9. Ninni sanoo:

    Mä ilmaisisin asian niin että en tykkää ihmisistä, jotka käyttäytyvät huonosti, mutta lasten kohdalla se on helpompi ymmärtää koska hehän vasta opettelevat. Mua ärsyttää paljon enemmän esim. ravintolassa aikuiset, jotka puhuvat kovaan ääneen kuin tahtotaaperon kiukunpurkaus. Ja luultavasti nämä aikuiset ovat juuri niitä jotka eivät lapsena ole käyneet ravintoloissa ja oppineet kuinka siellä tulisi käyttäytyä. Eli sinä aikuinen joka koet osaavasi kaiken hyvin olet joskus ollut se jonkun mielestä ärsyttävä lapsi joka on harjoitellut niitä taitoja ihmisten ilmoilla.

  10. sanoo:

    Erikoinen ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Täytyy myöntää että en ole kanssasi missään nimessä samaa mieltä. Totta kai joku voi sanoa ettei pidä lapsista, eikä se ole verrattavissa siihen että joku sanoisi ettei pidä naisista. Eikä se silti ole millään tavalla loukkaus kaikkia lapsia kohtaan. Kyllä maailmassa pitää olla oikeus myös negatiivisiin mielipiteisiin.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Miten se ei ole verrattavissa, siihen, ettei pidä naisista? Ovatko lapset vähemmän arvokkaita kuin aikuiset naiset? Miten se ei ole loukkaus lapsia kohtaan?

      • Nimetön sanoo:

        Siksi nämä asiat eivät ole verrattavissa, koska naiseus on ominaisuus eikä se katoa. (Paitsi sukupuolenkorjauksessa mutta se on jo toinen asia) Lapsuus on ikävaihe joka menee jokaiselta ohi kasvaessa. Se siis muuttuu jatkuvasti. On mielestäni ihan ok siis sanoa ettei pidä lapsista, vanhuksista jne. mutta ei ole ok sanoa ettei pidä naisista, homoista, tummaihoisista…

        Pointti tässä kaikessa on se, että sanooko sitä sille lapselle/lapsen vanhemmalle että ”hei, en pidä sinusta koska olet lapsi” vai miettiikö vain hiljaa mielessään että en kyllä pidä lapsista. Tästä asiasta keskustellessa ihan aikuisten kesken on taas ok sanoa että ”hei, en pidä lapsista”. Se ei satuta tai loukkaa yhtään ketään, tai ainakaan sen ei pitäisi. Minä neljän lapsen jälkeen ja omien vanhempien ollessa palvelukodissa, voin sanoa etten vieläkään pidä lapsista saati vanhuksista. Se ei silti missään näy enkä käy katsomassa vanhempiani huudellen samalla kuinka niin en pidä vanhuksista enkä kulje esim kaupassa kertoen pikkulasten vanhemmille että etten pidä lapsista.

        Minusta on vähän surullista ettet ilmeisesti suostu ymmärtämään tätä toista puolta asiasta. Se että sinun mielestäni omat lapsesi ovat maailman siisteimpiä tyyppejä, ei tarkoita sitä että kukaan muu olisi samaa mieltä. Ja se on ok, että joku näin ajattelee. Se, tullaanko se kertomaan varta vasten sinulle, ei olisi ok.

  11. Sanna sanoo:

    Samaa mieltä Pihvin kanssa. Itse en todellakaan ole lapsi-ihminen enkä useimmiten niin välitä vieraista lapsista. Kohtelen silti lapsia ihan mukavasti enkä lapselle tai hänen vanhemmalleen koskaan sanoisi etten pidä tästä lapsesta. Aivan kuten normaaleihin käytöstapoihin kuuluu, olen muille ihmisille kohtelias ja mukava, myös lapsille. Mutta en silti voi sanoa pitäväni erityisesti lapsista. Pidän kyllä esimerkiksi siskoni ja parhaan ystäväni lapsista (koska heihin minulla on tunneside ja välitän heistä aivan kuten siskostani ja ystävästänikin), mutta jos joku multa kysyy suoraan että ”pidätkö lapsista?” Vastaan siihen että enpä juurikaan/en yleensä, koska se nyt vaan on mun oma mielipide tähän asiaan ja mulla on siihen oikeus. Eikä kyse ole siitä että en juuri koskaan olisi ollut tekemisissä lasten kanssa.. kyllä olen, ja silti voin sanoa näin. En tietenkään mene tätä tietoa kenellekään tuputtamaan kysymättä muuten vain, aivan kuten en menisi uskovaisillekaan tuputtamaan omia mielipiteitäni siitä miksi en itse usko jumalaan, jos asia ei erikseen tulisi puheeksi. Tämän kirjoituksen perusteella mun pitäisi vastata kysyttäessä että ”en voi tietää pidänkö lapsista koska en ole tavannut jokaista maailman lasta, eli en voi sanoa että en pitäisi lapsista”. En yleensä pidä lapsista, mutta poikkeuksia on ja tulee olemaankin. En ymmärrä miksi tämä on jotenkin väärin tai tuomittavaa?

    • sonja sanoo:

      tavallaan tuo että ihmiset ylipäätään kyselisi toisiltaan, että pidätkö lapsista on ihan absurdi kysymys. Ei kukaan kysy keltään, että pidätkö vanhuksista? Pidätkö vammaisista? Siis miksi lapsista edes saa kysellä tuollaista?

      Kaikki ei pidä kaikista lasten ominaisestakäytöksestä, kuten kaikki ei varmaan pidä myöskään vanhusten hidastelusta tai tai kehitysvammaisten normista poikkeavasta käytöksestäkään mutta eihän sitäkään voi julistaa ympäriinsä niin että se on ok. Koska kyseessä ovat toiset tuntevat ihmiset, jotka eivät voi kyseiselle ominaisuudelleen mitään (ikä, vamma).

  12. Nf sanoo:

    Mä itse olen hieman eri mieltä kanssasi. Itse vanhempana en todellakaan ajattele, että kaikkien on tykättävä lapsista. Meille opetetaan tykkää/ei tykkää jo tosi varhaisessa vaiheessa, se tulee automaattisesti, toiset vanhemmat opastavat lapsiaan ilmaisemaan omia mielipiteitään neutraalimmin, esimerkiksi nykyään kuulee ’en välitä tai ei ole minun makuuni’, en silti ymmärrä miten se muuttaa lauseen sisältöä 😮

    Meillä on myös koira ja minulle on ihan ok, että kaikki eivät pidä hänestä (kaikki eivät myös tykkää siitä, että häntä kutsutaan häneksi). Meillä on myös lapsia, mulle on ihan ok, että kaikki eivät heistä tykkää. Mä tykkään ja toki toivoisin, että he olisivat pidettyjä. Useimmiten minusta on kiva keskustella face-to-face ihmisen (ikää katsomatta) kanssa mielipiteestään esimerkiksi koira tilanteissa ja on lapsistakin tullut keskusteltua, juuri tämän tyyppisten ’en tykkää lapsista-ihmisten’ kanssa.

    Ihmisillä on myös nykyään niin paljon patoutuneita tunteita ja pahaa oloa sisällään, että toiset eivät ehkä myöskään osaa purkaa pahaa oloaan oikeissa paikoissa ja tilanteissa, eivätkä osaa hakea apua. Ja silloin saattaa paha olo kohdentua ’väärällä’ tavalla.

    Näissä tilanteissa, kun olen asioista keskustellut, useimmiten selviää, että taustalla on vähän kuin väärinilmaisu tai aikaisemmat olettamukset ja joskus on myös ollut juurikin todella pahaa oloa ihmisellä ja sitä varten on alkanut ’vihaamaan’ täysin väärää kohderyhmää.

    Mun mielestä tämä on vaikea asia. Ja en oikein itse henkilökohtaisesti löytänyt tämän tekstin sisällöstä muuta kuin muutaman hyvän kohdan.

    Kaikkea hyvää.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Tekstissä en kertaakaan sanonut, että kaikkien pitäisi tykätä lapsista, tai että kaikkien ihmisten pitäisi tykätä kaikista ihmisistä. Tekstissä toivottiin, että lapsiin voisi suhtautua neutraalisti, niinkuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Lapsi on eri asia kuin koira, pizza tai suolakurkku. Lapsi on ihminen.

      • Anonyymi sanoo:

        ”Lapsi on eriasia kun koira” Joillekkin ei ole. Itse en omista koiraa mutta tiedän monia kellä on lapsia ja on myös koira ja sanovat ei koira on yksi lapsista ja maailman rakkain. Aika hauskasti sanottu ihmiseltä kellä on lapsia mutta ei koiraa. Kannattaa vaan niellä se ettei jotkut vaan tykkää sun omista rakkaista.

      • Savon sanoo:

        Miksi ihminen nostetaan niin korkealle jalustalle (eläimiin verrattuna)? Kannattaa lukea Hararin kirja Homo Deus!

  13. S sanoo:

    Vaikka olen kasvanut perheessä, jossa on monta nuorempaa sisarusta ja suvussa, jossa pieniä lapsia on jatkuvasti, voin kyllä aivan hyvin sanoa että en tykkää lapsista, en ollenkaan. Kahvilla käymiset, ravintolaillalliset, lentomatkat, nähtävyyksiin tutustumiset yms. olisivat yleensä huomattavasti mukavampia jos taustalla ei olisi aina pentuja kailottamassa kovaan ääneen asioitaan. Eivätkä ne rauhalliset ja hiljaiset lapset ole yhtään sen parempia. Ei niille voi selittää asioita kuitenkaan niin kuin tavalliselle aikuiselle ihmiselle, koska ei niiden sanavarasto tai ajattelukyky vaan riitä.

    Yleensä ärsyttävissä lapsissa vika on tietty vanhemmissa. Ihan sellaiset perusjutut kuin että yleisillä paikoille ei juosta, huudeta, sotketa tai tönitä pitäisi olla hallussa ennen kuin lähdetään esille. Pyydetään reippaasti asteeksi jos jotain sattuu eikä mutista ja mennä vanhempien taakse piiloon. Ja voi luoja kun ruokapöydässä pitää ensin vanhempien kovaan ääneen vinkata lapselle että pitää kiittää ruoasta! Eikö siinä vaiheessa pitäisi jo omatoimisesti osata kun johonkin lähdetään syömään.

    Vaikka en lapsista tykkääkkään, kohtelen heitä tietenkin asianmukaisesti. Välillä hermostuessani jatkuvaan ulinaan tai juoksemiseen saatan kyllä mulkaista aika pahasti, mikä on mielestäni ihan okei kun näyttää siltä että vanhemmat eivät saa muutosta aikaiseksi. Oppisivatpahan että ihmisten ilmoilla tulee käyttäytyä kuin ihminen. Näitä erikoistilanteita lukuun ottamatta hymyilen, tervehdin ja autan tarvittaessa.

    • oho sanoo:

      Pidät siis lapsia ärsyttävinä, koska he eivät jo syntyessään osaa ajatella kuten ”tavalliset” aikuiset. Miten kestät ihmisiä ylipäätään, eiväthän kaikki aikuisetkaan ole samalla tavalla ajattelevia?

      ”ärsyttävissä” lapsissa vika ei ole vanhemmissa. Suosittelen perehtymään asiaan esim. kirjallisuuden pohjalta. Kirjoista voit myös lukea lasten ja aikuisten kehitysvaiheista. Aikuisetkaan eivät aina osaa käyttäytyä tai asettua toisen asemaan.

      En myöskään koe, että lasten kanssa lähdetään varta vasten ”esille” sitten kun kaikki tavat on hallussa. 😀 Miksi lapset eivät saisi lähteä ”esille” mutta sinä saat, vaikka et osaa käyttäytyä?

      En pidä kovin rakentavana palautteenantona mulkaisemista, mutta täytyy ymmärtää, että perusta omille toimintatavoille luodaan juurikin siellä varhaislapsuudessa.

    • Eräs sanoo:

      Missä niitä ravintola, kauppa yms. tapoja opetellaan jos ei siellä ravintolassa ja kaupassa? Oletko sitä mieltä että kaikki nämä käyttäytymiset pitäsi siellä kotona neljän seinän sisällä opetella, ennenkuin julkeaa tulla ihmisten ilmoille? Oletko koskaan ajatellut että olet ollut ihan samanlainen itsekin joskus ja vanhempasi ovat varmasti hetkin sinua kasvattaneet käyttäytymään nimenomaisissa paikoissa? Vai harjoittelitteko tosiaan tämän kaiken kotona? Tai ehkäpä osasit nämä taidot jo syntyessäsi?

      Nimenomaan viemällä lapsia eri paikkoihin opetetaan heille samalla niitä käytöstapoja. Jos lykkäät sen vähän vanhemman lapsen maailmaan kun hän on ensin siellä erityksissä harjoitellut käyttäytymistään niin vastahan siinä kaaos syntyy.

      Kaikki me olemme jostain aloittaneet, jopa sinä.

  14. Nimetön sanoo:

    ”Mä en pidä kissoista” ja ”En ole koiraihminen” käyvt fraaseina samaan sarjan tuon ”en pidä lapsista” lauseen kanssa.
    Useinhan kyse on siitä, että
    ”lapset eivät ole kovin tuttuja minulle, enkä oikein osaa olla luontevasti heidän kanssaan”.
    Lause ”en ole hyvä lasten kanssa” vääntyy muotoon ”en pidä lapsista”.

    On muuten melkein yhtä hassua sanoa, ettei monikaan ole ehkä juuri tavannut / nähnyt / kohdannut lapsia.
    Kaikki me olemme asuneetkin sellaisen lapsen kanssa ainakin sen kaksitoista vuotta. Me olemme olleet sen lapsen kanssa ja sen lapsen kavereidenkin kanssa niin paljon, mutta emme aina vaan muista, miten valtavasti meillä onkaan kokemusta lapsista ja heidän kanssaan toimimisesta. Ei ole kyse siitä, ettemme osaisi, vaan siitä, ettenme vaan muista, miten hauskaa lapsena oli. En pi lapsista on nopea lause paikkaamaan sitä aukkoa, jossa oikeasyi pitäisi osata sanoa ”en muuten yhtään muistanutkaan, miten kivaa lapsena oli”.

  15. Milli sanoo:

    Loistava postaus! Just eilen juttelin yhden työkaverin kanssa, että töissä päiväkodissa vastaan tulee välillä lapsi, joka kerta toisensa jälkeen saa ärsytyksen aikaan. Siksi että hekin ovat persoonia, ihan kuten me aikuisetkin ollaan, ja sitten joskus meidän persoonat ei ihan natsaa yhteen. _Mutta_ ihan jokaisen pitäisi muistaa niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla, että tämä mun mielestä ärsyttävä tyyppi on jollekin toiselle maailman rakkain – ja kohdella ihmisiä sen mukaisesti kuin haluaisi omia maailman rakkaimpiaan kohdeltavan.

    Lisäksi vielä semmonen ajatus, että ”lapsi jatkaa sitä tarinaa, jota kuulee itsestään kerrottavan”. Mitenköhän se tarina jatkuu lapsella, joka joutuu kuulemaan aikuisten suusta mänytvaanenpidälapsista-bullshittiä.. Sen mielipiteen voi kyllä todella jättää kertomatta. Ja jos ei pysty jättää kertomatta, kannattaa ehkä miettiä onko omassa lapsuudessa tullut lytätyksi, vai miksi on niin kova tarve lytätä ” alempiaan”.

  16. Huhhuh sanoo:

    Itsekinhän ilmaiset tässä että et pidä ihmisistä jotka ei tykkää lapsista? Eli et pidä kyseisestä ihmisryhmästä?

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Miten ilmaisen, että en pidä ihmisistä, jotka eivät tykkää lapsista? :O

      • Jaana sanoo:

        Mä ihmettelen tätä postausta.
        Jos joku sanoo että tykkää lapsista, se on yleisesti ottaen niin. Silti, niin kun sinäkin, et tykkää kaikista lapsista.
        Ihan samoin jos ihminen sanoo että ei tykkää lapsista, se ei tarkoita etteikö hän joistain tykkää, mut yleisesti ottaen hän on sitä mieltä.
        Nää asiat on sellasia et tuskin vaikuttaa suuntaan tai toiseen jonkun mielipide tykkääkö vai ei. Ja ennemminkin kuulijan pitäis käsittää ettei se ole ns ”koko totuus”. Ihmiset yleensä yleistää asioita sanoessaan jotain. Elämä opettaa että asiat ei ole mustavalkoisia, on erilaisia mielipiteitä, ja ne mielipiteet myös voi muuttua, eikä kaikkien tarvitse olla asioista samaa mieltä ja silti voi hyväksyä toisen mielipiteen.

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Se ei ole mielipide, vaan se on syrjintää. Olisi syrjintää sanoa, ettei tykkää vanhuksista, naisista, vammaisista, miehistä, homoista, espanjalaisista, koiran omistajista. Ja ihan yhtä syrjintää on sanoa, ettei tykkää lapsista. Ja kyllä, sillä on iso vaikutus ihan yleiseen lapsiin suhtautumiseen, että ajatellaan olevan ihan ok sanoa ettei tykkää lapsista. Asiat ei yleensä ole mustavalkoisia, mutta mun mielestä sen pitäisi olla erittäin mustavalkoinen ja päivänselvä asia, että jokainen ihminen on yhtä arvokas.

          • Nimetön sanoo:

            Olen sinänsä samaa mieltä postauksen kanssa, mutta mielestäni on välillä ok sanoa, että ei tykkää jostakin ihmisryhmästä. Esimerkiksi joku voisi sanoa, että ei tykkää natseista, terroristeista, pedofiileista tai vaikka murhaajista. Kyllä näissäkin piireissä toki voi olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta uskon, että kovin monikaan ihminen ei pahastu jos joku ilmoittaa vihaavansa murhaajia. Ja ei en sano, että lapset olisivat tällaisia tai vertaisin heitä murhaajiin. Sanon vain, että kaikki ei ole syrjintääkään.

          • Iina Hyttinen sanoo:

            Kiva, että koet olevasi samaa mieltä, mutta miten voit samaan hengenvetoon sanoa, että on ok sanoa ettei tykkää jostain ihmisryhmästä? Ja tällä sun kommentillahan nimenomaan vertaat lapsia terroristeihin, pedofiileihin tai murhaajiin. Ei voi ensin verrata lapsia suoraan terroristeihin, pedofiileihin ja murhaajiin ja sitten sanoa, että ei tehnyt niin?

          • Tuuli sanoo:

            Omasta mielestäni se on nimenomaan vaan mielipide, syrjinnäksi se muuttuu jos epää lapsilta jonkun mahdollisuuden tämän vuoksi. Mielipiteen saa ilmaista mutta se pitää osata ilmaista toista loukkaamatta eikä se saa poistaa lapselta jotain vain koska kuuluu ryhmään ”lapsi”

  17. Anna sanoo:

    Tämä oli hyvä kannanotto! Kyllä minusta lapset ovat tärkeä, tärkein, osa tätä yhteiskuntaa. Kyllä näyttäisi yhteiskuntakin eriltä, jos ei siinä lapsia ole, vaan valtaosa aikuisia. Semmoinen on mun mielestä surullinen yhteiskunta, ei ole uutta elämää, ei toivetta jatkuvuudesta yhteiskunnassa (ellei saa maahanmuuttajalapsia sinne yms.)

    Monessa muussahan maassa esim etelä-Europasssa lapsia vissiin arvostetaan enemmän kuin Suomessa, heidän äänet mahtuu ravintoloihin yms. Mistähän tämäkin joutuu, että Suomessa on osalla negatiivinen asenne lapsia ja lapsuutta kohtaan?

    Tosin jotkut voi vaan ns. Huumorimielessä heittää, etteivät tykkää lapsista, jos näkevät esim uhmaikäisen huutamassa äidille kaupassa. Siis yleistävät vain omassa päässään, että kaikki lapset vain huutaa koko ajan 😀 Ehkä itekin oon ennen omia lapsia saattanut joskus niin aatella. Mutta viimeistään silloin kyllä asenne yleensä muuttuu, kun saa ne omat pallerot 🙂

  18. Nimetön sanoo:

    Tai sitten otat kyseisen mielipiteen liian henkilökohtaisesti? Mitä sitten, vaikka joku ”ei tykkää lapsista”, tarkoitti se sitten oikeastikin vain niitä lapsia tai ihmisiä ylipäänsä?
    Itse en lyhyesti sanottuna tykkää lapsista. Tarkemmin tarkoitan, etten pidä lasten omaan makuuni suuresta energiasta, riippuvaisuudesta (kyllä, ymmärrän että lapsen kuuluukin olla riippuvaisia vanhemmistaan, silti en pidä siitä), kovasta äänestä. Usein julkisilla paikoilla lapset ovat riesa heille, joilla ei ole lapsia.
    En tiedä miksi minun pitäisi tykätä lapsista. Tykkään ihmisistä, kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ja osaavat käyttäytyä ja olla itsenäisiä. Tekeekö se minun mielipiteestäni sitten vähäisemmän, ei minusta.
    Vaikka en pidä lapsista, osaan heidän kanssaan kommunikoida ja viettää aikaa, se on mielestäni kunnioitusta jota tulee osoittaa jokaista kohtaan – piti heistä tai ei.

  19. Ee sanoo:

    Kommenteissa verrataan nyt lapsia pitsaan, ihmisiä esineisiin ja aineisiin, haloo hei! Ihan sama kun joku sanoo ettei tykkää homoista, mikä älämölö siitä syntyy ja saa varmaan jonkun syytteen jostain rikoksesta, mutta eikös sekin on vain mielipide ja jos kerta lapsista saa sanoa samaa? Monesti kuulee myös, että vihaan lapsia, siis että vihaat, se on aika raju ilmaisu ja mieti se jonkun muun ihmisryhmän tai iän eteen, vihaan 25 vuotiaita, vihaan keski-ikäisiä, vihaan aikuisia, vihaan äitejä jne. Minä en ymmärrä myöskään tota lausahdusta millään tasolla, lapset ovat yksilöitä, kaikki ovat yksilöitä, kaikki ovat olleet lapsia ja kaikista tulee vielä aikuisia. Olisiko ollut kiva, jos silloin kun itse olit lapsi, sinut olisi kielletty pääsemästä kauppaan/ravintolaan jne, koska lapset ovat kamalia huutavia hirviöitä, ei varmaan ois tuntunut kivalta. Jos ei kykene hyväksymään lapsia siinä missä aikuisia ihan joka paikassa, jossa heidän on oikeus olla ja elää, on varmaan parempi itse olla menemättä ihmisten ilmoille. Aika moni voi meinaan olla tykkäämättä sustakin ihmisenä ja persoonana.

    • Emma sanoo:

      Mielestäni ei ole sama asia sanoa, ettei pidä lapsista kuin ettei pidä homoista. Koska homoilla tuskin on mitään yhtä yhteistä käyytäytymismallia, joka vaikuttaisi muiden ihmisten elämään. Lapset sen sijaan käyttäytyvät suurin osa samankaltaisella tavalla huonosti välillä, koska vasta ”opettelevat” elämistä. Huutavat, riehuvat, tulevat liian lähelle, kyselevät sopimattomia, sotkevat.. Jos suurinosa homoista käyttäytyisi samalla tavalla, varmasti silloin voisi sanoa hyväksytysti, ettei pidä heistä 😅
      Ja kyllä minuakin huutava lapsi esim ravintolassa ärsyttää, jos itse yritttäisin nauttia ruuasta ja seurastani. Tietenkään en sitä näytä, ja mielestäni on hienoa, jos lapset pääsevät mukaan ravintolaan, kunhan osaavat käyttäytyä kohtuu hyvin 😊 Ja tosiaan vaikkei pitäisi lapsista, silti täytyy olla kohtelias heillekin, niin kuin hyviin käytöstapoihin kuuluu.

      • Ee sanoo:

        No joo tavallaan ymmärrän tuon perustelun, mutta ei minkään ihmisryhmän/ikäryhmän tai minkä tahansa asian minkä mukaan ihmisiä jaotellaan joskus, yksilöt käyttäydy samalla tavalla keskenään, tuo koskee myös lapsia, hekin ovat yksilöitä ja tässä tästä olikin kyse, kohdata kaikki yksilöt ennakkoluulottomasti eikä leimata kaikkia lapsia tuohon kategoriaan joita ominaisuuksia luettelet, vaikka kuinka kaikki tapaamasi lapset olisi käyttäytynyt noin, se ei tarkoita Kaikkia lapsia, joten ei voi yleistää tuota asiaa. Ei vain pitäisi olla hyväksyttyä sanoa -en tykkää heistä- ketään ihmisryhmää kohtaan, sitä tässä juuri kyseenalaistetaan, että onko se ok, vaikka kuinka on kyseessä vaan lapset, jotka nyt vaan on lapsia ja käyttäytyy niin ja noin… Ethän varmaan sanoisi myöskään etten tykkää downeista, koska ei se ole hyväksyttävää sanoa niin, vaikka hekin ovat usein hyvin samankaltaisia tai tyylisiä joissain tietyissä asioissa. Kiitos muuten ystävällisestä vastauksesta 🙂

  20. Lili sanoo:

    Hyvä kirjoitus, oon täysin samaa mieltä sun kanssa!
    Ehkä semmoset ihmiset, jotka sanoo et ei tykkää lapsista on vaan epävarmoja lasten kanssa… mutta jotenkin miksi pitäis olla? Lapset on samanlaisia kuin me muutkin ja joskus tuntuu, että lapset on vähä fiksumpiakin sekä aidompia, kun me aikuiset ja meidän pitäs ottaa heistä mallia!

    • Aino sanoo:

      Koen mielestäni olevani hyvä lasten kanssa. Olen ison perheeni myötä ollut erittäin paljon lasten kanssa tekemisissä. Osaan olla kärsivällinen ja puuhastella heidän kanssaan, mutta silti en pidä lapsista. Pidän juuri niistä lapsista, jotka tunnen hyvin (enkä kaikista heistäkään) mutta mielestäni on hyvin kapeakatseista ajatella, että ne jotka eivät pidä pienistä ihmisistä, eivät vain osaa olla lasten kanssa, tai arastelevat lapsia. Tiedän rajani, ja yleensä kun meteli ja hulapaloo käy sietämättömäksi, vetäydyn omiin oloihini ja otan itselleni lisää tilaa, mikä on mielestäni tervettä käytöstä aikuiselta. En osoita mieltäni lapsia tai heidän käytöstään kohtaan, se ei ole minun asiani.

  21. Nimetön sanoo:

    Mulla on yks työkaveri joka ei voi sietää lapsia. Hädintuskin edes sisaruksiensa lapsia. Ei kestä sitä huutoa ja kiukuttelua yhtään ja se nyt vaan yleensä kuuluu lapsen elämään. Hän olisi itse joskus halunnut lapsia, mutta ei löytänyt itselleen kumppania joten veikkaan että kyseessä on jotain katkeruutta. On helpompi peittää lapsettomuuden tuoma suru lapsivihan alle.

  22. Annika sanoo:

    Tämä oli mielestäni tosi hyvä postaus. Oon itse aina pitänyt myös lapsista – siitäkin huolimatta, etten ehkä aina osaa olla ja leikkiä kovin luontevasti heidän kanssaan -, mutta en oo tullut ajatelleeksi, miten outoa se tosiaan on, että on ihan hyväksyttyä sanoa, ettei pidä lapsista.

    Ja onpas hämmentäviä kommentteja. Etenkin ihmettelen näitä ruokavertauksia ja sitä, että joidenkin mielestä lasten täytyisi osata käyttäytyä kohteliaasti ja itsenäisesti jo pienestä pitäen esim. julkisilla paikoilla — miten muka voi odottaa, että lapsi osaisi automaattisesti käyttäytyä ”aikuismaisesti” uusissa ja jännittävissä tilanteissa? Ja entä jos on vaikkapa vaikeasti kehitysvammainen ja on koko ikänsä henkisesti pikkulapsen tasolla, onko siis vastaavasti ok sanoa ettei pidä tällaisista henkilöistä kun ei kerran pidä lapsistakaan?

  23. Kristina sanoo:

    Hieno kirjoitus! Eräs ystäväni sanoi kerran, että ei tykkää lapsista. Minä vastasin siihen, että harmi, kun vanhempasi eivät ajatelleet samoin. On lapsellista ja vähän säälittävää huudella, ettei tykkää lapsista, yleensä takana on kipeä lapsettomuus yms. Ja tämän kommentin kirjoitan ihan 56-vuoden ikän tuomalla kokemuksella.

  24. Kati sanoo:

    Aivan älyttömän hyvä teksti ja allekirjoitan jokaikisen sanasi! TODELLA tärkeä aihe ja upeasti kirjoitit! ❤️ Aivan käsittämättömiä kommenteja kyllä täällä nyt, huhhuh…

  25. Nimetön sanoo:

    Jos joku sanoo ettei pidä lapsista kertoo mielestäni enemmän sanojasta kuin itse lapsesta. Tarkoituksena ei varmaankaan kenelläkään sanojalla ole ilmaista että hyi lapset on kamalia, vaan nimenomaan ”en tunne oloani luontevaksi lasten seurassa enkä voi olla oma itseni”= en pidä lapsista. Mielestäni hyväksyttävää sanoa että lasten seurassa tuntee olonsa epämiellyttäväks, joten silloin ei luonnollisesti lapsista pidä. Toki jokaisen oma asia miten haluaa sen ilmaista.
    Ja vaikka tätä usein lapsiin kohdistetaam niim voi kyllä tätä kuulee myös sanoilla en pidä vanhuksista joka on varmasti lasten kanssa samaan verrattavissa. Naiseen lasta ei voi verrata koska nainen on (oletettavasti) pysyvä ominaisuus, lapsi ei taas ole pysyvästi lapsi.
    Kyseessä on ehkä ihmisten päähän jumittunu ilmaus, joka kuulostaa tökeröltä mutta tarkoitus ei ole sitä olla. Voisi toki miettiä jos ilmausta maanlaajuisesti muuttaa…tai sitten opitaan lukemaan pintaa syvempää tekstiä. 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      ” Voisi toki miettiä jos ilmausta maanlaajuisesti muuttaa…” Juuri näin. Sillä ei ole mitään väliä mistä se ilmaisu kertoo, vaan sillä, että sen ei kuuluisi olla hyväksyttävää. Maailma ja ihmisten asenteet ei muutu sillä, että hyväksytään syrjivät ilmaisut ja aletaan miettimään, mitä niillä pinnan alla tarkoitetaan. Maailma muuttuu sillä, että ajatellaan kaikkien ihmisten, iästä riippumatta, olevan saman arvoisia, eikä hyväksytä yhtään vähempää.

      • Spesismi on yhtälailla väärin sanoo:

        Kommentoit itse aiemmin toiseen kommenttiin, että lasta ei voi verrata esim. koiraan, koska lapsi on lapsi, ihminen. Tulkitsen, että mielestäsi koiraa ei siis voi verrata arvoltaan ihmiseen. Ymmärrätkö, että tämä on yhtälailla syrjintää, spesismiä. Miksi arvotat ihmisen korkeammalle kuin eläimen?

  26. Tanja sanoo:

    Tää oli tosi hyvä postaus! Tulin kyllä vähän surulliseksi näistä kommenteista. Nää ”en pidä lapsista” kommentit kuvaa niin hyvin yleistä asennetta Suomessa lapsia kohtaan.

  27. Sepi sanoo:

    hyvä postaus! Kyse on nimenomaan asenteista ja ilmaisutavoista.
    Itse voin sanoa, etten oikein osaa olla kehitysvammaisten ihmisten kanssa. Lähipiirissäni heitä ei ole, ja lapsuudesta minulla on muutama ahdistava kokemus kehitysvammaisen ihmisen toiminnasta. Tunnen oloni vaikeaksi vammaisten ihmisten seurassa, kun en oikein tiedä miten käyttäytyisin – myös vammaisen ihmisen käyttäytyminen on joskus outoa, ja siihen on vaikeaa suhtautua.
    Sanoisinko silti, etten tykkää kehitysvammaisista? No en tietenkään. Kyse ei ole missään nimessä tykkäämisestä!
    Aivan sama pätee lapsiin. Ja kyllä suurin osa ihmisistä, jotka ovat sanoneet etteivät tykkää lapsista, ovat todenneet etteivät tunne juuri lapsia tai esimerkiksi koskaan pitäneet vauvaa sylissä. Kokemukset lapsista rajoittuvat siihen kaupassa kirkuvaan taaperoon (koska niitä neutraalisti käyttäytyviä lapsia ei edes noteerata) joten onko ihmekään, että lapset tuntuvat hankalilta ja vastenmielisiltä. Tai tunnetaan joku siskon lapsi, joka sattuu olemaan huonosti käyttäytyvä yksilö.
    Ja kun leimaa itsensä siihen muottiin, ettei pidä lapsista (tai asiasta x), ei edes huomaa kyseenalaistaa omia ajattelumallejaan. Ei huomaa sitä suloista taaperoa, joka tutkii innoissaan muurahaispesän elämää. Tai kaupan kassalla esimerkillisesti käyttäytyvää, kohteliasta eskarilaista. Tai sitä pientä vauvaa, joka napittaa vaunuissa hiljaa ja tyytyväisenä, etsien hymyä aikuisten kasvoilta.
    Vähän sama ilmiö, kun puhutaan näistä ”prismaperheistä” ja ajatellaan, että kaikki vanhemmat ovat stressaantuneita, elämäänsä kyllästyneitä ja väsyneitä yksilöitä, jotka väkipakolla raahaavat kirkuvaa lasta kaupassa ja kiroavat elämäänsä. Näitäkin näkee, mutta jos oikeasti katsoo siellä Prismassa ympärilleen, niin näkee kyllä kymmenittäin ihan tyytyväisiä, tavallisia perheitä lapsineen.

  28. Jooh sanoo:

    Otat mielestäni liian henkilökohtaisesti lauseen ”en pidä lapsista”. Mun mielestä on ookoo sanoa ettei pidä lapsista, nimenomaan, koska se ei ole henk.koht. hyökkäys jotain tiettyä lasta kohtaan. Ja varsinkaan harvemmin kukaan sanoo lapselle suoraan että ”hei en muuten pidä lapsista/susta”. Mä itse oon työn kautta alkanut suoraan sanottuna vihaamaan lapsia. Ja vaikka rakastankin läheisteni lapsia, se ei tule muuttamaan omaa käsitystäni yleisesti lapsista. Joskus tapaan myös ihania lapsia, jotka ei ole läheisteni omia, mutta en silti koe, että olisi väärin sanoa ettei lapsista pidä.

    Mielestäni myötäloukkaannut tässä kaikkien lasten puolesta, vaikka he ei eivät ole edes tietoisia välttämättä siitä ettei lapsista aina tykätä. 😀

    Mä olen aikuinen ja olen ollut myös lapsi. Silloin kun olin lapsi, oli varmasti paljon ihmisiä, jotka eivät pitäneet munlaisista lapsista. Hyvin mulla silti rullaa, enkä ole ottanut itseeni.

    Ja teet mielestän myös asiasta suuren numeron. Joka päivä voisi myötäloukkaantua, vaikka ja mistä asioista. Niin kauan kun tässä maailmassa on erilaisia ihmisiä, niin on erilaisia mielipiteitä.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mun mielestä sä tässä aliarvioit sekä sanojen voimaa että lapsia. Lapset kyllä usein huomaavat sen, jos heistä ei pidetä. Se, että itse et sitä huomannut ei tarkoita etteikö joku toinen lapsi huomaisi. Ei ole ok sanoa ettei pidä vanhuksista, vaikka se ei olekaan henk.koht. hyökkäys tiettyä vanhusta kohtaan. Oikeastaan ennemmin olisi ok sanoa, että ei pidä nimenomaan jonkun tietyn mummon käytöksestä, joka käyttäytyy kaikkia kohtaan uskomattoman törkeästi. Tai olisi ok sanoa, ettei pidä jonkun tietyn lapsen käytöksestä, joka käyttäytyy väkivaltaisesti ja inhottavasti muita lapsia ja aikuisia kohtaan. On kertakaikkiaan käsittämätöntä, että koet olevan hyväksyttävää sanoa, että vihaat lapsia.

      • Maria sanoo:

        Nyt vähän ontui eli, jos ei pidä lapsista ei saisi olla edes lasten lähellä ettei lapsi vaistoisi sitä? Jos ei pidä lapsista ei osaa käyttyä neutraalisti niiden kanssa? Eikai niitä omia ajatuksiaan sille lapselle sanota?Ajatella ja toimia on ihan eri asioita. Monissa tilanteissa pitää tulla toimeen ja osata käyttäytyä ja pitää mielipiteet ominaan. Tietenkin lapsi voi vaistota, jos siitä ei pidetä, mutta eihän niitä omia tuntemuksia tuoda tieten tahtoen siinä esille niinkuin ei muissakaan vastaavissa tilanteissa. Se on elämää. Toisaalta lapsethan kyllä itse näyttävät hyvin avoimesti omat mielipiteensä asiaan kuin asiaan.

  29. Nimetön sanoo:

    En tunne sympatiaa kun suurinosa vanhemmista vain naureskelee vieressä. Pakkoko se on lähyä

    • Kati sanoo:

      Kommenttisi on kai jäänyt kesken, mutta mikäli ymmärsin oikein niin et tunne sympatiaa lapsia kohtaan. Ehkä siis mietit kiljuvia/huutavia lapsia vai…? No joka tapauksessa, olen itse 33-vuotias kahden lapsen äiti enkä ole KOSKAAN nähnyt yhdenkään vanhemman naureskelevan vieressä, kun lapsi itkee. Tuohan on ihan sairas väittämä. Vaikea uskoa, että kukaan lähtökohtaisesti haluaisi, että kauppa/ravintolareissun aikana lapset itkisivät ja perheestä olisi kanssaruokailijoille häiriötä, mutta se vaan on elämää valitettavasti eikä lasta saa hiljennettyä sekunnissa. Se ei ole huonon kasvatuksen tulosta, vaan inhimillistä. Kehityspsykologiaa suosittelen kaikille niille, jotka ei yhtään ymmärrä ihmisten kehityksestä.

      Tuntuu että kaikenlainen muu elämä on sallittua, mutta lapsiperheiden pitäisi monen mielestä pysyä neljän seinän sisällä.

      Jännä muuten, että Iinan blogia lukee näin moni ihminen, joka avoimesti kertoo vihaavansa lapsia. Luette siis blogia, joka suurelta osalta on kuitenkin perheblogi ja lapsistakin on paljon asiaa. Jos tämän bloginkin lukijoissa on näin paljon lapsivihaajia, niin en todella ihmettele kun Suomessa on vallitsee niin paljon syrjintää lapsia kohtaan.

  30. tanjaminna sanoo:

    Upea, tärkeä ja hyvin kirjoitettu teksti! Tämä pitäisi julkaista Hesarissa! Kiitos!

  31. Mirva sanoo:

    Mielenkiintoinen näkökulma ja hyvin kirjoitettu mun mielestä. 🙂

    Mä en kestä ihmisistä jotka ei hallitse tunteitaan ja pitää kovaa ääntä. Tää koskee sekä isompia että pienempiä ihmisiä. Lisäksi ahdistaa jutella pienille lapsille koska tuntuu etten osaa puhua niille sen niiden oman ikänsä tajuisesti. Hoivausviettiä tää ei vähennä mutta jos vauva/lapsi itkee ja huutaa (oli sitten iloista huutoakin) niin mulle iskee ärsytys/ahdistus ja haluan pois siitä tilanteesta.

    Toin tämän henkilökohtaisesti esiin sen vuoksi että joskus voi olla myös kyse omasta ääniherkkyydestä tai muusta minkä takia lähtökohtaisesti lapsia välttelee. Omalta kohdalta tää ei vaikuta siihen miten lapsia kohtelen: jokainen on mun mielestä persoona ja kohtaan jokaisen yksilön sellaisenaan ja olen heille mukava.

    Toinen miksi mielellään sovin lapsia omaavien ystävien kanssa tapaamisia, joissa lapset ei olis mukana on se, että henk.koht. nämä ystävät eivät pysty keskittymään keskusteluun yhtä lausetta enempää jos lapset ovat paikalla. Ajattelen kuitenkin että ystävien lasten kanssa voisi joskus tehdä jotain lasten ehdoilla (esim käydä leikkipuistossa) mutta molemmat eivät onnistu yhtä aikaa. Joskus tuntuu myös siltä etteivät nämä ystävät aina välttämättä itsekään ymmärrä että heillekin tekisi varmaan hyvää olla pelkästään ystävien kanssa ilman lapsia, edes se tunti tai pari.

    En kuitenkaan koskaan ole ilkeä tai jätä huomioimatta lapsia tilanteissa joissa heitä kohtaan. Yritän olla mahdollisimman mukava ja huomioida heitä parhaani mukaan vaikka en lähtökohtaisesti jaksakaan näitä tilanteita. Lapsien tulee kuitenkin saada olla lapsia enkä vaatisi heiltä ikätason/kasvatuksen ulkopuolelta mitään.

  32. Heidisusanna sanoo:

    Hyvä teksti. Mun mielestä turha jankata syitä, miksi ei pidä lapsista ja heihin liittyvistä asioista, kun pointti on, ettei sen ääneen sanomisen kuuluisi olla yhtään hyväksyttävämpää, kuin minkään muunkaan ihmisryhmän syrjiminen. Nämä ajatukset kumpuaa varmaan ajasta, jolloin lapset olivat vielä näkyvämmin vähäarvoisempia ja heihin oli lupa kohdistaa valtaa ja jopa väkivaltaa.

    Ehkä jokaisen mielipidettään kovaanääneen huutavan oisi hyvä hetken pysähtyä miettimään, mistä nämä asiat todella itsessä lähtevät ja onko se asia oikeasti ok ääneen ilmaistavaksi ja missä muodossa. Itse pysähdyin miettimään tätä pitkäksi aikaa, niin tavallista on noiden lauseiden kuuleminen, ettei tätä asiaa ole edes tajunnut aiemmin. Omien lasten ollessa pieniä on toki vältellyt niitä kavereita, jotka ovat kovasti tuoneet ilmi tätä lapsista tykkäämättömyyttään. Sekin välttelypäätös on ollut näin ajateltuna lasten etu, ei niinkään niitä kavereita varten tehty teko.

  33. Immu sanoo:

    Kiitos tästä! Mä olen vapaaehtoisesti lapseton nainen (ja sen ikäinen etten saa enää ”Kyllä se mieli muuttuu”-kommentteja, ei se muutu). Ja nyt mä tunnustan että olen sanonut että en pidä lapsista. Tämä postaus sai mut kumminkin miettimään asiaa ja lupaan yrittää jatkossa ilmaista itseäni toisin. Kyllä mä pidän itselleni läheisistä lapsista jotka oikeasti tunnen. Ja maailmassa on myös tosi paljon aikuisiakin ihmisiä joista mä en pidä, mutta en mä sitä ääneen sano 🙂

  34. Elisa sanoo:

    Erittäin tärkeä aihe! Oman kokemuksen mukaan nimenomaan Suomessa tällainen ajatustapa on yleistä. Lapsia ei kutsuta enää häihin tai hautajaisiin – tavallaan ymmärrän miksi, mutta toisaalta en. Itse oon aina tykännyt lapsista siksi, että he ilmaisevat tunteita niin aidosti. Niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Ihmiset jotka ei tykkää lapsista ehkä pelkäävät joitakin tunteita itsessään? Jokainen on meistä joskus ollut lapsi ja mielestäni meidän tulisi auttaa (myös vieraita) lapsia kehittymään tunneilmaisussa. Mikään ei musta yhtä pelottavaa luin aikuinen, joka on jäänyt tunne-elämässään lapsen tasolle… Rohkea kannanotto jälleen kerran, kiitos paljon! Toivon kovasti, että voisimme kaikki ottaa mallia lapsilta, esim. siinä miten he antavat aidosti anteeksi.

  35. Minävain sanoo:

    Aivan todella hyvä ja silmiä avaava teksti! En ole edes aiemmin huomannut ajatella, että miten väärin on se, kun joku sanoo, että ”en tykkää lapsista”, vaikka se todellakin on!

    On todella outoa ja harmittavaa, että jotkut kokevat oikeudekseen sanoa niin, koska ”jokaisella saa olla oma mielipiteensä asiasta” ja ”koska se kertoo esim. siitä, että ei osaa olla lasten kanssa”. Mutta se ei todellakaan oikeuta siihen! Eihän kukaan sanoisi, että ei tykkää vaikkapa kehitysvammaisista, koska se vain nyt sattuu olemaan hänen mielipiteensä, eikä hän osaa olla kehitysvammaisten kanssa. On todella harmittavaa, miten paljon nämä kommentit jotka puolustavat sitä, että olisi oikeus sanoa, ettei tykkää lapsista, kertovat siitä, miten Suomessa ajatellaan lapsista.

  36. Juupeli sanoo:

    Joku ei tykkää tummaihoisista, joku ei tykkää homoista, joku ei tykkää murhaajista ja joku narkomaaneista, ja joku taas ei pidä lapsista. Ihmisiä kaikki ja kaikki joskus lapsia olleet niin pakko tykätä.
    Ihme postaus. Saa vaikutelman että niissä ihmisissä jotka ei lapsista pidä niin on joku vika.
    Oisko aika ottaa pää pois perseestä.

    • LAURA sanoo:

      Ja sä ihan oikeesti puhut samassa lauseessa siitä et ”jotkut ei tykkää murhaajista ja jotkut ei tykkää lapsista”
      Miten saatanan sairas mieli voi olla jos oikeesti vertaa noita asioita keskenään????
      Mä en tykkää narkomaaneista mutta emmä helvetti mene sanomaan narkomaanin nenän eteen etten tykkää siitä, mä voin pitää sen tiedon ihan itselläni, niinku säkin sen et sä ajattelet lapsista ja murhaajista ihanku niistä pitäminen ois täysin sama asia !
      Älä ota päätä pois perseestä koska sinne sä kuulut.

  37. Mietteliäs sanoo:

    Kiitos, että kirjoitit aiheesta!
    Ehkä ihmiset rinnastavat lapset koiriin ja ruokaan, koska lapset ovat vasta kasvamassa aikuisiksi isoiksi ihmisiksi ”eivätkä vielä ymmärrä mistään juuri mitään”. Samalla lailla kuin koirat eivät ymmärrä tai välitä muiden mielipiteistä. Kukaan kommentoijista ei ottanut esimerkiks ivertauskohteeksi vaikkapa vanhuksia tai kehitysvammaisia vaan ruokaa, eläimiä ja rikollisia. Mistä se kertoo? Yritän aina ymmärtää myös vastapuolta, mutta tässä tapauksessa se on vaikeaa, koska argumentointi on mielestäni aika heikkoa. Miksei asioita voi ottaa asioina ja ihmisiä ihmisinä? Ehkäpä yleistys on helpompaa…mene ja tiedä.

  38. Nimetön sanoo:

    Luulen että aika monet vanhemmat loukkaantuvat tästä aiheesta siksi,että kokevat tuon lauseen henkilökohtaisena hyökkäyksenä juuri heidän lapsiaan kohtaan.Että ai et sitten tykkää minunkaan lapsistani.Ja tavallaan ymmärrän,koska on minullakin lapsi ja olisi se ihan kamalaa jos joku sanoisi ettei tykkää juuri MINUN lapsestani.
    Mutta eihän tuo lause ole kohdistettu keneenkään tiettyyn lapseen.
    Siksi en ymmärrä miksi tuo mielipide menee niin tunteisiin.
    Saahan sitä olla tykkäämättä mistä vain.Jos joku sanoo ettei tykkää koirista tai vanhuksista,niin sehän yleensä onkin juuri tökerömpi tapa sanoa ettei tunne oloaan rennoksi/mukavaksi tällaisten lähellä,tai ettei osaa olla kanssakäymisessä koirien tai vanhusten kanssa.Ei siitä pidä mitään isompia johtopäätöksiä ”ai sinä VIHAAT lapsia” tms tehdä.Ihmisillä kuitenkin on jonkinlainen oikeus valita kenen kanssa viettävät aikaansa.
    Minulla on oma lapsi ja läheisten lapsia joita ihan oikeasti rakastan,mutta osaavat hekin rasittavia ja ärsyttäviä olla.Kyllä minäkin koen etten yleisesti ottaen tykkää lapsista,koska lapset ovat ennalta-arvaamattomia,äänekkäitä,riskialttiita jne jne.En osaa enkä halua olla tekemisissä vieraiden lapsien kanssa.Ja minulla on siihen täysi oikeus.Eiköhän se riitä että jokaisen lapsen vanhemmat tykkäävät lapsestaan,ei kenelläkään muulla ole velvollisuutta näitä lapsia rakastaa.
    Onneksi on olemassa niitäkin ihmisiä jotka oikeasti rakastavat KAIKKIA lapsia.Mutta se että kaikkien pitäisi tykätä oletuksena lapsista,sehän on täysi mahdottomuus.Tykkäätkö sinä ihan kaikista ihmisistä elämässäsi?Eivät kaikki lapsista tykkäämättömät kuitenkaan kulje potkimassa lapsia tms hullua,joten ei meillä ole mitään lapsia vastaankaan varsinaisesti.
    Mutta jos keneltä tahansa kysyttäisiin esim. Haluatko lähteä ravintolaan illalliselle aikuisseurassa vai viiden pienen lapsen kanssa- kuinka moni ihan oikeastioikeasti mieluummin lähtisi lapsikatraan kanssa syömään ravintolaan kuin rauhallisessa aikuisseurassa?
    Sitä vain tarkoitan,että on lapsissa yleisesti ottaen aika paljon enemmän jaksettavaa kuin aikuisissa.Ei kovin moni jaksa erityisen rasittavia aikuisiakaan.Tiedän ettei saisi yleistää,mutta en tykkää lapsista-lause ei nyt ole mikään maailman pahin loukkaus josta tarvitsisi hiiltyä.

  39. Huoh sanoo:

    Mun mielestä tää postaus on aika typerä, anteeksi. Musta on ihan ok olla pitämättä lapsista tai vaikka vanhuksista, kunhan sitä nyt ei isoon ääneen huutele ja muistaa kohdella kaikkia ystävällisesti ja kunnioittaen. En itse pidä lapsista, paitsi muutamien kavereiden lapset on ihan mukavia, mutta en heidänkään seurasta mitenkään nauttinut kun olivat vauva- ja taaperoiässä. Uskon, että heidän ollessa vanhempia ja kanssakäymisen ollessa järkevämpää, tullaan varmasti paremmin juttuun. Edes äitini, jolla on 4 lasta, ei pidä yleisesti vieraista lapsista, mutta on aina kohtelias äitejä ja lapsia kohtaan. En myöskään pidä alkoholisteista tai narkkareista, mutten silti huutele heille törkeyksiä vaan ohitan heidät kohteliaasti kuten kenet tahansa.

    Kaikilla saa olla omat mielipiteet, vaikka sä et niitä hyväksyisikään, kunhan niiden myötä ei loukkaa muita ihmisiä. Mun mielestä pelkkä otsikko on oikeastaan väärässä, koska aikuiset ja lapset nyt eroavat toisistaan aika radikaalisti, ja vaikka joku ei pitäisikään yleisesti ihmisistä, mitä väliä?

    Parempi kannanotto olisi ollut että on ok olla pitämättä lapsista, kunhan heitäkin muistaa kohdella ystävällisesti. Tuntuu, että sä elät aika vahvasti omassa perhekuplassa, ja otat hirveän henkilökohtaisesti jos oma perhe-elämäsi just parhaiden huipputyyppien kanssa ei ole jonkun toisen unelma, vaan ehkä jopa painajainen. Musta on ihan hyvä, että äidit hyväksyvät että vieraat lapset eivät ole kaikkien mieleen, ja kunnioittavat tätä jättämällä muut ihmiset rauhaan. Koiranomistajana ymmärrän, ettei kaikki välitä koirista ja se on ihan ok, siksi en päästäkään koiraani vieraiden ihmisten syleihin.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kannustan lukemaan postauksen uudelleen vaikka ihan ajan kanssa, nyt ei ihan tainnut teksti aueta sinulle.Tässä pari lainausta tekstistä, jos ne vaikka selventävät hieman.

      ”Mä en kirjoita tätä tekstiä siksi, että haluaisin saada jonkun mielen muuttumaan esim. lasten saamisen suhteen. En suinkaan. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama, haluaako joku muu saada itse lapsia vai ei, ei se kuulu mulle. Enkä liioin toivo, että kukaan alkaisi tämän myötä lepertelemään kaikille vastaantuleville mukuloille”

      ”Pyrin suhtautumaan lapsiin lähtökohtaisesti ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin: neutraalisti. En päätä etukäteen, että ”koska toi on lapsi, en voi tykätä siitä”. En myöskään ajattele etukäteen, että ”oi ihanaa, varmasti rakastan tuota ihmistä, koska se on lapsi”.”

      ”Mä haluaisin, että jokainen ihminen kohdattaisiin omana itsenään, yksilönä kaikissa tilanteissa. Että ne, jotka ovat päättäneet olla pitämättä lapsista voisivat ihan rauhassa ajatella omassa päässään näin, mutta eivät levittäisi tätä ajatusmallia laajemmalle ja tekisi siitä hyväksyttävää.”

      • A sanoo:

        Samoin ilmaiset ajatuksesi mm. näin: ”En tykkää lapsista” on sama kuin sanoisi, ettei tykkää ihmisistä

        Öh ei ole. Kaikki lapset ovat ihmisiä, kyllä, mutta kaikki ihmiset eivät ole lapsia. Voin hyvin pitää aikuisista ihmisistä ja olla välittämättä lapsista.

        ”Mutta sen pitäisi olla biggie. Miksi on ihan ok leimata kaikki lapset samanlaisiksi, kun ei ketään muutakaan saa? Miksi on ihan ok ajatella, että kaikki lapset on ihan kamalia ja niistä ei vaan tykkää, kun kenestäkään muustakaan ei saa ajatella niin?”

        Kuka lapsia leimaa samanlaisiksi? Tietysti lapset ovat yksilöitä, sen nyt tajuaa kuka tahansa, mutta lapsilla on omat tunnuspiirteensä, jotka erottavat heidät aikuisista. En itse pidä lapsista, piste. Nimenomaan niistä piirteistä, jotka tekevät lapsista lapsia. Moni muukaan ei pidä. Näin ajatteleminen on ihan ok, kunhan muistaa käytöstavat. Hyväksy asia ja siirry eteenpäin.

        ”Niin läheisistä ja rakkaista aikuisista, kuin niistä bussissa olevistakin, jotka näyttävät selvästi, etteivät tykkää.”

        Millä tavalla ihmiset selvästi näyttävät bussissa etteivät pidä lapsista? Olen lukemattomia kertoja bussissa, metrossa ja lentokoneessa kärsinyt rääkyvistä lapsista. Onhan se rasittavaa, mutta ikinä en ole kuullut kenenkään kommentoivan asiattomasti tilanteessa, en Suomessa enkä ulkomailla. On vähän paksua, jos nyt haluat että ihmiset vielä näyttävät kiintymyksensä ventovieraaseen lapseen julkisissa. Suurin osa keskittyy omiin asioihinsa ja ignooraa sekä sinut että lapsesi, ja toki siitä voit loukkaantua niin halutessasi.

        Samaan aikaan hoet postauksessasi, kuinka kenestäkään ei saa ajatella, ettei pidä heistä, ja samalla, että voi rauhassa ajatella omassa päässään mitä haluaa, kunhan ei tee siit hyväksyttävää. Mutta kun se on hyväksyttävää! On hyväksyttävää ajatella ettei pidä lapsista, ja on hyväksyttävää sanoa se ääneen. Harvemmin kukaan sitä huutelee kadulla ääneen tai menee henk koht sanomaan lapselle ja tämän äidille, mikä tietenkin olisi omituisen lisäksi asiatonta, mutta ystävien ja tuttavien kesken näistä asioista on ihan luonnollista puhua, eikä siinä ole mitään junttia. Itseltäni udeltiin töissa lapsiasioista ja sanoin suoraan, etten halua lapsia koska en pidä niistä. Fakta. Kysyjä vastasi vaan että aa okei, eikä siinä sen enempää.

        En tiedä muotoiletko ajatuksesi näin hirveän kummallisesti, että sanot yhtä ja tarkoitat toista, jotta sinut tahallaan ymmärretään väärin ja saat mediahuomiota, vai näkyykö kirjoituksessasi vain koulutuksen puute.

    • S sanoo:

      Täysin samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa. Mielestäni on täysin hyväksyttävää sanoa ettei pidä lapsista. Eikä lapsista pitämättömyys aina liity tietämättömyyteen tai siihen ettei tulisi lasten kanssa toimeen, naurettava ajatus.

  40. Mietiskelijä sanoo:

    Mukavasti rinnastat lapset murhaajiin ja narkomaaneihin……
    Kyse on siitä, että on eri asia sanoa ettei pidä Leena-mummosta kuin ettei pidä mummoista ylipäätään. Samalla lailla tulisi lapset kohdata.

  41. Häh sanoo:

    Siis miksi kaikkien pitäisi tykätä lapsista? Itse en ainakaan tykkää, vaikka itselläni on kaksi lasta. Tykkään omista lapsistani, en muiden. Ei tulisi mieleenikään hakeutua päiväkotiin tai kouluun töihin, koska en pidä niistä lapsista. Vaikka minulla on lapsia en oleta että kaikki pitävät heistä, vain koska he ovat lapsia. Ja se on ihan ok, riittää ettei loukkaa tai käyttäydy epäasiallisesti niitä kohtaan keistä ei pidä.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Näytätkö mulle sen kohdan postauksesta, missä sanon, että kaikkien pitäisi tykätä lapsista? Kiitos!

    • Nimetön sanoo:

      En hakeutunut yliopistoon lukemaan itseäni lastentarhanopettajaksi siksi, että pidän lapsista. Hakeuduin sinne siksi, että minua kiinnosti kasvatustiede ja se, miten lapsia opetetaan ja kasvatetaan.
      Lasten kanssa olemisen taidon opin työssäni myöhemmin. (Eikä muuten ole parempaa työtä kuin se, että saa olla oma itsensä, maata lattialla natiaisten kanssa rakentamassa legoja…)
      Toivottavasti sinne päiväkotiin ja kouluun hakeutuu niitä aikuisia töihin, joista lapset pivöt. Se on suurempi meriitti niissä hommissa kuin se, pitääkö lapsista vai ei.

  42. mielipiteitä sanoo:

    Käyn aiheesta ystävieni kanssa usein keskustelua, parikymppisenä oikeastaan ainoana kaveriporukastamme lapsia haluavana on kauheaa kuunnella kuinka omat ystäväni puhuvat aiheesta koska he näkevät lapset vain ”huutavina ja suorastaan elämän pilaavina yksilöinä”. Toki jokaisella on oikeus mielipiteensä ilmaista, mutta on vaikeaa käsittää varsinkin erittäin lapsirakkaana ihmisenä miksi näin on. On myös vaikeaa kuunnella kuinka ystävät puhuvat että lapsen saanti pilaisi elämän, kropan ja vaikka mitä. Samalla kun yritän heidän inhonsa lävitse sitten puolustaa miksi lapset ovat ihania ja miksi niitä itse haluaisin. Keskustelu päättyy usein eriävien mielipiteiden vuoksi nopeasti. Tottahan se on että mielipiteitä mahtuu maailmaan yhtä monta kuin on ihmistä, mutta silti on vaikeaa ymmärtää miten joku voi jopa niin suoraan ilmaista toiselle ja jopa läheiselleen joka lapsia haluaisi kuinka siinä kohti olisi tekemässä elämänsä suurimman virheen…

  43. Äiti26v sanoo:

    Mä olen itse äiti, ammatiltani lastenhoitaja ja rakastan lapsia, löydän jokaisesta lapsesta jotain hyvää aina, vaikka lapsi olisi jonku toisen mielestä tosi hankala, ärsyttävä, vaikea tms niin osaan löytää sieltä aina jotain hyvää. Mutta silti ymmärrän ettei kaikki pidä lapsista, kaikilla ihmisillä ei ole taitoa olla lasten seurassa koska ei lasten seurassa voi käyttäytyä niinku aikuisten, lapset ei ymmärrä asioita samalla tavalla kun aikuiset. En kyllä oikein ymmärrä mikä siinä on niin kauheeta jos joku ei pidä lapsista. Lapset on todella erilaisia kun aikuiset ja totta on että kaikki me ollaan oltu lapsia mutta ollaan me siitä muututtu varmasti kun aikuisiksi tultu 🤔☺️

  44. TarjaL sanoo:

    Iina, voimia, ei sun osa oo helppo! Tärkeä aihe, jota varmasti punnitsit ja mietit sata kertaa, ennen kuin julkaisit että se on ok kirjoitettu, ja ettei vain siitä tuu jotain väärinkäsitystä. Ja sit nää kommentit.. Näen sieluni silmin reaktiosi, kun luet näitä 😀 että on tässä maailmassa vielä vähän avartamista. Siis. Osa ihmisistä ei vain ymmärrä oman ajattelun virheitä.. Itse ainakin sain tästä lisää ajateltavaa, vaikka luulin, että tässä ei tulis mulle mitään uutta. Omat ajattelumallit kun pystyy kyseenalaistamaan, niin silloin voi tapahtua kehitystä! Ois paljon asiaa, mut ihan turhauttaa edes alkaa osaan kommenteista kommentoimaan, ku menee vaan hermot. Iloa päiviin!

  45. T sanoo:

    Pakko kommentoida koska nyt menee kommentit aika tunteisiin. Jengillä tuntuu menevän sun koko postauksen pointti ohi ja takerrutaan vaan tohon ”en pidä lapsista” mielipiteeseen.. Surullista luettavaa miten epäkunnioittavasti ihmiset ajattelee lapsista ja kuinka suppea ajatusmaailma heillä onkaan.. Kiitos rohkeasta kirjoituksesta ja kun puolustat lapsia.

  46. kip sanoo:

    Hyvä teksti,kiitos. Tässä on kyllä surullista luettavaa tämä kommenttiosio. Että voi olla elämä jollain suppeaa. 😀

  47. Nimetön sanoo:

    Pakko vielä lisätä,jos joku sanoisi ettei tykkää esim muslimilapsista,mustista lapsista,kehitysvammaisista lapsista.Se olisi jo rasismia ja syrjintää.
    Mutta se ettei tykkää lapsista,kun me kaikki ,siis ihan kaikki,olemme joskus olleet lapsia.Eihän sitä nyt oikeasti voida ihan syrjimisenä ja rasismina pitää?Vai loukkaantuuko jotkut nykyään niin helposti?

    • Nelluhellu sanoo:

      Samaa mieltä, ja saa olla tykkäämättä kyl ihan mistä tahansa 😀 onko sillä väliä. Mä ajattelisin kanssa että kuulostaa rasistiselta sanoa ettei tykkäsi just muslimilapsista ja olisi ok.mpi olla tykkäämättä vaan kaikista mutta tää logiikka ”huh se ei tykkää onneksi noista muistakaan niin sit se on ok” on vähän hassu sekin. Onko sillä niin väliä. Olkoon tykkäämättä. Suomessa on tilaa muuttaa syrjäseuduille joissa ei ole lapsia ja elämänsä voi järjestää just niin kuin haluaa, ilman lapsia 😀 on mielipiteitä mistä ollaan eri mieltä mutta ennen kaikkea on sanan ja mielipiteen vapaus.

  48. Henna sanoo:

    Oon sun kanssa niin samaa mieltä, vaikka mut varmaan lasketaan tähän ihmisryhmään ”joka ei tykkää lapsista”. Jos rehellisiä ollaan en pitänyt lapsista edes silloin kun olin itse lapsi (sisälläni asuu pieni yleisesti ihmisiä vihaava yksilö.) Olin lapsena vähän kontrolli ja siisteysfriikki (niinkuin nykyäänkin) ja en pitänyt siitä miten toiset lapset tahmasivat, sotkivat, pitivät meteliä ja olivat ylipäänsä kontrolloimattomia. Toki sain kavereita ja hyviä ystäviäkin :). Koin aina tämän asian olevan lähinnä oma henkilökohtainen ongelmani. Nykyisin tuntuu etten tiedä miten kommunikoida tai toimia lasten kanssa. Lisäksi kuumottelen vähän lapsia, esimerkiksi kun työpaikalla käynyt työkaverini nosti lapsensa syliini katsottiin tämän taaperon kanssa toisiamme ihan ”apua” ilmein. Voisi sanoa, että yleisesti en oikein lapsista välitä. Olen tavannu ärsyttäviä sekä ihania yksilöitä. En ärsyynny itkevistä tai meteliä pitävistä lapsista esimerkiksi junassa. Ymmärrän myöskin miksi osa haluaa esimerkiksi lapsivapaat juhlat. Miksi on hyvä olla perheille suunnitellut hotellit ja ravintolat ja miksi taas ravintolat ja hotellit joihin lapsilta pääsy kielletty.

    Usemmitenhan nämä en pidä lapsista, miehistä, tanskalaisiasta tapaukset, kertoo enemmän kyseisestä henkilöstä kuin kohteesta.

  49. Voi..... sanoo:

    Haluun viel kiittää sua Iina! Oon seurannut tätä keskustelua ja järkyttynyt monista kommenteista, hienoa, että avasit keskustelun ja vaikka susta saattaa tuntua, että jotkut eivät tajua, niin luulen, että tämä avasi vielä useamman silmiä ja muutti ajattelutapaa! Ja kysymys niille, jotka sanoo täällä et en pidä lapsista, paitsi niistä omistani, miksi sillon pitää sanoa, että ei tykkää LAPSISTA, jos kuitenkin on lapsia myös kenestä tykkää, eihän se silloin ole niin ettei tykkää kertakaikkiaan kenestäkään lapsesta, jos kuitenkin osasta tykkää? Se on turhaa yleistämistä ja ennakkoluulon ylläpitoa ja ihmisryhmän leimaamisen hyväksytyksi tekemistä. Puhutaan mieluummin luonteenpiirteiteistä, käytöksestä jne. mistä ei tykätä tai tykätään ja määritetään ihminen yksilönä, yksilön persoonan, tapojen, luonteen ym. ominaisuuksien mukaan, eikä sen mukaan mitä ihmisryhmää tietty ihminen edustaa!! Ja järjetöntä verrata lapsia terroristeihin tai muihin ryhmiin, joiden teot eivät ole yhteiskunnassa ja ihmisarvokysymyksiä katsoessa hyväksyttyjä. Iina selitti asian niin hienosti kun voi, jo on kumma jos jollekin ei aukea? On ihan ok, jos et tykkää lapsista, mutta älä kohtaa kaikkia lapsia sen ennakkoluulon pohjalta ja tuomitse valmiiksi oman kokemuksen mukaan kaikkia, se ei ole hyväksyttävää, ei lapsia, kun ei ketään muutakaan ihmisryhmää, esim. Vähemmistöä kohtaan. Eihän ketään kuulu määrittää minkään tuollaisen asian mukaan, sehän opetetaan meille kaikille jo lapsena! Tuntuu, että tää asia on sellanen jota moni hokee ja jakaa ilman, että on miettinyt asiaa näin syvällisesti, koska muutkin sanoo ja se on hyväksyttyä ja nyt varmasti monen silmät aukesi miettimään sitä pohjaa ja perustaa tollaiselle lausahdukselle. Oon niin sitä mieltä, että tää asia pitäs julkaista jossain viel isommin!

    • Tuuli sanoo:

      Juuri näin! Yksilönä on ihan ok harmistua lasten käytöksestä, mutta aikuisen ihmisen tehtävä on osata hallita omia tunteitaan tällaisissa tilanteissa: huonoon ja syrjivään käytökseen se ei silti saa johtaa.

      Joten eri asia kuin se, kuinka paljon ilahtuu/ harmistuu lapsista (olkoon se jokaisen henkilökohtainen valinta, joskin kannatan pitämään mielen avoinna myös lasten ”monimuotoisuudelle”) on se, miksi kulttuurissamme on yleisesti hyväksyttyä pitää yllä lapsiin kohdistuvaa syrjivää ja negatiivista diskurssia. Jotain se meidän yhteiskunnasta kertoo. Lapset ovat kuitenkin niitä yhteiskuntamme heikoimpia, vailla mahdollisuutta puolustaa omaa asemaansa, ja siten kyseessä on mielestäni hyvinkin verrannollinen asia kaikkiin muihinkin heikommassa asemassa oleviin ihmisryhmiin kohdistuvaan rasismiin.

  50. Nimetön sanoo:

    Miksi kaikkien mielestäsi (ja yhtyvien kommentoijien) pitäisi pitää lapsista?
    Kyse ei ole siitä HYVÄKSYVÄTKÖ nämä ”en pidä lapsista” -ihmiset lapsia, vaan siitä PITÄVÄTKÖ he lapsista.
    Itse en pidä lapsista, mutta en koe sen loukkaavan ketään henkilökohtaisesti. Minä ymmärrän ja hyväksyn, että lapsia joka paikassa on, enkä tee sen suurempaa numeroa inhostani heitä kohtaan. Ihan yhtä lailla tiedän, että moni ei pidä lihavista, ulkomaalaisista, vanhuksista.. Mitä pahaa siinä on, että ihmisellä on oma mielipide jostakin, jos sitä ei sen suuremmin tuo esille? Sama on ilmoittaa, ettei pidä rokista. Ei sen kenenkään elämää pitäisi haitata. Asia on erikseen, jos alkaa vaikkapa kampanjoimaan sen puolesta, että lapset ovat kamalia.

  51. Nimetön sanoo:

    Tämä koko keskustelu on mielestäni täysin turha,mutta kun tässä nyt niin korostetaan sitä ettei saisi yleistää ettei tykkää LAPSISTA.Olisiko se sitten parempi jos ei yleistäisi vaan sanoisi suoraan,että tykkään kyllä yleensä lapsista mutta en esim naapurin Villestä ja sinun lapsestasi.Tai jotain tuon suuntaista.
    Jos ei vain tunne kiinnostusta viettää aikaa lasten kanssa tai ole kiinnostunut heistä kokonaisuudessaan,niin miten se sitten pitäisi ottaa puheeksi,jos sinua vaikka yritetään nakittaa hoitamaan sitä naapurin Villeä?

  52. Minä sanoo:

    Oliko tämän postauksen pointti sanoa, että kaikkien tulisi suhtautua lapsiin neutraalisti vai se, että ei saa sanoa, ettei pidä lapsilta? Onko moitittavaa sanoa ”en pidä lapsista” julkisesti esim. lehden artikkelissa, anonyymisti jossain Facebookin kommenteissa, kaksin kesken ystävälle vai kaikissa näissä tilanteissa?

    Voi olla, ettei ole useassakaan tilanteessa korrektia sanoa, ettei pidä lapsista. Koska käytöstavat. Joku kuitenkin voin ajatella, ettei pidä lapsista ja hänellä on siihen täysi oikeus. Toki tällöinkin on korrektia ja suotavaa, että kohtaamiinsa lapsiin suhtautuu kunnioittaen ja neutraalisti. Sille, että kertoisi kohtaamalleen lapselle, ettei tästä pidä, ei tietystikään ole ikinä mitään syytä.

    Lapsissa (erityisesti pienissä) on useita yhdistäviä ”ominaisuuksia”, jotka erottavat heidät aikuisista. Lapset opettelevat käytöstapoja ja -malleja, jotka suurimmalla osalla aikuisista on. Ja näin tietysti kuuluukin olla. Vaikka samanikäiset pienet lapset voivat olla luonteeltaan kuin yö ja päivä, heitä yhdistää todennäköisesti se, että he eivät esim. osaa kovin hyvin ilmaista tunteitaan, syödä itsenäisesti, käydä pöntöllä yms. Tässä mielessä samanikäisistä lapsissa on enemmän yhtevyyttä kuin vaikkapa samanikäisissä naisissa tai homoissa, mihin ryhmiin täällä kommenteissa viitattiin.

    Itselläni on lapsia, joita rakastan ja pidän lapsista muutoinkin. Ymmärrän kuitenkin sen, että maailmaan mahtuu toisenlaisiakin ajatuksia. Sitä en aivan ymmärrä, mistä kumpuaa täällä kommenteissa vilissyt ajatus, ihminen joka ei pidä lapsista automaattisesti kohtelisi heitä muutoin kuin neutraalisti. Ja mitä neutraali kohtelu tarkoittaa? Onko se, että pidetään lapsettomat häät myös lasten syrjimistä?

    Tästä tuli nyt pitkä sepustus, joka kumpusi ehkä siitä, etten aivan ymmärtänyt, mikä on se ongelma, johon tekstissäsi otit kantaa.

  53. JJ sanoo:

    Moikka. Olen miettiny kommenttiani pitkään. Mietin pystynkö olemaan samaa mieltä tekstin otsikon kanssa. Tulin tässä pohdinnan jälkeen tulokseen, että ehkä olen osittain samaa mieltä. Mutta toisaalta en ole samaa mieltä.

    Minulle on lapsena opetettu, että kaikkien kanssa on tultava toimeen. Mielestäni se on hyvä opetus. Mielestäni olen itse kaikille ystävällinen, ja oletan itsekin, että minulle ollaan ystävällisiä. Aiemmissa kommenteissa on vertailtu onko okei, sanoa ettei tykkää lapsista vs vammaisista, homoista tai vaikka savolaisista. Tämä sekottaa mun mielipidettä entisestään! Itse olen esimerkiksi feministi ja minusta olisi pöyristyttävää, jos pomoni sanoisi, ettei pidä naisista (enkä tarkoita seksuaalistasuuntutumista). Mutta minua ei ihmetyttäisi samaisen pomon kommentti, ettei hän pidä lapsista. Kysynkin siis vähän myös itseltäni, että miksi näin?

    Liitetäänkö lapsiin helpommin ainoastaan ne omat negatiiviset kokemukset? On helppo sanoa, että lapset vaan meluaa ja sotkee, koska niistä joskus kasvaa aikuisia jotka toivottavasti ”osaa käyttäytyä.”

    Mutta toisaalta kävi myös mielessä, ulkomailta voi bookata hotlan, joka on K-18. Tai Suomessakin on ravintoloita jotka on lapsilta iltaisin kielletty tietyn kellonajan jälkeen. Tällä lailla lapsien kanssa kohtaamisia rajataan. Toisaalta ei ravintoloita ole rajoitettu naisilta kello kuuden jälkeen!

    Olipa mielenkiintoista miettiä myös omaa suhtautumista! Kiitos! 🙂

    • Ee sanoo:

      Tuli mieleen, että ehkä se ei juuri siksi tuntuisikaan oudolta pomosi sanoessa noin, koska tuo lause on yhteiskunnassamme hyvöksytty, sen sanominen on hyväksyttyä vaikka näin ei kuuluisi olla, eli tässä on kyse juuri siitä asenteiden muutoksesta, mitä pitäisi tapahtua kaikilla, jotta tuokin lause alkaisi särähtää korvaan, koska kyllä sen kuuluisi särähtää ihan samalla tavalla kun sanominen samaa naisista miehistä aikuisista vanhuksista jne. 🙂

  54. ABC sanoo:

    Mielenkiintoinen näkökulma, en ole tullut koskaan ajatelleeksi asiaa tältä kantilta! Tulin kommentteihin lukemaan, miten ihmiset perustelevat vastakkaista näkökulmaa, mutta eipä oikein näy löytyvän kunnon perusteluja. Puhut ihan asiaa ja perustelet hyvin sen, että ei pitäisi olla ok yleistäen sanoa vihaavansa lapsia. Mielestäni vanhusten kohdalla on hieman sama juttu, yleensä ei saa vihoja niskaansa jos sanoo, ettei pidä vanhuksista. Mielenkiintoista onkin, ettei sama päde kuin vain lapsiin ja vanhuksiin ihmisryhminä. Voisiko se liittyä siihen, ettei kumpaakaan ryhmää koeta rumasti sanottuna ns. täysin järkevinä ja kykenevinä ihmisinä? Vai liitttyykö se ennemmin ikä-kategoriaan? Kovin pahalta ei kuulosta yleisesti sekään, jos joku sanoo, ettei pidä vaikka 40-vuotiaista. Oudon kuuloistahan se on, jos joku noin sanoisi, mutta se ei kuulosta erityisen ilkeältä (kuten vaikka ”en pidä kehitysvammaisista” kuulostaa)Erikoista kuitenkin! Täytyypä jatkossa omassa elämässä kiinnittää asiaan huomiota.

  55. Nimetön sanoo:

    Ehkä se ongelma enemmänkin on se mitä tuo esiin, kuin mitä ajattelee. Itse en pidä lapsista, paitsi muutamasta kaverin lapsesta, jotka tunnen. En myöskään pidä erityisemmin vanhuksista (poislukien omat mummit), koska koen että ollaan niin eri aaltopituudella. En silti koe tarvetta nostaa asiasta meteliä, mutta kaverit tietää etten juurikaan pidä lapsista (paitsi heidän) ja mummit tietää etten juurikaan pidä muista vanhuksista kuin heistä. Eikä se ole mikään ongelma. Kohtelen kaikkia kohtaamiani ihmisiä kuitenkin ystävällisesti ja kohteliaasti. Jos joku ei pidä homoista tai tummaihoisista, niin mitäpä silläkään on väliä, jos kuitenkin näitäkin ihmisryhmiä kohtelee hyvin. Mun mielestä silti ikäryhmän vertaaminen vaikka rotuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen ontuu – toinen on muuttuva ja toinen pysyvä ominaisuus.

  56. Hanna sanoo:

    Oivaltava teksti, kiitos siitä! Tosin otsikointi on vähän ongelmallinen sisältöön nähden. Kun tarkoituksesi on käsittääkseni sanoa juurikin, että tietyistä ihmisryhmistä puhuminen sellaiseen sävyyn kuin mitä usein lapsista puhutaan on ongelmallista. Jos joku sanoo, että ei pidä ihmisistä niin se on varmaan aika fine kaikille? Koska samaa porukkaahan tässä kaikki ihmiset ollaan. Mutta jos joku sanoo, että ei pidä ihmisistä ja toinen vastaa siihen ”joo, mä en pidä tummaihoisista” niin siinä särähtää jo korvaan, että ei tuollainen ole sopivaa. Tämä laittaakin miettimään, että aikoinaan on ollut täysin ok ilmaista esim. että ei pidä neekereistä tai juutalaisista. Nykyisessä kielenkäytön normeissa tuota paheksutaan. Ja tätä varmasti tekstilläsi haitkin, että eikö lapsien täytyisi olla yhtä tasa-arvoisessa ja kunnioitettavassa asemassa kuin muutkin ihmisryhmät. Ja kyllä, heidän kuuluisi olla sellaisessa asemassa.

  57. Nimetön sanoo:

    Oon ite aina yleisesti ottaen tykännyt lapsista, oon ollut päiväkodissa töissä ja mulla on kaks tosi rakasta siskon lasta. Pikkulapset on mun mielestä tosi söpöjä ja niillä on ihan mahtavia juttuja.
    Mutta silti mä tavallaan ymmärrän, jos joku sanoo, ettei tykkää lapsista. Ja toisinaan voin jopa vähän samaistua siihen. Koska arki lasten kanssa voi olla joskus tosi rankkaa, ja oman lapsen saaminen muuttais elämää ihan hurjasti.
    Vaikka kaikki lapset onkin erilaisia, niin ne kaikki silti on vasta kehittymässä aikuisiks ihmisiks ja käy hyvin samankaltaisia vaiheita läpi kehityksessään. Lapset ei esimerkiks hallitse vielä täysin omia tunteitaan, minkä takia niiden ei voida olettaa käyttäytyvän samalla tavalla kuin aikuisten.
    Ajattelisin siis, että tää ”en tykkää lapsista” tarkoittaa lähinnä, että ”en tykkää ihmisistä, jotka saattaa hermostua ihan mistä tahansa tai joiden kanssa välttämättömien asioiden hoitaminen saattaa toisinaan olla hankalaa”, mikä pätee tosi isoon osaan lapsista. 😀

  58. Missa sanoo:

    Hei, tärkeä aihe ja itseasiassa pisti miettimään hyvinkin paljon tätä. Tässä tosiaan on nyt käynyt niin, että nykyaikana kun ketään ei saisi syrjiä niin tosiaan lapset kohtaa sitä syrjintää jatkuvasti. En ole itse sitä edes tullut ajatelleeksi tätä ennen sun kirjoitusta. Jos menisi sanomaan julkisesti ettei tykkää vammaisista, homoista tai mamuista, niin se olisi suoraan rasistinen ja syrjivä mielipide. Onnea vaan näistä kommenteista 😂😂 siis toki, onhan se ihan sama verrata lapsia ruokaan. Anna mun kaikki kestää 😂

    • Aino sanoo:

      Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minkälaista syrjintää lapset kohtaa? (Muuta kuin lakisääteistä, ei saa käydä baareissa, polttaa tupakkaa ym?)

      Kokemukseni lapsena olosta oli hyvin positiivinen, enkä muista kohdanneeni ikääni kohdistuvaa syrjintää lainkaan. Olen 90-luvun lapsia.

      Lapset kohtaava paljon ns. positiivista syrjintää. Saavat halvempia aterioita (vaikka monesti syövät yhtä paljon kuin aikuiset), saavat halvempia lippuja (vaikka vievät tasan saman penkkitilan), ym. En ole asiasta harmissani, olenhan saanut kokea tämän myös itse ja sallin sen myös tuleville sukupolville.

      Lapset ovat tulevaisuus, mutta mielestäni on ihan hyväksyttävää olla tykkäämättä lapsista, kunhan kohtelee kunnioittavasti, kuten muitakin kanssakulkijoita.

  59. ida ihana sanoo:

    Tämä oli musta taas niin tärkeä, viisas ja rohkea postaus, kiitos!:) Jos joskus vielä opiskelu tai työ erialalla kiinnostaa, niin voisin kyllä sinua suositella lämpimästi kasvatusalalle joko ihan lasten kanssa tai esimerkiksi joihinkin suunnittelutehtäviin. Olen ohjannut erilaisia opiskelijoita päiväkodissa ja opiskellut itse yliopistolla varhaiskasvatusta. Sun kunnioitus lapsia kohtaan on juuri sellaista, jota meidän lapset ja perheet tarvitsevat vahvistukseksi vielä lisää!:)
    Ihanaa lopuviikkoa teidän perheelle!<3
    Ida Kotona kuapungissa -blogista

  60. Nanna sanoo:

    Voi apua, oikeesti lapsia näissä kommenteissa verrataan suolakurkkuihin ja murhaajiin. 😀 Aivan uskomatonta.

    Olen Iinan kanssa samaa mieltä ja lähtökohtaisesti minusta on jännä, että saa kieltää lapsia tulemasta esimerkiksi johonkin hotelliin. Koska voiko vammaisia? Tai vanhuksia?

    Ja sitten toisaalta ymmärrän hyvin senkin, että lasten käytös tai ihan vaan oleminen saattaa tosi paljon ärsyttää joissain tilanteissa. Kuten saattaa ärsyttää vammaisten, vanhusten tai vaikka toisen kulttuurin edustajien. Niin siis YKSILÖN. KÄYTÖS. Ei koko ihmisryhmä olemassaolollaan

    Menenkin tästä nyt nukuttamaan omia suolakurkkujani. 😀 Tsemppiä Iina <3

  61. Nimetön sanoo:

    Luulen, että on ns. hyväksyttävämpää sanoa, ettei pidä lapsista, koska lapset kuitenkin kasvaa isoiksi. Siksi se ei mielestäni ole sama asia kuin sanoa, ettei pidä vaikka naisista tai norjalaisista – sitä nyt lähes poikkeuksetta on hamaan loppuun nainen tai norjalainen, siitä ei ”kasva isoksi”. (Ja tiedän kyllä, että sukupuoltaan ja kansalaisuuttaan voi vaihtaa, mutta se ei nyt kuulu tähän)

    Itseäni ei kauheasti hetkauta, jos joku ei pidä lapsista ja sanoo siitä. Toisaalta se on aika outoa, enkä ymmärrä mitä sillä haluaa saavuttaa. Tavallaan ymmärrän kuitenkin, että vieraista lapsista ei pidetä, samalla tavalla kuin vieraista aikuisistakaan ei lähtökohtaisesti pidetä ajatuksen tasolla. En tarkoita sitä, etteikö lasta tai aikuista kohdeltaisi tasa-arvoisesti, kun tavataan (oli vieras tai tuttu). Tarkoitan sitä, että jossain sisimmässä vieraat yksilöt nähdään vähän epämiellyttävinä ja joskus uhkaavina. Toiset ihmiset vierastavat lapsia, jos eivät ole tottuneet olemaan heidän lähellään – ehkä silloin tulee helposti sanottua, ettei pidä lapsista, vaikka kyse on enemmän epävarmuudesta.

    Lähtökohtaisesti voin sanoa, etten minä halua vieraita ihmisiä lähelleni – lapsia tai aikuisia. Voisin sanoa, etten pidä vieraista, koska oloni on epämukava, jos joudun tekemisiin tuntemattomien ihmisten kanssa yllättävissä tilanteissa. En kuitenkaan pidä itseäni minään ihmisvihaajana enkä tietenkään kohtele ketään huonosti, vaikka kohtaaminen olisi itselleni epämiellyttävä. En vain ole niin sosiaalinen, että pystyisin suhtautumaan ihmisten kohtaamiseen yhtä rennosti kuin moni muu.

    Olen täysin samaa mieltä, että asian julkinen huutelu saisi jäädä. Lähinnä koska se ei tuo mitään lisäarvoa millekään. Mutta ymmärrän myös, miksi joku ”ei tykkää” lapsista, enkä lähtökohtaisesti koe, että sellainen tyyppi toivoisi lapselle pahaa tai ei kohtelisi lasta kunnioituksella tai pitäisi lasta vähempiarvoisena. Se on vaan vähän kehno ilmaus ihan tavalliselle asialle – siis sille, että kokee tietyn tilanteen epämukavana.

    Hienoa, että otit asian puheeksi. Tällaisista asioista on tärkeä keskustella ja yrittää ymmärtää mahdollisimman laajasti, miksi ihmiset ajattelevat, miten ajattelevat, vaikka ei olisikaan samaa mieltä 🙂

  62. Kauranen sanoo:

    Huhhuh. Huomaa, että tämä aihe käy monilla tunteisiin, suuntaan jos toiseen. Itse toistaiseksi lapsettomana henkilönä olen yllättynyt, että tällaisesta edes vauhkotaan. Ja kyllä haluan itse lapsia tulevaisuudessa ja noin yleisesti kuvaisin itseäni lapsirakkaaksi. Olen samaa mieltä kuin moni, että ”en pidä lapsista” kertoo enemmän puhujasta kuin lapsesta, mutta… Minulle kyseinen lause ainakin kertoo juuri sen oleellisen, että henkilö ei tunne oloaan mukavaksi lasten seurassa. Onhan kyseinen lausahdus kömpelö ilmaus, mutta ilmaus kuitenkin, ettei henkilö ehkä toivo lapsia liian lähelle itseään. Mielestäni lapsia ryhmänä ei voi verrata miehiin, naisiin, homoihin tai vaikka vanhuksiin (muttei myöskään koiriin tai suolakurkkuihin…), lapset ovat lapsia. Oma ryhmänsä joka ei vertaudu aikuisiin käytöksessä, mutta tietysti ovat ihan yhtä arvokkaita. On täysin ymmärrettävää, ettei joku tunne oloaan mukavaksi lasten lähellä Esimerkiksi: hetken niin herttaisesti käyttäytynyt lapsi päättää purra sinua olkapäähän niin kipeästi, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Kyllä, hän vain leikki dinosaurusta ja on vielä kehittyvässä vaiheessa. Ja kyllä, myös asialliset nuhteet seurasivat tilannetta. Tällainen tilanne voi olla äärimmäisen ahdistava jollekulle ja ymmärrän aivan täysin jos seurauksena ei haluaisi mieluummin lapsia ollenkaan lähelleen. Itselleni se oli vain päivä muiden joukossa (työskentelin päiväkodissa).

    Ja olisihan se ideaalia, että ihmiset ilmaisisivat ”en tunne oloani varmaksi lasten lähellä/ en osaa toimia lasten kanssa” lauseen ”en pidä lapsista” sijaan. Mieluummin kuulen etukäteen, että joku ei pidä lapsista, kuin huomaan siinä vaiheessa kun olen jo työntänyt lapsen kyseisen henkilön syliin, että metsään meni. Eikö tässä asiassa jokaiselta voisi vaatia hieman ymmärrystä molempiin suuntiin. Ja huomautuksena ”en pidä” ei ole yhtäkuin ”vihaan” (minkä osa kommentoijista tuntuu unohtaneen).

  63. Rouva sanoo:

    Minä en pidä muiden ihmisten lapsista. Oma tuli hankittua lähinnä siksi, että ajattelin että myöhemmin kaduttaa jos niin ei tee. Mitään vauvakuumetta en voi koskaan väittää tunteneeni. Omasta lapsestani toki pidän, mutta oman lapsen saaminen ei ole saanut minua pitämään muiden ihmisten lapsista. Minusta on ihan hyvä, että joku tämänkin uskaltaa myöntää ääneen.

  64. eimii sanoo:

    Samaa mieltä kanssasi! Olen kauan pohtinut tätä miten se voi olla yleisesti ”ok” sanoa ettei pidä lapsista. Luin kommentit; moni on tajunnut postauksen pointin, ja todella moni taas ei. Osa näistä kommenteista tekee todeksi juuri sen mistä kirjoitit, ihmiset syrjivät tiettyä ihmisryhmää. Eivätkä silti edes tajua sitä, kirjoittavatkin vielä että eivät ymmärrä miksi nyt näin ei voi sanoa. Voi, mutta se on syrjintää! Tajuatteko….! Ja viljelemällä syrjivää käytöstä ja muiden hyväksyessa sen (”no toi nyt vaan ei tykkää”), siitä tehdään hyväksyttävää. Hyväksytään syrjintä. Ja niin ei saa antaa tapahtua! Se lienee tämän postauksen pointti. Todella tärkeä aihe, ja todella pitää pitää pinnalla, jottei lasten asema huononisi yhtään enempää. Todella moni tuntuu myös pitävän lapsia jotenkin ihmisyydestä erillisinä, eikä tajuta edes sitä että me kaikki ollaan lapsia. Oltu. Mutta siis edelleen olemme. Lapsesta kasvaa aikuinen. Lapsi on ihminen. Tuleva aikuinen, tuleva vanhus. Ihminen. Niin kuin sinäkin.

  65. KataP sanoo:

    Se, mikä näistä lapsia kuvaavista kommenteista loistaa, on ymmärtämättömyys lapsista ja lapsuudesta kehitysvaiheena. Kaikki eivät toki ole lukeneet kehityspsykologiaa tai kasvatustieteitä, mutta se myös näkyy. Myös se, kuinka nyky-yhteiskunnassa lapset ovat monille vieras asia näkyy kommenteissa ja tietyssä lapsivihamielisyydessä. Lapsia ei nähdä enää osana yhteiskuntaa vaan heidät ja koko lapsuus elämän vaiheena on tietyllä tapaa suljettu muun elämän ulkopuolelle. Kaikesta tästä syntyy kierre, jossa lapsiin suhtaudutaan entistä negatiivisemmin ja vähemmän arvostavasti.

  66. Nimetön sanoo:

    Olen miettinyt tänään tätä postausta ja miten muotoilisin sanani, ja yritetään. Luulen että jos olisit vielä vähän aikaa muotoillut tätä kirjoitusta, niin olisit saanut paremmin asiasi sanottua ja ihmisille ei olisi syntynyt väärä kuva.
    Itse ymmärsin tästä tekstistä, että ei ole ok olla sitä mieltä, että ei tykkää lapsista (tai juopoista, vammaisista jne.), vaan kaikkiin pitäisi suhtautua neutraalisti. Tarkoituksesi oli ehkä antaa ymmärtää, että ei ole ehkä kaikissa tilanteissa sopivaa sanoa että ei tykkää lapsista/vammaisista/jne tai käyttäytyä heitä kohtaan ikävästi.
    Tunteet ja teot ovat kuitenkin kaksi eri asiaa ja jokaisella pitäisi olla oikeus kaikkiin tunteisiin kunhan ne eivät vahingoita toisia.
    Minusta on ihan ok, että kaikki ei tykkää koirista, tykkää vammaisista, lapsista, pizzasta, minusta, ties mistä, kunhan käyttäydytään korrektisti. Ymmärtäisin ehkä paremmin tätäkin kirjoitusta jos puhuttaisiin vihaamisesta, ei tykkää on aika neutraali ilmaisu jota käytetään vähän joka toisesta asiasta.

  67. Laura sanoo:

    Hieno ja tärkeä teksti Iina!<3 kiitos!

  68. Klaara sanoo:

    Tärkeä postaus Iina! Toivottavasti tämä leviäisi laajempaankin julkiseen keskusteluun! Olen itsekin pohtinut tätä samaa ilmiötä ja nyt kirjoitit sen hienosti tekstiksi. Viime vuosina on puhuttu paljon naisten kohtaamasta häirinnästä, olisiko lasten asema seuraava tärkeä yhteiskunnallisen keskustelun aihe?

    On suorastaan järkyttävää, että yhteiskunnassamme on sosiaalisesti sallittu sanoa ”en pidä lapsista” . Jokainen meistä on ollut kerran lapsi. Kasvava ja keskeneräinen. Näillä kommenteilla lapset altistetaan suoranaisen ikärasismin kohteeksi.

    Psykologia selittää pelkoja ja rasismia sillä, että yleensä tuntematon pelottaa. Johtuuko lapsivihamielisyys siitä,ettei omassa lähipiirissä oikein ole lapsia?

  69. Kahden lapsen äiti sanoo:

    Oli hyvä teksti! Surullisia kommentteja on paljon, vaikka hyvin avasit asiaa tekstissäsi. Älä lannistu niistä! Mieleeni tuli kuuluisan, amerikkalaisen psykologi John Grayn sanat: ”Kaikki lapset ovat syntyessään hyviä ja viattomia. Tässä mielessä lapsemme ovat taivaasta. Joka ikinen lapsi on valmiiksi ainutlaatuinen ja erityinen. He saapuvat tähän maailmaan mukana oma kohtalonsa.”

    Lapsi itsessään on aina hyvä ja viaton. Voiko sellaisesta sanoa, ettei tykkää? Lapsen käytös on välillä todella raivostuttavaa, turhauttavaa, hölmöä ja kaikin puolin hyvin negatiivisia tunteita herättävää. Mutta voiko itse lapsesta sanoa julkisesti, ettei tykkää? Ei. Ei se ole kunnioittavaa lasta kohtaan. Ehkä toivoisin armollista puhetta lapsista enemmän yhteiskunnassa. Ja tämä blogiteksti on juuri sitä, armollista puhetta lapsista. Kiitos siitä!

  70. Lapsi sanoo:

    Kaikkihan me ollaan oltu joskus lapsia.

    En sanoisi kylläkään, että ois mitenkään sama kun sanoisi, että ei pidä naisista ellei erittele, että ei tykkää esim. Tyttölapsista. Eikä kukaan varmaan niin sano, saati tarkoita lauseella ”en tykkää lapsista” tätä.

    Itse rakastan lapsia vaikka niitä minulla itsellä ei olekkaan. En kyllä loukkaantuisi tai etenkään ottaisi henkilökohtaisesti, jos joku niin minulle sanoisi.

    JA miksi ”en tykkää lapsista” tarkoittaisi sitä, että ei voisi/haluaisi olla missään tekemisissä lasten kanssa?

    En halua olla ilkeä, jäin näitä vaan pohtimaan.

  71. Koo sanoo:

    Löysin Mungolifen postauksen kautta tähän ja olen todellakin enemmän sun kanssa samaa mieltä asiasta. Itselläni ei ole lapsia, eikä minkäänlaista kosketuspintaa lapsiin muutenkaan, koska lähipiirissä ei ole lapsia. En myöskään tiedä tulenko ikinä haluamaan lapsia. Kyse ei ole siitä etten pitäisi lapsista, vaan nautin ainakin tällä hetkellä lapsettoman elämästä. En ikimaailmassa silti ymmärrä ajatusmaailmaa, jossa on oikein lietsoa negatiivista ilmapiiriä lapsia tai lapsiperheitä kohtaan.

    Tuli suorastaan karmiva olo joitain näitä kommentteja lukiessa. Ikään kuin on jotenkin cool tai rohkea, kun uskaltaa ilmaista ettei pidä lapsista. Siis miksi erikseen pitäisi tuoda esiin ettei pidä lapsista? En ymmärrä. Ei kai niiden lasten kanssa ole pakko olla tekemissä, jos ei nauti lasten kanssa vietetystä ajasta.

    Niin kuin sanottu, niin itselläni ei ole mitään kosketuspintaa lapsiin. En ole siis mitenkään erikseen vältellyt lapsia mutta niitä ei ole myöskään väkisin tupsahdellut elämään. Niin kuin säkin kommentoit, niin kyllähän lapsi yleensä sen aistii, jos hänestä ei pidetä. Kenenkään kanssa ei tietystikään ole pakko olla tekemissä mutta on aika väärin kaikkia lapsia kohtaan alkaa lietsomaan negatiivisia asenteista lapsia kohtaan.

    Mielestäni muutenkin aika kyseenalainen ajatusmaailma lapsettomien lisäksi perheellisiltä, jotka ilmoittavat pitävänsä vain omista lapsista. Luulisi olevan vähän kiusallista, kun lapsiperhe-elämässä varmasti elämään kuuluu myös niitä lasten kavereita. Mulla ei ylipäätään edes tulisi mieleenkään tuomita huonosti käyttäytyvä lapsi välittömästi ”kamalaksi kakaraksi.” En ole ikinä oikeasti edes ajatellut, että kukaan normaali ihminen voisi ajatella näin.

  72. Essi sanoo:

    Todella hyvä ja tärkeä teksti, varsinkin kolahti tämä kohta:

    ”He eivät ole ongelma, ärsyttävä homogeeninen ihmismassa joka rasittaa ah-niin-tärkeitä aikuisia, vaan he ovat ihmisiä ja erilaisia ihan siinä missä mekin, eikä piiruakaan vähemmän tärkeitä.”

    Koko ajan toitotetaan, että Suomi kuolee kun ihmiset ei enää lisäänny, mutta silti monen ajatusmalli on tämä. Lapset ei saa näkyä eikä kuulua, kunnat ja valtio näkee heidät vain menoeriä varhaiskasvatuksen ja vanhempainvapaiden osalta. Miksi aikuiset olisivat piirun vertaa tärkeämpiä kuin lapset, en ymmärrä. Mielestäni melkeinpä päinvastoin. Hyvä Iina, kun uskallat avata suusi tästäkin aiheesta, isot tsemppipeukut!

  73. Kommentti sanoo:

    Mielenkiintoinen aihe ja mielestänikin kommenteissa tuodaan hyviä mielipiteitä esiin puolesta ja vastaa. Jäin miettimään tuota otsikkoa jossa lause ”en pidä lapsista” rinnastetaan lauseeseen ”en pidä ihmisistä”. Mielestäni tässä kohtaa sanan ”pidä” tulkinta vaikuttaa siihen onko lause negatiivissävytteinen vai täysin neutraali tapa ilmaista omaa näkemystä ja ajattelua. Henkilökohtaisesti en pidä kumpaakaan lausetta loukkaavana sillä tulkitsen sanan ”pidä” neutraalina. Jos tuon korvaisi sanalla ”inhoan” tai ”vihaan”, niin silloin ilmaisu on ilman muuta syrjivä.

    Mielestäni kaikilla meillä on kuitenkin oikeus mielipiteisiin mutta minkään ihmisryhmän syrjiminen ei ole oikein. Niinkuin moni täällä on ilmaissut, että ei pidä lapsista, mutta ei kuitenkaan ikinä käyttäydy syrjivästi lapsia kohtaan. Jos joku kysyy sinulta pidätkö lapsista, niin miksi siihen ei saisi vastata rehellisesti omaa mielipidettään? Eli tässäkin varmaan kyse siitä, missä yhteydessä tuon lauseen ilmaisee. Aikuisten kesken asiasta keskusteltaessa vai tilanteessa, jossa lapset ovat läsnä.

    Jos mennään esimerkiksi muutama vuosikymmen taaksepäin, niin naisten asema oli todella erilainen ja oli suoranainen oletusarvo, että naiset haluavat lapsia ja heidän tehtävä on olla kotona lasten kanssa. Jos nainen ei pystynyt saamaan lapsia tai ei niitä halunnut, oli hänessä jotain vikaa. Tässä ollaan menty pitkälle ja nykyisin on enemmän hyväksyttää olla haluamatta lapsia. Joskin edelleen tuntuu, että tuota valintaa joutuu joillekkin perustelemaan. Mielestäni on tärkeää pystyä sanomaan ääneen, että ei halua lapsia. Tämän noustessa esiin yksi yleisin vastaus on varmasti tuo ”en niin pidä lapsista”. Mielestäni ilmaisuun sisältyy se, että henkilö näkee elämänsä mielekäämpänä ilman lapsia ja siinä ei ole mitään pahaa. Mielummin tunnistaa tuon asian itsessään eikä hanki lapsia, jos ei ole vanhemmuuteen valmis sitoutumaan.

    Koen ymmärtäväni pointin keskustelun takana ja allekirjoitan sen, että mitään ihmisryhmää ei saa syrjiä. Jokaisella on kuitenkin varmasti omat taustansa ja syynsä, jos kokee allekirjoittavansa lauseen ”en pidä lapsista” ja se on sallittua. Jos mielipide laajentuu syrjivään käytökseen lapsia kohtaan, se ei ole hyväksyttävää.

  74. neito sanoo:

    Ihmisillä näyttäisi menevän pahasti puurot ja vellit sekaisin. Mies, nainen, aikuinen, lapsi, vanhus, vammainen, homo, terve, sairas ovat ihmisten luokittelua fyysisten ominaisuuksien perusteella. Asioita joihin EI VOI vaikuttaa suoraan. Sitten on luokittelua tekojen ja mielipiteiden mukaan, natsi, murhaaja, rosvo. Näihin asioihin, jokainen meistä voi itse vaikuttaa. Mitä teemme ja mitä emme.

    Ihmisten arvostelu fyysisten ominaisuuksien perusteella hyvin huonoa käytöstä.

    Kuten meitä aikuisia, niin lapsiakin on hyvin erilaisia. Mulla on itselläni kaksi lasta, minulle maailman tärkeimmät. Mutta en ole mitenkään yleismaailmallisesti lapsirakas ihminen, enkä ota puolituttujen vauvoja syliin. Eikä mielestäni tarvitsekaan. Mutta en käyttäydy huonosti ketään kohtaan, olen ystävällinen niin lapsia kuin aikuisia kohtaan. Aikuisten ihmisten tulisi ymmärtää, että muiden ihmisten kanssa käyttäydytään ystävällisesti ja kohteliaasti. On todella epäystävällistä huudella, että minä en pidä muista ihmisistä, te olette kamalia. Yleinen asenne ympäristö ja suhtautuminen vaikuttavat yllättävän paljon. Monet aikuiset eivät tunnu ymmärtävän, että lapset ottavat tehokkaasti mallia ympäristöstään ja jos ympäristö kertoo, että on OK käyttäytyä huonosti muita kohtaan, niin käytös tarttuu myös lapsiin.

    Elämää, niin ravintolat, julkiset kulkuvälineet, keskustelut yms. asiat opitaan vain ja ainoastaan käymällä näissä paikoissa. Keskustelemaan oppii keskustelemalla. Aiheet toki aluksi aika erilaista. Lapset tykkäävät pohtia asioita, oppia uutta ja laajentaa mailmankuvaa ja tämä tapahtuu olemalla, tekemällä ja puhumalla muiden lasiten ja myös aikuisten kanssa. Keskustelemaan ei opi, jos pysyy vain omassa kuplassaan ja tämä koskee niin aikuisia kuin lapsia. Jos ei ole tekemisissä monenlaisten asioiden ja ihmisten kanssa, ei myöskään opi ymmärtämään asioita ja ihmisiä.

  75. emilie sanoo:

    Mua mietityttää tässä keskustelussa se että missä on niitä ihmisiä jotka sanoo että ei tykkää lapsista? Siis tässä keskustelu ketjussa joo, (ja varmasti monilla muillakin eri keskustelupalstoilla tätä asiaa puidaan, mutta siellä nyt valitettavasti syrjintä ja rasismi on muutenkin, joten sen jättäisin muutenkin omaan arvoonsa, koska siellä nyt saa oman osuutensa kaikki äidit, isät, naiset, miehet, homot, heterot..) mutta niinkuin yleisesti? En tiedä elänkö jossain pimennossa, mutta en mä ole oikeastaan törmännyt että kukaan olisi julkisuudessa tai julkisesti isosti huudellut että ei pidä lapsista. Toki tiedän omassakin lähipiirissä olevan ihmisiä ketkä ei ole niin lapsirakkaita ja ovat sen jollain sanamuodolla ehkä sanoneetkin ääneen, mutta en ole sitä koskaan pitänyt syrjintänä tai rasismina, ei he kuitenkaan missään ole suureen ääneen julistaneet mitään lapsivihaa, lähinnä vaan todenneet asian. Ja onhan näitä keskustelu että saako lapset ottaa ravintolaan yms., mutta en mä ole kokenut että ne olisi mitään ”en pidä lapsista” tilannetta ollut. Ehkä en vain ole nähnyt tilannetta niin.

  76. Kieltääkö Iina muka oikeuden mielipiteisiin? sanoo:

    Onkohan osa kommentoijista nyt tehneet Iinan kirjoituksesta ihan väärän johtopäätöksen? Tai sitten minä ymmärsin tämän väärin? Itse tulkitsin kirjoituksen niin, että ihmisillä saa olla omat mielipiteensä (pitääkö esimerkiksi lapsista vai ei), mutta niiden tuominen julki sanomalla vaikkapa, ettei pidä lapsista tai jopa kertomalla vihaavansa niitä, on se ongelma. Ja ihan siitä syystä, ettei mitään muutakaan ihmisryhmää saa julkisesti kommentoida noin.

    Jos työkaveri kertoo aamukahvilla tavanneensa ihanan Kenialaisen miehen, niin kai nyt jokainen tajuaa, ettei ole oikein sanoa siihen, että ”siis, minähän en pidä afrikkalaisista miehistä!” riippumatta siitä mitkä ne syyt sille omalle mielipiteelle on, niin sitä ei sanota. Aivan samalla tavalla lapset ovat ihmisryhmä, jolla on samat oikeudet kuin muillakin ihmisryhmillä. Eivät nämä oikeudet ole riippuvaisia siitä, ettei lapsuus ole pysyvä tila. Lapsilla ryhmänä (ja yksilöinä) on samat oikeudet kuin muillakin. Siitä huolimatta ihmiset kokevat oikeudekseen sanoa, että eivät pidä lapsista ihmisille joilla on lapsia tai jopa lapsille itselleen.

    Ja kyllä, itselläni on lapsia ja rakastan lapsiani ja monia muitakin lapsia, mutta suurimpaan osaan vieraista lapsista suhtaudun kyllä ihan yhtä neutraalisti kuin kaikkiin vieraisiin aikuisiinkin.

  77. Marja sanoo:

    Todella hyvä keskustelunavaus! Osuvaa pohdintaa. Toivotaan että tämän tematiikan käsittely jatkuu vielä laajemmin suomalaisessa yhteiskunnassa. Olet empatiakykyinen, laajasti ajatteleva tyyppi ja käytät näkyvyyttäsi upeasti muuttaaksesi maailmaa parempaan suuntaan, kiitos siitä!

  78. Just joo sanoo:

    Olethan myös miettinyt, että lapset eivät välttämättä tykkää kaikista aikuisista. Eiväthän hekään tässä tapauksessa saa vahingossakaan sanoa ääneen sitä, etteivät tykkää aikuisista. Kai tämä sentään toiseenkin suuntaan pitää toimia samanlaisilla arvoilla, eikö?

    • Minävain sanoo:

      Ehkä kuitenkin ymmärrät, että lapset eivät osaa vielä säädellä käyttäytymistään samalla tavalla kuin aikuiset? Ei tietenkään ole oikein sanoa toiselle, että ei tykkää hänestä, mutta lapsi ei välttämättä vielä ymmärrä sitä, toisin kuin aikuisen se pitäisi ymmärtää.

    • Sarianna sanoo:

      Enpä ole kyllä vielä koskaan kuullut kenenkään lapsen sanovan ettei pidä aikuisista. Tarkoittaen ettei yleisesti pitäisi kenestäkään aikuisesta… Ehkäpä seuraava sukupolvi on paremmin käyttäytyvää 😉

  79. Nellu sanoo:

    Ymmärrän tekstisi mutta vanhempana en pahoittaisi mieltäni jos joku sanoisi ettei tykkää lapsista. Lähtökohtaisesti ajattelen että on ihan ok olla mitä mieltä tahansa. Sanan vapauden nimissä jokainen saa sanoa mitä lystää ja olla mitä mitä mieltä tahansa niin kauan kuin ei syyllisty rikokseen. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Hiljattain kansanedustaja haukkui kaikki persuja kannattavat rasistiksi, kommentti on vähintään mauton, mutta oikeus hänellä silti oli se sano vaikka siinä loukattiin aika vakavasti valtaosaa suomalaisista. Syrjintä on tässä aiheessa liian vahva sana. Aikuinen saa päättää olla lapseton tai olla pitämättä lapsista eikä siitä ole kenellekään haittaa. Aikuisella on oikeus toivoa ettei julkisella paikalla lapsi kilju ravintolassa mutta sitäkin on toisinaan kestettävä. Kaikki tajuavat että lapset opettelevat käyttäytymistä ja uskoisin että näissä ikävistä julkisissa tilanteissa asenteisiin vaikuttaa vanhemman reaktio. Itsenä ärsyttää se jos vanhempi ei hoida tilannetta asianmukaisesti vaan antaa lapsen olla häiriöksi ja jättää lapsen tilanteessa vaille lapsen tarvitsemaa tukea ja huomiota. En itsekään pidä huonosti käyttäytyvistä lapsista ja onhan se yleensä vanhemman eikä sen lapsen syy. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen ja sana on vapaa. Niin kuin sinullakin on tämä mielipide, yhtä paljon kenellä tahansa on oikeus olla eri mieltä.

  80. Hankalajuttu sanoo:

    Olipas mielenkiintoinen postaus. Mielestäni ei kuitenkaan ole OK rinnastaa lapsia tummaihoisiin tai esimerkiksi homoihin, koska kyseiset ihmisryhmät kokevat täysin erilaista rakenteellista syrjintää yhteiskunnassa. Joutuvat tai ovat joutuneet taistelemaan oikeuksistaan yms. Ketään lasta ei olla oltu ottamatta kouluun tai kirjastoon yms koska on lapsi.

    Ymmärrän pointtisi, ettei ole ok sanoa ettei tykkää lapsista tai vanhuksista. Mutta pitäisikö sitten kierrellä, ettei pidä siitä, että lapset pitää ottaa aina eri tavalla porukassa huomioon, kavereiden kanssa ei voi tehdä vain aikuisten juttuja vaan pitää valita ravintola tai paikka jossa lapsetkin viihtyy. Omasta mielestäni lapset ovat tosi jees ja tykkään lapsista, mutta ymmärrän ihmisiö jotka eivät viihdy lasten seurassa ja siksi helposti ja yksinkertaistaen sanovat etteivät pidä lapsista. Vähän sama, kuin jos sanoisi ettei pidä vanhuksista, koska vanhukset ovat yleensä hitaampia ja tapoihinsa juurtuneita ja heille pitää jutella kenties eri tavalla kuin aikuisille.vanhuksia vain kunnioitetaan ehkä tässä yhteiskussa enemmän kuin lapsia, joten tuollaista ei yleensä kailoteta ääneen.

  81. Jenni sanoo:

    Nyt taisit Iina sohaista muurahaispesää! 😀 Kiitos, kun puhut näin tärkeästä aiheesta. Mulla ei oo itselläni lapsia, mutta silti mulla on aina särähtänyt korvaan kommentit joita välillä kuulee: ”vihaan lapsia”, ”hyi vauvat on ällöttäviä” jne. Kyse ei tosiaan ole siitä tarvitseeko lapsista erityisemmin pitää, mutta kaikkea ei pidä sanoa ääneen. Olisi tosi epäkorrektia sanoa ”hyi vammaiset on ällöttäviä”. Sinänsä vammaiset on hyvä vertailukohde lapsiin, koska heidän ymmärrys on usein lapsen tasolla. Ei se silti ole millään tasolla hyväksyttävää sanoa ettei tykkää vammaisista.

  82. Ranskikset sanoo:

    Sanoessaan `en tykkää lapsista` kertoo enemmänkin itsestään kuin lapsista. Lapset heijastavat meitä ja meistä. Siitä, kuinka kaikki kohtelemme lapsia, näkyy yhteiskuntamme henkinen tila.

  83. Aiheesta kiinnostunut sanoo:

    En ole koskaan tainnut sanoa asiaa ääneen, lähinnä ajatellut itsekseni, että en oikein pidä lapsista. Tällä ei ole mitään tekemistä syrjinnän eikä leimaamisen kanssa, kohtelen kyllä lapsia kohteliaasti ja asiallisesti ja lähestyn jokaista yksilönä, mutten varsinaisesti hakeudu tilanteisiin, joissa lasten kanssa tarvitsee olla enemmän tekemisissä. Yläasteella olin parin viikon verran päiväkodissa TET-harjoittelussa, eikä sekään kyllä tehnyt minusta lapsifania. Leikin lasten kanssa ja pelasin lautapelejä ja yritin viihtyä, mutten kyllä kokenut onnistuneeni siinä. En edes lapsena kokenut pitäväni muista lapsista, sillä monien äänekkyys ja tietyllä tapaa ”aivoton” käytös oli mielestäni häiritsevää. Mielestäni ei tapahdu oikeusmurhaa, jos sanon, etten näin ollen pidä lapsista. Tämä on tietenkin yleistys, kuten mielipiteen ilmaiseminen yleensä on, enkä ole tavannut kaikkia maailman lapsia. Tässä voi kuitenkin hieman yleistää, sillä vaikka lapset ovat keskenään erilaisia, on heissä myös ikään liittyen paljon samaa – aivojen kehitys on vielä kesken, ja tämä tietysti näkyy käytöksessä. Saatan silti hankkia vielä omia lapsia, ja niistä tykkääminen onkin ihan eri asia kuin lapsista tykkääminen yleisesti, koska omiin lapsiin muodostuu tunneside ja heidät oppii tuntemaan kokonaisvaltaisesti.

    Eikä tässä ole kyllä mitään samaa kuin että sanoisi, ettei tykkää naisista tai norjalaisista tai ylipäätään ihmisistä. Ehkä jos sanoisi, että ei tykkää lapsellisista ihmisistä, niin päästäisiin lähemmäs, vaikkakin aikuisella lapsellisuus on tietenkin pahempi asia kuin lapsilla, joille se on ihan normaalia ja kuuluu siihen ikään. Mutta esim norjalaisilla ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä keskenään kuin norjalaisuus, jolloin on lähinnä typerää sanoa, ettei tykkää norjalaisista.

    Voisi oikeastaan sanoa, että mielestäni lapsista tykkääminen / tykkäämättömyys liittyy ihmisen luonteeseen. Toiset nauttivat lasten kanssa keskustelusta / puuhastelusta, toiset taas eivät saa siitä mitään ja kokevat olonsa vaivaantuneeksi. Mutta siitä olen samaa mieltä, että piti lapsista yleisesti tai ei, niin lapsiin pitää kuitenkin suhtautua asiallisesti ja kohdella ystävällisesti. Mutta ei heistä ole pakko pitää.

    • EmppaH sanoo:

      Lapsista / ihmisryhmästä X tykkääminen tai ei-tykkääminen liittyy kokijan omiin sosiaaliaiin kykyihin ja tunneälykkyyteen. Lahjakkaimmat meistä osaavat aidosti nauttia ja viihtyä hyvin erilaisten ihmisten kanssa eikä heillä ole taipumusta ryhmitellä ihmisiä tykättäviin ja ei-tykättäviin ihmisryhmiin. Kyse ei ole i luonteesta vaan yhdestä lahjakkuuden osa-alueesta. Voisitko esim. kuvitella, että esim. Nelson Mandela olisi todennut, ettei pidä lapsista ?

      • B sanoo:

        No jaa mun mielestä tää ei ole näin suoraviivaista: että tunneälykkyys liittyy siihen, että haluaa viettää kaikkien kanssa aikaa.

        Mielestäni tunneälykkyys on sitä, että tunnistaa tunteita, osaa vastata niihin mitoitetusti ja osaa käyttäytyä asiallisesti, vaikkakin esim. ei juuri pitäisi sillä hetkellä vaikkapa juurikin jostain lapsen uhmakohtauksesta tmv. Osaa siis hallita tunteitaan, vaikka esim. uhmakohtaus ärsyttäisi.

  84. Marja sanoo:

    – arvostan ja kunnioitan lapsia, ja pidän heitä (tietenkin) täysin tasa-arvoisina ihmisinä kaikkien kanssa.
    – lapset ovat tervetulleita ravintoloihin, lentokoneihin, ihan minne vaan!
    – en ikinä näyttäisi lapselle sitä, etten pidä heistä, eivätkä he aisti sitä minusta.
    – en ikinä sanoisi lapsen vanhemmalle, etten pidä HÄNEN lapsestaan.
    – minun ei ole vaikea/vaivaannuttavaa olla lasten seurassa, olen tottunut siihen.

    Joten miksi en saa sanoa etten pidä lapsista? 🤔

    • EmppaH sanoo:

      Koska tuollainen lausahdua antaa kenestä tahansa negatiivisen kuvan. Voit ilmaista asian vaikkapa näin: en itse osaa viihtyä lasten seurassa. Tällöin lause kertoo sinusta itsestäsi ja sinun kyvyistä nauttia toisten ihmisten seurassa. Tuo lause kategorisoi sinua (niin kuin pitääkin) eikä kaikkia mahdollisia lapsia

    • Sarianna sanoo:

      Sanoisitko saman esimerkiksi vanhuksista?

  85. Nimetön sanoo:

    Olen sinänsä samaa mieltä: on tavallaan vähän outoa niputtaa kaikki lapset yhdeksi ryhmäksi, josta ei pidä. Varsinkin, kun aika usein on kyse siitä, ettei kyseisen lauseen sanoja ole tottunut lapsiin/ymmärrä lapsia/osaa olla lasten kanssa.

    Mutta oikeastaan tulin kertomaan, että sanon useinkin, että en pidä ihmisistä, tai että ”ihmiset on idiootteja”. En TIETENKÄÄN tarkoita kaikkia ihmisiä: en koe itse olevani idiootti (tietenkään) ja pidän kyllä oikeastaan useimmista ihmisistä elämässäni. Oikeasti tulen toimeen useimpien ihmisten kanssa hyvin, ja opiskelen esim. hyvin ihmisiläheiseen ammattiin.

    Se on kuitenkin vain tapani kommunikoida: kärjistäen, yksinkertaistaen, dramaattisesti. En tarkoita sitä kirjaimellisesti, kun sanon, että inhoan ihmisiä.

  86. Ek sanoo:

    Ihan hyvä kirjoitus. Mielestäni tosin usein juuri ne lapset, joiden tekemiset ”etovat” tai rasittavat niin paljon, että ”meinaa järki lähteä”, ovat väärin ymmärrettyjä ja väärin kohdattuja aikuisten osalta. Ikävää asettaa heitä vastakkain niiden hyvin käyttäytyvien enkelien kanssa, joiden ansiosta ei voisi sanoa että vihaa kaikkia lapsia. Huonosti käyttäytyvillä lapsilla on herkästi negatiivisen palautteen kehä, ja hekin kyllä huomaavat aikuisten suhtautumisen. Siellä taustalla on kuitenkin aina jotain, mistä se käytös johtuu. Oli se sitten kasvuympäristö tai vaikka neuropsykiatrinen ongelma. Mielestäni on oleellisempaa, että ymmärretään erilaisten lasten erilaista käytöstä, vaikka se ärsyttäisikin. Jos asian ymmärtää niin on toisarvoista väittää että ”en lapsista pidä”. Ehkä sitten ennemmin että ei ymmärrä heitä.

  87. EmppaH sanoo:

    Erinomainen kirjoitus ! Lapsista / ihmisryhmästä X ei-tykkäävät voisivat ilmaista itseään vaikka näin ”useimmiten minä en osaa viihtyä lapsien / ihmisryhmän X seurassa ”. Tällöinhän kysymys on nimenomaan jonkun omista kyvyistä arvostaa tietyn ihmisryhmän vuorovaikutusta. Tällöin kommentti kertoisi juuri kokijasta itsestään eikä kategorisoisi negatiivisesti kokonaista ihmisryhmää. Mitä lahjakkaampi ihminen on tunneälykkyydessään, sitä moninaisempien ihmisten vuorovaikutuksesta hän pystyy aidosti iloitsemaan tai suhtautumaan siihen aikakin neutraalisti.

  88. Alina sanoo:

    Mielenkiintoinen aihe ja herättänyt näköjään paljon keskustelua – hyvä niin! Empä itse ole koskaan tullut ajatelleeksi että onhan se vähän hassua kuinka nykyaikana (jolloin pahoitetaan mieltä vähän kaikesta ja heti älähdetään jos ilmaisee negatiivissävyisen kommentin jotain ihmisryhmää vastaan) ei tästä asiasta ole hirveäsi ainakaan omiin korviin kantautunut keskustelua. Ei tietenkään kaikkien tarvitse olla kiinnostuneita lasten maailmasta tai haluta omia lapsia, mutta on tosiaan jännä kuinka sitä pidetään lähes rohkeana tekona kun uskaltaa julistaa ääneen ettei pidä lapsista. Ehkäpä tuon ääneen sanomisen sijaan kannattaisi vaan keskustella ei lapsiin liittyvistä asioista myös sellaisten ystävien ja tuttujen kanssa joilla lapsia on, tai olla hakeutumatta tilanteisiin joissa on paljon lapsia. Jos kokisin itse etten pidä lapsista tai ymmärrä heidän maailmaansa, en välttämättä menisi paikalle ystäväni lapsen syntymäpäiville missä riehuu parikymmentä pilttiä. Kiittäisin kutsusta ja kävisin vaikka myöhemmin kahvilla pienen muistamisen kanssa.
    Tämä nyt ei mitenkään suoraan verrattavissa ole, mutta itse en esimerkiksi pidä mistään tietokone/videopeleistä enkä ymmärrä sitä maailmaa. Monet ystäväni kuitenkin pelaavat, joten annan heidän pelata keskenään ja kunnioitan heidä mielenkiinnon kohdettaan. Teemme yhdessä sitten muita asioita. Ei minun silti tarvitse siitä aina ääneen muistuttaa, että ei minähän en sitten tollaisista jutuista tykkää yhtään.

    Ja kuten Iinakin tekstissään sanoo, lapsia on erilaisia ja eri luonteisia siinä missä aikuisiakin. Lisäksi lapset kehittyy niin hurjaa vauhtia, että kymmenvuotiaan koululaisen jutut on valovuosien päässä parivuotiaan taaperon jutuista, mytta lapsia ovat kumpikin. Senkin vuoksi aika laaja yleistys tuo ettei lapsista tykkää 😀

  89. Savon sanoo:

    Onneksi meillä on Suomessa sananvapaus ja mielipiteensä saa sanoa ääneen. Vaikka siitä joku pahottaisikin mielensä. Itse voisin yleistää, etten pidä lapsista. En kuitenkaan sano sitä ääneen ihmisille, joilla on lapsia, koska se olisi loukkaavaa. Näen lapset yksilöinä ja jotkut sukulaisten ja kavereiden lapset ovat kivoja (riittävän pieninä annoksina), mutta yleisesti ottaen vietän mieluummin aikaani muussa seurassa. Tämä näkyy tiettyjen tilanteiden välttelynä, mutta ei muuten. Omia lapsia tuskin koskaan tulen hankkimaan. Mielestäni vaikka blogissa ja täällä kommenteissa voi hyvin sanoa, että ei erityisemmin välitä lapsista. Minulle taas on koirani tosi tärkeä, mutta ymmärrän että kaikki eivät niistä tykkää. Voi se tuntua ikävältä, jos joku päin naamaa sanoo että ei tykkää tuollaisista koirista, mutta kaikilla todellakin on oikeus omaan mielipiteeseen. Sitten ei vaan hengailla sellaisen ihmisen seurassa ainakaan koiran kanssa. Ei kaikkien tarvitse kaveerata keskenään.

  90. Miia sanoo:

    Mielestäni ”En ole lapsirakas ihminen”on mukavampi ilmaisu, jos on pakko ilmoittaa, että ei ole erityisen lapsirakas. 🙂 Musta En pidä alkuiset lauseet on liian kärkkäitä.

  91. Maria sanoo:

    Kiitos tästä, herätti paljon ajatuksia! Oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että asenneilmapiiri vaikuttaa tosi paljon yhteiskunnassa, ja negatiivisesta suhtautumisesta on aina vaan lyhyempi matka syrjintään ja vääränlaiseen vallankäyttöön ym. Yks näkökulma tuli mieleen: minä-viestintä olisi usein rakentavampi tapa viestiä, eli tässä kontekstissa juuri se, että osaisi kuvata omasta itsestä käsin sitä ettei pidä lapsista. Esim. ”mua ärsyttää herkästi lasten kovat äänet”, ”mua ahdistaa, kun näen lasten kiukkuilua” jne. Ei niin, että on ok leimata se ihmisyyden vaihe kamalaksi. Monessa muussa maassa lapset ovat luontevasti osana kaikkea arkea eivätkä herätä vastustusta esim. yleisillä paikoilla. Jäin pohtimaan, missä määrin on kyse yhteiskunnan asenteista. Joka tapauksessa ihmiset voisivat ottaa vastuuta kommenteistaan minä-viestein. Sitten on asia erikseen, mistä se johtuu, jos lasten läsnäolo ahdistaa ja sitä voi olla hyvä tutkailla. (Toki niin, että takuulla kaikkia joskus ärsyttää esim. kovat äänet – mutta näissä käsittämättömissä suolakurkkukommenteissa lienee kyse paljon pysyvämmästä asenteesta.)

  92. Marjo sanoo:

    Hieno kirjoitus Iina! Itse joskus jopa pelkään liikkua elämäniloisten lasteni kanssa julkisilla paikoilla kun näen kuinka pahasti jotkut ihmiset tuijottavat heitä.

  93. Päiväkodin ope sanoo:

    Onpas paljon kommentteja. En kyllä yhtään ihmettele. Voi olla, ettet tule tätä kommenttia edes näkemään, mutta kirjoitan silti: ensinnäkin, olen täysin samaa mieltä kanssasi. Olen pohtinut tätä asiaa paljon varsinkin alettuani työskentelemään varhaiskasvatuksen opettajana, ja asia tosiaan on niin, että jos joku ”ei pidä lapsista”, on hän misantrooppi eli ihmisvihaaja. Lapset kun yllättäen ovat ihmisiä.

    Se, miksi niin monet provosoituvat tämän jutun otsikon faktasta johtuukin siitä, että harvat oikeastaan vihaavat lapsia itseään. He vihaavat lapsuutta; yhtä ihmisen kehitysvaiheista. Se on minusta heti paljon ymmärrettävämpää, vaikka en itse koe niin. Lapsena ihmiset ovat vaativia, vahdittavia, hoidettavia. Jatkuva huomiontarve, kiukku, sottaisuus, hyvin rajallinen harkintakyky yms. ovat rasittavia asioita. Vastuu lapsen elämästä ja tekemisistä on aina aikuisen vastuulla. Lapset opettelevat elämän erilaisia taitoja, ja tarvitsevat siihen aikuisen tukea, pienemmät enemmän ja isommat vähemmän, mutta kaikki lapset sitä joka tapauksessa tarvitsevat. Ja kaikki eivät halua olla vastuussa lapsista. Se on nimittäin iso vastuu, lähtien pelkästä lapsen hengissäpitämisestä siihen, että hoivaa, auttaa ja kannustaa lasta hänen kasvussaan, kehityksessään ja oppimisessaan.

    Rakastan työtäni päiväkotiryhmässä kaikista tämän alan negatiivisista puolista huolimatta. Kaikki ryhmäni lapset ovat ainutlaatuisia yksilöitä, joilla on erilaiset vahvuudet, mielenkiinnon kohteet ja tuentarpeet. Joidenkin lasten kanssa minulla synkkaa enemmän ja joidenkin kanssa vähemmän, ihan samoin kuin aikuisten työkavereideni kanssa. Eikä siinä ole mitään pahaa, kunhan kuitenkin kohtelee kaikkia tasavertaisesti.

    Uskokaa tai älkää, ”en pidä lapsista” on ihan yhtä absurdi väite kuin ”en pidä aikuisista”. Ellei ole tavannut maailman jokaista lasta, ei voi tietää. On ihan ok, jos ei hirveästi välitä olla lasten seurassa, onhan se erilaista kuin pelkässä aikuisseurassa oleminen. Ymmärrän myös, että on rasittavaa, kun varsinkin naisten oletetaan automaattisesti pitävän lapsista ja haluavan omiakin. Asiaa voisi kuitenkin käsitellä rakentavamminkin kuin jatkuvasti korostamalla, kuinka ei pidä yhdestä ihmisryhmästä.

  94. Jaakko sanoo:

    Lapsiin ei pidä suhtautua kuin muihin ihmisiin, koska heidän prefrontaalikorteksinsa ei ole kunnolla kehittynyt ja siksi he ovat sangen ärsyttävää sakkia sille päälle osuessaan. Ymmärrän hyvin miksi itsekeskeiset ihmiset eivät heistä sen suuremmin välitä.

  95. Täti sanoo:

    Minä tykkään lähes kaikista kissoista, useimmista koirista, joistain lapsista ja hyvin harvoista aikuisista. Kyllä, olen ollut itsekin lapsi. Nyt olen täti-ihminen. Kissa tai koira en ole koskaan ollut. Positiiviset ajatukseni olen joskus jopa lausunut ääneen, negatiiviset olen pitänyt omana tietonani (ok, ehkä parille aikuiselle on tullut sanottua, etten tykkää…).

    Huh, mikä sanasota! Jospa eletään ja annetaan muidenkin elää! Sovussa ja toisten mielipiteitä kunnioittaen. 🙂

  96. anonyymi sanoo:

    Koska ’en tykkää lapsista’ on naisena kannanotto.

    Koska nainen ei ole ihminen enkä yksilö ensin, vaan aina nainen, kävelevä kohtu. Koska suurimmassa osassa maailmaa naisen ainoa rooli on olla äiti, hankkia ja rakastaa lapsia. Kuten Suomessakin nähdyt ’synnytystalkoot’, näin esimerkiksi.

    Koska abortti on kielletty 63 valtiossa. Näistä abortti on kielletty 26 valtiossa vaikka raskaus johtaisi 100% todennäköisyydellä naisen (ja lapsen) kuolemaan. Koska jos asut Nigeriassa ja lähdet raskautesi aikana ulkomaille, joudut palatessasi todistamaan verikokeilla, että olet vieläkin raskaana. Koska abortin kiellon puolesta kampanjoidaan koko ajan. Koska yli 220 miljoonaa naista ei saa käyttöönsä muuta ehkäisyä kuin päivien laskemisen (mikä johtaa 54 miljoonaan epätoivottuun raskauteen ja 80 000 kuolemaan vuodessa).

    Joten saan ihan rauhassa olla tykkäämättä lapsista. Tämä ei ole kannnaotto juuri sitä tiettyä lasta kohtaan, vaan arvoasetelmaa, jossa minulla ei ole naisena muuta arvoa kuin se, että voin saada lapsia. Ei ehkä juuri sinun tuttavapiirissäsi tai työpaikalla, mutta ei tarvitse mennä kamalan kauas kuullakseen, että lapsia haluamaton nainen on mieleltään sairas frigidi narttu.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos kommentista. Olen näitä samoja faktoja abortista itsekin jakanut blogissani ja tuen esimerkiksi Plan-kummina seksuaaliterveyden edistämistä kummilapseni yhteisössä. Äärimmäisen tärkeitä asioita, joiden puolesta on todella tärkeää ottaa kantaa. Lasten kanssa niillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä, lapset ovat näihin asioihin syyttömiä. Eikö kannanotto kannattaisi ennemmin kohdistaa niihin ihmisiin, joilla on vaikutusta näihin asioihin? Miten se edistää esimerkiksi nigerialaisten naisten oikeuksia omaan kehoonsa, että sinä julistat Suomessa, ettet pidä lapsista?

  97. sofi sanoo:

    Onko sallittua sanoa ”En ole erityisen lapsirakas”? Matemaattisesti ei voi olettaa, että kaikki ihmiset rakastaisivat lapsia keskimääräistä enemmän, vaan että puolet ovat ”lapsirakkaampia” ja toinen puoli vähemmän.
    Mua myös häiritsee argumentti siitä miten ”nykyään lapset ei saa näkyä ja kuulua missään”, mikä on ainakin länsimaisen historian kontekstissa täysin väärä – milloinkaan aiemmin ei olla annettu näin paljon huomiota lapsien kehitysvaiheiden mukaisille tarpeille ja mahdollisuuksia toteuttaa niitä, lapsien oikeudet ovat aivan toista luokkaa verrattuna esim. aikaan jolloin lapset työskentelivät leikkimisen sijasta.

  98. Maria sanoo:

    Onpa hyvä että aiheesta nousee keskustelua. ”En pidä lapsista” kommentti tuntuu nykyään olevan niin arkipäiväinen ja hyväksytty, että se lipsahtaa joiltain aivan väärissä paikoissa, jopa lasten kuullen. Näin kävi meilläkin, kun olimme mieheni ja 1,5 vuotiaan poikamme kanssa anoppilassa kyläilemässä. Tuolloin paikalla oli myös mieheni veli ja veljen uusi tyttöystävä. Juttelin tyttöystävän kanssa sohvalla niitä näitä, kunnes poikani ojensi yllättäen tytölle kirjan ja pyysi päästä syliin. Olin aika yllättynyt koska lapsemme on yleensä tosi ujo ja harvemmin uskaltautuu vieraiden ihmisten syliin. Tyttö kuitenkin vain töksäytti 1,5 vuotiaalle ettei lue tälle tai ota syliin koska ei tykkää lapsista. Mielestäni jokainen voisi itse näin aikuisena miettiä, miltä tuntuisi, jos joku sanoisi ettei tykkää tai halua edes tutustua sinuun vain ikäsi takia. Pienet lapset eivät välttämättä edes ymmärrä, ettei tällainen kommentti koske henkilökohtaisesti vain heitä yksilönä, vaan kuulevat vain sen ettei heistä tykätä eikä heihin haluta tutustua. Tällaisten kommenttien kuuleminen tuskin ainakaan vahvistaa lapsen itsetuntoa.
    Mielestäni on ihan OK jos joku ei halua olla lasten kanssa paljoa tekemisissä. Jos ja kun lapsiin kuitenkin eri paikoissa törmää olisi suotavaa muistaa ihan perus käytöstavat.

  99. Anni sanoo:

    Kiitos Iinalle tästä blogitekstistä! Juuri näin, samaa mieltä. Hienoa että nostit rohkeana asian esille.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.