Tilasin tässä tällä (vai viime?) viikolla meille uusia sisustusjulisteita valokuvista, joita otettiin helmikuussa New Yorkissa. Samalla jotenkin pysähdyin selaamaan reissukuvia pitkäksi aikaa ja halusin jakaa teille vielä muutaman kuvan New Yorkista, joita en aiemmin ole jakanut missään. Me kuvattiin reissulla ihan älytön määrä kuvia ja vieläkin on muistikortilla paljon kuvia, joita en ole vielä ehtinyt käydä läpi. Säästelen niitä kuvia ja muistoja, koska niihin on niin ihana palata.

Vitsi miten onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että meillä kävi niin hyvä tuuri, että ehdittiin toteuttaa reissu ennen tätä kaikkea. Se oli vain kuukaudesta kiinni, maaliskuussa reissu ei olisi enää ollut turvallinen. Seurasin kyllä jo silloin tammi-helmikuussa uutisointia koronavirukseen liittyen melko aktiivisesti ja kyllä se mietitytti juuri pitkillä lennoilla ja lentokentällä etenkin, kun monilla oli maskit päällä jo silloin. Onneksi silloin ei vielä kuitenkaan ollut vaaraa. 

Me ihan muuten vaan päädyttiin varaamaan reissu helmikuun alkuun, silloin oli melko hyvin tilaa hotelleissa ja edulliset hinnat lennoille (+ meidän hääpäivä, mikä ei kuitenkaan ollut ratkaiseva tekijä). Oltaisiin ihan hyvin saatettu varata se ihan mihin tahansa muuhunkin ajankohtaan. Kävi vaan aivan valtava munkki.

Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta se, että me oikeasti oltiin siellä. Varsinkin nyt, kun lehdissä näkyy päivittäin kuvia New Yorkin autioituneista kaduista ja Times Squarelta, jonka valtavassa ihmisvilinässä mekin ihan vasta oltiin. Miten paljon kaikki on muuttunut vain kahdessa kuukaudessa. 

Oikeasti tähän väliin on pakko kertoa tosi random juttu! Kun istuin kirjoittamassa tätä sohvalla ja nousin höyläämään juustoa meidän lapselle, niin samalla löysin mun pyllyn alta Yhdysvaltain yhden sentin kolikon. Siis miten? Millä todennäköisyydellä yhtäkkiä löytyy sellainen pyllyn alta kun kirjoittaa juuri tähän reissuun liittyen, enkä ole nähnyt mitään kolikoita missään varmaan kertaakaan reissun jälkeen. No ei siinä, kyllä sitä on tottunut löytämään kaikenlaista kaikenlaisista paikoista näin lapsiperhearjessa. Mutta tämä oli vaan niin hauska ja outo sattuma. Jatketaan.

Se reissu oli kyllä sellainen unelmien täyttymys ja niin suuri kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua ainakin joka viikko. Ehkä siksi tuntui ihanalta ajatukselta tilata valokuvia reissulta myös osaksi meidän kotia. Niitä kuvia katsellessa tulee aina hyvä ja kiitollinen fiilis siitä, että saatiin kokea se kaikki. Niitä katsellessa on myös hyvä haaveilla siitä, että joskus me vielä lähdetään sinne koko perhe. Siihen menee varmasti vuosia, mutta me tehdään se. 

Meillä oli suunnitelmissa tälle kesälle Euroopan roadtrip koko perheen kesken. Roadtrip on ollut meidän haaveena jo pitkään ja ollaan odotettu, että kuopus on tarpeeksi vanha sellaiselle reissulle. Tänä kesänä niin olisi ollut. Suunnitelmissa oli kiertää lasten kanssa Legoland ja Saksan isot huvipuistot. Se taitaa kuitenkin jäädä haaveeksi vielä pitkäksi aikaa, sillä ei voi tietää onnistuuko sellainen reissu vielä ensi vuodenkaan kesällä. Vain aika näyttää. Mutta kyllä sitä ehtii myöhemminkin sitten, nyt voi keskittyä oikean matkailun sijaan nojatuolimatkailemaan. Voi muistella vanhoja reissuja, lukea vanhoja reissupostauksia tai katsella vanhoja videoita Kreikan aalloista tai Mallorcan lämmöstä. Niistä tulee hyvä ja lämmin fiilis. 

Heti kun tilaamat julisteet ovat tulleet perille ja olen saanut ne kehystettyä, niin pitää kyllä näyttää millainen lopputulos tuli! Viikonloppuna meillä on suunnitelmissa vanhan asunnon varaston läpikäymistä, ulkoilua (jes, lumet suli pois!) ja hyllyjen kiinnittelyä seinille. Ihanaa viikonloppua kaikille <3