1.2.2020 me laskeuduttiin New Yorkiin JFK:n lentokentälle. Pitkän odottelun jälkeen päästiin maahantulotarkastuksesta läpi, löydettiin taksi ja ajeltiin kohti Manhattania ja meidän Midtownissa sijaitsevaa hotellia. Käytiin nopeasti viemässä tavarat huoneeseen ja lähdettiin etsimään lähintä ruokapaikkaa. Päädyttiin Times Squaren lähellä sijaitsevaan Shake Shackiin, tilattiin hampurilaisateriat ja pienpanimo-oluet ja mikään ei ole ikinä maistunut niin hyvältä, kuin se yksinkertainen ateria puolen vuorokauden matkanteon jälkeen.
Oltiin niin järkyttävän väsyneitä, mutta silti oli ihan uskomattoman kova halu päästä tutkimaan kaupunkia meidän ympärillä! Se oli lauantai-ilta, joten Times Square oli aivan täynnä, siis aivan tupaten täynnä porukkaa. Ääniä, valoja, ihmisiä, tuoksuja, autoja. Kunnon superautoja kisailemassa, turisteja kuvaamassa, paikallisia viettämässä lauantai-iltaa. Se kaikki oli niin PALJON! Eikä sitä tunnetta voi mitenkään selittää, se vaan oli ihan niinkuin aina leffoissa kuvittelee sen olevan. Ja vielä enemmän.
Olin aina etukäteen ajatellut, että New Yorkin täytyy olla jotain täysin uskomatonta, koska niin moni puhuu siitä. Monet mun ystävät tai tutut, tai jotkut vaikuttajat jotka olivat käyneet New Yorkissa, viittasivat menneisiin reissuihin usein. Olin ymmärtänyt, että se kaupunki tekee vaikutuksen ihan toden teolla. Ja heti kun pääsin sinne, mä ymmärsin miksi. Joskus kun matkustaa leffakokemusten perässä, se totuus voikin olla vähän tylsempi tai vähemmän näyttävä. Mutta New York oli kaikkea muuta. Se oli juuri niin iso kun aina oli kuvitellut, kaikki oli juuri niin näyttävää ja uskomatonta ja New Yorkilaista kuin etukäteen haaveili.
Minuun se meidän reissu teki lähtemättömän vaikutuksen ja sitä tulee muisteltua lähes joka viikko. Voi olla, että jos sen jälkeen olisi päässyt normaalisti reissaamaan, se ei ehkä olisi niin paljoa mielessä. Mutta kun tuli tehtyä ihan valtavan merkityksellinen reissu vain kuukautta ennen kuin koko maailma meni lockdowniin, se todella jää mieleen. Sen jälkeen en ole ollut ulkomailla tai lentokoneessa, eikä ole aavistustakaan milloin tulen seuraavan kerran olemaan. Muistelen siis tätä reissua, nojatuolimatkailen New Yorkiin videoiden ja kuvien avulla, muistelen hassuja oravia central parkissa, jotka leikkivät hippaa. Muistelen sitä, kuinka me istuttiin lämmitetyllä kattoterassilla Empire State Buildingin edustalla, juotiin viiniä ja kuunneltiin hyvää musiikkia.
Siitä kaikesta tuntuu olevan ikuisuus, se oli kuin toisesta maailmasta. Tai ei ”kuin”, se oli toisesta maailmasta. Maailmasta ennen koronaa. Kuinka huolettomia me silloin oltiin. Onneksi saatiin kokea ne hetket, olen niistä niin kiitollinen. Ja olen varma, että vielä joskus me tullaan kokemaan yhtä mielettömiä hetkiä ja vielä joskus me tullaan näkemään se kaikki uudestaan. Ja näkemään myös kaikki se, mitä ei meidän lyhyellä reissulla ehditty nähdä.
Tuntuu oudolta ajatella, että jos koronasta olisi tiedetty kaikki se mitä nyt tiedetään, meidän reissu ei luultavasti olisi toteutunut ollenkaan. Tuntuu niin oudolta muistella niitä valtavia ihmismassoja, pitkiä jonoja lentokentillä ilman turvavälejä, täyteen buukattuja lentoja, joissa oli ihan hulluna turisteja joka puolelta maailmaa. Silloin se kaikki oli ihan normaalia.
Naurattaa muuten, että mulla oli kolme FFP3-maskia mukana itsellä lentoja varten. Ei siksi, että olisin suojautunut koronalta, vaan koska mulla oli juuri ollut migreeni ja pelkäsin, että meidän lähelle istuu koneessa joku, jolla on voimakas hajuvesi, mikä pahentaisi migreeniä. Oltiin ostettu niitä maskeja kotiin meidän DIY-proggiksia ja Oton hiusten värjäystä varten, ettei mun tarvitse haistella voimakkaita tuoksuja. Ja niinhän siinä kävi, että ekalla menolennolla edessä olevalle penkkiriville istui joku, joka oli suihkutellut kunnolla lempituoksuaan. Siinä vaiheessa olin kiitollinen, että otin itselleni sen maskin mukaan, niin ei tarvinnut haistella. Enpä todella arvannut silloin, että vielä joskus maskeja pidetään joka pakassa.
Huhhuh. Vuosi on välillä tuntunut pitkältä, mutta silti kulunut nopeasti. Kyllä te tiedätte, vaikka en osaakaan selittää. Jotkut päivät tai viikot ovat tuntuneet pitkiltä, mutta kokonaisuutena vuosi on vilahtanut ohi valon nopeudella. Nyt ollaan jo matkalla kohti uutta kevättä ja kesää. En tiedä mitä tämä vuosi tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että vielä joskus palaan näihin maisemiin. Oli se sitten milloin tahansa, tiedän, että siitä tulee maailman siisteintä.