Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Pierre Robertin & Indieplacen kanssa. 

Muuton yhteydessä tein jotain, mitä en ollut tehnyt pitkään aikaan: alusvaatelaatikon inventaarion. Ja voi hitsi, että sille olikin tarvetta. Alusvaatelaatikko on se osa, jota mulla on tullut vaatekaapista laiminlyötyä, vaikka ei tosiaankaan pitäisi. Siivosin sieltä siis muuton yhteydessä sellaisia pikkareita, jotka olen ottanut käyttöön yläkoulussa – siis 15 vuotta sitten. Kehtaako tällaista edes myöntää ääneen. Eli pikkareita, jotka olen ostanut teini-ikäiselle itselleni ja joista sen jälkeen on venynyt kangas läpikuultavaksi kolmen lapsen myötä levinneen lantion vuoksi ja kuminauhat hapertuneet. 

Toki olen aina välillä ostanut uusia alusvaatteita sinne vanhojen sekaan, mutta en oikeasti ollut käynyt niitä kaikkia läpi vuosikausiin. Laatikosta oli hankala löytää enää yhtään mitään järkevää, kun joukossa oli niin paljon niitä jämäalusvaatteita, joita ei halunnut käyttää ellei kaikki muut ollut pyykissä. Nyt muuton yhteydessä otin sieltä kaikki huonokuntoiset alusvaatteet pois ja nyt on paljon selkeämpää, kun sieltä voi aamuisin helposti heti valita nätit, mukavat ja toimivat alusvaatteet. Huonokuntoisista jätin sinne vain mun yhdet onnen pikkarit. En enää käytä niitä, koska niissä on reikiäkin, mutta en raaskinut heittää poiskaan. Niillä on tarina, niihin liittyy muistoja. Ne saavat olla siellä muiden seassa tuomassa onnea edelleen. 

Alusvaatteilla on oikeasti iso merkitys mun fiilikseen. Nykyisin mulle tärkein kriteeri on mukavuus. Liian kireät alusvaatteet tuntuvat pahalta. Esimerkiksi pikkareiden liian kireä vyötärö saattaa aiheuttaa mulle kuukautiskipujen kaltaista jomotusta alavatsaan ja alaselkään. Tällaista ongelmaa ei ollut teini-ikäisenä, tämä on tullut mulle vasta raskauksien jälkeen. 

Sama juttu rintaliiveissä. Liian löysät liivit saattavat aiheuttaa kipua esimerkiksi juostessa, jos rinnat eivät pysy kunnolla paikallaan. Liian kireät liivit taas saattavat myös aiheuttaa kipua ja puristavaa tunnetta. Musta on tullut alusvaatteiden suhteen paljon herkempi. 

Nuorempana tärkeintä mulle oli, että rintsikoissa oli hyvät push up -kupit ja pikkarit olivat mahdollisimman pienet. Sanomattakin varmaan selvää, että mukauus ei ollut prioriteettilistalla kovin korkealla. Nykyisin on ihan päinvastoin: toivon alusvaatteilta, että ne ovat mahdollisimman huomaamattoman tuntuiset, eivät näy vaatteiden alta ja ovat kauniit. 

Toivon myös, että alusvaatteet ovat sekä kestävästi tuotettuja että kestäviä käytössä, sillä kuten tuli selväksi, en tee kovin usein alusvaateinventaarioita. Mulle on myös tärkeää, että alusvaatteiden ostaminen on helppoa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka menevät varta vasten alusvaateliikkeeseen ja tekevät siellä isoja ostoksia kerralla ja sovittelevat. Mä olen niitä, jotka haluavat ostaa kauppareissulla nätit ja laadukkaat alusvaatteet muiden ostosten yhteydessä. 

Mä pidän Pierre Robertin alusvaatteissa oikeastaan kaikesta. Valikoimaa on riittävästi ja sieltä löytyy aina mun tarpeisiin sopivat alusvaatteet. Hinta-laatusuhde on loistava. Pierre Robertin luomupuuvillaisia alusvaatteita mukavampia tuskin on olemassakaan. Ne ovat iholla höyhenen kevyet ja silti vaatteiden alla huomaamattomat. Pierre Robertin mikrokuituiset korkeavyötäröiset alushousut ovat ihan mun lempparipikkarit, koska korkea vyötärö on vaan niin mukava ja kahteen suuntaan joustava mikrokuitu on niin huomaamaton materiaali. Korkeavyötäröiset alushousut menevät täydellisesti korkeavyötäröisten housujen ja hameiden kanssa, joita pääosin käytän. Huomaamattomat pikkarit myös pysyvät hyvin paikallaan, sillä niissä on ainutlaatuinen liukumista estävä reuna. 

Vaikka olen imetysaikoja lukuunottamatta yleensä käyttänyt kaarituellisia rintaliivejä, kokeiltuani olen ihastunut nyt Pierre Robertin kaarituettomiin rintaliiveihin. Ne on muotoiltu niin, että ne antavat hyvän tuen ja lisäksi olkaimet voi kiinnittää joko perinteisesti tai ristiin takaa, minkä vuoksi ne ovat monikäyttöiset ja sopivat yhteen erilaisten yläosien kanssa. Ja ne ovat päällä aivan älyttömän mukavat, koska mukana ei ole mitään kovia metalliosia, vaan ne ovat täysin pehmeät. 

Fanitan myös ihan täysillä Pierre Robertin urheiluliivejä. Mulla on jo aiemmin ollut yhtet merinovillaiset Pierre Robertin liivit ja nyt sain testiin mikrokuituiset. Merinovillaliivit ovat mun talvilenkkeilyn pelastus, ne ovat niin lämpimät ja mukavat. Nämä mikrokuituiset taas ovat täydelliset kesään. Antavat hyvän tuen, eivät hiosta yhtään ja näyttävät hyvältä niin vaatteiden alla kuin yksinäänkin.

Olen aivan satavarma, että jotkut näistä alusvaatteista muodostuvat mun uusiksi onnen alusvaatteiksi. Mahdollisuudet ovat ainakin hyvät, sillä nämä ovat usein käytössä. Ei tarvitse kuin tapahtua jotain älyttömän ihanaa ja mieleenpainuvaa, niin ne muuttuvat onnen alusvaatteiksi, koska sellainen hömppä mä olen. Olen iloinen mun uusista, kestävistä ja laadukkaista alusvaatteista, jotka päällä on hyvä ja itsevarma fiilis. 

Jos teillä on edessä alusvaatehankintoja, niin nyt kannattaa hyödyntää Pierre Robertin 20% alekoodi! Pierre Robertin alusvaatteita löytyy useista ruokakaupoista, isommista päivittäistavarakaupoista sekä tavarataloista ja myös heidän omasta verkkokaupasta. Verkkokaupassa on alusvaatteiden lisäksi laajempi valikoima myös muita Pierre Robertin laadukkaita vaatteita niin lapsille kuin aikuisillekin. 

PIERRE ROBERT ALEKOODI: 

Koodilla BETTERCHOICES saatte 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista Pierre Robert -tuotteista Pierre Robert -verkkokaupassa kesäkuun loppuun asti.

Monelle tämä vappu on ollut ihan erilainen kuin vappu yleensä. On pitänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja juhlistaa sitä, kun massapiknikit ja vappubrunssit ravintoloissa eivät ole olleet mahdollisia. Minä kuitenkin valehtelisin jos väittäisin, että tämä vappu on ollut meille ihan erilainen, koska ei se ole. Me ollaan vapun suhteen vähintään yhtä “perinteettömiä” kuin pääsiäisenkin. 

Joo, on meillä sen verran perinteitä, että simaa ja munkkia on ihan kiva olla (joko kaupan tai itsetehtyä), naamiaisasut puetaan, ilmapallot hommataan lapsille, lakit laitetaan päähän  ja joku päivä syödään nakkia ja perunasalaattia. Mutta noin niinkuin muuten, niin meille on ihan sama missä vappua vietetään. Sitä on vietetty kotona (todella monta kertaa), piknikillä puistossa oman perheen kesken, piknikillä puistossa ystävien kanssa, brunssilla ystävien kanssa, Linnanmäellä ja keskustassa vapputorilla. Kaikkein useimmin me ollaan kuitenkin vietetty sitä ihan vaan kotona, oman perheen kesken. Joten tämä vappu oli meille ihan normivappu, tosin kotiin oli tarjolla tavallista enemmän hauskoja virtuaalisia aktiviteetteja, kuten JVG:n vappukeikka. 

Voi olla, että jos meillä olisi ollut Oton kanssa ylioppilaaksi pääsyn ja lasten välissä enemmän vuosia, oltaisiin ehditty rakentaa se oma jokavuotinen vappuporukka ja ne jokavuotiset vappupiknik-perinteet, mitä monella on. Nyt meidän ensimmäinen yhteinen vappu kuitenkin meni muuttaessa yhteen (holy shit, ollaan asuttu jo 9v yhdessä virallisesti!). Tokana vappuna meillä oli reilu puolivuotias vauva, joten mitään bailuvappuja ei vietetty. Silloin me muistaakseni käytiin piknikillä keskustassa, mutta oli pirun kylmä, eikä taidettu olla ulkona kovin kauaa. Seuraava vappu meni pariviikkoisen vauvan kanssa jälleen ihan kotosalla. 

Sitä seuraavat vaput on vietetty tosi vaihtelevasti niinkuin yllä kerroin. Olen joskus aiemmin ehkä harmitellut sitä, kun meillä ei ole mitään omaa vappuporukkaa, vaan kaikki vaihtelee joka vuosi sen mukaan mikä meininki meillä on ja miten jotkut ystävät ovat esim töissä/käymässä Helsingissä/mikä sää on. Mutta tänä vuonna siitä kuitenkin oli etua, ettei olla totuttu mihinkään tiettyyn. Tämä vappu tuntui nimittäin vähintään yhtä vapulta kuin kaikki muutkin meidän vaput. 

Ehkä meillä joskus vielä on joku oma vappuperinne tietyn porukan kanssa, se olisi tosi hauskaa. Ja onhan tässä edessä rutkasti vuosia aikaa rakentaa sellaisia. Mutta tänä vuonna olin erityisen kiitollinen meidän kovin joustavasta ja rennosta vappumeiningistä. Saatiin aikaiseksi oikein mahtava vapputunnelma kotioloissa, oman perheen kesken.

Vappuaattona paistettiin munkkeja, herkuteltiin hyvällä ruualla, pukeuduttiin naamiaisasuihin, ulkoiltiin ja illalla diskoiltiin JVG:n keikan tahdissa. Vappupäivänä puettiin lakit päähän Oton kanssa, herkuteltiin vappubrunssilla, käytiin vappuajelulla keskustassa (kuten ruuhkasta päätellen moni muukin), tehtiin muutaman kilsan pyörä-juoksulenkki koko perheen kesken ja illalla katsottiin yhdessä Risto Räppääjä -elokuvaa telkkarista. Lasten mentyä nukkumaan meillä oli Oton kanssa La Casa De Papel -maratoni.

Vieläkin tuntuu kyllä ihan hullulta, että ihan vasta oli pääsiäinen ja oltiin juuri muutettu tänne ja nyt on jo vappukin takana päin. Kohta on ihan oikeasti kesä, niin parasta! Saa nähdä millaista vappua vietetään vuonna 2021. Vaikka meidän perheen vappu on ollut ihan perus ja normi, maailman tilanne ei todellakaan ole. Tämän kevään jälkeen en kyllä osaa enää olettaa, että vuoden päästä kaikki olisi maailmalla ihan kuin aina ennenkin, koska sitä ei todellakaan ikinä voi tietää. Mutta mennään päivä ja viikko kerrallaan eteenpäin, eikä oteta mitään itsestäänselvyytenä.

Ihanaa viikonloppua ja toukokuuta kaikille!